Parvessa tapahtuu

Mietiskelin vuoden lopulla seuraavan blogin aihetta katsoessani ajankohtaista politiikan ohjelmaa. Ystävällisyys ja hyvät käytöstavat tuntuivat sopivalta aiheelta, koska ne pohjaavat empatiaan. Sen kautta voi yrittää ymmärtää erilaisia näkökantoja. Vasta-argumentitkin voivat olla perustellumpia eivätkä toista halventavia.

Presidentti Sauli Niinistö kiinnitti huomion uudenvuoden puheessaan siihen, kuinka kohtelemme ja kunnioitamme toisiamme. Ilahduin aiheesta.

Seuraavaksi kuulin radiosta sattumalta positiivisen kasvatuksen tutkijan Kaisa Vuorisen haastattelua, jossa hän totesi, että 20-luku tulee nostamaan mukavuuden voimavaraksemme. On luonnollista, että haluaa toimia toisten hyväksi. Se on sydämen sivistystä. Arjessa on tavallista olla kohtelias ja ystävällinen pienissäkin kohtaamisissa. Hienoa!

Ajatukset pulppuavat

Oletko kokenut saman? Ajattelet jotain asiaa ja huomaat hetken päästä, että moni muu on tutkinut samaa ja saat paljon informaatiota täydentämään omaa ymmärrystäsi. Ajatukset materialisoituvat ja tulevan ajankohtaisiksi.

Silloin koen olevani keskellä itseäni, energisoidun ja usein toimintaani tulee jotain pientä muutosta. Olen imussa, valitsemieni ajatusten siivittämänä.

Meillä on halu löytää samoin ajattelevia, joiden kanssa voi vahvistaa näkemyksiään. Yhtä tärkeitä ovat ne, jotka tuovat erilaisen näkökulman. Sen peilin kautta voi kirkastaa ja testata omaa ajatteluaan ja harjoitella ystävällisyyttä silloinkin, kun vastapuoli ei ota sitä agendakseen. Tämä haaste antaa mahdollisuuden kasvuun, sekä rohkeutta asiansa esittämiseen.

Kriittinen massa

Fysiikasta tuleva käsite on tuttu myös elämään sovellettuna ilmiönä. Kun riittävä määrä ihmisiä ajattelee tietyllä tavalla, käynnistyy muutos. Edellisellä viikolla kukaan ei arvannut, että Berliinin muuri kaatuu. Kriittinen massa oli saavutettu ja tapahtumat olivat mahdollisia.

Meillä jokaisella on paikkamme ja valitsemme mitä ajatusta kylvämme maailmaan. Ihanaa olla kuin hiekanjyvä rannalla tai yksi silli parvessa, kaikella on tarkoituksensa, kun seisoo arvojensa takana. Mitä enemmän meitä on tekemässä 20-lukua ystävällisyyden ja empatian ajaksi, sitä varmemmin se toteutuu. Saamme iloisen vuosikymmenen, vielä paremman kuin sata vuotta sitten.

Alkuvuosina aloittaessani blogien kirjoittamista, kirjoitin Hymy päivässä -teemasta. Moni muukin on sitoutunut ystävällisyyteen, niin paljon olen kohdannut kohteliaisuutta ja empatiaa. Kiitos siitä teille kaikille!

Pixabayn kuvapankista Atlantis

Nurja ja näkyvä

Elämä näyttää joskus siltä mitä viimeiseksi toivoisi. Unelmat karkasivat käsistä, ihmiset eivät kulkeneet rinnalla ja omat parhaat puolet jäivät käyttämättä. Peilistä katsoo pettynyt tyyppi, joka yrittää ratkaista, kuinka jatkaa eteenpäin. Kenelle tästä kaikesta voi valittaa? Kohteita usein löytyy ja solmuja tulee lisää.

Kääntöpuoli

Nykyään on monenlaista valmentajaa menestymiseen, tekemään tavoitteita ja saavuttamaan hyvää. Se on kuin ristipistotyötä kankaalle, itse voi valita kuvan ja alkaa tehdä töitä. Omat mahdollisuudet kannattaa aina käyttää ja vaikuttaa elämän kulkuun.

Joskus elämä yllättää ja kankaan nurja puoli kääntyy solmuineen ainoaksi todellisuudeksi ilman tavoiteltavaa kuvaa. Tapahtuu menetyksiä, sairastumisia tai voimien mitoitus ei osu kohdalleen. Näille taipaleille on eri lainalaisuudet, eikä niihin valmenneta, vaikka juuri sitä taitoa eniten tarvitsisimme. Kuinka kohdata pettymykset ja murusiksi särkyneet toiveet?

Myllyyn oikeat ainekset

Arvostettu oppi-isäni Martti Lindqvist sanoi: ”Jos laitat paskaa myllyyn, sitä sieltä tulee ulos. Kannattaa valita ainekset tarkasti, mitä prosessoi.” Kiukku täytyy hienontaa ja käyttää voimaksi, muuten se lukitsee katkeruuteen. Sen jälkeen on vapaampi vain hyväksymään. Mitä? Kuinka voi hyväksyä kaiken kurjuuden, minkä kohtaa?

Olen koko työurani kulkenut ihmisten rinnalla juuri näissä vaikeissa mutkissa. Havaintojeni pohjalta tiedän, että he voivat parhaiten, jotka hyväksyvät tosiasiat. Hyväksyminen on kaukana alistumisesta, jonka sisällä on siemen kapinaa ja entiseen juuttumista. Suru on lahja ihmisille, sopiva työkalu, joka päästää irti siitä, mitä ei enää ole. Sen jälkeen on vapaa valitsemaan, mitä myllyynsä laittaa, mikä tuo uutta menetetyn tilalle.

Puhdas sivu

Hyväksyminen avaa elämän käsikirjaan uuden sivun. Silloin on aika suunnitella, rakentaa ja tehdä taas töitä. Hiljaiseksi viisaudeksi jää hyväksymisestä saatu vapaus uuteen mahdollisuuteen ja joustavuus löytää uusia reittejä, ihmisiä ja unelmia.

Hyväksyminen avaa elämän käsikirjaan uuden sivun. Silloin on aika suunnitella, rakentaa ja tehdä taas töitä. Hiljaiseksi viisaudeksi jää hyväksymisestä saatu vapaus uuteen mahdollisuuteen ja joustavuus löytää uusia reittejä, ihmisiä ja unelmia.

Koska en ole mestari itsekään, sitoudun tulevan vuoden oppiläksyyni, hyväksymiseen. Otan vastaan, mitä elämä antaa ja ompelen niistä aineksista kuvaa, joka on helpoimmin toteutettavissa. Edellisistä haasteista opittu tieto auttaa: Mahdollisimman pienellä ponnistuksella mahdollisimman suureen lopputulokseen! Se pitää yllä joustavuutta ja luottamusta siihen, että elämä tarjoaa välillä myös helpompia reittejä.

Ompelija Kalevankankaan hautausmaalla
Ompelija Kalevankankaan hautausmaalla

Olenko sillalla kerettiläisenä

Keskustelu kuhisee taas, mikä on oikein tai väärin ihmisten parantumisen kentällä. Suomessa virallinen taho pitää huolta, että kaikki tarvitsevat saisivat tutkitusti hyvää hoitoa. Kaikessa se ei päde, kuten olemme saaneet todeta esim. vanhusten pitkäaikaishoidossa ja loputtoman pitkissä jonoissa hoitoihin. Toisaalta ”väärin” keinoin parantuminen on nimetty uskomushoidoksi, joka voi johtaa pahimmillaan auttajien ammattinimikkeiden purkuun ja rangaistuksiin. Joiissain tapauksissa nämä raja-aidat ovat tarpeen, mutta nyt kahtiajakautuminen menetelmien osalta on yhtä risainen kuin maailmanpolitiikka.

Ihmiskäsitys määrittelee

Virallinen, ”oikea” tutkimustieto perustuu pääsääntöisesti biologiseen ihmiskäsitykseen. Sen pohjalta rahoitetaan tutkimuksia ja lisäksi taloudellisin intressein esim. lääketeollisuuden etuja.

Nykyään paljon laajempi ihmiskäsitys on tullut ymmärrettäväksi. Monet ihmiset katsovat holistisemmin elämäänsä kehossa. Siltä pohjalta on jo tutkimuksia hoidoista, tosin rahoituksia näihin ei juurikaan ole. Mitä ja miten tutkitaan, sen mukaisia tuloksia saadaan.

Kirjoitin blogiini 12.6.2014 Sairaus kertoo tarinaa, kuunneltuani immunologian erikoislääkäri / psykoterapeutti Brian Broomin kaksipäiväistä luentoa Tampere-talossa ja luettuani hänen kirjansa. Se avasi paljon sitä, mitä itse lähes 40 vuoden ajan terveydenhuollossa toimineena olen nähnyt. Kaikki kokemukset ihmisen elämässä heijastuvat kehoon.

Moni menetelmä on aluksi ollut kiellettyjen listalla, mutta tullut käyttöön toimivuutensa ja riittävän tutkimuksen siivittämänä. Näistä esimerkkeinä akupunktio, rentoutus pelkoihin, viimeisimpänä hammaslääkäripelkoon ja EMDR-traumaterapia, jota itsekin teen, sekä monia muita.

Toinen blogini Viisautta mikroskoopin alla 29.3.2019 avaa solubiologi Bruce H. Liptonin käsitystä ja perusteluja ajatusten voimasta soluissamme. Tämä auttoi minua ymmärtämään, miksi monet ihmiset myös vastaanotollani ovat parantuneet useista fyysisistä vaivoistaan. Oire on viesti jostain, jonka löytäminen tuo mahdollisuuden tehdä muutos eikä vain himmentää oiretta. Se muuttaa elämää syvemmällä tasolla ja tuo useimmiten tyytyväisyyttä ja henkilökohtaista merkityksellisyyttä.

Ajatus luo

Perimämme ja olosuhteiden vaikutusta en kiistä, mutta ajatus on työkalu, jolla vaikutetaan hyvinvointiin. Mitä ikinä ihmiselle tapahtuukaan, hänellä on aina mahdollisuus löytää oma tontti: kuinka suhtautua tapahtumiin. Anteeksiantaminen ja irtipäästäminen ovat tehokkaat työkalut päästä epäoikeudenmukaisista kokemuksista eteenpäin. Siihen riittää ajatukset.

Hyvät uskomukset elämästä, itsestä ja toisista ihmisistä tuovat toiveikkuutta ja myötätuntoa. Ne herättävät voimia tasapainoon ja intuition kuulemiseen, jolloin voi löytää reittejä ja suuntaa elämäänsä. Usein oireet toimivat tienviittoina, eivätkä vain kiusankappaleina.

Ajatus luo toimintastrategian, joka alkaa tulla rutiiniksi elämään. Miksi ei ohjelmoisi hyväksyvää ja mahdollistavaa tapaa elää? Se toimii aina. Ensimmäinen askel on hyväksyä se, mitä nyt on. Siihen todellisuuteen voi rakentaa omaa elämää niillä edellytyksillä, mitkä ovat käytössä. Usein ne lisääntyvät joka askeleella.

Monet huomaavat prosessissa oireilunsa vähenevän. Olen nähnyt ahdistusten ja masennusten helpottumisen lisäksi migreenien harventuneen, vuosien unettomuuksien parantuneen, kroonisten kipujen kadonneen ja vieläkin ihmeellisempää. Joskus ajatus tarjoaa sisäisen rauhan tai kiitollisuuden eletystä elämästä viimeisellä suoralla. Kaikki eivät parane lääketieteen, eivätkä minkään hoidon tai ihmeen kautta, mutta jokainen kohta polulla voi olla täynnä merkitystä ja helpotusta.

Silta tulevaan

Suomi ei ole edistyksellinen maa vaihtoehtoisten hoitojen hyväksymisessä. Meillä ei sallita täydentävän hoidon käsitettä, vaan jako on jyrkkä ja kuilu syvä. Itse olen virallisen nimikkeen edustaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, EMDR-terapeutti (käypähoitoihin sisältyvä terapia), NLP-psykoterapianopinnot (3v.) suorittanut, jota Suomessa ei hyväksytty viralliseksi psykoterapiaksi, mutta monessa muussa maassa se on virallisten psykoterapioiden listalla ja käytössä. Lisäksi teen EFT-terapiaa, jota moni terapeutti käyttää täydentävänä hoitona ja sitä voi jo opiskella Suomessa. Hypnoosihoidot avaavat usein hoitohuoneeni divaanilla ihmisten valtavat voimat eheytymiseen kaikilla tasoilla.

Toimin vaihtoehtoisen ja virallisen ihmiskäsityksen väliin rakennetulla sillalla, eikä toistaiseksi ole ollut uhkaa ammattinimikkeen menettämisestä. En näe eroa käsityksessäni ihmisen parantumisen voimaan uhkasakkojen alla olevaan Maria Nordiniin. Olen myös iloinen Suomen Onkologiayhdistyksen myöntämästä palkinnosta syöpätautien ylilääkäri Jaana Kaleva-Kerolalle ja kansallisen syöpäkeskuksen perustamisesta aivan näinä päivinä ja kansallisen syöpäkeskuksen perustamisesta aivan näinä päivinä. Olen tehnyt yhteistyötä viisaiden virallisten ja vaihtoehtoisten menetelmien edustajien kanssa ja oppinut heiltä paljon. Kiitos siitä.

Kutsun yhä useampia sillalle, jossa voi hyväksyvästi arvioida kaikkea ihmistä auttavaa toimintaa ”parantajien” kentällä. Sieltä näkee kauas tulevaan. Kun seuraavat sukupolvet kirjoittavat historiaa ajastamme, se näyttäytyy sellaisena, minkälaiseksi sen nyt teemme.

Parantavat painajaiset

Kuinka suhtaudut uniisi hereillä ollessasi? Pelottavatko painajaiset ja työnnät niiden raskasta tunnelmaa aamulla pois vai oletko kiinnostunut niistä? Kaikki unessa näkemäsi on osa sinua ja siksi hyvä keino ymmärtää ja hoitaa itseäsi. Näin lähestyi Carl Gustav Jung unien maailmaa.

Jungilainen unifilosofia

Ihminen purkaa pelkoja ja sisäisiä ristiriitojaan unen aikana. Onneksi, koska juuri siksi saamme voimaa arjen asioihin. Takaa-ajo unet ovat erityisen yleisiä nuorempana. Putoamiset, eksymiset, häpeälliset kohtaukset ja mokaamiset tuntuvat unessa todelta. Niitä nähdään paljon aamuyöstä, jolloin heräämme REM-uneen ja usein muistamme painajaisen, koska siinä on niin paljon tunnetta.

Jung ajatteli, että kaikki unen hahmot ovat sinun itsesi sisäisiä osia, joilla on oma historiansa. Tämän ymmärtäminen tarjoaa paljon vaikutuskeinoja ristiriitoihin ja pelkoihin.

Oma apu

  1. Kiinnostu unistasi
  2. Opettele muistamaan unesi
  3. Ohjelmoi unet uudestaan
  4. Paranna itsesi unien viestien kautta

Pelkkä kiinnostus uniin avaa alitajunnan yhteyden rationaaliseen ymmärrykseen. Kaikki näkevät unia ja niitä voi opetella muistamaan. Aamulla herätessä kannattaa pyörähtää heti kaikki asennot, missä yleensä nukkuu. Keho nostaa mieleen sillä kyljellä nähdyt unet. Hyvä konsti on myös se, että illalla nukkumaan mennessä ota vesilasi sängyn viereen, juo puolet vedestä ja laskiessasi lasin yöpöydälle ohjeista itsesi: ”Aamulla juodessani lopun veden, muistan yölliset uneni.”

Unipäiväkirja on myös mielenkiintoinen tapa lukea sisäistä maailmaa. Yksittäiset unet unohtuvat helposti, mutta päiväkirja alkaa avata punaista lankaa, joka muuten jäisi huomaamatta.

Käsittelyyn keinoja

Rauhoita sopiva aika ja tila unien käsittelyyn. Pitkällään on rento olla ja unet elävöityvät asentomuistista. Ota kiinni siitä kohtaa unta, jonka muistat parhaiten. Katso unta kuin elokuvaa, mutta nyt oletkin ohjaaja, jolla on valta muuttaa tarinan juonta ja haastatella unen hahmoja.

Esimerkiksi takaa-ajounessa pysähdy, käänny ympäri ja tutustu hahmoon, joka sinua unessa uhkasi. Usein hän on aluksi kasvoton tai epämääräinen hahmoltaan, mutta kontakti avaa tietoa ja piirteitä enemmän. Kysy, mitä hän sinusta haluaa? Jatka haastattelua ja lopulta voit tulla tietoiseksi, mikä myönteinen tarkoitus tällä sisäisellä hahmollasi on kokonaisuudelle, sinun elämällesi. Monet sisäiset osat toimivat irrationaalisesti vanhoilla strategioilla, pohjalla kuitenkin jokin auttava tarkoitus.

Nyt on aika päivittää strategioita ja antaa sisäisten osien kasvaa. Haastateltavalle hahmolle voit antaa avuksi luotto-tyypin, sisäisen osan, johon itsessäsi luotat. Hän ohjeistaa ja auttaa päivittämään uhkaavaa toimintaa auttavaksi. Hyvä kysymys pelottavalle hahmolle on: ”Mitä tarvitset voidaksesi paremmin?” Mitään meistä ei voi leikata pois, mutta kaikki sisäiset osat voivat kasvaa ja kehittyä palvelemaan elämänkaaren tätä hetkeä.

Merkkiunet

Unen symboliikka voi olla yksilöllistä, opettele lukemaan niiden viestit. Itselläni on eräs pelottava tyyppi, joka toisinaan tuo ahdistavan unen. Silloin tiedän, että alitajuntani pyytää tekemään jonkin asian suhteen muutoksen. Unen hahmo toimii kirkkaana muutosagenttinani. Kun saan kopin asiasta, häntä ei näy taas pitkään aikaan.

Mokat ja häpeät unissa kehottavat usein olemaan lempeä itselleen. Kritiikki ja ruoska on heilunut ehkä liikaa. Turhat syyllisyydet saavat pienentämään omia mahdollisuuksia. Paras resepti tähän vaivaan on: ”Annan itselleni kaiken anteeksi”.


Pyörremyrskyn jälkeen

Kolkuttaa, käskee, kiittää

Vanha ja outo sana: omatunto, josta filosofit ja papit ovat kirjoittaneet jo kauan kukin omasta näkökulmastaan. Kasvatuskeinona siihen valjastettiin usein armoton piiskuri. Pelkkä omatunnon kolkutus ei riittänyt, vaan katumuksella piti osoittaa ymmärtäneensä väärän toimintansa. Näillä metodeilla minustakin ja saman ajan nuorista tuli radikaaleja ja samalla huonon itsetunnon kanssa painivia varmistelijoita. Unohdimme kertoa kolkutuksen äänestä paljoakaan seuraavalle sukupolvelle.

Omatunnon opaskirja

Sydän ohjelmoituu arvoilla. Työelämässä ja yrityksissä alettiin puhua arvoista vuosituhannen vaihteessa. Itsekin tein paljon arvokoulutuksia, joiden tarkoitus oli jalkauttaa julistetut arvot käytäntöön. Pelkät manifestoidut arvot eivät riitä, jos ne tulevat ulkoapäin. Jokaisen on koettava arvot omikseen, että voi käytännössä valita, kuinka niitä omalla toiminnallaan toteuttaa. Työroolissa se usein onnistuu kohtuullisesti.

Itse julistin omaan yhden hengen yritykseeni arvot: Rakkaus, Joustavuus ja Kasvu. Vieläkin ne tuntuvat omilta ja sopivat siihen, mitä olen parinkymmenen vuoden aikana tehnyt. Aina ei mene parhaalla mahdollisella tavalla, mutta juuri se antaa tilaisuuden kasvuun. Empatia, joka on rakkautta, toimii parhaana motiivina ihmisten kohtaamisessa. Joustavuus perustuu jatkuvaan uudelleenarviointiin. Kun luulee tietävänsä, pystyttää aidan, jonka sisällä tarkastelee asioita. Joustavuus on aidan kaatamista, katsomista oletuksiensa yli. Valitsin itse opaskirjan, jota omatuntoni lukee.

Radikaali visioi

Jos saisin päättää, laittaisin kouluaineeksi Omatunto. Jo pienestä voi opettaa lasta kuulemaan, mikä on tärkeää. Erityisesti murrosiässä persoonan kehitystä ohjaavat arvot. Mikä on itselle ja toisille tärkeää, kuinka täällä eletään, minkälainen haluaisin olla?

Seuraava askel on arvojen soveltaminen, jossa päästään uskomuksiin ja tulkintoihin. Ne muokkautuvat myös valintojen mukaan. Näemmekö mahdollisuudet arvojen toteutumiseen vai esteet, jotka tekevät oman osan vaikeaksi. Tämä kaikki vaatii monia valintoja, kompasteluja ja onnistumisia.

Uskollinen apuri

Arvojen toteutumisessa auttaa omatunto. Nyt päästään kolkutukseen. Se on sydämen suora viesti, joka kiinnittää huomiota valintaan, jonka voi sillä hetkellä tehdä. Mitä useammin toimii sydämen ohjeen mukaan, sen herkemmin hennonkin äänen kuulee.

Välitön palkkio oikeasta valinnasta on rauha, tyytyväisyys tai jollain tavoin sisäinen tieto, että valitsi oikean reitin. Jos toimii vastoin omatuntoaan, itselleen anteeksiantaminen auttaa tekemään paremman valinnan seuraavalla kerralla.

Eksyksissä

Jos identifioituu varkaaksi, kiusaajaksi, epäonnistujaksi, arvot voivat silti olla hyvät, mutta uskomukset omasta itsestä ja mahdollisuuksistaan eivät salli arvojen toteutumista. Ihminen alkaa toimimaan itseään vastaan. Äänestä tulee moittiva, jonka voi myös projisoida toisista johtuvaksi. Näin ollaan metsikössä.

Joskus voi käydä niin, että omatunnon ääni on lakannut kuulumasta, vaikka volyymi on täysillä. Jos toistuvasti tekee sydäntään vastaan, vastuu valinnoista unohtuu ja silloin hukkaa olennaista itsestään.

Uusiokäyttöön

Omatunto palvelee. Se ei syytä, vaan auttaa toteutumaan parhaana versiona itsestä. Siksi se ansaitsisi oman oppiaineensa: Kuinka olet Sinä?



Sulkasato

Vuodenajat, koulujen loppuminen ja kesäloman odotus tuovat kollektiivisen tiedon, että sivu on kirjoitettu täyteen ja uusi sivu aukeaa puhtaana. Tyhjiön mahdollisuuksia meille ei paljoakaan opeteta. Ajatus luo ensimmäiset aihiot, jotka versovat suunnitelmiksi ja teoiksi.

Levon ja rauhan tarve kasvaa, kun siihen on mahdollisuus. Vai käykö päinvastoin? Tyhjän tilan täyttää sisäinen puhe, ajatusten mylly, jota ei ole ehtinyt kuunnella. Tai peräti kääntänyt sille selkänsä, kun on antanut kädet arjen velvollisuuksiin.

Viipyilyä
Lintujen jatkuva laulu tuo levon korviin. Luonnon kauneus pitää silmät auki ja lämmin tuuli iholla avaa aistit. Viisi aistia tuo meidät nyt-hetkeen, läsnäoloon ja keskelle itseämme. Tämä on tarjolla koko vuoden kierron, mutta erityisen houkuttelevaa valon sylissä. Viipyminen ja venyttely ajan loputtomassa ketjussa nostaa eri kohdan tietoisuuteen myös meissä.

Kenellä etuajo-oikeus
Mielen ruuhka helpottaa loma-aikaan. Silloin ihmiset arvioivat kulunutta talvea ja tekevät kokemuksistaan viisaita korjausliikkeitä. Mistä tienviitoista lukea reittiään? Tunteilla on etuajo-oikeus ja tunteiden kautta saa tärkeitä viestejä myös intuitiolta, syvältä alitajuiselta viisaudeltaan. Siellä on tietoa, mikä itselle on hyväksi, ja sen myötä läheisille ihmisille. Viiden aistin käyttö avaa kuudennen ja seitsemännen, montako niitä lie.

Tunteiden lukua voi harjoitella. Niiden taustalla saattaa olla agenda myös pelolta. Älä valitse näin, voi käydä huonosti, liikaa riskiä, viimeksikin sattui, tyydy vähempään. Meissä on loputtomasti turvallisuudesta huolta pitäviä puolia, jotka leikkaavat unelmilta siivet. Tietysti hyvässä tarkoituksessa.

Merkit
Jos valitsee pelon, saa näennäistä turvaa ja vähemmän mahdollisuuksia elää itsensä näköistä elämää. Jos valitsee sydämen äänen, elämä ei anna takeita, että kaikki menee, kuten itse suunnittelee. Onneksi reittejä on useita ja askel kerrallaan löytyy seuraavia risteyksiä, isoja ja pieniä valintoja.

Olen usein kuullut kysymyksen: Mistä tietää onko kyseessä viisas intuitio vai jokin muu tunne, jonka pohjalla on rajoittavat stop-merkit? Harjoitus tekee mestarin. Voimme tehdä vääriä valintoja, joista opimme. Aina tulee uusi mahdollisuus.

Kun intuitiotaan tottelee, vaikka pelottaisikin, se antaa poikkeuksetta rauhan, ilon ja levon tunteen. Joka valinnan jälkeen intuitio alkaa kuulua yhä selvemmin. Jos tulee valinneeksi rajoittavien kokemusten vaihtoehdon, levottomuus ja tyytymättömyys ovat suoraa seurausta siitä. Taustalla voi olla ajatus, etten ansaitse parempaa, minua varten ei ole samaa kuin muita varten. Nämä puolet voivat tulla kohdatuksi, kun on tilaa kuunnella itseään. Ne pyytävät arvostusta, rakkautta ja hyväksyntää. Vain sinulla on lupa myöntää niitä. Sen jälkeen intuitio ohjaa sinne, missä saat kaikkea hyvää myös muilta ja koko elämältä.

Sulkasato on levon aikaa. Kasvatetaan siivet uusiin lentoihin. Luottamus auttaa sietämään sitä, ettei mistään ole varmuutta. Siihen suostuminen on isoin turva.

Ohikulkijat huolehtikoon kiireistä

Vauhtisokeudesta sopiviin askeliin

Sähköposti kilisee, puhelin soi, asioita kirjaamatta, paljon muistin varassa. Kiire on tästä kaikesta valmis luikertelemaan kehoomme. Aamuyöstä pompahtaa tekemättömien asioiden listalta ideoita, miten selviytyä. Oma aika on pelkkä unelma, jota pyykkivuori ja lasten kuskaaminen harrastuksiin työntää yhä kauemmaksi. Ruuhkavuodet tiivistävät ajan harhaksi, ikään kuin se olisi loppumassa.

Mikä ihmeen kiire

Kiire sana aiheuttaa valtavan tietotulvan aivoissa ja samalla nousevat stressihormonit, joiden viaton tehtävä on auttaa suoriutumaan. Kiire vie pois nyt-hetkestä tarkistamaan tekemättömiä töitä ja ennakoimaan tai huolestumaan tulevasta.

Olen työyhteisöissä ja monissa koulutuksissa määritellyt ryhmien kanssa ilmiön eri sanoilla. Hyvä uudelleenmääritys kiireelle on suosittu ajankohta. Se antaa myös viitteen, että tehtävät ovat aikaan sidottuja.

Kiire kertoo enemmän sisäisestä tunteesta, jossa ei voi välttyä riittämättömyydeltä. Vaikka tekisit kuinka, mikään ei riitä. Varsinkin, kun ottaa huomioon ruuhkavuodet, lapset, ammatilliset haasteet, omasta terveydestä huolehtimisen ja mahdollisesti vanhenevat vanhemmat tarvitsevat yhä enemmän apua. Ja siinä samassa parisuhdekin rakoilee, sillekin pitäisi tehdä jotain.

Isi-isi

Elämä alkaa pyöriä konditionaalissa: pitäisi ja täytyisi. Mikä auttaisi? Se jo, että kysytään tämän kysymys. Jokaisella on tietoa itsessään, mutta yleisesti toimivia näkökulmiakin löytyy. Jos teet koneella töitä, säädä aika, milloin katsot sähköposteja. Keskeytykset johtavat siihen, että työtä ei jatketa siitä mihin jäi, vaan pakitetaan pitkä matka taaksepäin. Harvat asiat vaativat nopeaa ratkaisua. Lähes aina voi sanoa, että mietin asiaa ja palaan tiettyyn aikaan mennessä. Näin antaa odottavalle hyvän tiedon.

Kollektiivisesti yhteisöt voivat opetella puhumaan kiireestä asioina, jotka tehdään. Voiko aikatauluja ja resursseja tarkistaa? Onko priorisointi kohdallaan, mikä on tärkein työ saada valmiiksi. Kuormittuuko joku kohtuuttomasti, tietysti se luotettava vastuunkantaja?

Olen myös nähnyt onnistuneita kulttuurin muutoksia. Työntekijät alkoivat puhua siitä, kuinka paljon on aikaa. Jos kiireen tunne iski, kaikki alkoivat kävellä hitaammin, silloin keho teki rauhoittumisen. Myös lyhyt rentoutus mahdollisti uuden lähdön ja teki keskittymisen helpommaksi. Moni on kuunnellut kotisivuillani olevan ”tähti”-rentoutuksen.

Hidastusta ja tehokkuutta

Kiire on tiivistynyt ajankohta, jonka pitäisi helpottaa, kun asiat on tehty. Se ei voi olla olla normaali tila, silloin mittari on kalibroitunut stressitasolle. Sallitaanko asioiden sujua omalla painollaan vai onko kunniakasta puskea ja olla työn sankari? Keskeneräisyyden sietäminen voi olla myös hyvä apu lepoon ja luottamukseen, että lopulta asiat rullaavat riittävän hyvin.

Tyhjät tilat avaavat mahdollisuuden löytää uusia näkökulmia, tapoja toimia ja nähdä kokonaisuutta. Se lisää myös tarkoituksellisuutta, jota on hyvä kokea oman panoksen antamisesta kaikessa elämässä.

Jokaisella on oma rytminsä, kaikilla juuri oikea. Nopeus ei ole hitautta parempi. Rytmillä ei ole arvoa vaan sillä, että voi hengittää ja elää omaan tahtiin. Silloin jokainen saa eniten aikaan ja latautuu riittävästi.

Tempus

Saksalaiset filosofit vastustivat kiirettä perustamalla yhdistyksen nimeltä Tempus. He keräsivät iskulauseita: Vaikka kävisit tarkistamassa joka päivä, oliivit kypsyvät ajallaan.

Jokainen voi vaikuttaa kollektiiviseen ajan kokemukseen omalla olemisellaan. Aina, kun on läsnä tässä hetkessä, on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siinä on tila olla, tehdä ja toteutua. Siinä tapahtuu myös parhaita kohtaamisia. Aika on meille kaikille sama ja suuri resurssi siksi, että sitä tulee koko ajan lisää. Myös meidän jälkeemme.

Klovni-patsas Kangasalan kirjaston aulassa liftaamassa.
Matkalla, Kerttu Horilan keramiikkateos

Pieni on kaunista

Valon määrä vaikuttaa ihmisiin eri tavalla. Useat virkistyvät, toiset menettävät unensa, osa joutuu katsomaan kaiken sen pimeyden, mitä kantaa mukanaan. Lapset lukevat viimeisiin kokeisiin ja nuoret stressaavat, mistä aukeaa ovi opiskeluun ja omaan elämään. Vauhti luo harhan, että mikään ei ole hallinnassa, ainakaan riittävästi. Pienet asiat kasvavat mielessä isoiksi ja ajatukset askaroivat ratkaisuissa, jotka eivät vielä ole kypsyneet ratkaistaviksi. Kemiallinen tehdas tuottaa stressihormoneja, joka nostaa vireystason yli sen mitä tarvitaan. Seurauksena on väsymys, ärtyneisyys, joskus jopa umpikujan tunne. Siihen on yksinkertainen lääke.

Testatut sanat

Otsikon sanat tulivat tutuiksi, kun opiskelin 90-luvun puolivälissä työnohjaajaksi. Opiskeluryhmämme työnohjaajana toimi Matti-Pekka Virtaniemi, jonka viisaat sanat jäivät käyttökelpoisina mieleeni: Pieni on kaunista.

Pienet kohtaamiset, hymy, kuuntelu, ei mitään viisasta isoa sanottavaa, vain läsnäolo, antautuminen ohikiitävään hetkeen tuo sinut keskelle itseäsi. Se avaa tarkoituksellisuutta, laittaa asiat mittasuhteisiin ja välillä voi vaikeampienkin kysymysten kanssa vain levätä. Se lisää luottamusta, että asiat ratkeavat. Samalla kerää voimia, että voi tehdä oman osuuden, kun sen aika on.

Pannuhuoneen hoitajalle materiaalia

Pienet silmut puissa ja kukkien herääminen paljaasta maasta ihmetyttää joka vuosi. Meissä on kyky nähdä kauneutta. Platonin filosofia kauneudesta on ravitsevaa: Kauneus on tosiolevainen, joka voidaan ymmärtää ja sen heijastuksia voidaan havaita aistinvaraisesti. Jos ajattelet kauneutta, ajatus virtaa huomion suuntaan ja alat nähdä yhä enemmän kauneutta pienissä asioissa. Kokemus virtaa sinusta eteenpäin ja tuo hyviä pieniä kohtaamisia.

Aivojen sopukoissa asuu viisas pannuhuoneenhoitaja. Hän säätää kemiallisen tehtaasi tuottamaan hyvänolonhormoneja, jotka tarjoavat konkreettisen mahdollisuuden toteutua parhaana versiona itsestäsi. Ajattele ja tartu kauneuteen, sitä on monessa muodossa ympärilläsi. Sinussa itsessäsi.

Viisautta mikroskoopin alla

Ajatukset vaikuttavat siihen, kuinka fyysiset aivot ohjaavat kehon fysiologiaa. Näin todistaa kirjassaan Ajatuksen biologia Bruce H. Lipton. Hän on luonut menestyksekkään uran solubiologina ja lääketieteellisen tiedekunnan opettajana. Kirjassa aukeaa selityksiä, joiden kautta tulee ymmärrettäväksi se, mitä me näemme ja tunnemme itsessämme ja miten se vaikuttaa kehossamme.

Lyhyt historia

Descartesin aikana tiede ja henki erotettiin toisistaan. Metafyysiset käsitteet ovat olleet vaikeasti tutkittavia ja jääneet uskontojen ja filosofian kentäksi. Tieteeksi on muodostunut fyysisen maailman tutkittavat asiat. Vallalla olevaa totuutta vastaan nostettu uusi tieto on usein aluksi vienyt tutkijoita kerettiläisiksi, mutta maailmankuva muuttuu. Vai kuinka paljon se on muuttunut?

Lipton kuvailee solubiologian historiaa, kuinka vähän aikaa, vasta 1950-luvulta alkaen, on ollut tehokkaita mikroskooppeja, joiden avulla ymmärretään solun elämää. Sen jälkeen laitteiden kehittyessä on koko ajan ollut mahdollista tutkia enemmän. Hänen mukaansa DNA:n löytyminen on johtanut siihen, että moni asia ohitetaan ja selitetään DNA:n ja tuman avulla, siksi kokonaisvaltainen ymmärrys on jäänyt näkemättä.

Solujen viisaus

Liptonin tutkimuksissa merkittäväksi osaksi muodostuu solukalvo, joka toimii solun ”aivoina”. Solukalvo on yhteinen maaperä, jolla ympäristön viestit ja käyttäytymistä tuottavat sytoplasmaproteiinit kohtaavat. Kalvo ottaa vastaan sekä fyysisiä aineita että energiaa. Lipton osoittaa kuinka aine ja energia ovat täysin sekoittuneet toisiinsa. Hän yhdistää kvanttifysiikan ja solubiologian ja kertoo hyvin tarkasti mitä solussa tapahtuu. Kirjassa on hauskoin esimerkein tehty ymmärrettäväksi melko vaikeaakin solubiologiaa maallikolle, jolta puuttuu perustiedot.

Molekyylien ohjausmekanismit, elämää ohjaavat proteiinien havaintokytkimet käynnistyvät pääasiassa viesteistä, jotka lähtevät ajatuksistamme. Hyvät ja harmoniset ajatukset käynnistävät solukalvon pinnalla prosessin, joka pitää myös parhaiten solun yhteydessä ympärillä oleviin soluihin. Solut muodostavat toimivia yhdyskuntia ja auttavat toisiaan.

Oman identiteetin muodostuminen ei ole vain mielen sisällä vaan myös solukalvojen pinnalla. Niissä on yhteys yksilölliseen immuunijärjestelmäämme, johon me voimme vaikuttaa sillä, minkälaisessa ”energiassa” ajattelemme ja toimimme. Tämä on uusi tieteen ala, epigenetiikka, joka antaa ymmärrettävät avaimet hyvinvointiin.

Plasebon voima

Lipton suosittelee plasebovaikutusta hyödynnettäväksi hoidoissa. Sitä on tutkittu, kuinka lumelääkityksen avulla ihminen uskoo paranevansa. Ajatus tuo hyvää energiaa soluille, jotka hoitavat itseään. Itsekin olen nähnyt useamman ihmisen hoitaneen plasebolla pitkäaikaisen käytön jälkeen unilääkkeiden alasajoa. Kroonisten kipujen kohdalla pelkkä ajatuksen voima tuo avun hypnoosihoidoissa, joita olen tehnyt lähes 20 vuotta.

Sairauksiin on omat lääkkeensä, onneksi lääketiede on kehittynyt ja parantumista kukin tekee omalla tavallaan. Siinäkin on hyvä ottaa Liptonin näkökulmat avuksi, ainakaan siitä ei kenellekään ole haittaa.

Kehonkuva

Lukiessani kirjaa hahmotin kirkkaammin systeemin, joka on kotini. 50 biljoonaa elävää solua, jotka toimivat useimmiten harmoniassa. Johtotehtävä informaatiosta ja päätöksistä on annettu ”tietoisuusjohtajalle” eli aivoilleni. Niiden lähettämiä ajatuksia ja reaktiotapoja solujen yhdyskunnat toteuttavat.

Stressihormonien iskiessä solukalvot suojautuvat ja sulkevat yhteyksiä keskenään ja hyvin voidessaan solukalvot ovat auki ja ravitsevat hyvillä energioilla itseään ja ympäröiviä soluja. Vanha viisaus on tullut todistetuksi mikroskoopin alla.

Uskomusten voima

Lipton kehottaa ajattelemaan myönteisesti, koska se on biologinen välttämättömyys, jotta voimme elää tervettä ja hyvää elämää. Kirjasta löytyy vahva viesti Mahatma Gandhin sanoin:

Uskomuksistasi tulee ajatuksia
Ajatuksista tulee sanoja
Sanoistasi tulee tekoja
Teoistasi tulee tapoja
Tavoistasi tulee arvoja
Arvoistasi tulee kohtalosi

Auttajan muuri

Tutkimukset ovat monilla aloilla vastatuulessa rahoitusten kanssa. Tiede muuttaa ja muovaa kuvaamme maailmasta siltä osin mitä tutkitaan. Uudet tutkimukset kumoavat vanhat käsitykset tai täydentävät niitä. Tieteen tehtävä on myös kyseenalaistaa ja ottaa uusia näkökulmia vakiintuneisiin olettamiin.

Onko nyt vallalla olevasta tiedosta tullut kaiken tiedon ylin vartija? Niitä asioita tutkitaan, jotka mahtuvat nykyiseen melko biologiseen käsitykseen ihmisestä. Siksi moni ilmiö jää ulkopuolelle tieteellisen raamin ja ja sen myötä myös virallisten suositusten.

Ihmiskäsitys

Mistä ihminen koostuu? Materiasta, ajatuksista, tunteista, perimästä, kulttuurista, hengestä, energiasta…? Pitkän työuran aikana olen nähnyt monia ammattilaisia, jotka painivat virallisen ja epävirallisen tiedon maastossa. Ammatillinen haaste voi olla iso lääkäreille, terapeuteille, hoitajille ja muillekin ihmisten kanssa työskentelevien arjessa. Miten antaa tilaa intuitiolle vai pysytäänkö valmiissa kaavoissa?

Oma tehtäväkenttä tulee näkyväksi sen ikkunan kautta, mistä katsoo ihmistä. Moni ammattilainen pohtii kuinka toteuttaa holistista ihmiskäsitystään, tai paremminkin kuinka voi olla toteuttamatta sitä. Moni ihminen hakee apua niiltä tahoilta, jotka vastaavat parhaiten heidän omaa ihmiskäsitystään. Olisiko turvallisempaa, että virallisen koulutuksen saaneet ihmiset voisivat levittää ammatillista toimintaansa laaja-alaisemmaksi?

Ajattelen, että ihmisellä on aina itsellään tieto, mikä häntä auttaa. Ammattilaisena voin monin eri menetelmin auttaa ihmistä löytämään hyviä kysymyksiä ja hänen omia vastauksiaan. Käytössä olevat hoitomenetelmät ovat tiukasti määritellyt ja joka maassa vielä omalla tavallaan. Suomessa ei suvaita helposti muita kuin käypähoitoja. Meillä virallinen taho on pystyttänyt muurin ”oikean” hoidon puolesta ja niputtanut muurin toiselle puolelle kaikki muut hoidot uskomushoidoiksi. Muurinvartijaksi on ehdotettu puoskarilakia.

Englanti, Saksa, Itävalta, Norja, Uusi-Seelanti ja moni muu maa sallii hoitojen yhdistämistä, siellä puhutaan täydentävistä hoidoista. Näin kaikki hoidot, niin viralliset kuin täydentävätkin, pysyvät vastuullisina ja mahdollisimman turvallisina.

Aikajanalla tapahtumia

Sata vuotta sitten vallitsivat aivan erilaiset hoitokäytännöt ja oman työurani (lähes 40 vuotta) aikana olen nähnyt myös monen asian muuttuneen. Muurin läpi tihkuu hitaasti viralliselle puolelle hoitoja, esimerkkeinä akupunktio, monet terapiamenetelmät, kuten EMDR ja lukuisia muita monilla hoidon sektoreilla.

Visioin seuraavia vuosikymmeniä eteenpäin ja uskon ihmiskäsityksen muuttuvan sellaiseksi, että voimme auttaa laaja-alaisin keinoin ihmisiä. Kaikki nykyiset tuhannet ja tuhannet ammattilaiset, jotka nyt kärsivät virallisten rajojen ja täydentävien menetelmien syvästä kuilusta, ovat lopulta uranuurtajia ihmiskuvan laajenemiseen. Tutkimusta pitäisi tehdä paljon ja rahoitukseen täytyy satsata myös kireämpinä aikoina.

Monesta ikkunasta

Hädässä olevan ihmisen kohtaaminen vaatii taitoa ja herkkyyttä. Kaikki käytettävissä oleva tieto ja osaaminen ammattilaiselta on hyödynnettävä. Mikä itse kullekin auttaa monimutkaisissa ongelmissa, ei ole kenenkään tiedossa heti. Avun hakijan ja auttajan kohtaamisesta alkaa useimmiten matka, jossa ammattilainen voi olla rinnallakulkijana.

Ihmisen aktiivinen osallistuminen tasapainoonsa ja paranemiseensa ovat avainasioita hyvinvointiin. Nykyinen tietämys yhä passivoi ihmistä virallisessa kentässä. Seurauksena voi olla pelkkää oireen hoitoa tai hoidon kohteena olevan syyllisyyttä siitä, ettei jaksa pitää huolta itsestään riittävästi. Pitäisi laihduttaa, syödä terveellisesti, liikkua, nukkua, elää stressittömänä, lista on loputon ja tietoa tulvii koko ajan lisää.

Näen, että useimmiten oireilu, jota hoidetaan, on loogista seurausta joistain asioista, kokemuksista ja niiden tulkinnoista ihmisen elämässä. Näihin asioihin pääsee käsiksi montaa reittiä ja pysyviä tai korjaavia muutoksia tulee sen kautta, että kohdataan ja hoidetaan juurisyitä eikä vain oireita. Brian Broom, erikoislääkäri ja psykoterapeutti, luennoi aiheesta ympäri maailmaa ja on kirjoittanut aiheesta kirjan Sairaus täynnä merkityksiä.

Ihmiskäsityksen laajentaminen kokonaisvaltaisemmaksi auttaa laventamaan virallisia hoitokäytäntöjä. Sen myötä vastuu kasvusta ja muutoksesta siirtyy sinne, missä se voidaan tehdä, ihmiselle itselleen. Ammattilaiset toimivat auttajina, asiantuntijoina, motivoijina, kun näkevät parantumisen avaimet edessään olevalla ihmisellä itsellään.

« Older Entries