Archive for 24.9.2021

Painutko jorpakkoon

Olen pysähtynyt kuuntelemaan uteliaana kiukkua ja raivoa, kuinka se voi toista palvella ja toisen myrkyttää. Kiukku on taitolaji, josta pitäisi saada päästötodistus suoritetusta oppimäärästä viimeistään yläasteella.

Viha on vahva henkilökohtainen reaktio jostain tapahtumasta. Sen tehtävä on pitää huolta rajoista ja oikeudenmukaisuudesta. Parhaimmillaan voimakas leimahdus pysäyttää ihmisen pitämään huolta itsestään. Keinot hyvien rajojen rakentamiseen eivät hoidu vihalla. Yksityinen oikeustaistelu kokemiaan vääryyksiä vastaan johtaa katkeruuteen ja uhriutumiseen, jos viha ei johda itsensä kuuntelemiseen.

Tulkinnoilla jorpakkoon

Jotkut tapahtumat elämässä nostavat syystäkin vihareaktion. Ihminen antaa kokemukselleen oman tulkintansa juuri tunteen takia. Käsikirjoitus alkaa saada tulkinnasta juonen, jonka faktat asiaan osallisen kanssa ovat tarkistamatta. Viha pysyy yllä ja saa uutta voimaa miettimällä koettuja vääryyksiä ja syyllisen kataluutta. Syyllinen kantaa omaa tulkintaansa ja kumma kyllä, usein myös hän kokee olevansa uhri. Lopulta lankavyyhti on niin sekaisin, ettei kukaan saa langanpäästä kiinni.

Neuvottelut siirtyvät sisäiseksi monologiksi ja motiivit jäävät osallisille hämärän peittoon tulkintojen varaan. Lopulta kukaan ei kanna vastuuta tapahtumista, koska jokainen on uhri omasta näkökulmastaan. Näillä mausteilla höystetään sopat monissa yhteisöissä, perheissä ja kansakunnissa jopa usean sukupolven ajan.

Pikaopinnot

Oppimatta jääneen taidon kaava on lyhykäisyydessään tämä: Tunnista tunne, se resonoi usein kehossa. Opettele tuntemaan viha jo pienestä hälytyksestä, ettei volyymia tarvitse aina nostaa raivoon asti. Anna tunteellesi nimi. Totea mikä tapahtuma sen nostatti. Huomaat olevasi jo tässä vaiheessa omalla tontillasi, kun siirrät fokuksen pois vihan kohteesta.

Kysy itseltäsi, miksi olet niin loukkaantunut ja vihainen? Vastaukset johtavat ytimeesi: ”Minua ei arvostettu, rakastettu, kuultu tai otettu huomioon.” Näistä syvemmistä tarpeista käsin voit tulla ymmärretyksi ja autetuksi, kun et itse hylkää itseäsi.

Energia kuluu hukkaan, jos jalostat vihaa koston ajatuksin. Jos ohitat syvimmän kokemuksesi, viha lakkaa palvelemasta ja tulkintasi kaventaa ymmärrystä. Sen seurauksena toisen osapuolen tarinalla ja kokemuksilla ei ole painoarvoa. Asian käsittely on tukossa, koska sinä olet sinetöinyt loukkaantumisesi.

Anteeksi

Kuinka kaunis sana ja niin väärin ymmärretty! Loukkaantuneena toivoo vastapuolen tunnustusta vääryyteen ja katuvaa anteeksipyytelyä. Siivu kerrallaan voisi harkita, josko antaisi anteeksi. Joskus tämä hidas tie voi toimia laihaksi sovuksi asti, mutta useammin ollaan taas jorpakossa näiden toiveiden kanssa.

Anteeksiantaminen on sisäinen prosessi, joka tapahtuu ihmisessä ja sen seurauksena myös hänen ympäristössään. Anteeksiantaminen ei ole armahtamista, väärän teon sallimista tai hyvä syy tehdä uudestaan väärin. Se ei ole unohtamista, kieltämistä tai haluttomuutta ymmärtää itselle aiheutettua vahinkoa. Eikä se edellytä suhteen uudelleen solmimista, joka kuitenkin usein mahdollistuu. Anteeksiantaminen antaa vapauden.