Vapaaehtoinen jalkapuu
Mokaamisen taito on olennaista helppoon kasvuun. Virheistä opitaan, oikaistaan kurssia ja jatketaan matkaa. Toimintaa säätelee sisäänrakennettu etiikka, joka tietysti kaikilla ei ole samanlainen, mutta onneksi useimmiten omatunto kolkuttaa, jos toimii arvojensa vastaisesti. Siitä seuraa myönteinen syyllisyys, jonka voi hyödyntää tekemällä jatkossa toisin. Eikä ole pahitteeksi pyytää kaverilta anteeksi ja katsoa mitä voisi vielä korjata. Seuraavalla askeleella saa antaa itselleen anteeksi, ettei reppuun kerry kannettavaksi epäonnistumisia. Siellä niillä on tapana kasvaa korkoa.
Ongelmallista on se, että alkaa kantaa syyllisyyttä silloinkin, kun ei voi toimia paremmin. Tai mikään ei riitä, kun oma rima on nostettu liian korkealle. Syyllisyys liittyy aina toimintaan. NLP:ssä teot ja identiteetti erotellaan ns. loogisilla tasoilla, joka auttaa siirtämään asiat oikealle portaalle, missä niihin on myös ratkaisut. Minä, identiteetti, en ole tekemiseni, mutta voin kyllä vaikuttaa toimintaani. Kun samaistutaan mokiin, riittämättömyyteen ja arvottomuuteen, syyllisyys hiipii nahan alle identiteettiin asti. Siellä syyllisyys muuttuu häpeäksi, joka aina haitallista.
Vapaaehtoinen jalkapuu
Suomessa jalkapuu oli käytössä lähellä kirkonovea, jotta ihmisten pilkka olisi tehnyt häpeästä mahdollisimman suuren rangaistavalle. Häpeään tarvitaan siis muita ihmisiä, joita me kannamme omassa henkilögalleriassamme koko ajan mukana. Näin tulemme ”julkisesti” häväistyksi usein kenenkään muun tietämättä ja alamme vetäytyä ja pienentyä.
Terapiatyössä merkittävä työsarka tapahtuu häpeän tunnistamisessa. Identiteetti on se mitä ihminen kokee olevansa. Sen sisällä on paljon potentiaalia, joka vielä ei ole tullut käyttöön. Häpeä on aina turha ja raastava. Se tuhoaa ihmisyyttä ja estää kasvamasta omaksi itsekseen. Tapahtumilla on oma historiansa, miksi kukin on lukinnut itsensä vapaaehtoisesti jalkapuuhun. Omalla vastuulla on siitä vapautuminen. Kenelläkään muulla ei ole jalkapuuhusi avaimia kuin sinulla itselläsi. Vetoapua voi pyytää ja usein sitä on paljon tarjolla, kun vain alkaa ottaa vastaan.
Vapaus
Mitä pidempään on ollut häpeäpaalussa, sen enemmän on oppinut korvaavia tapoja selvitä. Siitä muistuttavat monet naarmut, joiden juuret ulottuvat häpeän syntyyn, joka kollektiivisesti voi johtaa edellisiin sukupolviin asti. Parantuminen on matka itseen, uusi tutustuminen siihen, kuka on kulkenut mukana ja kiittelee nyt hyväksytyksi tulemisesta. Tärkeää on tehdä sopimus itsensä kanssa, se on kuin avioliittoon vihkiminen ja sormukseen kaiverretaan päivämäärä. Mitä vahvemman sopimuksen tekee itsensä kanssa sitä enemmän alitajunta saa tilaa tuoda aitoa eheytymistä ja häpeän tilalle alkaa tulla ilo, jopa juuri samoista asioista mistä ennen kärsi: nähdyksi tuleminen, palautteen saaminen, osallistuminen jne.
Jos käännyt katsomaan taaksepäin, anna myötätuntoa nuorempaa itseäsi kohtaan, joka valitsi jalkapuun. Hän ei tarvitse enää yhtään moitetta vaan tiedon, että häpeä on harha, ihmiskunnan suuri huijaus. Vapaus on nyt, tässä keväässä, johon kurjet auraavat tiensä ja uusi kasvu sinussa ihastuttaa meitä kaikkia!