Mustarastaiden huilut, räkättirastaan huutama piikkilanka reviirinsä rajoilla, auringon kosketus iholla ja illan hiljaisuus. Näitä kaikkia olisi nyt tarjolla. Loma on hyvä katko oravanpyörään, mutta joka päivä on mahdollista pysähtyä hyvään hetkeen. Vai onko?
Ajatukset taluttavat
Tyhjä hetki täyttyy nopeasti uudella ajatuksella. Se taluttaa omaan suuntansa. Huolet, pelot, vaatimukset ja lista tekemättömistä töistä siirtyvät osaksi itseä, joka ohjelmoituu suorittamaan, vaikka ei jaksaisi. Moni hyvä hetki olisi läsnä, mutta fokus on muualla. Eräs arvostamistani opettajistani sanoi: ”Jos laittaa paskaa myllyyn, lopputuloksena on aina paskaa, vaikka kuinka pyörittäisi.”
Rento tekeminen on mukavaa ja inspiroi. Toiset latautuvat enemmän toiminnan kautta. Olemisen ja tekemisen välinen liitto ei ole kovin yksinkertainen. Yhdelle sopii puutarhan kuokkiminen, lenkkeily tai ongelman ratkaiseminen työtehtävässä. Toinen tarvitsee vain olemista, hiljaista ajatusten ja havaintojen virtaa. Kaikki meistä hyötyvät sopivassa suhteessa monista keinoista. Moni unohtaa omien akkujen latautumisen, ihmeellistä kyllä, vaikka se on mukavaa.
Hereillä
Mitä ajatuksia kiertää oman pään avaruudessa? Useamman kerran päivässä kannattaa pysähtyä kuuntelemaan sisäistä puhetta. Sen nostamat tunteet kertovat nopeasti, mitä reseptiä on käyttänyt ajatusten taikinaan. Huolimyllyn kanssa lomailu tuntuu menevän hukkaan. Jo ensimmäisen viikon jälkeen murhe loman loppumisesta heittää varjon keskelle aurinkoista päivää. Ajatukset jäävät automaattiohjauksella toistamaan lopputulosta, joka lisää tyytymättömyyttä.
Jos pysyy hereillä ajatustensa suhteen, niitä voi valita. Uudet polut ajatuksissa vievät lähemmäksi sitä, kuka todella olet. Sieltä löytyy vastauksia, joiden pohjalta jokainen voi tarkistaa suuntaansa. Joskus tapahtumia on niin tiheästi elämässä, että ainoaksi valinnaksi jää, kuinka suhtautua sen hetken olosuhteisiin. Tällöin kokemus muuttuu ajatusten avulla.
Kokonaiseksi
Valo siivilöi näkyväksi. Meidän syvimmät toiveemme, yhteys toisiimme, maahan ja luontoon, ovat sisäänrakennettuna meissä. Itselleen näkyväksi tuleminen pyytää rakastavaa katsetta, hyväksyntää ja arvostusta. Se puhdistaa ajatusmyllyä parhaiten ja muistuttaa mahdollisuuksista. Millä tavalla suhtaudumme itseemme, samoin peilaamme katseemme toisiin ihmisiin. Kuinka haluat nähdä parhaan ystäväsi, itsesi?
