Lapsi oppii lempivärinsä jo pienenä. Samoin mistä ruuasta pitää, mitä leikkiä haluaa leikkiä. Nämä kaikki auttavat kuulemaan ja ymmärtämään itseään. ”Pitäminen” alkaa näyttää myös vastapainon – asiat, joista emme pidä. Nämä kaksi vastakkaista positiota keinuttavat mielipiteitämme, joihin keräämme perusteluja, miksi jokin asia on hyvä ja toinen huono.
Ihmiset myös punnitaan näillä mittareilla. Poliitikoissa on niitä, joista pidämme ja niitä, joista emme pidä. Samoin on laita muissakin ihmisissä ja ilmiöissä, jokainen voi tehdä loputonta luettelo pitämisistään ja ei-pitämisistään. Ne muodostavat maisemaan harhan, joka vaatii olemaan kaikesta jotain mieltä. Kun asia on lukittu, perustelut alkavat kasvattaa omia uskomuksia niiden raja-aitojen sisälle, mihin määrittelee oman ”hyvänsä”.
Tulva
Tietoa tulee joka tuutista, ainakin osittaista informaatiota. Faktoja löytyy kaikkiin näkökulmiin ja siksi keinulauta keikkuu äärestä toiseen. Oikeassaolemisesta tulee arvo, josta pidetään kiinni harakkapoikueen tavoin, joka narskuttaa pihapuussa koko kesän. Keskustelua toki tarvitaan ja hälinä vie useaa asiaa eteenpäin, mutta tarkastelen hiukan provosoiden tilannetta yksittäisen ihmisen kannalta.
Valitsemistaan aineksista kukin leipoo omat mielipiteensä muistamatta laittaa niihin ’parasta ennen’ päiväystä. Takin kääntäminen on saanut huonon leiman, vaikka juuri se on kasvun merkki, ettei ajattele ikuisesti samalla tavalla, vaan antaa itselleen mahdollisuuden uuteen näkökulmaan. Vanhoista, loppuun kulutetuista mielipiteistä on luovuttava, ettei tehtävä jää aina seuraavalle sukupolvelle.
Energia virtaa huomion suuntaan. Jos kaikkiin asioihin ottaa kantaa, fokus katoaa ja tärkeät asiat hukkuvat tulvaan. Omakuva myös vääristyy: ikään kuin itsellä olisi aina oikea vastaus kaikkeen. Silloin tarvitaan niitä, joita voi katsoa alaspäin tai halveksia heidän mielipiteitään. Terve oman puheen ja ajattelun epäily johtaa syvempään ymmärrykseen.
Vapaus olla tietämättä
Pitämisestä ja ei-pitämisestä irrottautuminen ja tarkastelu sivusta antaa vapautta. Energia riittää tärkeisiin asioihin, jotka odottavat omaa panosta. Neutraalin tilan löytyminen tuo ymmärrystä ja uusia ja yllättäviäkin näkökulmia. Aloin joitakin vuosia sitten bongaamaan asioita, jotka eivät tarvitse mielipiteitäni. Ennen hanakammin olisin tiennyt vastauksen ja usein ilmaissutkin sen. ’En tiedä’ on ihana sanapari. Se ei vaadi, vaan tarjoaa vapauden tutkia asioita enemmän tai päästää irti, kun joku muu hoitaa sen.
Olemme itse poliitikkomme valinneet, silti monen kotisohvalta kuuluu mielipiteitä, kuinka näiden asiansa pitäisi hoitaa. Ehkä kannattaisi asettua itse ehdokkaaksi vaaleissa ja käyttää energiansa rakentamiseen, eikä eikä muiden kritisoimiseen – tai löytää jokin muu foorumi missä voi vaikuttaa.
Hereillä olo on ihanaa, kun voi tietoisesti bongata asioita, jotka eivät kaipaa minun mielipiteitäni. Niitä on paljon! Irti päästäminen luo uutta tilaa. Kollektiivisesti juuri siihen mahtuu se mitä ei vielä nähdä.
Joka kodissa diktaattorit istuvat uutisilla iltateen aikaan.
Mikään ei ole omaa, varsinkaan ajatukset,
jotka upotamme omaan totuuteemme.
Vaikka kukaan ei osaa laskea yhtälöämme,
kaaos järjestäytyy lopulta aina.
Viisaus on vuosilukuihin sidottu.
Ikiviisaus hulluutta, jonka aika vääristää
kuin kupera peili. Se on löydettävä
ja katsottava suoraan, vaikka silmät palaisivat
ja lakkaisivat näkemästä mitä sovittu on.
(osa runosta ULOSPUHALLUS,
teoksestani Kolmas korva, 2009)
Kaikilla on asiaa