Optimoijan kirous

Tulisipa lämmin kesä. Sataisi jo kuivaan maahan. Loma parantaa vointini, parisuhteeni ja lapset tulevat paremmin huomioitua. – Katse eteenpäin on hyvä suunta ja tietyssä määrin on hyvä olla toiveikas.

Haluamisen taakka vähentää joustavuutta hyväksyä todellisuus. Optimoijan kirouksesta kertoo tämän päivän Hesarissa Aalto-yliopiston apulaisprofessori Eeva Vilkkumaa. Se on jopa matemaattisesti todistettu ilmiö. Aina parasta odottamalla ja toivomalla voi pedata itselleen pettymyksen. Haluaminen johtuu usein syvemmästä muutoksen tarpeesta, jota aletaan ratkaista haalimalla monenlaisia asioita runsauden tarjottimelta. Se on hyvin katettu meille länsimaisissa yhteiskunnissa.

Kahden viikon hilpeys

Joku tutkimus kertoo, että ihmisen ilo kestää saamisistaan pari viikkoa. Sitten taas halutaan seuraavaa. Näin voi rakentaa ihan mukavaa elämää itselleen, mutta usein tulee kohta, kun todellisuus ei vastaa toiveita. Pettymykset on ladattu vaatimuksiin, kuinka asioiden pitäisi olla.

Luopuminen jatkuvasta haluamisesta voi helpottaa. Se johtaa tutkimaan, mitä nyt on olemassa, eikä sitä, mikä puuttuu. Kesäloma olisi hyvä aloittaa miettimällä 5-10 asiaa, mitkä joka tapauksessa tuovat iloa, vakautta ja ehkä myös kiitollisuutta.

Unelma pyytää

Kun lakkaa jatkuvan haluamisen, tulee tilaa kuunnella syvempää tietoa, sydämeen kirjoitettua karttaa. Jokaisella on tieto, kuinka parhaimmillaan toteutuu elämässään. Se pohjautuu arvoihin ja suurempaan tarkoituksellisuuteen. Olen nähnyt monen löytävän paikkansa hiljaisten tienviittojen ja hankalien matkojenkin jälkeen. Heidän jatkuva haluaminen sammuu ja myös fyysinen terveys paranee. Ennen kaikkea tarkoituksellisuus, omat merkitykset, elämässä tuovat tyytyväisyyttä ja myös joustavuutta sopeutua ja toteutua kulloisissakin olosuhteissa.

Yksilöllisyyden korostaminen alkaa olla ohi. Tiedämme, kuinka paljon vaikutamme toisiimme. Tyytyväinen ihminen on hyvä kanssakulkija. Joskus elämä notkahtaa kaikkien kohdalla ja tulee tarve saada tukea. Niin paljon, kun itse on ottanut vastaan apua, voi auttaa jatkossa toisia.

Perhosbaari

Olen istuttanut kukkia perhosia ja hyönteisiä varten. Tarjoilu alkaa käynnistyä ja happy hour on ympäri vuorokauden. Pienien ilojen puroja toivottelen teille kaikille, jotka lomailette, puurratte, etsitte työtä tai tienviittoja. Palaan elokuussa blogeihin. Hyvää kesää.

Tiivis siivu elämää

Mylly jauhaa päässä. Toisinaan työmaalla aherretaan kolmivuorolaisena ja ruokatauotkin jäävät väliin. Elämän vaikeat tapahtumat pyörittävät meitä kaikkia. Toisille riittää myllyyn kriittisyys itseä kohtaan. Ikuiset kysymykset pitävät liikettä yllä: Mitä vielä olisi pitänyt tehdä paremmin? Mitä ihmiset ajattelevat minusta? Arki täyttyy itsensä tarkkailusta ja tulkinnoista, joita ei tarkisteta. Nämä ajatukset ovat itse valittua käyttövoimaa ikäville tunteille. Sama resepti auttaa, tulipa materiaali kelaamiseen sisältä tai ulkoa.

Ainesta myllyyn

Toiset ovat armeliaampia itselleen, eivätkä ole alttiita käynnistämään myllyä. Vaikeilta tilanteilta kuitenkaan kukaan ei säästy ikuisesti. Tulee sairastumisia, onnettomuuksia, konkursseja, eroja, kuolemia ja menetyksiä, jotka painavat ihmisen polvilleen. Näistä vaiheista ei voi valita itseään ulos, vaan kivikkoinen matka on taitettava kaikkine tunteineen ja haasteineen.

Realiteetit tulevat todeksi, kun niitä ajatellaan nonstoppina. Aivot herkistyvät niin, että kaikki muut mahdolliset ajatukset johdattavat reittinsä takaisin siihen mitä tapahtui, koska tapahtui, missä… Elokuva on viimeiseen asti hiottu, eikä se pääty edes unissa.

Energia myllyn pyörittämiseen

Kaikesta ajattelusta väsyneenä ihminen kokee olevansa elossa tunteidensa kautta. Ne kertovat kivusta, turvattomuudesta, toivottomuudesta ja peloista, jotka pitävät ajatuskoneiston käynnissä. Tunteet antavat virtaa siihen, että yhä uudestaan tulee ajatelleeksi tapahtumia, joihin on sopeuduttava.

Prosessi johtaa lopulta hyväksymiseen asioille, joille ei voi mitään. Lopulta kaikesta löytyy myös hyviä puolia.

Irtipäästämisen vapaus

Myllyn pyöritys alkaa ennemmin tai myöhemmin väsyttää ja sen myötä tulee lepotaukoja. Itsensä kuunteleminen, mitä ajattelen, antaa mahdollisuuden pieneen askeleeseen eteenpäin, johon voi itse vaikuttaa. Se tuo nyt-hetkeen. Jokainen vaikea taival elämässä antaa mahdollisuuden oppia myös sopeutumista ja selviytymistä.

Kun ajatus on elokuvassa, aiemmin tapahtuneessa, tietoisuus avaa mahdollisuuden suunnata ajatuksen siihen, miltä tämä minusta tuntuu. Tunteet vievät ytimeen, omaan itseen, josta tulee voimaa ja tietoa uudesta suunnasta. Anna nimiä tunteille, joita koet. Kuuntele, missä kehosi niitä kantaa? Ymmärrä lempeästi niiden kautta tilannettasi. Fokus siirtyy tapahtuneista asioista sinuun itseesi. Silloin tulet päästäneeksi irti pakomomaisesta kipupisteen kelaamisesta.

Seuraava askel

Mitä sanoisit hyvälle ystävällesi, joka olisi samassa tilanteessa kuin sinä? Puhu niitä sanoja, kirjoita kirje itsellesi. Tämä lopettaa parhaiten myllyn pyörittämisen, eikä haasteellisia tunteita tuoteta koko ajan. Sinulla on vapaus päästää irti sitten, kun voit sen tehdä. Vähän kerrassaan tapahtuneet asiat alkavat siirtyä historiaan. Ne ovat osa tarinaasi, joka on muokannut identiteettiäsi, usein kirkkaammin omaksi itseksesi.

Empatia lisääntyy ja vertaistuki on auttavinta. Selvitymisen taidot muuttuvat parhaimmillaan avuksi myös toisille. Onneksi kukaan ei ole ensimmäinen, jonka mylly käynnistyy. Meitä on monia, jotka välitämme, tuemme ja toivomme puolestasi silloin, kun itse olet pimeässä. Etsi niitä ihmisiä ympärillesi ja elämä tarjoaa vetoapua. Jokainen päivä ottaa myös puolestasi askeleen eteenpäin polullasi.

Kantapäät vastakkain

Tulin juuri Erosta eheäksi- kurssilta. Ihmiset olivat iäkkäämpiä, suurin osa jo eläkkeellä ja liitot olivat kestäneet useimmilla pitkään. Ajatukseni viipyvät vielä ihmisten tarinoissa. Omasta materiaalistaan kukin työsti uutta käsikirjoitusta elämäänsä.

Kipeät tapahtumat painavat ihmisen polvilleen. Tunteiden pyöröovi jättää kiertämään paikalleen, kunnes löytää aukon ulos. Parisuhteessa on monia vaiheita, keitaita ja aavikoita. Parhaimmillaan ne tarjoavat kirkkaan peilin itseen ja mahdollisuuden tukea toista omaan kasvuun.

Epäonnistuminen on hyvä tulos

Omat määritykset tulevat pitkälti kollektiivisesta kentästä. Aiemmin oli vallalla ajatus, että eroaminen on epäonnistuminen. Sitä yritettiin välttää viimeiseen asti. Se toi myös häpeän ja syyllinenkin piti löytää. Siksi huonoissa suhteissa sinniteltiin ja tapahtuu sitä vieläkin.

Liitto on kuin paksu köysi, joka tulee lujaksi säikeistään. Kun askeleet ei suju yhteen, säikeet alkavat mennä poikki yksi kerrallaan. Tulee tunne-ero, kumppanuudesta ero, henkinen ero, seksuaalinen ero, taloudellinen ero, juridinen ero, ero vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta. Monen liitto on ollut vain muutaman säikeen varassa jo pitkään ennen lopullista eroa. Molemmilla osapuolilla ne katkeavat eri aikaan. Jos asioista ei puhuta matkan varrella, jättipotti eron tullessa on niin iso, että syitä ja kokemuksia ei kyetä jakamaan. Molemmille jää oma tarinasa, eivätkä ne muistuta toisiaan juurikaan, vaikka ollaan eletty samassa liitossa.

Renkaat vedessä

Vanhempana eroaminen on kuin heittäisi kiven veteen. Vaikutukset menevät pitkälle myös seuraaviin sukupolviin. Kurssilla käydään läpi suhdetta ex-puolisoon ja hänen mahdolliseen ”nyxään”, nykyiseen kumppaniinsa. Ehtoja ja vaatimuksia riittää. Sukujuhlat onnistuvat, jos uusi ei tule, – jos ex tulee eri aikaan… jne. Ajatuksia perataan sellaisiksi, että seuraavien sukupolvien ei tarvitse kantaa eronneiden loukkaantumisia ja vihaa. Likasangoilla on taipumus kulkea suvuissa, kunnes joku ne tyhjentää.

Erossa kokemukset menevät syvälle juuriin. Monet vanhat lapsuudenaikaiset vaillejäämiset aktivoituvat. Siksi reaktiot ovat joskus itsellekin hämmästys. Tunteet johtavat voimavaroihin ja vastauksiin. Sen jälkeen alkaa oma kasvu, joka perustuu vastuunottoon omasta toipumisesta. Kaikki langat siihen ovat omissa käsissä.

Navigaattoriin uudet koordinaatit

Identiteetti vaatii uuden kysymyksen: Kuka minä nyt olen, tämän ikäisenä naisena tai miehenä? Ei ole enää tuttua peiliä, entistä kumppania, joka saattoi vääristää kuvaa tai olla aivan mykkä. Itsensä uudelleenmäärittäminen, ytimensä löytäminen on hyvä tehdä sillä viisaudella mitä elämä on antanut. Kiitollisena katsomme kollegani Liisa Salmenperän kanssa kurssi toisensa jälkeen tätä ihmettä. Ihmiset tulevat väsyneinä ja rikkinäisinä. Kuinka pienessä ajassa he löytävätkään olennaisen, uuden suunnan elämäänsä ja itseensä! Sen mahdollisuus on heihin kirjoitettu. Kaikilla on tieto tasapainosta, jonka löytyminen on syvä matka itseen.

Ajatukset ovat automaattiohjauksessa, rutiini kantaa arjessa. Niitä täytyy ohjelmoida uudestaan, jos haluaa pysyvää muutosta. Ajatuksissa on ’parasta ennen päiväys’, muistin varastoissa on hyllyt täynnä vanhoja säilykkeitä. Ero johtaa suursiivoukseen. Aluksi jalat kulkeutuvat tutuille poluille kuin itsestään. Metsässä on mukava kulkea vanhaa polkua. Uuden polun tallaamiseen tarvitaan monta patikointia, sillä välin vanha polku kasvaa umpeen. Harjoittelulla voi automatisoida uuden ajatuksen terveestä itsetunnosta, mahdollisuuksista ja luottamuksesta.
Laakereilla ei voi levätä, sillä vain tietoisena huomaa rikkaruohot, vanhoista siemenistä versoavat rajoittavat toimintastrategiat. Niitä saa kitkeä jatkuvasti ja keskittyä kastelemaan kukkaa, uudistunutta Minää.

Eläkeliitto järjestää Erosta eheäksi-kursseja STEA:n, raha-automaattiyhdistyksen rahoituksella. Olen ollut kouluttajana vuodesta 2002 alkaen ja oppinut jokaiselta kurssilta elämäntaitoja. Lisäksi Ilta-Sanomat teki aiheesta artikkelin tämän viikonlopun numeroon 10.-11.3.2018. Toimittaja Heidi Hietala haastatteli minua.

Sadan vuoden moninaisuus

Suvut kantavat salaisuutensa. Ihmisten väliset saumat on tilkitty puhumattomuudella, kunnes sata vuotta hapertaa liitokset, joista valo vuotaa pimeään. Jokaisen suvusta löytyy vielä niitä, jotka muistavat tarinoita. Niiden sisältö auttaa ymmärtämään oman suvun ketjua.

Heiluriliike

Lapsena kuulin erilaisia nimityksiä 1918 tapahtumille, mutta vahvimmin mieleeni jäi veljessota. Toisissa suvuissa opeteltiin epäluottamusta, eikä puhuttu kenellekään perheen asioista. Valkoiset eivät saaneet paljastua rauhan tultuakaan punaisten alueilla ja punaiset kantoivat häpeää vieläkin pidempään. Tällä kattauksella meni kevyesti parikin sukupolvea.
Terapiassa ei tarvitse mennä pitkästikään menneisyyteen ymmärtääkseen miksi punaisten kasvattama tyttö halusi rakentaa identiteettiään omaisuudella ja menestyksellä. Hänen lapsensa taas heilautti heilurin toiseen suuntaan, rahasta tuli pahaa. Politiikka tarjosi heiluriin ääripäät, mutta ne on käytetty loppuun. Nyt ollaan siirrytty toiselle akselille, ketkä ovat meitä ja ketkä teitä.

Siemenet itävät

Vaatimus menestykseen voi olla hyvä perintö, mutta jotkut päätyvät kohtuuttomasti hyppäämään liian korkealle asetetun riman yli. Siinä voi hämärtyä, kenen pyynnöstä tai toiveesta tekee asioita. Mikä riittää?
Varuillaan oleminen ja puhumattomuus on lähes kaikkien sukujen ratkaisu ollut aikanaan. Miten niin vaikeita asioita olisi osattu avata? On vain ikävä, että ne eivät lakkaa olemasta, vaan jatkavat sukujen ketjussa matkaa.
Matkan varrella ollaan opittu omatoimisuutta, itseriittoisuutta, selviytymistä ja kaiken keskellä elämä on kantanut.

Käsikirjoitus

Oma isoäitini eli yli satavuotiaaksi ja kertoi, kuinka veljensä tuli punaisena tapetuksi. Hän muisteli aina kyynelsilmin. Kipu tulee preesensissä. Isäni haavoittui 18-vuotiaana sodassa ja vasta viime sanoinaan hän paljasti, että sota pilasi hänen elämänsä. Näiltä vuosiluvuilta ymmärrän sotien muokanneen myös minua ja siirtyneen vielä seuraavaankiin sukupolveen.
Sovinnon tekevät ne, jotka siihen pystyvät. Edellytyksenä on avoin puhuminen ja ymmärtäminen sen ajan kontekstiin katsottuna. Kaikki tekivät niin hyvin kuin osasivat. Vasta anteeksianto sekä syyn ja seurauksen lain ymmärtäminen kitkee epäluulon siemenet. Tärkeää on, ettei uuteen multaan istuteta uudestaan sodan siemeniä, vaikka niitä tarjoillaan joka tuutista. Yksilöinä me voimme vaikuttaa enemmän kuin edes uskomme. Sen olemme velkaa edesmenneille ja tuleville ketjussa. Jokainen kuuluu johonkin populaatioon, joka toimii kaikupohjana heiluriliikkeistä huolimatta.

Piilotetut voimat

Käsittelemättömät asiat aiheuttavat tukoksia, joiden hyvä tarkoitus on, ettei tuntuisi niin pahalta. Tukosten alle salpautuu myös hyödyntämätöntä voimaa. Nyt on aika laittaa virtaamaan kaikki hyvä. Olen nähnyt hienoja kasvutarinoita, kuinka ihmiset saavat lahjaksi jopa sadan vuoden takaa piiloon jääneitä voimia, joita eivät edes tienneet suvussa olleen.

Mittarin kalibrointia

Mikä muuttuisi, jos kohteliaisuus lisääntyisi ihmisten välillä? Tein pienen haastattelun 10-60 vuotiaiden ajatuksista kohteliaisuudesta. Kaikki sanoivat, että kohteliaisuus näkyy käyttäytymisessä toisen huomioon ottamisena. Aina ei kannata sanoa sellaista, minkä tietää osuvan toiseen kipeästi. Tieto tästä välittyy empatian kautta ja se on pohja kohteliaisuudelle.

Nettiraivoon lääke

Nimimerkin taakse voi kätkeä omat pettymyksensä ja suoltaa ilkeyksinä niitä toisille. Se on alkeellinen defenssi, projektio, jonka avulla laitetaan toiset kantamaan varjonsa, joita ei itsessä osaa tai halua nähdä. Useat keskustelufoorumit netissä likaistuvat räkyttämisellä, joka vie sivuun varsinaisesta asiasta. Huutelua ja loukkaavaa puhetta saa kuulla jopa suuren maan presidentiltä.

Työnohjaajan roolissa nousee tilanteita, joita varten harjoitellaan ammattitaitoon sietoa ja keinoja olla provosoitumatta. Jokainen voi kuulla jonossa törkeää puhetta kauppojen kassoilla, terveyskeskuksissa, busseissa ja erityisesti tilanteissa, missä olisi hyvä olla hiukan kärsivällisyyttä. Onko pakko vai voidaanko meitä vastuuttaa omasta käyttäytymisestämme?

Kenelle kuuluu kohteliaisuuden opettaminen? Ennen oltiin kohteliaita auktoriteetin pelossa, tytöt opetettiin niiaamaan ja pojat pokkaamaan. Monia muitakin käytöstapoja opetettiin ja oli paheksuttavaa, jos niitä ei täyttänyt. Se aiheutti hiljaista kapinaa eikä toiminut parhaana kannustimena.

Olisiko nyt mahdollista olla kohtelias kirkkaammilla motiiveilla, kohdella toista hyvin ja kauniisti lähimmäisenrakkauden takia. Nämä vanhanaikaiset sanat pitävät tänä päivänäkin toteutuessaan yllä hyvää ilmapiiriä. Se antaa kehittymisen mahdollisuuden ja uusien ideoiden nousta niin, ettei tarvitse pelätä viestintuojan ampumista.

Avoimuus vaatii

Yksi haastateltavistani, 20-vuotias nainen sanoi, että on hyvä olla kohtelias myös itselleen. Kuinka kohtelet itseäsi, sellaista odotat myös muilta. Aidot kohtaamiset ovat avoimia ja tähän sisältyy vastuu, kuinka käyttää valtuutensa kohtaamisissa.

Eri mieltä olemisen taito on tärkeä ja sitä onneksi opetetaan kouluissa. Kuinka paljon aikuiset puhuvat epäkunnioittavasti toisista? Arvostelun kohteina ovat usein henkilöt, ei heidän arvonsa tai toimintansa. Siinä siemeniä epäkohteliaisuuteen, jota on alettu liikaa sietämään ja vastaamaan samalla mitalla takaisin. Niin metsä vastaa kuinka sinne huutaa.

Haaste

Kohteliaisuus on asenne, josta tulee oma normisto kohtaamisiin ja ajatuksiin toisista ihmisistä. Miten me saamme tätä luonnonvaraa lisättyä, koska sitä on olemassa runsaasti? Ehdotan kampanjaa, että jokainen lisää omiin ihmissuhteisiinsa 10 % kohteliaisuutta. Se tuottaa voittoa mennessään eteenpäin. Lähettäjä saa aina seitsenkertaisesti takaisin. Tämä on hyvyyden matematiikkaa, johon voi luottaa.

Kirje sinulle

Tapanani oli kirjoittaa vanhoille sukulaisille joulukirjeet. Muistelin hyviä asioita, joita olen heistä nähnyt ja kokenut. Peilinä oleminen vahvisti myös itseäni. Nyt tuo sukupolvi on jo pois osoitekirjastani.

Paula Huhtanen on tehnyt hienon Suomi100 teon, hän kirjoitti 100 kirjettä tuntemattomille intuitiivisesti ja moni kirjeen saaja on tullut kauniisti kosketetuksi. Yhdellä NLP-kurssilla mekin kirjoitimme kirjeet ja jätimme ne puiston penkeille löydettäviksi. Merkittäviä kohtaamisia voi olla ”sattumalta”. Itsekin olen saanut ihmeellisiä reittejä viestejä, jotka ovat vahvistaneet minua ja osuneet juuri oikeaan hetkeen. Siksi kirjoitan nyt sinulle.

Rakas lukija

Istu hetkeksi kuulemaan säveltä, joka sinussa soi. Olet ainutlaatuinen. Kenelläkään toisella ei ole sinun kokemuksiasi ja tapaasi katsoa maailmaa. Jos olet köyhä, pahinta ei ole rahan puute vaan näköalan katoaminen. Nosta katse ja näe polullasi mahdollisuudet ja ihmiset, jotka muistuttavat sinua toivosta. Ehkäpä tärkein korttisi voi olla kirjastokortti, siellä on viisautta satoja metrejä.

Jos olet yksin, sinä olet tärkeä jollekin toiselle. Löydä ne, joille voit antaa ja samalla saat myös itse. Meitä on yli seitsemän miljardia. Yksinäisyys on tunne, joka pyytää liittymistä ja se on ratkaistavissa.

Jos olet onnellinen, ole sitä täysillä. Pelko ja säästöliekki eivät kuulu parhaimpiin päiviin. Lunasta nautintaoikeus elämääsi. Käyttäessäsi sen, jaat ympärillä oleville hyvää huomaamattasi. Hyvinvointi lisääntyy, mitä enemmän siihen antautuu.

Pääoma

Aivot ovat omaisuuttasi. Ne muodostavat uusia hermosoluja ja muovautuvuus on pelastuksesi. Voit katsoa ja kokea asioita uusilla tavoilla. Empatia aktivoi uusia yhteyksiä aivoissa. Siksi sanon sinulle: Rakasta ja hyväksy itsesi juuri sellaisena kuin olet. Ja muista, kuka sinä pohjimmiltasi olet.

Altista itsesi myönteisille tunteille, sillä ne ovat totta. Opettele elämään, kehittämään ja tuntemaan niitä. Väheksymättä hankalampia tunteita, jotka toimivat tienviittoina, että voisit luoda uutta elämääsi.

Kiitos

Katso kuinka paljon olet toivonut, tehnyt ja onnistunut. Monesta pienestä asiasta koostuu hyvä perusta, joka muistuttaa, että turvallisuuden tunne on sinussa. Kiitollisuus on nopein tie hyvään. Jos olisit itsesi hyvä ystävä, mitä sanoisit rakkaalle ihmiselle? Lohduttaisit, kiittäisit, antaisit apua ja luottamusta. Tee se, olet sen arvoinen!

Toivon sinulle iloa, rauhaa, rakkautta, vapautta, toivoa ja kaikkea hyvää Jouluusi. Koko elämääsi.

Valitetaan vai välitetään

Maailman sekasortoon aletaan turtua. Tottumus on inhimillinen selviytymiskeino arjessa. Pienessä mitassa asioita on helpompi hallita. Aseet takavarikoidaan sellaisilta metsästäjiltä, joiden pelätään käyttävän niitä ihmisiä, itseään tai toisia vastaan. Sitävastoin valtiot myyvät aseita, joiden käyttötarkoitus on ilmeinen. Miten valtioiden käymän asekaupan eettisyydestä puhutaan niin vähän?

Valmistamillamme aseilla käydään sotia, joita ihmiset pakenevat, eikä heille tahdota antaa turvapaikkaa. Puolustus ja hyökkäys tulkitaan aina omaksi eduksi ja se tekee luvalliseksi sodat. Suurvallat käyvät niitä toisten maaperillä politiikan nimissä ja hyvinvointivaltiot osallistuvat niihin asekaupoilla.

Omalta tontilta

Tiedän, että tämä on iso teema, liikaa yhden ihmisen ymmärrettäväksi. Ihmiskunta on nyt kehityksessään tässä vaiheessa. Hyvä vaikutusmahdollisuus on itse arvioida, tuoko tasapainoa vai rauhattomuutta omaan vaikutuspiiriinsä. Tahtomattaankin tulen satuttaaneeksi joskus toisia, osin siksi, että en voi tietää, kuinka toiset tulkitsevat sanani ja toimeni. Siksi vastuu tulkinnasta on suuri.

Omat varjot voivat ottaa joskus huomaamatta johdon. Silloin laittaa toisten kannattevaksi sen keskeneräisyyden, mikä itsessä on. Jokaisen henkilökohtainen kasvu on mahdollisuus vaikuttaa suuntaan, mitä meille ihmiskuntana tapahtuu.

Muista kuka olet

Näihin talkoisiin voi vaikuttaa yksilönä. Ydin meissä kaikissa on samankaltainen, kulttuuri, perimä ja yksilölliset ominaisuudet tekevät meistä erilaisia. Ihmisyyden syvin olemus kantaa rauhaa. Ihmiset pyrkivät sitä kohti, kuka milläkin keinoilla. Paradoksi onkin, että soditaan siksi, että saataisiin omaan maahan rauha.

Ihmisten välisissä suhteissa loukkaantumiset ja uhriksi jäämiset syventävät haavoja, jotka estävät näkemästä ohi omien tulkintojen. Kasvu on matka oikeudenmukaisuuteen, kunnioitukseen ja rauhaan. Siihen on jokaisella omat polut ja eri mittaiset taipaleet. Motiivi rakentamiseen kumpuaa siitä, kun muistaa, että samasta valosta meidät on rakennettu. Mitä sinä katsot itsessäsi ja toisissa, erityisesti niissä, jotka olet siirtänyt sellaisiksi, joista et pidä?

Takin kääntö

Kasvu on sitä, että tänään ajattelen eri tavalla kuin eilen. Enkä voi tietää mitä mieltä olen huomenna, kun saan edelleen enemmän ymmärrystä. Kuinka vahvasti me pidämme kiinni mielipiteistämme, kun energian voisi sijoittaa oman ajattelumme kyseenalaistamiseen. Meidän on muututtava, tai oikeammin palattava itseksemme, että saisimme nähdä maailmanrauhan.

Se vahvistuu, mihin kiinnitetään huomiota. Paljon on huolenpitoa ja hyvyyttä. Etsitään ja kylvetään sitä arkeen. Yhdestä omenasta on helppo laskea siemenet, mutta montako omenaa on yhdessä siemenessä?

Italian raidegraffitia

Halkaistu turva

Mielen työkaluihin kuuluu polariteettiin pilkkominen. Se selkeyttää valintoja. Mikä tuntuu huonolta, sitä väistetään. Tiettyyn rajaan asti tämä palvelee arkea. Kurjat tunteet, pelot tai elämää kaventavat toimintastrategiat voidaan pilkkoa kysymällä: Mikä on tämän kokemuksen myönteinen tarkoitus kokonaisuudelle eli ihmisen elämälle?

NLP:n perusolettamusten kulmakivenä on, että kaikella on jokin positiivinen merkitys, vaikka äkkiä katsottuna sitä olisi vaikea löytää esimerkiksi jännittämisestä tai itsensä vähättelystä tai murehtimisesta jne. Löytäessään ilmiön ytimen, on mahdollista muuttaa toimintaansa ja ajatteluaan.

Pelkoon kätketty

Sosiaalinen jännittäminen johtaa välttämiseen ja itsensä vähättelyyn. Se saa voimaa vertailusta, kun ihminen itse ajattelee muiden katsovan häntä oudosti tai halveksien. Tämä pitää harvoin paikkansa. Ihmiset itse pudottavat oman arvonsa kovin matalaksi. Toisinaan se johtaa loputtomaan kilpailuun, jossa kukaan ei voita.

Usein vaikeat tunteet paljastavat ydintarkoituksensa kertomalla, että ne pitävät huolta turvallisuudesta. Se on tietysti hyvä asia, mutta senkin voi halkaista polariteettiin. Mitä haittaa siitä on? Ei uskalla ottaa riskejä eikä siirtyä uusille urille. Mikä on riittävä turvallisuuden tunne ja mistä se tulee? Suurimmaksi osaksi ihmisen sisältä. Se on kuin öljylampun sydän, jonka liekkiä voi säädellä tarpeen mukaan.

Näin ihminen pääsee vapaaksi siihen tilanteeseen, missä juuri nyt on. Ei tarvitse vahtia turvallisuuttaan, koska se muistuttaa vain mahdollisesta uhasta. Se taas nostaa kehon kierroksia eli valmiustilaa pakenemiseen tai hyökkäämiseen. Ja taas tarvitaan lisää turvaa, koska uhan tunne tulee lähelle. Kierre on loputon. Lisäksi fokus on omassa itsessä eikä siinä, missä sen pitäisi olla.

Ketjuun uudet lenkit

Ajatusten ketju on lakkaamaton. Vuorokaudessa ehdimme ajatella ainakin 80 000 ajatusta, joista monista emme ole edes tietoisia. Hyvinvointia rajoittavaa reaktiota ei voi heittää pois, se on haastateltava ja löydettävä myönteinen tarkoitus. Sitä ei kenelläkään ole varaa menettää. Kun sen saa kiinni, ihmisen oma viisaus löytää uusia keinoja toteuttaa myönteistä tarkoitusta.

Pienin askelin voi harjoitella ja ottaa itsensä omakseen kauniisti ja arvostaen. Se avaa silmät myös muihin ihmisiin. Monet kertovat tässä prosessissa saavansa uudenlaista palautetta ja jopa nauttivansa esilläolosta. Jokaisella on lupa loistaa omana itsenään. Siihen ei tarvita paljoakaan turvallisuutta, pelkäämiseen ja jännittämiseen sitä tarvittiin.

 

Mäyrän turva

Tyhjännauraja

Mikä harmittaa tai pelottaa? Mikä ärsyttää tai masentaa? Näihin kysymyksiin saa ihmisiltä helposti vastauksia. Ärsykkeitä ja omien arvojen vastaisia tapahtumia pyörii kuin hurrikaaneja ympärillämme.

Mikä viimeisen kuukauden, viikon tai päivän aikana on ilahduttanut? Vastaus paljastaa ihmisen tilanteen paremmin kuin edelliset kysymykset. Kiinnittääkö huomion vaahteraan, joka sytyttelee syksyn soihtuaan tai läheisten kanssa vietettyyn hyvään hetkeen. Se kertoo läsnäolosta.

Ankaraa riemua

Parhaat hetket kirjautuvat monella muistiin onnistumisina – selvittiin tästäkin! Ei tapahtunut isointa katastrofia… Olisi voinut käydä huonomminkin… Monin sanoin alleviivataan helpotusta, joka jää ainoaksi iloksi. Elämästä tulee suorittamista ja pysähtymiset alkavat tuntua menetetyltä ajalta.

Onneksi vääntöä löytyy kiperiin tilanteisiin. Meillä on paljon selviytymisen taitoja, se on henkiinjäämisen strategiaa. Jos ’selviytyjä’ haukkaa ison osan identiteetistä, ei osata elää muutakuin katastrofin ehdoilla. Jatkuva valmiustila seuraavaan ponnistukseen ei salli luottamusta ja keveyttä. Tyyntä myrskyn edellä on vanha sananlasku, joka kertoo, kuinka kansana olemme muokkautuneet selviytyjiksi. Kärrystä pudonneet eivät kuulu tähän aatelistoon ja saavat kantaa alemmuutta ja häpeää.

Hyvät uutiset

Vähintään yksi ilta tai jopa televisiokanava pitäisi pyhittää hyville uutisille. Maailmassa tehdään hyviä keksintöjä, sotia on aiempaa vähemmän, uusiutuva energia menee vauhdilla eteenpäin, lapsilla on paremmat eväät aikuisuuteen yhä suuremmassa osassa maailmaa. Paljon on tietysti vielä kesken, mutta suunta on hyvä muutamasta diktaattorista huolimatta.

Itsensä herkistäminen pienelle hyvälle, rauhallisiin hetkiin, kohtaamisiin tai laadukkaaseen yksinoloon saa sisäisen selviytyjän hiljalleen luottamaan, ettei tarvitse kuluttaa voimiaan vartiossa. Opetellaan energian keskittäminen siihen kohtaan, missä ponnistetaan, kun hypätään riman yli.

Mittarin kalibrointi

Yvonne Dolan kirjassaan Pieni askel kertoo kriisin jälkeisestä elämästä, kuinka selviytyjästä mestariluokalle on hienoin kasvu. Moni selviää vaikka mistä, mutta iloon ja keveyteen ei enää muisteta ottaa suuntaa. Syvä luottamus perustuu sisäiseen turvaan, jota on mahdollista testata ja lisätä. Mestari ponnistaa juuri oikealla hetkellä ja muun ajan lepää elämän sylissä.

Tunnemittaria voi kalibroida huomioimalla aluksi pienet ilon hetket. Ne avaavat tietoisuutta läsnäoloon- siihen hetkeen mikä on juuri nyt käsillä. Siinä tapahtuu meidän elämämme. Se tarjoaa iloa, vapautta, onnistumista – tämän kaiken jakamista. Tyhjästäkin voi nauraa, koska ilo elää meissä.

Liian likainen

Kaikilla on käsitys miten haluaa tulla nähdyksi toisten silmin. Työssä, läheisten tai harrastusten parissa voi painottua erilaiset puolet. Toiset kantavat ominaisuuksiaan luontevasti ja jotkut ponnistelevat loputtomiin, koska eivät näe itseään kirkkaasti. Monet kokemukset vaikuttavat omaan kuvaan, joka on osa identiteettiä, vastausta kysymykseen: Kuka minä olen?

Salaisuuksien suolla

Useimmilla on historiassaan asioita, joita ei toivo muiden tietävän. Omat töpeksimiset, nöyryytykset ihmissuhteissa, väkivaltainen käyttäytyminen tai sen kohteeksi joutuminen ja monet muut asiat, joista on ottanut opikseen tai vähätellyt niitä pienemmiksi.

Vanhemmuuden heikot hetket, kun ei olisi millään jaksanut haastavia hetkiä lapsensa kanssa. Pelkkä ajatus siitä, että sai vääränlaisen lapsen tai sortui tekoihin, jotka pitävät syyllisyyden pihdeissä. Paljon asioita nousee pintaan terapiassa salaisuuksien suolta ja paljon sinne jää. Liian likainen kerrottavaksi.

Arvot selkänojana

Syyllisyyden tunne tulee siitä, että on toiminut arvojaan vastaan. Hyvä varas voi olla ylpeä taidoistaan, jos kokee toimintansa olevan osa hyväksyttävää tulonjakoa. Oikea ja väärä on kirjoitettu kollektiivisesti ihmisen mieleen ja empatia avaa sen tiedostot.

Toisinaan väärät valinnat ja teot heittävät ison varjon, jota ihminen yrittää pitää näkymättömissä muilta. Se johtaa epäaitoon ponnisteluun hyvyydessä, joka jää saavuttamatta. Kurjuutensa kohtaaminen avaa pitkospuut aitoon ja kokonaiseen kokemukseen itsestä.

Ystävän silmät

Ankarin katse kääntyy sisäänpäin. Ystävä on kallisarvoinen kuulija, joka ei tuomitse, vaikka teko ei olisikaan hyväksyttävä. Jaettuna asiat saavat mittasuhteet eikä energiaa kulu torjumiseen ja salaamiseen. Itselleen anteeksiantaminen auttaa siirtämään koetut asiat historiaan. Niiden voima häviää tästä päivästä ja uusi sivu aukeaa puhtaana.

Kuinka kalliita ovat luottoystävät, heidän kanssaan voi vastavuoroisesti puhdistaa liian likaiset kokemukset. Lohduttava ajatus on myös se, ettei yhtäkään täydellistä ihmistä ole – paitsi se, joka hyväksyy itsensä. Silloin hyväksyy myös toisten elämäntarinat.

« Older Entries