Kirje sinulle

Tapanani oli kirjoittaa vanhoille sukulaisille joulukirjeet. Muistelin hyviä asioita, joita olen heistä nähnyt ja kokenut. Peilinä oleminen vahvisti myös itseäni. Nyt tuo sukupolvi on jo pois osoitekirjastani.

Paula Huhtanen on tehnyt hienon Suomi100 teon, hän kirjoitti 100 kirjettä tuntemattomille intuitiivisesti ja moni kirjeen saaja on tullut kauniisti kosketetuksi. Yhdellä NLP-kurssilla mekin kirjoitimme kirjeet ja jätimme ne puiston penkeille löydettäviksi. Merkittäviä kohtaamisia voi olla ”sattumalta”. Itsekin olen saanut ihmeellisiä reittejä viestejä, jotka ovat vahvistaneet minua ja osuneet juuri oikeaan hetkeen. Siksi kirjoitan nyt sinulle.

Rakas lukija

Istu hetkeksi kuulemaan säveltä, joka sinussa soi. Olet ainutlaatuinen. Kenelläkään toisella ei ole sinun kokemuksiasi ja tapaasi katsoa maailmaa. Jos olet köyhä, pahinta ei ole rahan puute vaan näköalan katoaminen. Nosta katse ja näe polullasi mahdollisuudet ja ihmiset, jotka muistuttavat sinua toivosta. Ehkäpä tärkein korttisi voi olla kirjastokortti, siellä on viisautta satoja metrejä.

Jos olet yksin, sinä olet tärkeä jollekin toiselle. Löydä ne, joille voit antaa ja samalla saat myös itse. Meitä on yli seitsemän miljardia. Yksinäisyys on tunne, joka pyytää liittymistä ja se on ratkaistavissa.

Jos olet onnellinen, ole sitä täysillä. Pelko ja säästöliekki eivät kuulu parhaimpiin päiviin. Lunasta nautintaoikeus elämääsi. Käyttäessäsi sen, jaat ympärillä oleville hyvää huomaamattasi. Hyvinvointi lisääntyy, mitä enemmän siihen antautuu.

Pääoma

Aivot ovat omaisuuttasi. Ne muodostavat uusia hermosoluja ja muovautuvuus on pelastuksesi. Voit katsoa ja kokea asioita uusilla tavoilla. Empatia aktivoi uusia yhteyksiä aivoissa. Siksi sanon sinulle: Rakasta ja hyväksy itsesi juuri sellaisena kuin olet. Ja muista, kuka sinä pohjimmiltasi olet.

Altista itsesi myönteisille tunteille, sillä ne ovat totta. Opettele elämään, kehittämään ja tuntemaan niitä. Väheksymättä hankalampia tunteita, jotka toimivat tienviittoina, että voisit luoda uutta elämääsi.

Kiitos

Katso kuinka paljon olet toivonut, tehnyt ja onnistunut. Monesta pienestä asiasta koostuu hyvä perusta, joka muistuttaa, että turvallisuuden tunne on sinussa. Kiitollisuus on nopein tie hyvään. Jos olisit itsesi hyvä ystävä, mitä sanoisit rakkaalle ihmiselle? Lohduttaisit, kiittäisit, antaisit apua ja luottamusta. Tee se, olet sen arvoinen!

Toivon sinulle iloa, rauhaa, rakkautta, vapautta, toivoa ja kaikkea hyvää Jouluusi. Koko elämääsi.

Valitetaan vai välitetään

Maailman sekasortoon aletaan turtua. Tottumus on inhimillinen selviytymiskeino arjessa. Pienessä mitassa asioita on helpompi hallita. Aseet takavarikoidaan sellaisilta metsästäjiltä, joiden pelätään käyttävän niitä ihmisiä, itseään tai toisia vastaan. Sitävastoin valtiot myyvät aseita, joiden käyttötarkoitus on ilmeinen. Miten valtioiden käymän asekaupan eettisyydestä puhutaan niin vähän?

Valmistamillamme aseilla käydään sotia, joita ihmiset pakenevat, eikä heille tahdota antaa turvapaikkaa. Puolustus ja hyökkäys tulkitaan aina omaksi eduksi ja se tekee luvalliseksi sodat. Suurvallat käyvät niitä toisten maaperillä politiikan nimissä ja hyvinvointivaltiot osallistuvat niihin asekaupoilla.

Omalta tontilta

Tiedän, että tämä on iso teema, liikaa yhden ihmisen ymmärrettäväksi. Ihmiskunta on nyt kehityksessään tässä vaiheessa. Hyvä vaikutusmahdollisuus on itse arvioida, tuoko tasapainoa vai rauhattomuutta omaan vaikutuspiiriinsä. Tahtomattaankin tulen satuttaaneeksi joskus toisia, osin siksi, että en voi tietää, kuinka toiset tulkitsevat sanani ja toimeni. Siksi vastuu tulkinnasta on suuri.

Omat varjot voivat ottaa joskus huomaamatta johdon. Silloin laittaa toisten kannattevaksi sen keskeneräisyyden, mikä itsessä on. Jokaisen henkilökohtainen kasvu on mahdollisuus vaikuttaa suuntaan, mitä meille ihmiskuntana tapahtuu.

Muista kuka olet

Näihin talkoisiin voi vaikuttaa yksilönä. Ydin meissä kaikissa on samankaltainen, kulttuuri, perimä ja yksilölliset ominaisuudet tekevät meistä erilaisia. Ihmisyyden syvin olemus kantaa rauhaa. Ihmiset pyrkivät sitä kohti, kuka milläkin keinoilla. Paradoksi onkin, että soditaan siksi, että saataisiin omaan maahan rauha.

Ihmisten välisissä suhteissa loukkaantumiset ja uhriksi jäämiset syventävät haavoja, jotka estävät näkemästä ohi omien tulkintojen. Kasvu on matka oikeudenmukaisuuteen, kunnioitukseen ja rauhaan. Siihen on jokaisella omat polut ja eri mittaiset taipaleet. Motiivi rakentamiseen kumpuaa siitä, kun muistaa, että samasta valosta meidät on rakennettu. Mitä sinä katsot itsessäsi ja toisissa, erityisesti niissä, jotka olet siirtänyt sellaisiksi, joista et pidä?

Takin kääntö

Kasvu on sitä, että tänään ajattelen eri tavalla kuin eilen. Enkä voi tietää mitä mieltä olen huomenna, kun saan edelleen enemmän ymmärrystä. Kuinka vahvasti me pidämme kiinni mielipiteistämme, kun energian voisi sijoittaa oman ajattelumme kyseenalaistamiseen. Meidän on muututtava, tai oikeammin palattava itseksemme, että saisimme nähdä maailmanrauhan.

Se vahvistuu, mihin kiinnitetään huomiota. Paljon on huolenpitoa ja hyvyyttä. Etsitään ja kylvetään sitä arkeen. Yhdestä omenasta on helppo laskea siemenet, mutta montako omenaa on yhdessä siemenessä?

Italian raidegraffitia

Halkaistu turva

Mielen työkaluihin kuuluu polariteettiin pilkkominen. Se selkeyttää valintoja. Mikä tuntuu huonolta, sitä väistetään. Tiettyyn rajaan asti tämä palvelee arkea. Kurjat tunteet, pelot tai elämää kaventavat toimintastrategiat voidaan pilkkoa kysymällä: Mikä on tämän kokemuksen myönteinen tarkoitus kokonaisuudelle eli ihmisen elämälle?

NLP:n perusolettamusten kulmakivenä on, että kaikella on jokin positiivinen merkitys, vaikka äkkiä katsottuna sitä olisi vaikea löytää esimerkiksi jännittämisestä tai itsensä vähättelystä tai murehtimisesta jne. Löytäessään ilmiön ytimen, on mahdollista muuttaa toimintaansa ja ajatteluaan.

Pelkoon kätketty

Sosiaalinen jännittäminen johtaa välttämiseen ja itsensä vähättelyyn. Se saa voimaa vertailusta, kun ihminen itse ajattelee muiden katsovan häntä oudosti tai halveksien. Tämä pitää harvoin paikkansa. Ihmiset itse pudottavat oman arvonsa kovin matalaksi. Toisinaan se johtaa loputtomaan kilpailuun, jossa kukaan ei voita.

Usein vaikeat tunteet paljastavat ydintarkoituksensa kertomalla, että ne pitävät huolta turvallisuudesta. Se on tietysti hyvä asia, mutta senkin voi halkaista polariteettiin. Mitä haittaa siitä on? Ei uskalla ottaa riskejä eikä siirtyä uusille urille. Mikä on riittävä turvallisuuden tunne ja mistä se tulee? Suurimmaksi osaksi ihmisen sisältä. Se on kuin öljylampun sydän, jonka liekkiä voi säädellä tarpeen mukaan.

Näin ihminen pääsee vapaaksi siihen tilanteeseen, missä juuri nyt on. Ei tarvitse vahtia turvallisuuttaan, koska se muistuttaa vain mahdollisesta uhasta. Se taas nostaa kehon kierroksia eli valmiustilaa pakenemiseen tai hyökkäämiseen. Ja taas tarvitaan lisää turvaa, koska uhan tunne tulee lähelle. Kierre on loputon. Lisäksi fokus on omassa itsessä eikä siinä, missä sen pitäisi olla.

Ketjuun uudet lenkit

Ajatusten ketju on lakkaamaton. Vuorokaudessa ehdimme ajatella ainakin 80 000 ajatusta, joista monista emme ole edes tietoisia. Hyvinvointia rajoittavaa reaktiota ei voi heittää pois, se on haastateltava ja löydettävä myönteinen tarkoitus. Sitä ei kenelläkään ole varaa menettää. Kun sen saa kiinni, ihmisen oma viisaus löytää uusia keinoja toteuttaa myönteistä tarkoitusta.

Pienin askelin voi harjoitella ja ottaa itsensä omakseen kauniisti ja arvostaen. Se avaa silmät myös muihin ihmisiin. Monet kertovat tässä prosessissa saavansa uudenlaista palautetta ja jopa nauttivansa esilläolosta. Jokaisella on lupa loistaa omana itsenään. Siihen ei tarvita paljoakaan turvallisuutta, pelkäämiseen ja jännittämiseen sitä tarvittiin.

 

Mäyrän turva

Tyhjännauraja

Mikä harmittaa tai pelottaa? Mikä ärsyttää tai masentaa? Näihin kysymyksiin saa ihmisiltä helposti vastauksia. Ärsykkeitä ja omien arvojen vastaisia tapahtumia pyörii kuin hurrikaaneja ympärillämme.

Mikä viimeisen kuukauden, viikon tai päivän aikana on ilahduttanut? Vastaus paljastaa ihmisen tilanteen paremmin kuin edelliset kysymykset. Kiinnittääkö huomion vaahteraan, joka sytyttelee syksyn soihtuaan tai läheisten kanssa vietettyyn hyvään hetkeen. Se kertoo läsnäolosta.

Ankaraa riemua

Parhaat hetket kirjautuvat monella muistiin onnistumisina – selvittiin tästäkin! Ei tapahtunut isointa katastrofia… Olisi voinut käydä huonomminkin… Monin sanoin alleviivataan helpotusta, joka jää ainoaksi iloksi. Elämästä tulee suorittamista ja pysähtymiset alkavat tuntua menetetyltä ajalta.

Onneksi vääntöä löytyy kiperiin tilanteisiin. Meillä on paljon selviytymisen taitoja, se on henkiinjäämisen strategiaa. Jos ’selviytyjä’ haukkaa ison osan identiteetistä, ei osata elää muutakuin katastrofin ehdoilla. Jatkuva valmiustila seuraavaan ponnistukseen ei salli luottamusta ja keveyttä. Tyyntä myrskyn edellä on vanha sananlasku, joka kertoo, kuinka kansana olemme muokkautuneet selviytyjiksi. Kärrystä pudonneet eivät kuulu tähän aatelistoon ja saavat kantaa alemmuutta ja häpeää.

Hyvät uutiset

Vähintään yksi ilta tai jopa televisiokanava pitäisi pyhittää hyville uutisille. Maailmassa tehdään hyviä keksintöjä, sotia on aiempaa vähemmän, uusiutuva energia menee vauhdilla eteenpäin, lapsilla on paremmat eväät aikuisuuteen yhä suuremmassa osassa maailmaa. Paljon on tietysti vielä kesken, mutta suunta on hyvä muutamasta diktaattorista huolimatta.

Itsensä herkistäminen pienelle hyvälle, rauhallisiin hetkiin, kohtaamisiin tai laadukkaaseen yksinoloon saa sisäisen selviytyjän hiljalleen luottamaan, ettei tarvitse kuluttaa voimiaan vartiossa. Opetellaan energian keskittäminen siihen kohtaan, missä ponnistetaan, kun hypätään riman yli.

Mittarin kalibrointi

Yvonne Dolan kirjassaan Pieni askel kertoo kriisin jälkeisestä elämästä, kuinka selviytyjästä mestariluokalle on hienoin kasvu. Moni selviää vaikka mistä, mutta iloon ja keveyteen ei enää muisteta ottaa suuntaa. Syvä luottamus perustuu sisäiseen turvaan, jota on mahdollista testata ja lisätä. Mestari ponnistaa juuri oikealla hetkellä ja muun ajan lepää elämän sylissä.

Tunnemittaria voi kalibroida huomioimalla aluksi pienet ilon hetket. Ne avaavat tietoisuutta läsnäoloon- siihen hetkeen mikä on juuri nyt käsillä. Siinä tapahtuu meidän elämämme. Se tarjoaa iloa, vapautta, onnistumista – tämän kaiken jakamista. Tyhjästäkin voi nauraa, koska ilo elää meissä.

Liian likainen

Kaikilla on käsitys miten haluaa tulla nähdyksi toisten silmin. Työssä, läheisten tai harrastusten parissa voi painottua erilaiset puolet. Toiset kantavat ominaisuuksiaan luontevasti ja jotkut ponnistelevat loputtomiin, koska eivät näe itseään kirkkaasti. Monet kokemukset vaikuttavat omaan kuvaan, joka on osa identiteettiä, vastausta kysymykseen: Kuka minä olen?

Salaisuuksien suolla

Useimmilla on historiassaan asioita, joita ei toivo muiden tietävän. Omat töpeksimiset, nöyryytykset ihmissuhteissa, väkivaltainen käyttäytyminen tai sen kohteeksi joutuminen ja monet muut asiat, joista on ottanut opikseen tai vähätellyt niitä pienemmiksi.

Vanhemmuuden heikot hetket, kun ei olisi millään jaksanut haastavia hetkiä lapsensa kanssa. Pelkkä ajatus siitä, että sai vääränlaisen lapsen tai sortui tekoihin, jotka pitävät syyllisyyden pihdeissä. Paljon asioita nousee pintaan terapiassa salaisuuksien suolta ja paljon sinne jää. Liian likainen kerrottavaksi.

Arvot selkänojana

Syyllisyyden tunne tulee siitä, että on toiminut arvojaan vastaan. Hyvä varas voi olla ylpeä taidoistaan, jos kokee toimintansa olevan osa hyväksyttävää tulonjakoa. Oikea ja väärä on kirjoitettu kollektiivisesti ihmisen mieleen ja empatia avaa sen tiedostot.

Toisinaan väärät valinnat ja teot heittävät ison varjon, jota ihminen yrittää pitää näkymättömissä muilta. Se johtaa epäaitoon ponnisteluun hyvyydessä, joka jää saavuttamatta. Kurjuutensa kohtaaminen avaa pitkospuut aitoon ja kokonaiseen kokemukseen itsestä.

Ystävän silmät

Ankarin katse kääntyy sisäänpäin. Ystävä on kallisarvoinen kuulija, joka ei tuomitse, vaikka teko ei olisikaan hyväksyttävä. Jaettuna asiat saavat mittasuhteet eikä energiaa kulu torjumiseen ja salaamiseen. Itselleen anteeksiantaminen auttaa siirtämään koetut asiat historiaan. Niiden voima häviää tästä päivästä ja uusi sivu aukeaa puhtaana.

Kuinka kalliita ovat luottoystävät, heidän kanssaan voi vastavuoroisesti puhdistaa liian likaiset kokemukset. Lohduttava ajatus on myös se, ettei yhtäkään täydellistä ihmistä ole – paitsi se, joka hyväksyy itsensä. Silloin hyväksyy myös toisten elämäntarinat.

Elämään tuomittu

Kesän alkava sade heittää kylmät pisteet iholle. Lomalaiset toivovat aurinkoa, maanviljelijät vettä. Isot ja pienet toiveet elämässä johtavat eri kokoisten ilojen ja pettymysten äärelle. Väistämätön vaatii sopeutumista, ilman suostumista jää kirpeään katkeruuteen.

Luopuminen ja täyttyminen

Pidin kesän alussa 50-60 vuotiaille leskille Yht´äkkiä yksin kurssin. Puolison kuolema vie osan itsestä ja muutos johtaa elämänvirran kuohuvaan koskeen, joka on laskettava. Matkalla identiteetti muuttuu, syvältä kumpuaa kysymys: Kuka minä nyt olen? Pariskunnat alkavat usein mieltää itsensä kokonaisesta yksiköstä puolikkaaksi. Joskus ei aivan sitäkään, riippuu parisuhteen vallan jaosta, itsetuntemuksesta ja monista muista tekijöistä.

Vanhasta luopuminen on kuin itsestä otettaisiin puolikas pois. Tyhjiö täyttyy uudella. Jokainen toimii oman elämänsä käsikirjoittajana. Totuttelu uuteen siviilisäätyyn pyytää myös tutustumaan muuttuneeseen itseen.

Selviytymisen taito

Olen pitänyt leskille kursseja yli 17 vuotta ja vakuuttunut, että ihmisen solutasolla asti on informaatiota selviytymisestä. Se laukeaa päälle kiristävästä möykystä rinnassa, kun tuntuu, että tulevaisuus katoaa näkyvistä. Keho kantaa tietoa, kun mieli ei jaksa. Arvot järjestäytyvät uudelleen. Vaillejääminen osoittaa, mitä tarvitaan ja kipu pyytää parantumista. Eräs leski sanoi:”Minut tuomittiin elämään, siksi minun täytyy elää.”

Eväät kuulostavat vaikeilta, eikä kukaan voi sanoa, että luopuminen olisi helppoa. Mutta eheytyminen on vääjäämätöntä. Salaperäisesti ihmiset tarttuvat hetkeen, joka alkaa tuoda kiitollisuutta eletystä, toivoa tulevasta ja iloa siitä, että voi vaikuttaa elämäänsä niin kauan kuin sitä on.

Vetoavusta valoa

Ihmiset toimivat avuntuojina toisilleen. Joskus lehtiartikkeli, kirja tai sattumalta kuultu sana voi toimia tienviittana. Surevan kohtaaminen nostaa ihmisessä riittämättömyyden tunteen. Mitä voisikaan sanoa sellaista, joka veisi kivun pois? Ei mitään. Rinnalla oleminen, pysähtyminen, omien pelkojen ja tunteiden nouseminen ovat ystävän prosessia. Ihmisten kohtalot koskettavat. Jokainen huomaa, että elämä ei anna takeita, kuolema koskettaa milloin vain.

Siksi kuoleman kanssa kannattaa olla kohtuullisen sinut. Oppi-isäni Martti Lindqvist sanoi, että kuolema on kirkkain peili elämään. Mitä kuvaa elämästä se heijastaa nyt? Ehkä elän parasta aikaa, siksi päätän olla kiitollinen sateesta ja…

Hyvää juhannusta

Reunamerkintöjä käsikirjoitukseen

Energia virtaa huomion suuntaan. Se lisääntyy, mihin kiinnittää huomiota. Tämä on yksi NLP:n perusajatuksista. Aivot eivät kuule EI-sanaa. ”En enää kritisoi turhaan itseäni.”, lause resonoi sanaa ”kritisoi” ja kurja ruoskinta sisäisessä puheessa jatkuu. Armollisuus itseä kohtaan heijastaa hyväksynnän myös toisiin ihmisiin.

Mutka polussa

Tulkinta epäonnistumisesta, tai syyllisyys, tai vielä voimakkaammin häpeä, pysäyttävät etenemisen. Mutkaan saapuessa on hyvä hiljentää vauhtia ja jatkaa eteenpäin. Niin kauan, kun on elämää, tarjoutuu uusia mahdollisuuksia. Jälkiviisaus on korkeaa oppimista, jota voi hyödyntää tuleviin tilanteisiin. Parhaiten kokemuspohjainen viisaus toteutuu, kun päästää irti itsesyytöksistä ja jättää eletyt asiat menneisyyteen.

Avulias aika

Lineaarinen aika jäsentää kokemuksiamme. Toisilla on harjaantunut kyky olla nyt-hetkessä, toiset määrittävät itseään historiansa kautta. Jotkut luovat tyhjälle sivulle helposti tulevaisuuttaan. Ajan elementit meissä avaavat viisaan elämän. Jätä historiaan se, mikä tapahtui. Ota mukaan viisaus, jonka opit. Elä nyt. Luo tulevaisuuttasi puhtaalle sivulle.

Tilauksia

Elämän käsikirjasi on avoinna edessäsi. Tyhjille sivuille on lupa laittaa reunamerkintöjä: vapaus, rakkaus, iloa, tasapaino, rauha jne, ne ovat yleisesti hyviä rakennustarpeita. Jokaisella on lupa tehdä tilauksia elämältä, vaikka ei vielä tietäisikään toteuttamiseen tarvittavia keinoja. Vetoapua tulee, koska olemme toistemme käsikirjoituksiin kollektiivisen tiedon kautta yhteyksissä.
Alitajunta linkittää olemassa olevaa tietoa ja toimittaa sitä nyt-hetkeen. Intuitio on 300 000 kertaa nopeampi kuin rationaalinen päättely, kuten Asta Raami vuonna 2015 Aalto-yliopistossa tehdyssä väitöskirjassaan todistaa. Intuitiota voi opetella kuuntelemaan ja käyttämään.
Uskon, että siinä palvelee tietoinen ajatusten suuntaaminen elämän käsikirjan reunamerkintöihin. Jokaiselle riittää vaivaa ja vastusta, jos kiinnittää vain niihin huomion. Siksi kannattaa puhdistaa huomionsa kohteet vähintään yhtä usein kuin käy suihkussa. Toisinaan voi olla helpompaa löytää hyviä huomion kohteita. Haasteellisimpina aikoina voi sitoutua tietoisesti tekemiinsä reunamerkintöihin.

Kiitollisuuden päiväkirja

Huomionsa kohdetta voi tutkia kiitollisuuden näkökulmasta. Kiinnitä huomiota joka päivä pieniin asioihin, jotka ilahduttavat. Kevään linnut, luonnon kauneus, ystävällinen hymy, hyvä vitsi, ystävän olemassaolo, onnistumiset jne ansaitsevat saada alleviivauksen. Kaikki mitä kirjoitat kiitollisuuden päiväkirjaan, auttaa kiinnittämään huomion niihin asioihin, jotka alkavat manifestoida todeksi reunamerkintöjä elämäsi käsikirjoituksessa.
Juuri kuollut ystäväni jätti minulle lahjan: ”Elämä on niin ihanaa!” Pitkän sairautensa aikana hän jaksoi silmät säihkyen tarjota näkökulmaa, joka jättää vapauden käyttää sitä tai olla käyttämättä. Valinta on jatkuvaa.

Mikä ei vielä näy, tulee jo kohti,
koska sen sinä eilen valitsit.
(Parhaat paratiisit, 2013)

Olet lahja

Olin menossa yläkouluun opettamaan, kuinka löydetään itselle tärkeä suunta ja motivoidutaan toteuttamaan sitä. Kuuntelin autoradiosta Jani Kaaron haastattelun loppuosan. Hän on kirjoittanut kirjan Kauniimpi maailma, jonka otan lukulistalleni, mutta ajatus aiheesta lähti jo laukkaamaan.

Elpymisen ihme

Ekosysteemissä on samanlainen parantumisen taito kuin meidän kehossamme. Me vastaamme maapallosta. Nyt on aika hoitaa ja auttaa sitä kaikin tavoin. Jatkuva taloudellinen kasvu rasittaa luontoa. Kasvun pysähtyminen on meiltä pois, jos ei muuteta arvoja ja niiden toteuttamista. Mikä tekee elämästä tärkeää?

Istuin koulun pihassa autossa kirkkaassa oivalluksessa, että voimme muuttaa maailmaa, kun uutiset alkoivat. Pohjois-Korea on taas tehnyt ydinkokeen, junassa on vikaa ja rata on tukossa, kalatalous on elpymässä, vienti 19 miljoonaa ja tuonti 21 miljoonaa. Tosin siitä seurauksena kalojen kanta vähenee ja yhä useampi laji siirtyy uhanalaisten lajien listalle.

Häkellyttävät uutiset vyöryvät tänäänkin olohuoneisiimme ja haavoittumattomuutemme näyttäytyy harhaksi. Sitä suuremmalla syyllä hyvän luominen on elinehtomme.

Lahja

Jani Kaaro ehdottaa, että annetaan lahjoja, laitetaan hyvä kiertämään. Se lisääntyy ja tulee antajalle moninkertaisena takaisin. Hyvän hallitsijan kriteeri aikanaan oli se, kuinka hyvin hän piti kansastaan huolta. Kerjäläisellä oli arvostettu paikkansa, koska hän edusti mittarissa tärkeää osaa. Jos kerjäläisen kuppiin asti valui hyvinvointia, hyvä virtasi esteettä. Mitä se tarkoittaa nykyään? Sitä voi miettiä kuntavaalien alla.

Vallankumous

Johtajilla on väliä, se on nyt nähty. Kuinka jollain voi olla valta räjäyttää maailma, kun toiset lajittelevat roskia ja pyrkivät säästämään elämää tuleville sukupolville? Kriittinen massa on ihmeellinen asia, johon jokainen voi vaikuttaa. Ehdotan, että annetaan lahjoja, laitetaan hyvä kiertämään. Jokaisella on erityisiä taitoja ja kykyjä toteuttaa tätä talousoppia. Meitä on yli seitsemän miljardia, jotka voimme viisaasti valita suuntaa.
Lahjaksi riittää ystävällisyys ja huomaavaisuus, se on lähimmäisenrakkautta. Myös teot ja konkreatia ovat lahjan antajalle pienempi ponnistus kuin sen merkitys saajalle. Tässä on lahjojen potentiaalisuus.

Yhteistä viisautta

Taloustieteilijät, futurologit, tekniikan ja ekosysteemien asiantuntijat yhdessä voivat tuottaa kokonaisvaltaista viisautta. Sen pohjalta harkittu toiminta hoitaa kipeää maapalloa. Aseisiin ja sotiin käytetty raha ei ole vain hukkaan heitettyä vaan täydellisen tuhoavaa. Sodan jälkien korjaaminen kestää usean sukupolven ajan. Kilpavarustelulle on tultava loppu, koska se johtaa ennen pitkää, tai nopeastikin jälleen sotaan. Minä en hyväksy verorahojen käyttöä aseisiin.
Kasvatetaan pienillä teoilla ja suurilla ajatuksilla kriittistä massaa ja valitaan viisaasti vaikuttajat. Kannetaan tietoa kauniimmasta maailmasta tuleville sukupolville. Sinä olet lahja niin monelle kuin haluat.

Voima omiin hyppysiin

”En ainakaan unohda. En voi antaa anteeksi, kun se oli niin väärin. Myöntäisin, ettei se niin väärin ollutkaan. Pysyköön syyllisenä! Ei olla pyydetty anteeksi, miksi siis antaisin?” Näitä todisteluja kuulee anteeksiantamiseen liittyvässä puheessa, sekä sisäisessä että ulkoisessa.

Miksi antaa anteeksi

Teko on väärin, eikä se muutu oikeaksi anteeksi antamalla. Oikeastaan siksi, että se on ”niin väärin”, siihen ei ole muuta keinoa kuin anteeksiantaminen. Vaikka toinen osapuoli ei kokisi tehneensä väärin, eikä tietäsi siitä, kuinka paljon on satuttanut, anteeksiantaminen jää aina sille, joka on kokenut vääryyttä. Toisinaan prosessi kestää pitkään, eikä ehkä ole mahdollista – eikä edes syytä – palata keskustelemaan asia sovinnon vaiheeseen.
Kokemukset kirjautuvat meihin: mieleen, tunteisiin, kehoon ja tulkintoihin. Tästä kokonaisuudesta tulee tarina, joka elämän käsikirjassa tapahtuu aina uudestaan preesensissä, kun kyseisen sivun avaa. Omaa kokemusta on lupa hoitaa, muokata ja katsoa monesta eri näkökulmasta. Se muuttaa sivun sisältöä ja auttaa hyväksymään vaikeatkin tapahtumat osaksi omaa elämää.

Tuulikki Saaristo on kirjoittanut kirjan: Taikasanat, miksi antaa anteeksi. Hän kuvaa prosessia tahdon asiaksi. Ei voi vain odotella, milloin tuntee voivansa antamaan anteeksi. Se on valinta, jota harjoittelemalla tulee tunne vapautumisesta.

Uhrista ihmiseksi

Syyllinen tarvitsee aina uhrinsa ja uhri syyllisensä. Vastakkaiset roolit tulevat nahan alle identiteettiin, eikä enää ole kysymys vääristä teoista, vaan paljon syvemmästä kokemuksesta. Molemmat roolit tuottavat tulkintoja tuleviin tapahtumiin ja toimivat puoleensavetämisen lain alla. Uhri löytää aina sen, joka kävelee yli. Tämä toteutuu huomaamatta, koska peilaamme itseämme ympärillä tapahtuvasta maailmasta ja osallistumme siihen itse monin tavoin.

Sisällämme on henkilögalleria, joka koostuu kohtaamistamme ihmisistä jääneisiin jälkiin. Henkilögalleriamme lainalaisuudet synnyttävät asetelman, jota toteutamme tiedostamatta. Positiomme suhteessa toisiin ihmisiin, ylä- tai alapuolelle asettuminen ovat historian jatkumoa. Anteeksiantaminen vapauttaa näistä rooleista katsomaan tasavertaisena tapahtumia. Roolien alla on lukossa monenlaista energiaa, joka pääsee vapauduttuamme virtaamaan.

Hyvät ja pahat

Kun uhri löytää oman kiukkunsa, se auttaa prosessia eteenpäin. Vihan ainoa tehtävä on asettaa rajat ja pitää huolta oikeudenmukaisuudesta. Kun uhri hyödyntää kiukun, voi turvallisesti antaa anteeksi ja vapauttaa itsensä. Samalla voi huomata, että anteeksiannettavaa saattaa olla myös itselle. Miksi rajat vuosivat? Miten olisi voinut puuttua aiemmin? Tuliko provosoitua omalla roolilla. On hyvä olla valppaana, ettei käännä terää itseään kohti, vaan jatkaa anteeksi antamista itselleen. Keskeneräisyys on kauneinta mitä ihminen tällä matkalla voi löytää.

Meillä on lupa onnistua ja epäonnistua ja kaiken voi määritellä elämän käsikirjaansa omalla tavallaan. Siksi perheissä ja työpaikoilla on samoista tapahtumista yhtä monta tarinaa, kuinka monen käsikirjaan ne on painettu. Jälkikorjauksia tehdään koko ajan. Se on meidän kasvumahdollisuutemme, jota ei ole varaa jättää käyttämättä.

Pablo Picasso: Kyyhky, keramiikka

Nuorten hampurilaispalautteet

Kouluprojektimme yläkoulussa on edennyt seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle. Olen käynyt joka kuukausi opettamassa yhdelle luokalle ihmissuhdetaitoja ja itsetuntemusta yhdessä äidinkielen lehtorin Tiina Keskisen kanssa. Nyt nuorilla on ovi jo raollaan eteenpäin ja kukin miettii jatko-opintojaan. Toisille asiat ovat selkeitä, mutta kilpailu on kovaa ja moni ei tiedä vielä mitä haluaa. Se ei ole ihme! Teen aikuisten kanssa töitä ja parikymmentä vuotta vanhempikin voi pohtia samaa kysymystä: Mikä minusta tulee isona?

Rakentava palaute

Oppimiseen ja kasvuun saa tärkeää vetoapua muilta ihmisiltä. Eilen harjoittelimme luokan kanssa rakentavan palautteen antamista. Asioiden sujuessa on mukava saada heti suoraa palautetta, sen antamista oppilaat päättivät tehostaa keskenään. Kun jokin menee pieleen, palaute on suunnan oikaisun kannalta hyvä saada rakentavasti ja kannustavasti.

Hampurilainen

Päällimmäiseen sämpylänkanteen annetaan hyvää palautetta tarkasti ja perusteellisesti arjen tilanteista, joissa henkilö on onnistunut. Palautteen täytyy olla aitoa ja perusteltua. ”Plussat” vahvistavat arvostusta ja luottamusta palautteen antajan ja saajan välillä. Itsetunto lisääntyy, kun hyvät ja toimivat asiat ollaan havaittu.

Seuraavaksi annetaan pihvi ongelmatilanteen korjaamiseksi. Se sisältää parannusehdotuksen, tavoitteen ja motivoinnin. Ei lähdetä moittimaan virheestä, vaan tarjotaan toimivaa vaihtoehtoa ongelmia tuottavan käyttäytymisen tilalle.

Alimmainen sämpylänpuolikas sulkee asian kannustavalla saatelauseella, esim: ”Hyvin se seuraavalla kerralla menee.” ”Luotan, että saat homman toiminaan.”

Oppilaiden kanssa harjoittelimme palautteen rakentamista siten, että kukin antoi itselleen hampurilaisen. Pöytäkunnittain sai antaa plussia kavereille, jotka kirjattiin omiin paperihin. Pihvin jokainen keksi itse. ”Menen aikaisemmin nukkumaan, että olen seuraavana päivänä virkeä.” ”Harjoittelen ahkerammin, että menestyn kisoissa.” ”Opettelen kuuntelemaan kavereita, koska pidän keskusteluista.” Oli monenlaista hampurilaista. Opettaja hyödyntää jatkossa palautteen antamisen taitoa niin, että annetaan kaverille palaute sekä koko luokalle, mitä tarvitaan yhteiseen olemiseen tässä vaiheessa lisää.

Evästä kotikäyttöön

Kotiläksyksi tuli opettaa hampurilainen vanhemmille ja antaa molemmin puolin palautteet. Tässä hyvä keino teini-ikäisten vanhemmille puuttua rakentavasti arjen asioihin: huoneen siivoaminen, kotitöihin osallistuminen, nukkumaan meno, kännykän käyttö jne. aiheuttavat jatkuvaa kitkaa. Kun hampurilaiseen syvennytään, tavoitteisiin myös sitoudutaan, koska siinä motivoidaan, kannustetaan ja autetaan. Hyvä kysymys on: Mitä tarvitset, että toteuttaaksesi pihvin?

Parisuhteissa on tehokasta antaa hampurilaiset säännöllisin väliajoin. Näin tulee odotukset ja huomiot ilmaistua silloin, kun tilanne ei ole tunnereaktiona päällä.

Vastaanottaminen

Opettelimme pihvin saamiseen kuuntelua, lisäkysymyksiä, tarkennuksia ja vastuullisuutta.
Jokainen voi miettiä saamaansa pihviä. Joskus se osuu kohdalleen ja motivoi toteuttamaan. Toisinaan se voi kertoa myös palautteen antajasta enemmän. Kukin pureskelee oman pihvinsä ja hyödyntää sen arvojensa mukaisesti. Palaute on peili, josta kannattaa aina kiittää.

« Older Entries