Archive for Yleinen

Sulkasato

Vuodenajat, koulujen loppuminen ja kesäloman odotus tuovat kollektiivisen tiedon, että sivu on kirjoitettu täyteen ja uusi sivu aukeaa puhtaana. Tyhjiön mahdollisuuksia meille ei paljoakaan opeteta. Ajatus luo ensimmäiset aihiot, jotka versovat suunnitelmiksi ja teoiksi.

Levon ja rauhan tarve kasvaa, kun siihen on mahdollisuus. Vai käykö päinvastoin? Tyhjän tilan täyttää sisäinen puhe, ajatusten mylly, jota ei ole ehtinyt kuunnella. Tai peräti kääntänyt sille selkänsä, kun on antanut kädet arjen velvollisuuksiin.

Viipyilyä
Lintujen jatkuva laulu tuo levon korviin. Luonnon kauneus pitää silmät auki ja lämmin tuuli iholla avaa aistit. Viisi aistia tuo meidät nyt-hetkeen, läsnäoloon ja keskelle itseämme. Tämä on tarjolla koko vuoden kierron, mutta erityisen houkuttelevaa valon sylissä. Viipyminen ja venyttely ajan loputtomassa ketjussa nostaa eri kohdan tietoisuuteen myös meissä.

Kenellä etuajo-oikeus
Mielen ruuhka helpottaa loma-aikaan. Silloin ihmiset arvioivat kulunutta talvea ja tekevät kokemuksistaan viisaita korjausliikkeitä. Mistä tienviitoista lukea reittiään? Tunteilla on etuajo-oikeus ja tunteiden kautta saa tärkeitä viestejä myös intuitiolta, syvältä alitajuiselta viisaudeltaan. Siellä on tietoa, mikä itselle on hyväksi, ja sen myötä läheisille ihmisille. Viiden aistin käyttö avaa kuudennen ja seitsemännen, montako niitä lie.

Tunteiden lukua voi harjoitella. Niiden taustalla saattaa olla agenda myös pelolta. Älä valitse näin, voi käydä huonosti, liikaa riskiä, viimeksikin sattui, tyydy vähempään. Meissä on loputtomasti turvallisuudesta huolta pitäviä puolia, jotka leikkaavat unelmilta siivet. Tietysti hyvässä tarkoituksessa.

Merkit
Jos valitsee pelon, saa näennäistä turvaa ja vähemmän mahdollisuuksia elää itsensä näköistä elämää. Jos valitsee sydämen äänen, elämä ei anna takeita, että kaikki menee, kuten itse suunnittelee. Onneksi reittejä on useita ja askel kerrallaan löytyy seuraavia risteyksiä, isoja ja pieniä valintoja.

Olen usein kuullut kysymyksen: Mistä tietää onko kyseessä viisas intuitio vai jokin muu tunne, jonka pohjalla on rajoittavat stop-merkit? Harjoitus tekee mestarin. Voimme tehdä vääriä valintoja, joista opimme. Aina tulee uusi mahdollisuus.

Kun intuitiotaan tottelee, vaikka pelottaisikin, se antaa poikkeuksetta rauhan, ilon ja levon tunteen. Joka valinnan jälkeen intuitio alkaa kuulua yhä selvemmin. Jos tulee valinneeksi rajoittavien kokemusten vaihtoehdon, levottomuus ja tyytymättömyys ovat suoraa seurausta siitä. Taustalla voi olla ajatus, etten ansaitse parempaa, minua varten ei ole samaa kuin muita varten. Nämä puolet voivat tulla kohdatuksi, kun on tilaa kuunnella itseään. Ne pyytävät arvostusta, rakkautta ja hyväksyntää. Vain sinulla on lupa myöntää niitä. Sen jälkeen intuitio ohjaa sinne, missä saat kaikkea hyvää myös muilta ja koko elämältä.

Sulkasato on levon aikaa. Kasvatetaan siivet uusiin lentoihin. Luottamus auttaa sietämään sitä, ettei mistään ole varmuutta. Siihen suostuminen on isoin turva.

Ohikulkijat huolehtikoon kiireistä

Vauhtisokeudesta sopiviin askeliin

Sähköposti kilisee, puhelin soi, asioita kirjaamatta, paljon muistin varassa. Kiire on tästä kaikesta valmis luikertelemaan kehoomme. Aamuyöstä pompahtaa tekemättömien asioiden listalta ideoita, miten selviytyä. Oma aika on pelkkä unelma, jota pyykkivuori ja lasten kuskaaminen harrastuksiin työntää yhä kauemmaksi. Ruuhkavuodet tiivistävät ajan harhaksi, ikään kuin se olisi loppumassa.

Mikä ihmeen kiire

Kiire sana aiheuttaa valtavan tietotulvan aivoissa ja samalla nousevat stressihormonit, joiden viaton tehtävä on auttaa suoriutumaan. Kiire vie pois nyt-hetkestä tarkistamaan tekemättömiä töitä ja ennakoimaan tai huolestumaan tulevasta.

Olen työyhteisöissä ja monissa koulutuksissa määritellyt ryhmien kanssa ilmiön eri sanoilla. Hyvä uudelleenmääritys kiireelle on suosittu ajankohta. Se antaa myös viitteen, että tehtävät ovat aikaan sidottuja.

Kiire kertoo enemmän sisäisestä tunteesta, jossa ei voi välttyä riittämättömyydeltä. Vaikka tekisit kuinka, mikään ei riitä. Varsinkin, kun ottaa huomioon ruuhkavuodet, lapset, ammatilliset haasteet, omasta terveydestä huolehtimisen ja mahdollisesti vanhenevat vanhemmat tarvitsevat yhä enemmän apua. Ja siinä samassa parisuhdekin rakoilee, sillekin pitäisi tehdä jotain.

Isi-isi

Elämä alkaa pyöriä konditionaalissa: pitäisi ja täytyisi. Mikä auttaisi? Se jo, että kysytään tämän kysymys. Jokaisella on tietoa itsessään, mutta yleisesti toimivia näkökulmiakin löytyy. Jos teet koneella töitä, säädä aika, milloin katsot sähköposteja. Keskeytykset johtavat siihen, että työtä ei jatketa siitä mihin jäi, vaan pakitetaan pitkä matka taaksepäin. Harvat asiat vaativat nopeaa ratkaisua. Lähes aina voi sanoa, että mietin asiaa ja palaan tiettyyn aikaan mennessä. Näin antaa odottavalle hyvän tiedon.

Kollektiivisesti yhteisöt voivat opetella puhumaan kiireestä asioina, jotka tehdään. Voiko aikatauluja ja resursseja tarkistaa? Onko priorisointi kohdallaan, mikä on tärkein työ saada valmiiksi. Kuormittuuko joku kohtuuttomasti, tietysti se luotettava vastuunkantaja?

Olen myös nähnyt onnistuneita kulttuurin muutoksia. Työntekijät alkoivat puhua siitä, kuinka paljon on aikaa. Jos kiireen tunne iski, kaikki alkoivat kävellä hitaammin, silloin keho teki rauhoittumisen. Myös lyhyt rentoutus mahdollisti uuden lähdön ja teki keskittymisen helpommaksi. Moni on kuunnellut kotisivuillani olevan ”tähti”-rentoutuksen.

Hidastusta ja tehokkuutta

Kiire on tiivistynyt ajankohta, jonka pitäisi helpottaa, kun asiat on tehty. Se ei voi olla olla normaali tila, silloin mittari on kalibroitunut stressitasolle. Sallitaanko asioiden sujua omalla painollaan vai onko kunniakasta puskea ja olla työn sankari? Keskeneräisyyden sietäminen voi olla myös hyvä apu lepoon ja luottamukseen, että lopulta asiat rullaavat riittävän hyvin.

Tyhjät tilat avaavat mahdollisuuden löytää uusia näkökulmia, tapoja toimia ja nähdä kokonaisuutta. Se lisää myös tarkoituksellisuutta, jota on hyvä kokea oman panoksen antamisesta kaikessa elämässä.

Jokaisella on oma rytminsä, kaikilla juuri oikea. Nopeus ei ole hitautta parempi. Rytmillä ei ole arvoa vaan sillä, että voi hengittää ja elää omaan tahtiin. Silloin jokainen saa eniten aikaan ja latautuu riittävästi.

Tempus

Saksalaiset filosofit vastustivat kiirettä perustamalla yhdistyksen nimeltä Tempus. He keräsivät iskulauseita: Vaikka kävisit tarkistamassa joka päivä, oliivit kypsyvät ajallaan.

Jokainen voi vaikuttaa kollektiiviseen ajan kokemukseen omalla olemisellaan. Aina, kun on läsnä tässä hetkessä, on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siinä on tila olla, tehdä ja toteutua. Siinä tapahtuu myös parhaita kohtaamisia. Aika on meille kaikille sama ja suuri resurssi siksi, että sitä tulee koko ajan lisää. Myös meidän jälkeemme.

Klovni-patsas Kangasalan kirjaston aulassa liftaamassa.
Matkalla, Kerttu Horilan keramiikkateos

Pieni on kaunista

Valon määrä vaikuttaa ihmisiin eri tavalla. Useat virkistyvät, toiset menettävät unensa, osa joutuu katsomaan kaiken sen pimeyden, mitä kantaa mukanaan. Lapset lukevat viimeisiin kokeisiin ja nuoret stressaavat, mistä aukeaa ovi opiskeluun ja omaan elämään. Vauhti luo harhan, että mikään ei ole hallinnassa, ainakaan riittävästi. Pienet asiat kasvavat mielessä isoiksi ja ajatukset askaroivat ratkaisuissa, jotka eivät vielä ole kypsyneet ratkaistaviksi. Kemiallinen tehdas tuottaa stressihormoneja, joka nostaa vireystason yli sen mitä tarvitaan. Seurauksena on väsymys, ärtyneisyys, joskus jopa umpikujan tunne. Siihen on yksinkertainen lääke.

Testatut sanat

Otsikon sanat tulivat tutuiksi, kun opiskelin 90-luvun puolivälissä työnohjaajaksi. Opiskeluryhmämme työnohjaajana toimi Matti-Pekka Virtaniemi, jonka viisaat sanat jäivät käyttökelpoisina mieleeni: Pieni on kaunista.

Pienet kohtaamiset, hymy, kuuntelu, ei mitään viisasta isoa sanottavaa, vain läsnäolo, antautuminen ohikiitävään hetkeen tuo sinut keskelle itseäsi. Se avaa tarkoituksellisuutta, laittaa asiat mittasuhteisiin ja välillä voi vaikeampienkin kysymysten kanssa vain levätä. Se lisää luottamusta, että asiat ratkeavat. Samalla kerää voimia, että voi tehdä oman osuuden, kun sen aika on.

Pannuhuoneen hoitajalle materiaalia

Pienet silmut puissa ja kukkien herääminen paljaasta maasta ihmetyttää joka vuosi. Meissä on kyky nähdä kauneutta. Platonin filosofia kauneudesta on ravitsevaa: Kauneus on tosiolevainen, joka voidaan ymmärtää ja sen heijastuksia voidaan havaita aistinvaraisesti. Jos ajattelet kauneutta, ajatus virtaa huomion suuntaan ja alat nähdä yhä enemmän kauneutta pienissä asioissa. Kokemus virtaa sinusta eteenpäin ja tuo hyviä pieniä kohtaamisia.

Aivojen sopukoissa asuu viisas pannuhuoneenhoitaja. Hän säätää kemiallisen tehtaasi tuottamaan hyvänolonhormoneja, jotka tarjoavat konkreettisen mahdollisuuden toteutua parhaana versiona itsestäsi. Ajattele ja tartu kauneuteen, sitä on monessa muodossa ympärilläsi. Sinussa itsessäsi.

Viisautta mikroskoopin alla

Ajatukset vaikuttavat siihen, kuinka fyysiset aivot ohjaavat kehon fysiologiaa. Näin todistaa kirjassaan Ajatuksen biologia Bruce H. Lipton. Hän on luonut menestyksekkään uran solubiologina ja lääketieteellisen tiedekunnan opettajana. Kirjassa aukeaa selityksiä, joiden kautta tulee ymmärrettäväksi se, mitä me näemme ja tunnemme itsessämme ja miten se vaikuttaa kehossamme.

Lyhyt historia

Descartesin aikana tiede ja henki erotettiin toisistaan. Metafyysiset käsitteet ovat olleet vaikeasti tutkittavia ja jääneet uskontojen ja filosofian kentäksi. Tieteeksi on muodostunut fyysisen maailman tutkittavat asiat. Vallalla olevaa totuutta vastaan nostettu uusi tieto on usein aluksi vienyt tutkijoita kerettiläisiksi, mutta maailmankuva muuttuu. Vai kuinka paljon se on muuttunut?

Lipton kuvailee solubiologian historiaa, kuinka vähän aikaa, vasta 1950-luvulta alkaen, on ollut tehokkaita mikroskooppeja, joiden avulla ymmärretään solun elämää. Sen jälkeen laitteiden kehittyessä on koko ajan ollut mahdollista tutkia enemmän. Hänen mukaansa DNA:n löytyminen on johtanut siihen, että moni asia ohitetaan ja selitetään DNA:n ja tuman avulla, siksi kokonaisvaltainen ymmärrys on jäänyt näkemättä.

Solujen viisaus

Liptonin tutkimuksissa merkittäväksi osaksi muodostuu solukalvo, joka toimii solun ”aivoina”. Solukalvo on yhteinen maaperä, jolla ympäristön viestit ja käyttäytymistä tuottavat sytoplasmaproteiinit kohtaavat. Kalvo ottaa vastaan sekä fyysisiä aineita että energiaa. Lipton osoittaa kuinka aine ja energia ovat täysin sekoittuneet toisiinsa. Hän yhdistää kvanttifysiikan ja solubiologian ja kertoo hyvin tarkasti mitä solussa tapahtuu. Kirjassa on hauskoin esimerkein tehty ymmärrettäväksi melko vaikeaakin solubiologiaa maallikolle, jolta puuttuu perustiedot.

Molekyylien ohjausmekanismit, elämää ohjaavat proteiinien havaintokytkimet käynnistyvät pääasiassa viesteistä, jotka lähtevät ajatuksistamme. Hyvät ja harmoniset ajatukset käynnistävät solukalvon pinnalla prosessin, joka pitää myös parhaiten solun yhteydessä ympärillä oleviin soluihin. Solut muodostavat toimivia yhdyskuntia ja auttavat toisiaan.

Oman identiteetin muodostuminen ei ole vain mielen sisällä vaan myös solukalvojen pinnalla. Niissä on yhteys yksilölliseen immuunijärjestelmäämme, johon me voimme vaikuttaa sillä, minkälaisessa ”energiassa” ajattelemme ja toimimme. Tämä on uusi tieteen ala, epigenetiikka, joka antaa ymmärrettävät avaimet hyvinvointiin.

Plasebon voima

Lipton suosittelee plasebovaikutusta hyödynnettäväksi hoidoissa. Sitä on tutkittu, kuinka lumelääkityksen avulla ihminen uskoo paranevansa. Ajatus tuo hyvää energiaa soluille, jotka hoitavat itseään. Itsekin olen nähnyt useamman ihmisen hoitaneen plasebolla pitkäaikaisen käytön jälkeen unilääkkeiden alasajoa. Kroonisten kipujen kohdalla pelkkä ajatuksen voima tuo avun hypnoosihoidoissa, joita olen tehnyt lähes 20 vuotta.

Sairauksiin on omat lääkkeensä, onneksi lääketiede on kehittynyt ja parantumista kukin tekee omalla tavallaan. Siinäkin on hyvä ottaa Liptonin näkökulmat avuksi, ainakaan siitä ei kenellekään ole haittaa.

Kehonkuva

Lukiessani kirjaa hahmotin kirkkaammin systeemin, joka on kotini. 50 biljoonaa elävää solua, jotka toimivat useimmiten harmoniassa. Johtotehtävä informaatiosta ja päätöksistä on annettu ”tietoisuusjohtajalle” eli aivoilleni. Niiden lähettämiä ajatuksia ja reaktiotapoja solujen yhdyskunnat toteuttavat.

Stressihormonien iskiessä solukalvot suojautuvat ja sulkevat yhteyksiä keskenään ja hyvin voidessaan solukalvot ovat auki ja ravitsevat hyvillä energioilla itseään ja ympäröiviä soluja. Vanha viisaus on tullut todistetuksi mikroskoopin alla.

Uskomusten voima

Lipton kehottaa ajattelemaan myönteisesti, koska se on biologinen välttämättömyys, jotta voimme elää tervettä ja hyvää elämää. Kirjasta löytyy vahva viesti Mahatma Gandhin sanoin:

Uskomuksistasi tulee ajatuksia
Ajatuksista tulee sanoja
Sanoistasi tulee tekoja
Teoistasi tulee tapoja
Tavoistasi tulee arvoja
Arvoistasi tulee kohtalosi

Auttajan muuri

Tutkimukset ovat monilla aloilla vastatuulessa rahoitusten kanssa. Tiede muuttaa ja muovaa kuvaamme maailmasta siltä osin mitä tutkitaan. Uudet tutkimukset kumoavat vanhat käsitykset tai täydentävät niitä. Tieteen tehtävä on myös kyseenalaistaa ja ottaa uusia näkökulmia vakiintuneisiin olettamiin.

Onko nyt vallalla olevasta tiedosta tullut kaiken tiedon ylin vartija? Niitä asioita tutkitaan, jotka mahtuvat nykyiseen melko biologiseen käsitykseen ihmisestä. Siksi moni ilmiö jää ulkopuolelle tieteellisen raamin ja ja sen myötä myös virallisten suositusten.

Ihmiskäsitys

Mistä ihminen koostuu? Materiasta, ajatuksista, tunteista, perimästä, kulttuurista, hengestä, energiasta…? Pitkän työuran aikana olen nähnyt monia ammattilaisia, jotka painivat virallisen ja epävirallisen tiedon maastossa. Ammatillinen haaste voi olla iso lääkäreille, terapeuteille, hoitajille ja muillekin ihmisten kanssa työskentelevien arjessa. Miten antaa tilaa intuitiolle vai pysytäänkö valmiissa kaavoissa?

Oma tehtäväkenttä tulee näkyväksi sen ikkunan kautta, mistä katsoo ihmistä. Moni ammattilainen pohtii kuinka toteuttaa holistista ihmiskäsitystään, tai paremminkin kuinka voi olla toteuttamatta sitä. Moni ihminen hakee apua niiltä tahoilta, jotka vastaavat parhaiten heidän omaa ihmiskäsitystään. Olisiko turvallisempaa, että virallisen koulutuksen saaneet ihmiset voisivat levittää ammatillista toimintaansa laaja-alaisemmaksi?

Ajattelen, että ihmisellä on aina itsellään tieto, mikä häntä auttaa. Ammattilaisena voin monin eri menetelmin auttaa ihmistä löytämään hyviä kysymyksiä ja hänen omia vastauksiaan. Käytössä olevat hoitomenetelmät ovat tiukasti määritellyt ja joka maassa vielä omalla tavallaan. Suomessa ei suvaita helposti muita kuin käypähoitoja. Meillä virallinen taho on pystyttänyt muurin ”oikean” hoidon puolesta ja niputtanut muurin toiselle puolelle kaikki muut hoidot uskomushoidoiksi. Muurinvartijaksi on ehdotettu puoskarilakia.

Englanti, Saksa, Itävalta, Norja, Uusi-Seelanti ja moni muu maa sallii hoitojen yhdistämistä, siellä puhutaan täydentävistä hoidoista. Näin kaikki hoidot, niin viralliset kuin täydentävätkin, pysyvät vastuullisina ja mahdollisimman turvallisina.

Aikajanalla tapahtumia

Sata vuotta sitten vallitsivat aivan erilaiset hoitokäytännöt ja oman työurani (lähes 40 vuotta) aikana olen nähnyt myös monen asian muuttuneen. Muurin läpi tihkuu hitaasti viralliselle puolelle hoitoja, esimerkkeinä akupunktio, monet terapiamenetelmät, kuten EMDR ja lukuisia muita monilla hoidon sektoreilla.

Visioin seuraavia vuosikymmeniä eteenpäin ja uskon ihmiskäsityksen muuttuvan sellaiseksi, että voimme auttaa laaja-alaisin keinoin ihmisiä. Kaikki nykyiset tuhannet ja tuhannet ammattilaiset, jotka nyt kärsivät virallisten rajojen ja täydentävien menetelmien syvästä kuilusta, ovat lopulta uranuurtajia ihmiskuvan laajenemiseen. Tutkimusta pitäisi tehdä paljon ja rahoitukseen täytyy satsata myös kireämpinä aikoina.

Monesta ikkunasta

Hädässä olevan ihmisen kohtaaminen vaatii taitoa ja herkkyyttä. Kaikki käytettävissä oleva tieto ja osaaminen ammattilaiselta on hyödynnettävä. Mikä itse kullekin auttaa monimutkaisissa ongelmissa, ei ole kenenkään tiedossa heti. Avun hakijan ja auttajan kohtaamisesta alkaa useimmiten matka, jossa ammattilainen voi olla rinnallakulkijana.

Ihmisen aktiivinen osallistuminen tasapainoonsa ja paranemiseensa ovat avainasioita hyvinvointiin. Nykyinen tietämys yhä passivoi ihmistä virallisessa kentässä. Seurauksena voi olla pelkkää oireen hoitoa tai hoidon kohteena olevan syyllisyyttä siitä, ettei jaksa pitää huolta itsestään riittävästi. Pitäisi laihduttaa, syödä terveellisesti, liikkua, nukkua, elää stressittömänä, lista on loputon ja tietoa tulvii koko ajan lisää.

Näen, että useimmiten oireilu, jota hoidetaan, on loogista seurausta joistain asioista, kokemuksista ja niiden tulkinnoista ihmisen elämässä. Näihin asioihin pääsee käsiksi montaa reittiä ja pysyviä tai korjaavia muutoksia tulee sen kautta, että kohdataan ja hoidetaan juurisyitä eikä vain oireita. Brian Broom, erikoislääkäri ja psykoterapeutti, luennoi aiheesta ympäri maailmaa ja on kirjoittanut aiheesta kirjan Sairaus täynnä merkityksiä.

Ihmiskäsityksen laajentaminen kokonaisvaltaisemmaksi auttaa laventamaan virallisia hoitokäytäntöjä. Sen myötä vastuu kasvusta ja muutoksesta siirtyy sinne, missä se voidaan tehdä, ihmiselle itselleen. Ammattilaiset toimivat auttajina, asiantuntijoina, motivoijina, kun näkevät parantumisen avaimet edessään olevalla ihmisellä itsellään.

Ehjät lapset

Lapset syntyvät meidän joukkoomme. He itse tuovat sen rakkauden tullessaan, millä heitä rakastetaan. Vauvan tuoksu on yksi takuulippu, jolla oikeus huolenpitoon lunastetaan. Lapsuus on pitkä taival. Jokainen on sillä matkalla aikuisten armoilla.

Maailma on auennut kaikkien saataville niin hyvässä kuin pahassakin. Lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat nyt yhteiskunnallisesti tarkasteltavina. Toivottavasti päteviä asiantuntijoita kuullaan tarkasti ratkaisuja etsittäessä.

Miten suojella lapsia hyväksikäytöltä? Entä turhalta pelolta? Tilanne herättää valtavan määrän ahdistusta ja pelkoa kaikkia vieraita aikuisia kohtaan. Se nakertaa turvallisuuden tunnetta, meidän kansallisaarrettamme.

Lapsuuden kaventuminen

Lähes kaikki lapset joutuvat ikäänsä nähden liian varhain seksuaalisuuden kanssa tekemisiin. Joka lapsella on alakoulusta alkaen kännykkä liimaantuneena käteen. Siitä aukeaa yhteys maailmaan, läheskään kaikki siellä ei ole lapsia varten. Lapset uteliaisuudessaan eivät osaa arvioida, mikä on huonoa informaatiota omaan kehitysvaiheeseen nähden.

Samalla, kun puhutaan hyväksikäytön ehkäisystä, olisi hyvä laajemmin nostaa lapsen oikeus ikänsä tasoiseen seksuaaliseen kehitykseen.

Pornoa koulun portilla

Kymmenvuotiaasta ylöspäin lapset avaavat pornosivuja ja näyttävät niitä luokkatovereille. Toisilla kännyköissä on vanhempien asettamia estoja nettisivuille, monet osaavat ne kiertää tai niitä ei ole. Ehkä vanhemmilla ei ole tietoa asian yleisyydestä? Tai siihen ollaan totuttu, että kaikkivaltias Google tarjoilee mitä vain, emmekä voi tälle enää mitään. Onko näin?

Porno kuuluu aikuisille, jotka sitä haluavat katsella. Lapsille se avaa virheellisen kuvan seksuaalisuuteen, joka näkyy monenlaisina ongelmina koko kasvun ajan aikuisuuteen asti. Parisuhteissa vielä kannetaan säröjä siitä, kun ehjä on mennyt jo lapsena rikki. Liian varhain raotettu ovi seksuaalisuuteen pornon kautta uhkaa jokaista kännykän omistavaa lasta.

Ratkaisuja

Nykyiset tapahtumat pakottavat hakemaan vastauksia ja samalla voisi laajentaa keskustelua myös laajemmalle netin käytöstä. Kouluissa pitää puhua seksuaalisuudesta ja sen kehittymisestä lapsuuden aikana sekä netin tarjoamasta vääristyneestä seksuaalisuudesta. Opettajien ja kotien yhteistyö pornosivujen rajoittamiseen voisi olla tehostetumpaa. Entä lait? Voisiko mennä niin pitkälle, että vaadittaisiin jopa pankkitunnuksilla kirjautumista pornosivuille täysi-ikäisyyden vahvistamiseksi?

Nuoren omakuva

Monet paineet olla ulkoisesti vetävä, niin poikana kuin tyttönäkin, kaventaa lapsuuden. Se ruokkii ajatusta, että pitäisi vastata aikuisen naisen tai miehen kuviteltua seksuaalisuutta, vaikka oma seksuaalisuus on vasta pelkkä aavistus. Samaan muottiin puristautuminen leikkaa omaa persoonallista tapaa ilmentää orastavaa naiseutta ja miehisyyttä tai muunlaista seksuaali-identiteettiä. Rauhassa kasvaminen toisi varmuutta ja hyvää itsetuntoa. Se auttaisi myös sitä, ettei niin helposti olisi johdateltavissa tilanteisiin, missä omia rajoja rikotaan.

Vanha lastenpsykiatrian neuvo on jo hyvinkin pienelle lapselle, että uimapuvun rajat ovat yksityisaluetta, kukaan muu ei voi koskettaa kehoa uikkareiden sisäpuolella. Vain itsellä siihen on täysi lupa. Lapsen ja nuoren kanssa on hyvä keskustella omasta rajasta, jota hän itse hallinoi. Ja mitä keinoja siihen löytyy. Lapsi oppii luottamaan aikuisiin, jotka puhuvat avoimesti ja kunnioittavat rajoja. Se tuo turvallisuutta. Suurin osa meistä aikuisista haluaa, että lapsemme kasvavat ehjinä. Mitä voimme yhdessä tehdä sen eteen?

9 vuotiaan tytön piirustus

Ilo vai pakko jaksaa

Hoidin jo 90-luvulla työterveyshuollossa uupuneita työntekijöitä. Heitä oli niin paljon, että kokosimme kuuden hengen ryhmiä. Tapaamisia oli viikottain kymmenen kertaa ja vielä yksi myöhemmin, jonka kautta voitiin tarkastella tavoitteita. Ne oli asetettu hyvinvointia ja voimavaroja palvelemaan. Ohjasin ryhmiä kymmenen vuotta ja näin monen asettuvan omaan elämäänsä mielekkäämmin.

Osa vaihtoi ammattia, erosi vaikeasta parisuhteesta tai teki isoja muutoksia. Suurin osa löysi avun omasta asenteestaan ja uusista näkökulmista. Samat lainalaisuudet ovat yhä voimassa. Jos jokin elämässä pyytää muutosta, se useimmiten alkaa näkyä jaksamisessa ja voimavaroissa.

Työn huokoistaminen

Työterveyslaitoksen Inhimillinen työ ‑yksikön johtaja, professori Mikko Härmä on lanseerannut käsitteen työn huokoistaminen erityisesti ikääntyvää työväestöä varten. Aiemmin puhuttiin työn tauottamisesta sekä työpäivän sisällä että tarvittaessa vuorotteluvapailla.

Samaan teemaan liittyy myös lanseeraamani termi vapaa-aikakykyisyys. Usein mitataan työssä jaksamista, joka jatkuu vielä pitkään senkin jälkeen, kun kaikki muu elämästä on karsittu, myös mukavat ja lataavat asiat. Ystävien tapaaminen, lenkillä käynti, lukeminen ym. alkavat tuntua pakolta. Kun niitä ei enää jaksa, ihminen syyttää itseään ja yrittää ponnistella entistä enemmän – usein juuri työssä.

Uupuminen on pitkä ja tarkoituksenmukainen prosessi. Sen yksinkertainen viesti on: Tee jotain toisin, käytät enemmän energiaa kuin lataat. Akussa on liian vähän virtaa!

Yksinkertaiset reseptit

Näitä voi kukin miettiä yhdessä oman työyhteisönsä kanssa. Tuleeko liikaa keskeytyksiä? Jos työ keskeytyy, takaisin palatessa ei jatketa siitä mihin jäätiin vaan pakitetaan. Asia mietitään uudestaan ennen kuin löydetään paikka mistä jatketaan.

Työrauhan merkkaaminen ja sen kunnioittaminen on joissakin työpaikoissa mahdollista, mutta ei aina käytössä. Kuulokkeet korvilla, ovi suljettu, käsi pystyyn ja monet muut helposti ymmärrettävät merkit kertovat, että vain tulipalokiireellä on lupa tulla rajan yli. Rajaa usein kunnioitetaan, kun sen oppii itse asettamaan.

Sähköposteihin vastaaminen vain tiettynä aikana työvuorossa antaa työrauhaa. Kokouksien sisältö ja riittävä valmistautuminen fokusoi energian oikeaan kohtaan. Töiden jakautumista on syytä tarkastella ajoittain. Riittävät valtuudet auttavat työntekijöitä kehittämään ratkaisuja joustavasti sen hetken tarpeisiin.

Syvät muutokset

Meistä jokaisella on omat arvot, jotka viitoittavat polkuamme. Halu toteutua oikealla tavalla tulee sydämestä, intuitiosta, jota sitäkin on Suomessa ansiokkaasti tutkittu. Jos pitkään toimii sydäntään vastaan, ensimmäiset hälytyskellot on ohitettu. Vakavammat merkit alkavat näkyä voimavarojen puutteena. Toiset oireilevat enemmän fyysisesti, toiset mielen sisällä. Usein näitä hyviä tienviittoja ihmisen elämässä hoidetaan sairauksina, vaikka jokaisella on kyky lukea niistä viisaita neuvoja.

Jos ei olisi mitään esteitä, mitä tekisit? Tämä on hyvä kysymys, jolla ohitetaan esteet. Moni sanoo, että nukkuisin puoli vuotta. Se on täsmätieto, kuinka minimissä jaksaminen on. Toiset kertovat, että tekisi jotain aivan muuta kuin nyt. Siitä tiedosta voi alkaa kokoamaan palasia. ”Haluan tehdä ihmisten parissa työtä.” ”Toivon työstäni olevan hyötyä ihmisille.” ”Tarvitsen omaa tilaa, en ole parhaimmillani ihmisten kanssa.” Monenlaista tärkeää vihjettä ihmiset saavat selville, joiden perusteella voi rakentaa omaa elämää.

Energian suunta

Pitääkö työstä koko ajan saada itselleen jotain? No ei tietenkään! Mutta pitkässä juoksussa kyllä. Nämä kaksi asiaa menevät helposti sekaisin. Paljonko on valmiutta kääriä hihat ja tehdä työtä, joka takkuaa eikä tunnu hyvältä? Sekin on hyödyksi jollekin. Kaikki työ on tarkoituksellista. Tämä tieto kääntää energian suunnan, eikä koko ajan odota itse saavansa viihtymistä, työniloa, hyviä työkavereita, luomisen iloa, täyttä toteutumista ym.

Kun pinnistelee vähän aikaa, energian suunta kääntyy ja voi taas kokea helpotusta. Selvittiin tästäkin, opittiin virheistä ja päästiin maaliin. Jos tätä kohtaa ei koskaan tule, voi kysyä: Oletko oikeassa paikassa oikeiden ihmisten kanssa? Mitä voisit elämässäsi tehdä toisin?

Huokoista joulua!

Hetki linnun kainalossa

Seilaamme ajassa, ajan läpi, kohti tulevaa. Jokainen omaa vauhtiaan, joka tuntuu monella kiihtyvän, vaikka todellisuudessa aika pysyy samana. Tapahtumat kallistuvat edestä ja takaa nyt-hetkeen, joka täyttyy rästiin jääneillä tehtävillä. ”Miksi en tehnyt sitä paremmin!” ”Olisi pitänyt…”

Monenlaiset ajatukset menneestä tukkivat tämän hetken. Stressi tulevista takarajoista vyöryy kohti edestäpäin. Itsestä tulee pelkkä toimija, joka toivoo kapeassa raossa nopeampaa lopputulosta ja uneksii levosta. Omat tarpeet alkavat muodostua siitä, miten parhaiten saa toteutettua tehtäviään. Kuka haluaa sellaisen elämän?

Kroppa vinkuu

Verenpaine kohoaa, niskat on jumissa, haponestäjät tekevät siedettäväksi vatsaoireet, migreeni riivaa – varsinkin sinä ainoana vapaapäivänä. Kolesterolit nousevat, kun yrittää palkita itseään hyvällä ruualla. Lenkille potkii ranneke ja moittii, jos et jaksa.

Kiitos viisaalle keholle. Se kantaa, kun mieli ei jaksa huomata. Huomata mitä? Nyt-hetkeä, joka on se todellisuus, missä elämä tapahtuu. Siinä luetaan viestit kehosta, itsestä, ulkoatulevasta ja sielusta. Oman elämän käsikirjoitus on kesken viimeiseen päivään asti ja vain sinulla on lupa tehdä siihen muutoksia.

Aistien voima

Meillä on viisi aistia, ainakin ne, ehkä useampiakin. Nyt-hetkessä aistit ovat käytössä. Haista, maista ja tunne, niin aika pysähtyy näihin havaintoihin. Katsele, näe yksityiskohtia, värejä, sävyjä ja maiseman panoraamaa. Näköaisti avaa valtavan määrän yhteyksiä aivoissa myös vanhoihin oivalluksiin ja voimavaroihin. Saat helpotusta kuulla ja ymmärtää itseäsi.

Kuuntele, erityisesti hiljaisuutta. Metsä on syksyn hämärässä sopiva paikka korvien lepoon. Voit kuulla hengityksesi, askeleesi ja kuinka tikka koputtaa tajuntaasi.

Omaehtoinen valinta, mitä haluaa kuulla, on tehty haasteelliseksi. Kaupat ja radiokanavat tuuttaavat tasapaksua jumputusta. Jopa puheradio petti! Lasten melutaso on noussut, kaikki huutavat lujempaa saadakseen äänensä kuuluviin. Opettajat tarvitsevat yhä enemmän keinoja auratakseen rauhallisen tilan opetusta varten.

Edes yksi päivä viikossa pitäisi pyhittää vähemmälle äänelle. Kauppakeskukset voisivat sulkea radiot maanantaiksi, ääniherkät voisivat stressaamatta tehdä ostoksensa. Silloin kaikki saisivat kokemuksen normaalista äänitasosta, joka antaa mahdollisuuden ajatella myös omia ajatuksiaan. Näin myös kuulo voisi olla nyt-hetken palveluksessa kunkin omilla ehdoilla.

Aika kulkee lävitsemme

Aika ei kulu, eikä lopu. Sitä tulee koko ajan lisää. Se kuluttaa ja kypsyttää meidät nopeammin kuin männyn tai tammen. Nyt-hetken löytyminen on helmi. Se pujotetaan nauhaan, joka kertoo kantajastaan eniten. Miten olet kuullut maailmaa ja itseäsi? Kuinka vastannut omiin tarpeisiisi? Oletko ollut sinä, oletko käyttänyt nautintaoikeutesi elämään vai tehnyt asioita, joita ajattelet sinulta odotettavan?

Nyt-hetken voi leikata lyhyeksi. Linnun siivenisku kirkastaa ajatuksesi ja voit antaa oman valosi virrata.

Lisää valtaa

Tutkimme ryhmäprosessikoulutuksessa valtaa. Aloitimme sanasta, mitä valta nostaa mieleen. Jokainen kirjoitti lapuille ajatuksia ja kommentteja. Suuri pöytä oli pian katettu vallan herättämillä näkökulmilla. Osa oli mahdollisuuksia, rajoja, vaikuttamista, mutta lähes puolet oli negatiivisia uskomuksia: Valta sokaisee, pompottaja, alistava, uhkaava jne. Valta on monestakin syystä pelottavaa.

Lauman hierarkia

Evoluution näkökulmasta yhteisöt ovat tarvinneet päättäjiä, joilla on valtaa. Se näkyy kehittyneempien eläinten laumoissa, kuten myös ihmisten keskuudessa. Se tuo järjestystä. Parhaimmillaan vallan ja vastuun rajat ovat yhteneväiset.

Jos tavoitteet ovat selvillä, valta hyödyttää työyhteisöjä. Työjako toimii, tiedonkulku on joustavaa, kriisitilanteessa tiedetään, kuka vastaa. Heikko johtajuus on monen ongelman juuri. Hyvin käytetty valta tarjoaa mahdollisuuden rationaalisuuteen, perusteltavuuteen, kohtuullisuuteen, kritiikin sallimiseen, perusoikeuksien kunnioittamiseen ja tasapuolisuuteen.

Mutta…

Valta on riippuvainen ihmisen yksilöllisistä kokemuksista, tietoisista ja varsinkin tiedostamattomista pyrkimyksistä. Nostimme ryhmässämme näkyväksi vallankäytön lajeja ja alueita:

Luontainen valta – karisma

Jokaisella on omat ihanteensa. Karismaattinen kohde valitaan hyvää edustavan arvomaailman mukaan. Karisma muodostuu persoonallisista ominaisuuksista. Se on ainutlaatuista ja sillä on suuri vaikutus ihmisiin. Ryhmä myös antaa luvan loistaa ja hyödyntää sitä omaan agendaansa, mikä se kulloinkin on.

Asiantuntijavalta

Hankittu opiskelun tai työn kautta, toisissa ammateissa on paljon valtaa. Esimerkiksi sairaaloissa, käypähoitosuositukset ja hoitolinjaukset säätelevät potilaan toiveita ja omia näkemyksiä. Tarkoitus on lisätä turvallisuutta ja tasapuolisuutta, mutta yksilötasolla vallankäytön kohteena oma reviiri saattaa kaventua.

Ideologinen valta voi olla ristiriidassa yksilön omien arvojen kanssa, joka voi tehdä haastavaksi toimia työntekijänä. ”Meillä tehdään näin!” ”Tämä on oikein!”

Sanktio- ja normitusvalta

Perustuu yleisesti hyväksyttyyn käskyvaltaan, joka antaa luvan säädellä toisten käyttäytymistä palkkioin ja rangaistuksin. Entisaikainen kasvatus on perustunut tälle pohjalle. Ylivertainen voittajanvalta voi näyttäytyä hienovaraisesti tai karkeasti. Se koetaan loukkaavana tai tukevana.

Häviäjän valta

Ryhmässä on valtaa myös avuttomalla, vaikka sitä tunnetaan melko vähän. Marttyyrius ja syyllistäminen on vaikuttava keino, varsinkin, jos ei ota omasta osuudestaan vastuuta. Tämä näkyy hidastamisena, myöhästelynä tai käytäväparlamentteihin osallistumisena. Ei käytetä äänioikeutta siellä, missä asia rakentavasti tulisi käsitellä.

Nimetön hallinto on usein projektion kohteena, eikä aina syyttä, mutta silloin oma asema jää lukituksi, jos ei käytä omaa vaikutusvaltaansa ryhmässä avoimesti.

Pakkovalta ja väkivalta

Uutiset tulvivat maailman monelta kolkalta karkeinta vallankäytön muotoa. Se johtaa sortamiseen, uhkaamiseen, hyökäämiseen ja usein kostonkierteeseen. Terapiatyössä kohtaa myös usein henkisen ja fyysisen väkivallan syviä ja kipeitä jälkiä.

Riippuvuuden ja riippumattomuuden valta

Tätä ei riittävästi nähdä vallankäytön kautta, mutta yhteisöissä sillä on suuri merkitys. Olemme vapaita suhteessa siihen, mitä ilman tulemme toimeen. Kuinka paljon siedämme erillisyyttä ja symbioosia, tämä rajapinta on monelta itseltäänkin hukassa. Se vaihtelee eri tilanteissa ja monet ihmisten väliset kontaktit saavat motiivinsa siitä, kuinka paljon tarvitaan hyväksyntää ja kuinka erilliseksi tai hylätyksi jää.

Valtataistelua on aina, kenen mielipide on tärkeä, ketä kuullaan. Omien rajojen löytyminen ryhmässä johtaa itsensä johtamiseen ja ryhmän puolesta toimimiseen riittävässä määrin. Se voi johtaa myös arvokonfliktin kautta oppositioon, jonka tehtävä on kyseenalaistaa ja johtaa muutokseen. Pelisäännöt ylitettyään ollaan anarkian puolella ja valta on siirtynyt yhteisiltä päätösfoorumeilta pois.

Itseluottamuksen valta

Tärkein vallan laji, josta on hyötyä kaikille osapuolille. Erityisesti konfliktitilanteissa voi luottaa taitoonsa ja kokea turvallisuutta. Se pitää myös empatian tallessa, joka auttaa kompromisseihin. Tämä on elämän mittainen kasvun tie.

Vaikutusvalta

Putsasimme koulutuksessa pöydän ensimmäisistä ajatuksistamme vaarallisesta vallan käytöstä. Realisteina meille riittää, että tiedämme sen vaarat ja houkutukset, mutta miksi emme käyttäisi kaikkia vaikutusmahdollisuuksiamme hyvien asioiden eteenpäin viemiseksi.

Usein kovat arvot voittavat ja pehmeät jäävät jalkoihin. Omaa vaikutusvaltaa, karismaa, liittymisen tarvetta ja ideologiaa yhteiseen hyvään kannattaa käyttää ja vahvistaa. Valta tarjoaa valtuudet omiin käsiin. Se voimaannuttaa ja tekee kaikista karismaattisia. Jokaisella on valta vaikuttaa niiden ihmisten ryhmissä, mihin kuuluu. Kuinka valtikkaansa käyttää, on itsestä kiinni. Harjoittelu auttaa tässäkin asiassa.

Millä pöydän katat

Haluatko juorun verson

Sanat rakentavat siltoja ihmisten välille. Toiset ovat rohkeampia tulemaan vastaan ja ottamaan tulijat omalle kartalleen. Sanojen taustalla olevat motiivit ovat tukirakenteita, kestääkö yhteys. Paljon on myös harmittomia sanoja, vain täytteeksi ja pinnalla pysymiseksi.

PIKKUJUORUT

Sävyt puheissa värittävät tarinaa. Joskus on vaikea vastustaa pieniä juoruja, jotka kasvavat eteenpäin kerrottaessa. Syntyvässä kuvassa toinen ihminen alkaa näyttää tyhmältä tai jopa viholliselta. Yhteisöissä toiset saavat ikävän roolin, joka syventää rajaa ’me’ ja toisella puolella ’he’. Mittari säädettynä tietysti omalla erinomaisuudella.

Tästä asetelmasta voi lähteä kiusaaminen liikkeelle, johon jokainen on jollain tavalla osallisena. Viattomat tarinat rehottavat tulkintoja, jotka rikkovat siltoja ja kaventavat ymmärrystä. Nettifoorumeilla tämä normi on käytössä nimimerkkien takaa.

AVOIMUUDEN KARUUS

Muistan vanhan opettajaguruni opin:”Kaikki mitä sanot toisesta, käytä niitä sanoja, että hän voisi olla kuulemassa. Ja jollain tasolla hän sitä onkin!” Kuinka moni meistä voi suodattaa sanomisensa tuon ohjeen läpi? On karu haaste olla tietoinen sanojensa motiiveista ja vastata niistä itse. Kaikkien yhteisöjen kantama vihapuhe voidaan pilkkoa alkujuuriin ihmisten kannettavaksi eikä niiden kohteen.

Selkeä palaute toimii peilinä. Sen antamiseen rakentavasti tarvitaan rohkeutta ja viisautta. Ärsyyntyminen toiseen tarjoaa myös ikkunan itseen. Mihin se minussa osuu, että reagoin näin?

HYVIEN JUORUJEN PÄIVÄ

Olen useissa yhteisöissä nähnyt, kuinka ihmiset sitoutuvat kertomaan toisistaan hyviä juoruja. Se muuttaa näkökulmaa katsoa sitä hyvää, mitä ihmisessä on.

Puheet luovat ilmapiirin, joka on aina parannettavissa, usein melko pienillä teoilla. Ehdotan, että alamme harjoitella joka kuukauden viimeinen päivä kuuntelemaan mitä puhumme, miksi puhumme? Ja tietoisesti valitsemaan hyvät sanat ja näkökulmat toisistamme. Ehkä seuraavana päivänä ei tee mieli palata suttuisempiin sanoihin.

 

Lannoitetta ja vettä

« Older Entries