Edesmennyt opettajani Martti Lindqvist sanoi: ”Toivo on sitä, että toivoo, että huominen olisi.” Kaikissa tilanteissa sitä ei jaksa tehdä, kun huomio kiinnittyy vuoren kokoisiin esteisiin. Silloin kannattaa etsiä ihminen rinnalleen, joka toimii sijaistoivona. Hän uskoo puolestasi parempaan huomiseen ja rakentaa sinulle siltaa eteenpäin. Joskus se voi olla kirja, vieraan ihmisen sana tai lehdessä pelkkä otsikko. Ympärillämme on toivoa monissa muodoissa.
Pidin juuri Nuorten leskien-kurssin, missä rakennettiin pienistä palasista huomista. Jokaisen taskusta löytyy tiedon murusia, mikä tekee huomisesta elämisen arvoista. Työnohjauksessakin tällä viikolla nostimme soihtua, toivoa on helpompi kantaa kuin toisten taakkaa – ja se on paljon hyödyllisempää kaikille osapuolille. Rinnallakulkijana pelkkä empatia näännyttää. Toivo avaa reitin ja kiinnittää huomion parempaan.
Toisinaan toivo on hiljaista tietoa, joka ei anna kirkasta muotoa. Silloin heitetään onki veteen ja odotellaan. Entiset kokemukset kertovat, että siellä on kaloja ja joskus tärppää. Suostuminen elämän rytmiin auttaa lataamaan toivoa, joka tarjoaa monta suuntaa, mistä taas pääsee valitsemaan omaa parasta polkuaan.
toivotaan yhdessä
Toivo on potentiaalista, kun toivot vähän, ajatus alkaa kääntyä mahdollisuuksiin ja huomenna tartut niihin jo enemmän. Toivo nostaa ja työntää eteenpäin. Ekonomistit sanovat, että taloudelliseen kasvuun vaikuttaa ihmisten odotukset, niitä aletaan toteuttaa. Mitä jos toivotaan kollektiivisesti parempaa!
Ehdotan toivon kesää meille kaikille. Ajattele joka päivä toivon näkökulmasta omaa elämääsi, läheistesi, Suomen ja koko maailman. Anna mieleesi tulla jokin symboli, mikä edustaa sinulle toivoa. Minulle tuulihaukan poikanen saa kantaa toivoa. Alitajunta on hieno tietokone, pelkästään ajattelemalla tuulihaukkaa, tiedostot toivosta tulevat käyttööni helposti ja kevyesti.
Kauneinta kesää! Palataan elokuussa blogin ääreen. Ilmaa siipien alle!
