Archive for Author Terhi Vedenkivi

Entä jos olen väärässä

Kirjoitettu Kirjoittaja: Kommentoi

Harha omasta oikeasta olemisessa vahvistuu pönkittämällä sitä valikoidulla tiedolla ja ohittamalla muun informaation. Henkilökohtaiset suodattimet tiedon seulomiseen muodostuvat monista uskomuksista, osatotuuksista, toiveista ja peloista. Mitä jos muistaisimme, että jollakulla toisella voi olla erilaisia näkemyksiä samasta asiasta yhtä perustellusti. Mitä tapahtuisi, jos me kaikki kysyisimme itseltämme: Entä jos olen väärässä? Syntyisikö keskusteluissa enemmän kuuntelemista ja laajenemista?

Aika peilinä

Moni tieto on aikaan sidottu. Mitä ymmärrän intohimoisesta aiheestani vuoden tai viiden kuluttua. Entä tulevat sukupolvet tuhannen vuoden kuluttua? Esimerkkejä löytyy kaikilta saroilta. Ihmiset ovat saaneet parasta ja uusinta hoitoa ajan saatossa yrteistä, kovista antibiooteista, rokotteista ja leikkauksista. Ei tarvitse katsoa montaa vuosikymmentä, kun uusi tutkimus kumoaa edellisen. Välillä hunaja ei auta flunssaan ja nykyiset tutkimukset vahvistavat sen auttavan. Kananmuna nostaa kolesterolia ja siten verisuoniperäinen dementian riski kohoaa, seuraavaksi kananmunasta löytyi ainetta, joka pienentää Alzheimertaudin riskiä.

Alkaako oma tämän hetken tieto näyttää totuuden muruselta? Tai ei edes siltä.`Mitä se saa aikaan? Uuden tiedon kaipuuta, etsimistä, kuuntelua, kyseenalaistamista omaan tietoon, eikä aina siihen toisen. Kritiikkiä on helppo ladella muille, aina sitä vasta-argumenttien verran kiinnostuksen kohteestaan tietää.

Kuinka osaan olla väärässä

Uuden tiedon tullessa joustavuus auttaa arvioimaan käsityksiäni. Miten suhtautua siihen, että luulin olevani niin oikeassa? Alanko hakemaan vahvemmin todisteita, jolla saan kumottua uuden tiedon vai voinko myöntää, että olin väärässä? Se ei meidän kulttuurissamme ole tavallista. Sen voi todeta vaalitenttejä katsellessa.

Asioiden kehittyminen johtaa vanhan tiedon kumoamiseen. Sitä sanotaan henkilökohtaisessa elämässä kasvuksi. Kuinka laiskasti tai ahkerasti sitä teen?

Algoritmien tahdissa tanssimme ennakkoon luotuja askelia mahtavassa netin tietopankissa. Vaikka tiedämme sen, silti väitämme askelia omiksi mielipiteiksi ja itsenäiseksi ajatteluksi. Kukaan ei ole keksinyt kaikkea tietoa itse – aina se jostain tulee. Minkälaisten suodattimien läpi? Päivitänkö riittävän usein omia vai toisten asetuksia?

Epäily tiedon rajallisuudesta antaa ymmärrystä, että joka tapauksessa tieto on vain tämän hetkistä ja se voi osoittautua myöhemmin aivan toiseksi. Mitä tehdä jos on ollut väärässä? Maailmankatsomukset, usko omaan terveyteen, turvallisuuteen ja itsenäisyyteen voivat johtaa kyseenalaistamaan tiedon pelkiksi uskomuksiksi, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Irtipäästäminen ja hyväksyminen antaa mahdollisuuden oppia uteliaaksi toisten tiedolle. Väärässä olemisen myöntäminen vapauttaa todellisuuteen, että useimmiten tieto on rajallista ja on ihmisiä, joilla on siitä rajallisestakin tiedosta isompaa ymmärrystä kuin minulla. Opettelen olemaan väärässä, vaikka se vähän kirpaiseekin.

Osmo Rauhalan teos
Email, RSS Follow
Email
Posted in Yleinen tagged with , , ,

Kompastutko diagnoosiin

Kirjoitettu Kirjoittaja:

Olen miettinyt psykiatrisia diagnooseja. Itse ohitan sen niin paljon kuin mahdollista tavatessani ihmisiä vastaanotollani. Diagnoosi on alun perin tarkoittanut yleisessä kielenkäytössä päätöstä tai tuomiota. Sanatarkka määritys on ”läpikotainen tieto”. Se on pohja lääketieteeseen perustuvalle hoidolle.

Mielenterveyden diagnooseista oli hyvä artikkeli Helsingin Sanomissa 11.1.23. Siinä Jyväskylän Yliopiston tutkijatohtori Tomi Bergström ravistelee vakiintuneita käsityksiä hoitokäytännöistä. Myös eettiset ongelmat tulevat näiden näkökulmien kautta esille. Hän on kirjoittanut viime vuonna julkaistun kirjan Mieletön häiriö.

Mielenterveysdiagnooseja on paljon vaikeampi mitata kuin monia somaattisia sairauksia. Psykiatrinen diagnoosi on usein yksittäisen lääkärin tekemä oirekuvaus potilaan voinnista sillä hetkellä. Tutkijatohtorin mukaan diagnoosien tarkkuus ja ennustearvo ei ole luotettava ja siksi niiden antamiseen liittyy riskejä. Diagnoosin viitekehys saattaa kapeuttaa myös ammattilaisia kohtaamaan ihmistä itseään. Näin siis pohditaan kyseisessä kirjassa ja usein olen itsekin kummastellut, kuinka ihminen ottaa diagnoosin kantaakseen.

Havaintojani

Diagnoosi voi johtaa hyvään ja tarkoituksenmukaiseen hoitoon tai muodostua itseään toteuttavaksi kehäksi. Kun identifioituu diagnoosiinsa se saattaa roikkua päällä kuin nuhruinen takki vuosikymmenien ajan. Ja olen nähnyt vuorenvarmasti myös vääriä diagnooseja, joita ei ole purettu, vaan laitettu uusi päälle. Lääkityksiä on kokeiltu paniikkioireeseen, ahdistukseen, masennukseen, pakko-oireisiin, unettomuuteen ja moneen muuhun huonoin sekä hyvin tuloksin.

”Minä olen tällainen…” Olen kuullut monen sanovan itsestään erilaisia määrityksiä, jotka pohjautuvat diagnooseihin, kapeaan kuvaan siitä, mitä muuta ja paljon enemmän he ovat. Kuka siellä takin alla on? Moni voi ainakin hetkeksi riisua diagnoosin ja nähdä itsensä ainutlaatuisena. Silloin käyttämättömät voimat voivat yllättää. Kokemus on hieno, kun voi siirtyä lähemmäksi todellista olemustaan. Onnellinen masentunut, toiveikas ahdistunut, utelias uneton ja monta muuta paradoksia laittaa määrittelemään terveellä ja kauniilla tavalla minuuttaan uudestaan.

Parantumista ja kasvua

Matka itseen pyytää tarkistamaan mistä peilipinnoista katsoo elämäänsä. Meidän kaikkien ihmiskäsitystä voisi avartaa, jos antaisimme mahdollisuuden kulkea hitaammin, olla välillä vähävoimainen tai herkkä tuntemaan. Ei ole oikeaa tapaa elää tai päästä helpommalla, vaan jokaisella on omansa, kuinka toteutua niillä ominaisuuksilla, joilla on varustettu.

Moni etsii netistä apua ja paljon sieltä löytyykin, mutta silloin ollaan useimmiten upottavalla suolla, kun diagnooseja annetaan itselle tai perheenjäsenelle. Toivon, että kotidiagnooseja olisi vähemmän, oireilun syyt ja todellinen apu löytyy itsestä – olipa diagnoosia tai ei.

Sivuhuomio

Mietin pidempään ja tein havaintoja diagnooseihin liittyvistä ilmiöistä. Ennen tämän blogin kirjoittamista aihe nousi raikkaalla tavalla esiin mediassa. Tuntuu riittävän pelkkä ajattelu – joku nappaa aiheen ja lisää siihen uusia näkökulmia. Ehkä ryhdyn ajattelijaksi. Seuraavaksi mietin toivoa ja rauhaa, joka kerää kollektiiviseen kenttäämme valoa. Tule mukaan! Se saa määritellä suuntamme.

Hämeenlinnassa Kantolan muraali, Van Helten

Email, RSS Follow
Email
Posted in Yleinen tagged with , ,

Hevosenkenkä kauhassa

Kirjoitettu Kirjoittaja:

Helsingin Sanomissa pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio oli koonnut viisaiden ihmisten ennusteita vuodelta 1997: Miltä Suomi näyttää 25 vuoden kuluttua eli 2022? Osa olisi voinut toteutua ja osa toteutuikin, mutta enimmäkseen ennustukset menivät pieleen. Valinnat johtivat muualle.

Unelmat ja pelot

Ihmisellä on aivoissa potentiaalisia alueita visioida tulevaa. Tietopohjana toimii historiasta opittu, realiteettien arviointikyky ja toiveet sekä pelot. Tämä sama kaava on yhteiskuntien lisäksi jokaisella yksilöllä oman elämänsä visiointiin. Olisiko vuodenvaihde hyvä aika miettiä, mitä itse olen oppinut tänä vuonna?

Toiveet ja pelot sekoittuvat helposti sisäisen puheen kautta totuuksiksi. Ne eivät ole faktoja, vaan mahdollisuuksia valita askelia erilaisille poluille. Realiteettien arviointia kannattaa tehdä laajalla perspektiivillä, että unelmat saavat tilaa. Unelmat muuttuvat tavoitteiksi, kun niitä alkaa ruokkimaan ja askel kerrallaan toteuttamaan.

Pelot on hyvä tunnistaa ja käsitellä riittävästi niiden juuret, jotka usein pyytävät vain turvallisuutta. Onneksi suurin osa peloista ei toteudu. Liika varmistelu ja välttely estävät kuitenkin unelmiin kurottamisen ja huomaamattaan tulee valinneeksi motiivikseen pelon.

Kirkkaat arvot

Kun katsoo tulevaa vuotta tai vielä pidemmällekin, meistä ei kukaan voi olla varma mitä tapahtuu. Sen takia ei kannata pudottaa tumppuja lumeen. Oma osuus on tärkeää, johtaa se minne hyvänsä. Näin ei jää elämän uhriksi, vaan käsikirjoitus voi pysyä joustavasti omissa näpeissä.

Johdattelen usein työssäni ihmisiä luomaan mielikuvan oman elämän käsikirjasta. Se on avoimena edessäsi, eletty elämä on kirjoitettu, ja tulkittu alkupuolelle. Niin – mieli ei kirjoita faktaa, vaan tarinaa. Avoimella sivulla on tämän hetken elämäntilanne, kysymykset, ilot ja muutostarpeet. Tyhjiä sivuja on edessäpäin. Niihin on lupa käydä tekemässä merkintöjä. Mitä haluat sivun reunaan kirjoittaa, se toimii toiveena ja joskus tilauksenakin. Vielä ei tarvitse tietää kuinka tulee sen toteuttamaan.

Olen kuullut ja nähnyt monta reunamerkintää: rakkaus, mielenrauha, ilo, terveys, muutos… Suurin osa näistä pehmeistä arvoista nousee tärkeäksi ja sen vuoksi ne usein toteutuvat. Tavalla tai toisella, jota kalenteriin kirjoittaessaan ei vielä tiedä, alitajunta ottaa todesta toiveet ja pyrkii muistuttamaan sopivilla tienviitoilla niissä hetkissä, kun on aika valita ja ottaa askel. Oma osuus on tärkeä toteuttaa, ettei tule pelkästään hyväksi unelmoijaksi, vaikka sekin on hyvä ominaisuus. Unelmointi kirkastaa arvoja, jotka asettuvat aina hierarkiaan. Kaikkein tärkeimmät arvot ohjaavat voimakkaasti toimintaa.

Muistiinpanot

Laita uuteen kalenteriisi reunamerkintöjä ja tulet ilahtumaan joka kuukausi kyvystäsi toivoa ja tarttua hyvään. Energia virtaa huomion suuntaan, näin tarinasi alkaa maistua omalta ja todelliselta. Se pitää mielen joustavana ja voit muuntua monen realiteetin kanssa kantamaan kaunista maailmaa.

Hevosenkengällä on yli tuhannen vuoden historia myös onnen ja suojeluksen talismaanina. Vaikka tinan valaminen lyijyn takia onneksi onkin kielletty, samoja ominaisuuksia voi vaalia: hyvää mielikuvitusta, optimismia ja kykyä ottaa vastaa vetoapua, toisten parhaimpia selityksistä. Tällä reseptillä on ilo heittäytyä rohkeasti kohti tulevaa vuotta.

Hyvää alkavaa vuotta 2023
Email, RSS Follow
Email
Posted in Yleinen tagged with , , ,

Pohjantähden alla

Kirjoitettu Kirjoittaja:

Olen kirjoittanut yli kahdeksan vuotta blogia joka kuukausi, lukuun ottamatta kesäloman kuukautta. Missioni on toivon ja ymmärryksen lisääntyminen kipeidenkin kokemusten kautta – aika tyypillinen terapeutille.

Lokakuu leikkasi minulta sanat. Uutisvirta on kuin mutavyöry, jolle ei loppua näy. Sota, ilmastonmuutos, piinaavat väittelyt, joista demokratia muodostuu, ja puhumattakaan diktaattoreista, jotka saavat minut, vanhan pasifistin, toivomaan heidän kuolemaansa.

Isäni vanhat sotamuistot hiipivät uniini, vaikka hän ei niistä koskaan puhunutkaan. Soluihini siirtynyt tieto aktivoitui yksipuolisella informaatiolla, mitä syötin aivoihini. Valoa synkkään virtaan löysin yllättävältä taholta.

Valtioneuvoston uutisista

Tässä hyvästä ja runsaasta uutisvirrasta pieniä otteita:
”Mosambikiin valtioon tukemme keskittyy kahteen päätavoitteeseen: tasa-arvon ja kriisikestävyyden vahvistamiseen sekä opetusjärjestelmän ja oppimistulosten parantamiseen. Korostamme kaikessa työssä ihmisoikeuksia, sosiaalista, alueellista ja sukupuolten tasa-arvoa sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia.”

”Ulkoministeriö rahoittaa kehitysyhteistyövaroista Maailmanpankin opettajien täydennyskoulutus –ohjelmaa ”Coach”, jonka asiantuntijat vierailivat Suomessa 7.-8.11.2022.”

”Nuorisoasioista vastaava ministeri Petri Honkonen on myöntänyt 600 000 euron valtionavustukset nuorten yrittäjyys-, talous- ja työelämätaitojen parantamiseen, yhteensä kuudelle hankkeelle. Avustuksilla edistetään nuorten osallisuutta ja elämänhallintataitoja.”

”Suomen kehitysyhteistyön painopisteinä Keniassa ovat naisten ja tyttöjen oikeudet ja erityisesti sukupuolittuneen väkivallan torjuminen. Toteutamme naisten oikeuksiin ja aseman vahvistamiseen keskittyvää hanketta YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin kanssa.”

”Palestiinahallinnon alueella tuki voi olla esimerkiksi konttikoulujen rakentamista beduiinikyliin, vesijohtoja, viljasäiliöitä ja aurinkopaneeleita. Lisäksi se on juridista apua ja poliittista vaikuttamista liittyen väestön pakkokarkotuksiin sekä omaisuuden takavarikointeihin ja tuhoamisiin.”

Globaalit arvot

Rakastan maatamme enemmän kuin koskaan keskeneräisyydestä ja puutteista huolimatta. Voimaa, osaamista ja taloudellista apua sijoitetaan sellaisiin kohteisiin, jotka rakentavat koko maailmaa paremmaksi. Niistä ei tämän synkän ajankohdan aikana paljoakaan uutisoida, mutta hyviä uutisia kannattaa etsiä.

Ilmastoa säästäviä keksintöjä tehdään paljon. Nuoret Pelle Pelottomat katsovat kirkkain silmin peltojamme ja innovoivat uusia energiaratkaisuja. Monet uudet ideat auttavat planeettaamme säästäviin ratkaisuihin. Osa on helposti otettavissa käyttöön, vaikka rahoitusta tarvitsevat muutokset ovatkin pidemmän narun päässä. Tietoa näistä keksinnöistä on, mutta ei paljoakaan päivittäisissä uutisissa. Olen oman uutisvirtani rinnalle ottanut sivupuron niistä. Minulla on itselläni parempi olla ja minusta on myös omalla paikallani silloin enemmän hyötyä maailmalle.

Aivojen ohjelmointi

Aivot aktivoituvat käsittelemään sitä materiaalia, mitä niille syötämme. Emme voi välttyä vahvistusvinoumalta tai -harhalta, jossa tietoa valikoiden vahvistamme omia ennakkokäsityksimme tai arvojamme tukevia näkökulmia. Siksi on hyvä tietoisesti valikoida päivittäin informaatiota, joka virittää aivojen hermoverkoissa toivoa ja mielekkyyttä.

On hyvä muistaa, että mikään näkökulma ei ole koko totuus. Joka luulee omistavansa totuuden mistä asiasta vaan, ajautuu Pisan torniin, joka vinoudessaan romahtaa – jos sitä ei koko ajan pönkitetä.

Kuka antaa nuotion sammua.
Liekin tanssi taipuu kuin ohut varsi,
Nuoren tytön, joka ei tiedä nivelten kuormasta.

Sitä tulta palat, mitä syötät noettuun kivikehään,
ajatustesi oroborus, käärmeen kita ja häntä.
Alku ja loppu muuttuvat, ennalta arvattu
on vasta kertaalleen valittu. Anna palaa
kaikki minkä tiedät, mihin uskot,
ketä rakastat tai odotat. Silloin olet tuli itse.
Parhaat paratiisit, 2014, Terhi Vedenkivi



Email, RSS Follow
Email
Posted in Yleinen tagged with , , ,

Sama norsu

Kirjoitettu Kirjoittaja:

Joskus ajat ovat olleet leppeämmät kuuntelemiselle. Mitä sanot, mitä tarkoitat? Miksi? Jokaisella on oma karttansa todellisuudesta. Se pohjautuu tietoon, havaintoihin, kokemuksiin, tulkintoihin ja uskomuksiin. Kahta samanlaista karttaa ei ole, koska kokemukset ovat ainutlaatuisia. Tämä tieto auttaisi keskusteluissa.

Vastakkainasettelu

Olen työnohjaajana ja terapeuttina käsitellyt viime aikoina tapahtumia, joiden saattelemana ihmiset ovat ajautuneet napit vastakkain. Epäluottamus värittää hiljalleen asennetta ja jumiudutaan eri puolelle pöytää, vaikka asia olisi yhteinen.

Isommassa kaavassa näyttää samalta. Kahtiajako heijastaa vastapuolella olevat yhä kauemmaksi – niin kauaksi, että puhe kulkee vain yhteen suuntaan ja sekin huutamalla. Pirstaloitunut kuva maailmasta on kokoamista vailla. Yhtä reseptiä siihen ei ole, mutta ensimmäinen askel kohti parempaa on mahdollista.

Itsensä ymmärtäminen

Pysähtyminen auttaa tarkastelemaan omaa asennoitumista tapahtumiin. Näkökulma laajenee, kun katsoo tarkkailijan silmin, ulkopuolelta itseään. Vaikka täytyn omista kokemuksistani ja niihin liittyvistä tulkinnoista, se on pieni kaistale todellisuutta. Tarkkailijana voin lempeämmin ymmärtää valitsemaani paikkaa ja olla valmis lisäämään ymmärrystä itseeni, toisiin ja asiaan, joka saa minut reagoimaan.

Aito ymmärrys lisää myötätuntoa itseä kohtaan. Vasta sen jälkeen voi yrittää ymmärtää toista siellä vastakkaisella puolella, edes vähän. Aika on ihmeellinen tekijä, se vie kauemmaksi ja etäämmältä pääsemme kaikki hahmottamaan tilanteita tarkkailijan roolista. Monet asiat näyttäytyvät myöhemmin selkeämpänä. Sokeana norsun vasenta takajalkaa tunnusteleva ei voi aavistaa minkälaiseksi oikeaa etujalkaa koskettava kuvittelee jättiläisen. Sama norsu lopulta löytyy – parhaimmillaan sen voima viisauteen valjastettuna.

Oikeustaistelijoita tarvitaan muutokseen, kaikki kunnia heille, jotka itsensä altistavat paremman maailman puolesta. Kaukana siitä työstä on oikeassa olemisen taakka, joka vain etsii vastakkaisen puolen uhrin pudottaakseen hänet alemmaksi. Näin voi itse olla ylempänä. Tämä vie kauemmaksi yhteisen tavoitteen löytymisestä.

Norsun luonteenominaisuudet ovat moninaiset. Minkälaista norsua tutkimme ja hoidamme, vaikka olisimme eri puolella – lempeää ja oppivaa vai aggressiivista? Valitsemani norsu asettuu minuun asumaan.


Email, RSS Follow
Email
Posted in Yleinen tagged with , , ,

Iloa suodattimella vai ilman

Kirjoitettu Kirjoittaja:

Mistä tulee lupa iloon? Kenelle lupa on myönnetty tai keneltä peruttu? Toiset kulttuurit sullovat pieneen mittakaavan iloitsemisen ja miten sitä voi ilmentää. Haukkaamme normeja huomaamatta kukin omista viiteryhmistämme alkaen ydinperheistämme. Yleiset standardit ovat olleet viime aikoina myös lehtien palstoilla. Rajoista keskustellaan, miten saa keventää ja iloita.

Tuhkimon kello

Ilmastoahdistuksessa, sodan keskellä ja henkilökohtaisissa tragedioissa tunteet myllertävät. Ihmisillä on omat suodattimet ja vaikeuksien keskellä nauru voi olla hyvä lääke. Leskien kanssa työskennelleenä olen kuullut tarinoita lesken ensimmäisestä hymystä, kuinka se tulee varkain. Leski itse sekä moni rinnallakulkija kavahtaa sitä. Milloin on lupa päästää itsensä hetkeksi iloon?

Jos iloon ei anna lupaa, se tulee joka tapauksessa. Hetken keveyden keskellä Tuhkimo tietää, että kello lyö pian kaksitoista ja kaikki palaa ennalleen. Uupumus valtaa äidit, työntekijät, työttömät ja opiskelijat, se herkistää tuntemaan ahdistusta, riittämättömyyttä ja näköalattomuutta. Identiteettiin asti saattaa tulla huolestuja, joka on koko ajan varuillaan ja odottaa Tuhkimon kellon kuminaa.

Faktaa

Uupumusta on enemmän kurinalaisissa maissa. Koronan jälkeiset kansainväliset tutkimukset paljastavat, kuinka vanhemmat selvisivät kuormittavista tilanteista. Vähiten uupumusta oli heillä, jotka osasivat hemmottelun taidon: elämästä nauttiminen sekä ilon ja hauskanpidon hyväksyntä. Suomi sijoittui puoleen väliin, kärkipäähän Kolumbia ja Hollanti, hännille Kiina ja Vietnam.

Olisiko meillä varaa nauraa, tanssia ja bilettää enemmän? Mitä kukin voisi tehdä hemmotellakseen itseään ja samalla läheisiään?

Ilon teesit

Naura, jos ilo sattuu tarttumaan sinuun.
Älä kävele ilon ohi.
Sinun ilosi ei ole keneltäkään pois.
Sinä tiedät, kuinka iloitset.
Et tarvitse lupaa iloon muilta kuin itseltäsi.
Kirjoitetaan Tuhkimon tarina uudestaan ja annetaan ilon jatkua.

Samaan saaviin mahtuvat kaikki tunteet – älä väistä niistä mitään. Sillon saat myös ilon.

”Ota kuva, kun mä tanssin.” ”Selfie” vuonna 1994

Ilo jatkuu vuonna 2016 Liisa Salmenperän kuvamaana
Email, RSS Follow
Email
Posted in Yleinen tagged with , , ,

Oppiläksy

Kirjoitettu Kirjoittaja:

Monenlaiset asiat odottavat elämässämme käsittelyä. ”Pitäisi tehdä, täytyisi ratkaista…” Ne voivat äkillisiä tai kestoaiheita liittyen ihmissuhteisiin, työhön, raha-asioihin, terveyteen, perheeseen ja omaan itseen tai mihin vain. Toisinaan asiat kertyvät huoliksi, pinoon hartioille, joka johtaa murehtimiseen toiminnan sijaan.

Askel kerrallaan

Valitse yksi asia pinosta ja muodosta siitä kysymys. Koska, kuinka, milloin, mistä apua? Alitajuntasi alkaa hakea vastauksia selkeisiin kysymyksiin. Anna sille tilaa ja opettele luottamaan, että tämäkin ratkeaa.

Kuuntele vastauksia, joita alkaa nousta. Voi olla, että luet tai kuulet jonkun toisen valinnoista vastaavassa tilanteessa. Pidä seuraavat kysymykset odottamassa vuoroaan. Kaikkea ei useinkaan voi muuttaa kerralla. Keskity yhteen kysymykseen, mikä eniten odottaa ratkaisua.

Huomaa risteys, missä voit punnita parasta vaihtoehtoa. Ole tietoinen valinnastasi, ettet vain ajaudu, näin siirrät vastuun ja vallan itsellesi. Kääri hihat ja tee oma osuutesi. Näin me huomaamatta usein toimimmekin.

Tapahtumat ovat myös peili itseen, joka muovautuu elämän varrella valintojen kautta. Identiteetti, vastauksesi kysymykseen: Kuka minkä olen, on kasvumaastoa, joka tuo tarkoituksellisuutta ja syvempää itsetuntemusta.

Mitä olen oppimassa

Kun olet tehnyt voitavasi, jatkat valitsemallasi suunnalla seuraavana päivänä. Tänään riittää useimmiten pieni askel. Ymmärrät itseäsi ja elämää syvemmällä tasolla, kun kysyt: Mitä olen tästä tapahtumasta oppimassa? Siitä alkaa prosessi, joka auttaa luomaan hyviä vaihtoehtoja ja löytämään voimavaroja. Ehkä kyseisen tapahtuman haastavuus olikin tärkeä lahja?

Seuraavalla kerralla osaat ehkä väistää kuopan, tai ainakin tiedät, miten selviät parhaiten. Luomalla mielikuvia me luomme todellisuuttamme ja annamme selityksiä tapahtumille, joita koemme. Einsteinin sanoin: ”Kuvittelukyky on tärkeintä. Se on esimakua elämän tulevista iloista.”

Kesälomalla on aikaa kuunnella itseä ja olla tarkkana mitä kuvittelee. Niistä siemenistä muodostuu versoja sadonkorjuuseen. Nautitaan kesästä – palaan taas elokuussa blogin pariin.

Liisa Salmenperän keisarinviitta
Email, RSS Follow
Email
Posted in Yleinen tagged with , , ,

Hidas vauhti

Kirjoitettu Kirjoittaja:

Elämä on täynnä muutoksia, vaikka asuisi samassa kodissa pitkään, tekisi samoja töitä ja hoitaisi arjen rutiinejaan. Hitaat muutokset tarjoavat lepoa ja suvantoja. Taakse katsoessa miettii, kuinka pihapuu kasvoi noin korkeaksi, juurihan sen istutin. Lapset kertovat asioista, joista en tiennyt mitään. Heidän vierellään lapsenlapset, jotka muuttavat maailmaa, kuten jokainen sukupolvi aikanaan. Tulevilla riittää töitä, koska me emme kaikessa onnistuneet odotustemme mukaisesti.

Päivääkään ei takaisin

Ihmisen tie vie eteenpäin. Kun on riittävästi hoitanut pettymyksensä, muisti tarjoilee pidemmän matkan takaa hyviä muistoja. Niiden valo heijastaa luottamusta tulevaan. Onni saada elää niin hidasta muutosta, ettei huomaa peilikuvansa muuttuvan päivittäin. Vielä suurempi ilo oivaltaa uutta, joka kasvaa niiden ajatusten ja uskomusten rakenteisiin, mistä näkemyksensä elämästä on muodostanut.

Pitkästyminen on ylellisyyttä, jota on syytä arvostaa. Tyhjä tila avaa oven suorittamisesta vapaaseen ajatteluun, olemisen määrittelemättömään kellumiseen. Hermosto virittyy sisäiseen ja tuhannet ajatukset saavat tilan.

Etuajo-oikeus

Levottomuus, kehon tuntemukset ja kehää kiertävät ajatukset tulevat ensin lupaa kyselemättä. Kun toivottaa ne tervetulleeksi, saa ymmärrystä ja tarkat koordinaatit, mitä itselle on tapahtumassa ja miksi. Yleisreseptiksi käy myötätunto itseä kohtaan, sen jälkeen toisia. Rakkauden mitta on tämä: Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.

Itsensä ja keskeneräisyytensä hyväksymällä voi levätä tylsyyden syleilyssä silloin, kun ei ole selvitymistaistelussa. Tästä ajankohdasta kannattaa ottaa kaikki irti ja sulkea muut kanavat, kännykät ja houkutukset tarttua tekemiseen ja aikaan saamiseen.

Meillä on varaa laiskuuteen, jota on paheksuttu eikä sen syvää viisautta ole opetettu. Tyhjiö täyttyy sillä, mitä vedät puoleesi. Ajatusten rakenteet, syvät juuret uskomuksista, luottamuksesta tai epäluottamuksesta ohjaavat vapaassa virrassa kellumista. Varmuudeksi kannattaa uskoa parasta. Silloin valinnat, joita itse voi tehdä, toteutuvat helpommin. Ne tapahtumat, joille ei voi mitään, sujuvat selviytymisessä kevyemmin, kun suunta parempaan on luotu mielen tienviittoihin.

Kieloja odotellessa
Email, RSS Follow
Email
Posted in Yleinen tagged with , ,

Metsä meissä

Kirjoitettu Kirjoittaja:

Metsän puut ovat kuulleet ihmisten suruja ja iloja. Monissa murheissa olen lähtenyt metsään. Vanha kuusi on lohduttanut, antanut toivoa ja lepopaikan oksiensa alla. Lapsesta asti pelkkä metsän tuoksu jo auttoi. Olen syntynyt kansaan, jonka juuret ovat syvällä metsässä.

Puiden elämää

Tietokirjailija, metsänhoitaja Peter Wohllebenin kirjassaan Puiden salattu elämä kirjoittaa puiden muistista ja tunteista. Ne viestivät juuriensa avulla toisilleen, varoittavat myrkyllisistä hyönteisistä ja hoitavat toisiaan. Yhden puun runkoa vasten ehtii käydä monta ihmisten sukupolvea lepäämässä.

Puut jaksavat kantaa minunkin tunteeni. Hetken kuluttua jo eri kokoiset tassujen jäljet ja polut muistuttavat, että olen kyläilemässä, mutta aina tervetullut.

Terveysvaikutuksia

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen on tehnyt vuosien ajan mielenkiintoisia tutkimuksia metsän vaikutuksista. Jo 15 minuutin oleskelu metsässä alentaa verenpainetta ja sykettä ja auttaa palautumaan stressistä. Terveysvaikutukset ovat kaikille samat, pitipä metsäretkistä tai ei.

Kliinisen allergologian emeritusprofessori Tari Haahtela on tutkimuksissaan todennut immuunipuolustuksen olevan vahvempi niillä, jotka asuvat monimuotoisen luonnon äärellä. Jopa teini-ikäisten iholla mikrobeita on runsaammin ja se vaikuttaa terveyttä edistävästi.

Metsän monimuotoisuutta olisi hyvä vaalia ja siihen suosituksia ja lakejakin onneksi säädetään. Elonkirjo on kaunis sana. Se pitää sisällään myös meidän terveyspankin, että solumme hoitaisivat omatoimisesti kehoamme.

Aljopuu

Kulkija nojasi reittinsä varrella ystäväpuuhun ja sai voimaa jatkaa matkaa. Suvuilla oli myös omat pyhät puunsa, jotka toimivat peilinä ihmisten voimavaroihin. Aljopuu eli pitämyspuu on ollut itselleni yksityinen alttari, jonka edessä olen voinut kestää keskeneräisyyteni, virheeni ja onnistumiseni. Rosoiseen runkoon nojatessa mieli nousee latvaan ja näkee oman elämän mittasuhteet. Kättelen kuusen alimman oksan ja palaan aina takaisin arkeen keventyneenä.

Joskus eksyn metsään ja jään kulkemaan ympyrää, suuntavaistossani ei ole kehumista. Erään kerran istahdin väsyneenä kivelle. Ajatus avasi kaksi suuntaa – hätääntymisen ja turvan. Valitsin pienen painin jälkeen karhun näkökulman ja totesin olevani perillä, itsessäni. Jalat löysivät pian tutun polun.

Yle Areenassa on ohjelmasarja Tulevaisuuden puutarhat, se tuo toivoa, että kaikilla olisi elonkirjoa ympärillä ja omia aljopuita. Ilmastonmuutoksen kannalta on tärkeää tehdä uusia ratkaisuja ja vaalia luontoa kaikkialla.

Näinä päivinä Ukrainan viljavilla mailla näkymät ovat kauheita kylissä ja kaupungeissa. Kannan unelmaa, että siellä uudelleenrakentaminen antaa mahdollisuuden uudenlaisiin monimuotoisiin puutarhakaupunkeihin. Moni maa tulee auttamaan tässä ja samalla huomio kohdistuu kansainvälisesti vihreään rakentamiseen. Hiilinieluja tulee olemaan joka korttelissa ja saamme puiden huolenpitoa ja hoitoa kaikkialla. Pariisin suunnitelmissa keskusta on varattu pyöräilijöille ja puille. Jokainen puu antaa meille puhdasta ilmaa hengitettäväksi, iloa ja mielenterveyttä.

Ihme kahden puun välissä.
Email, RSS Follow
Email
Posted in Yleinen tagged with , , , ,

Naamion takana

Kirjoitettu Kirjoittaja:

Presidentti Sauli Niinistö avasi uuden sivun suhtautumisessamme itänaapuriimme toteamalla, että nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät. Helsingin Sanomissa oli myös 12.3.2022 hieno Jussi Ahlrohtin artikkeli naamioista. Niillä peitetään todellista tai näytetään ulospäin sitä, mitä toivotaan näkyvän. Naamio palvelee aina jotain motiivia meidän jokaisen elämässä.

Hyödyt ja haitat

Naamio vahvistaa valtaa ja helpottaa asioiden hoitamista. Ammattien asiantuntijavaltaa vahvistetaan tutuilla naamioilla. Liian räväkkä ja höpöttävä terapeutti ei herätä luottamusta asiakkaissa, mutta muussa seurassa nämä ominaisuudet saattavat toimia hyvin. Poliitikot hakevat uskottavuutta monenlaisilla naamioilla.

Naamiot on valetttu käyttäjänsä muottiin ja ja joskus ne ovat huokoisia, päästävät läpi ajatuksia ja asenteita. Taitava kuulija osaa katsoa naamion taakse. Mitä empaattisemmin sen vähemmän naamiota tarvitaan.

Naamioiden piirteissä on myös itseltäänkin salaisia agendoja: Hyväksykää minut! Lupa liittyä toisiin voi edellyttää omassa mielessä naamiota, koska ei usko tulevansa hyväksytyksi omana itsenään. Naamio tuo turvaa. Sen taakse voi piilottaa ainakin osittain haavoittuvia puoliansa ja näyttää vahvemmalta, mitä tuntee olevansa. Paljon käytettynä naamio saattaa liimautua ihoon, jolloin tärkeä tila lakkaa olemasta.

Naamion valaminen

Kollegani Maire Toijanen teki aikanaan psykodraamaohjaajaopintojensa lopputyönään hienon työn naamioiden käytöstä, jota hän opiskeli mm. Brasiliassa. Saimme pienen joukon kanssa kokea Mairen ohjauksessa matkan rajapintoihin itsessämme, kun valoimme toistemme kasvoille kipsistä naamiot. Vain silmät ja hengityksen mahdollistavat aukot jäivät näkyviin, kun antauduimme hitaaseen työskentelyyn.

Ulkomaailma loittoni ja naamio sisältäpäin taltioi ihon jokaisen juonteen. Tila kasvojen ja naamion välillä tuli tärkeäksi. Peilipinta naamion nurjalta puolelta avaa uudella tavalla kysymyksiä: Kuka minä olen suhteessa muihin? Mitä jää näkymättä ja mitä pelkään tai toivon?

Yksin ollessa luulen olevani milloin mitäkin ajatusten laukasta riippuen. Naamiosta tietoiseksi tuleminen lisää ymmärrystä siinä kirkkaassa todellisuudessa, kun näkee itseään samaan aikaan sisältä ja ulkoa. Se mahdollistaa myötätuntoa ja avoimuutta itseä kohtaan ja rakentaa pohjaa sille, että ei huku naamioiden taakse. On hetkiä ja ihmisiä, joiden kanssa ei tarvita mitään naamioita. Mitä enemmän elää avoimessa tilassa, sen vastuullisemmaksi tulee siitä, kuinka ja minkälaisin motiivein liittyy muihin.

Naamiot herättävät kysymään, kenellä on enemmän totuutta käytettävissä, näkijällä ulkoapäin vai naamion kantajalla? Luulen, että molemmilla yhteensä on pelimerkit parempaan vuorovaikutukseen, jos tunnistetaan omat naamiot ja ollaan valmiit kunnioittamaan naamion sisäpuolta. Ehkä jonain päivänä olemme valmiit laskemaan kaikki naamiomme. Siihen asti harjoittelemme tietoiseksi tulemista lempinaamioistamme.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on IMG_4758-1.jpg
Oma naamioni


Email, RSS Follow
Email
Posted in Yleinen tagged with , ,
« Older Entries