Elämä näyttää joskus siltä mitä viimeiseksi toivoisi. Unelmat karkasivat käsistä, ihmiset eivät kulkeneet rinnalla ja omat parhaat puolet jäivät käyttämättä. Peilistä katsoo pettynyt tyyppi, joka yrittää ratkaista, kuinka jatkaa eteenpäin. Kenelle tästä kaikesta voi valittaa? Kohteita usein löytyy ja solmuja tulee lisää.
Kääntöpuoli
Nykyään on monenlaista valmentajaa menestymiseen, tekemään tavoitteita ja saavuttamaan hyvää. Se on kuin ristipistotyötä kankaalle, itse voi valita kuvan ja alkaa tehdä töitä. Omat mahdollisuudet kannattaa aina käyttää ja vaikuttaa elämän kulkuun.
Joskus elämä yllättää ja kankaan nurja puoli kääntyy solmuineen ainoaksi todellisuudeksi ilman tavoiteltavaa kuvaa. Tapahtuu menetyksiä, sairastumisia tai voimien mitoitus ei osu kohdalleen. Näille taipaleille on eri lainalaisuudet, eikä niihin valmenneta, vaikka juuri sitä taitoa eniten tarvitsisimme. Kuinka kohdata pettymykset ja murusiksi särkyneet toiveet?
Myllyyn oikeat ainekset
Arvostettu oppi-isäni Martti Lindqvist sanoi: ”Jos laitat paskaa myllyyn, sitä sieltä tulee ulos. Kannattaa valita ainekset tarkasti, mitä prosessoi.” Kiukku täytyy hienontaa ja käyttää voimaksi, muuten se lukitsee katkeruuteen. Sen jälkeen on vapaampi vain hyväksymään. Mitä? Kuinka voi hyväksyä kaiken kurjuuden, minkä kohtaa?
Olen koko työurani kulkenut ihmisten rinnalla juuri näissä vaikeissa mutkissa. Havaintojeni pohjalta tiedän, että he voivat parhaiten, jotka hyväksyvät tosiasiat. Hyväksyminen on kaukana alistumisesta, jonka sisällä on siemen kapinaa ja entiseen juuttumista. Suru on lahja ihmisille, sopiva työkalu, joka päästää irti siitä, mitä ei enää ole. Sen jälkeen on vapaa valitsemaan, mitä myllyynsä laittaa, mikä tuo uutta menetetyn tilalle.
Puhdas sivu
Hyväksyminen avaa elämän käsikirjaan uuden sivun. Silloin on aika suunnitella, rakentaa ja tehdä taas töitä. Hiljaiseksi viisaudeksi jää hyväksymisestä saatu vapaus uuteen mahdollisuuteen ja joustavuus löytää uusia reittejä, ihmisiä ja unelmia.
Hyväksyminen avaa elämän käsikirjaan uuden sivun. Silloin on aika suunnitella, rakentaa ja tehdä taas töitä. Hiljaiseksi viisaudeksi jää hyväksymisestä saatu vapaus uuteen mahdollisuuteen ja joustavuus löytää uusia reittejä, ihmisiä ja unelmia.
Koska en ole mestari itsekään, sitoudun tulevan vuoden oppiläksyyni, hyväksymiseen. Otan vastaan, mitä elämä antaa ja ompelen niistä aineksista kuvaa, joka on helpoimmin toteutettavissa. Edellisistä haasteista opittu tieto auttaa: Mahdollisimman pienellä ponnistuksella mahdollisimman suureen lopputulokseen! Se pitää yllä joustavuutta ja luottamusta siihen, että elämä tarjoaa välillä myös helpompia reittejä.
