Seilaamme ajassa, ajan läpi, kohti tulevaa. Jokainen omaa vauhtiaan, joka tuntuu monella kiihtyvän, vaikka todellisuudessa aika pysyy samana. Tapahtumat kallistuvat edestä ja takaa nyt-hetkeen, joka täyttyy rästiin jääneillä tehtävillä. ”Miksi en tehnyt sitä paremmin!” ”Olisi pitänyt…”
Monenlaiset ajatukset menneestä tukkivat tämän hetken. Stressi tulevista takarajoista vyöryy kohti edestäpäin. Itsestä tulee pelkkä toimija, joka toivoo kapeassa raossa nopeampaa lopputulosta ja uneksii levosta. Omat tarpeet alkavat muodostua siitä, miten parhaiten saa toteutettua tehtäviään. Kuka haluaa sellaisen elämän?
Kroppa vinkuu
Verenpaine kohoaa, niskat on jumissa, haponestäjät tekevät siedettäväksi vatsaoireet, migreeni riivaa – varsinkin sinä ainoana vapaapäivänä. Kolesterolit nousevat, kun yrittää palkita itseään hyvällä ruualla. Lenkille potkii ranneke ja moittii, jos et jaksa.
Kiitos viisaalle keholle. Se kantaa, kun mieli ei jaksa huomata. Huomata mitä? Nyt-hetkeä, joka on se todellisuus, missä elämä tapahtuu. Siinä luetaan viestit kehosta, itsestä, ulkoatulevasta ja sielusta. Oman elämän käsikirjoitus on kesken viimeiseen päivään asti ja vain sinulla on lupa tehdä siihen muutoksia.
Aistien voima
Meillä on viisi aistia, ainakin ne, ehkä useampiakin. Nyt-hetkessä aistit ovat käytössä. Haista, maista ja tunne, niin aika pysähtyy näihin havaintoihin. Katsele, näe yksityiskohtia, värejä, sävyjä ja maiseman panoraamaa. Näköaisti avaa valtavan määrän yhteyksiä aivoissa myös vanhoihin oivalluksiin ja voimavaroihin. Saat helpotusta kuulla ja ymmärtää itseäsi.
Kuuntele, erityisesti hiljaisuutta. Metsä on syksyn hämärässä sopiva paikka korvien lepoon. Voit kuulla hengityksesi, askeleesi ja kuinka tikka koputtaa tajuntaasi.
Omaehtoinen valinta, mitä haluaa kuulla, on tehty haasteelliseksi. Kaupat ja radiokanavat tuuttaavat tasapaksua jumputusta. Jopa puheradio petti! Lasten melutaso on noussut, kaikki huutavat lujempaa saadakseen äänensä kuuluviin. Opettajat tarvitsevat yhä enemmän keinoja auratakseen rauhallisen tilan opetusta varten.
Edes yksi päivä viikossa pitäisi pyhittää vähemmälle äänelle. Kauppakeskukset voisivat sulkea radiot maanantaiksi, ääniherkät voisivat stressaamatta tehdä ostoksensa. Silloin kaikki saisivat kokemuksen normaalista äänitasosta, joka antaa mahdollisuuden ajatella myös omia ajatuksiaan. Näin myös kuulo voisi olla nyt-hetken palveluksessa kunkin omilla ehdoilla.
Aika kulkee lävitsemme
Aika ei kulu, eikä lopu. Sitä tulee koko ajan lisää. Se kuluttaa ja kypsyttää meidät nopeammin kuin männyn tai tammen. Nyt-hetken löytyminen on helmi. Se pujotetaan nauhaan, joka kertoo kantajastaan eniten. Miten olet kuullut maailmaa ja itseäsi? Kuinka vastannut omiin tarpeisiisi? Oletko ollut sinä, oletko käyttänyt nautintaoikeutesi elämään vai tehnyt asioita, joita ajattelet sinulta odotettavan?
Nyt-hetken voi leikata lyhyeksi. Linnun siivenisku kirkastaa ajatuksesi ja voit antaa oman valosi virrata.
