Archive for Yleinen

Hukassa on hyvä olla

Kun tutut koordinaatit katoavat, vanhat reitit eivät enää palvele, mutta uuttakaan ei vielä ole näkyvissä. Kuinka hukkaan voi eksyä, kun oma itse tuntuu vieraammalta kuin vastaantulija. Silloin olet perillä. Vahvin turva löytyy sisältä, syvästä sukelluksesta todellisuuteen. Muistista on luettavissa vastaus kysymykseen: Kuka minä olen?

Pääjuuri

Tarjonta tavoitteista, unelmista, peloista ja toiveista kasvattaa rönsyjä. Juuret on hyvä välillä puhdistaa. Pääjuuri kuljettaa tietoa rakkaudesta, myötätunnosta ja empatiasta itseä kohtaan. Siitä tulee mittari, kuinka paljon voi luottaa toisiin. Terapiatyö on opettanut, että mitä tahansa alkaa työstämään, pääjuuri on aina hoidettava, että muut säröt ja tienviitat kirkastuvat.

Rakkauden ja hyväksynnän kanava sydämeen löytyy yllättävissä tilanteissa. Paradoksi hukassa olemisesta tarjoaa reitin takaisin alkuun: suureen syliin, keskelle itseäsi. Jatkuva onnellisuuden tavoittelu voi hämärtää reittejä ja oikotiet kuristavat pääjuurta, joka mahdollistaa terveen kasvun.

Ensimmäinen askel

Hyväksyminen – kuinka kaunis sana! Se ei tarkoita passiivista sopeutumista huonoon tilanteeseen. Se ei tarkoita itsensä kieltämistä tai tunteiden hallintaa. Jatkuva ponnistelu on hukkuvalle varmin tapa vajota pohjaan, antautuminen auttaa siihen, että vesi kantaa.

Omien reaktioiden ja tunteiden hyväksyntä on ensimmäinen askel. Suunta on sillä valittu, ettei taistele itseään vastaan ja tule katsoneeksi maailmaa kuin peiliä omaan turvattomuuteen.

Valitsen syksyn teemakseni hyväksymisen. Odotan uteliaana, mitä kaikkea saan hyväksyä ja kuinka monien kanssa löydän hiljaista viisautta. Kohtaammeko alkavilla ja päättyvillä poluilla, jotka sinä jo tunnet, tai minä?

Mylläri

Mustarastaiden huilut, räkättirastaan huutama piikkilanka reviirinsä rajoilla, auringon kosketus iholla ja illan hiljaisuus. Näitä kaikkia olisi nyt tarjolla. Loma on hyvä katko oravanpyörään, mutta joka päivä on mahdollista pysähtyä hyvään hetkeen. Vai onko?

Ajatukset taluttavat

Tyhjä hetki täyttyy nopeasti uudella ajatuksella. Se taluttaa omaan suuntansa. Huolet, pelot, vaatimukset ja lista tekemättömistä töistä siirtyvät osaksi itseä, joka ohjelmoituu suorittamaan, vaikka ei jaksaisi. Moni hyvä hetki olisi läsnä, mutta fokus on muualla. Eräs arvostamistani opettajistani sanoi: ”Jos laittaa paskaa myllyyn, lopputuloksena on aina paskaa, vaikka kuinka pyörittäisi.”

Rento tekeminen on mukavaa ja inspiroi. Toiset latautuvat enemmän toiminnan kautta. Olemisen ja tekemisen välinen liitto ei ole kovin yksinkertainen. Yhdelle sopii puutarhan kuokkiminen, lenkkeily tai ongelman ratkaiseminen työtehtävässä. Toinen tarvitsee vain olemista, hiljaista ajatusten ja havaintojen virtaa. Kaikki meistä hyötyvät sopivassa suhteessa monista keinoista. Moni unohtaa omien akkujen latautumisen, ihmeellistä kyllä, vaikka se on mukavaa.

Hereillä

Mitä ajatuksia kiertää oman pään avaruudessa? Useamman kerran päivässä kannattaa pysähtyä kuuntelemaan sisäistä puhetta. Sen nostamat tunteet kertovat nopeasti, mitä reseptiä on käyttänyt ajatusten taikinaan. Huolimyllyn kanssa lomailu tuntuu menevän hukkaan. Jo ensimmäisen viikon jälkeen murhe loman loppumisesta heittää varjon keskelle aurinkoista päivää. Ajatukset jäävät automaattiohjauksella toistamaan lopputulosta, joka lisää tyytymättömyyttä.

Jos pysyy hereillä ajatustensa suhteen, niitä voi valita. Uudet polut ajatuksissa vievät lähemmäksi sitä, kuka todella olet. Sieltä löytyy vastauksia, joiden pohjalta jokainen voi tarkistaa suuntaansa. Joskus tapahtumia on niin tiheästi elämässä, että ainoaksi valinnaksi jää, kuinka suhtautua sen hetken olosuhteisiin. Tällöin kokemus muuttuu ajatusten avulla.

Kokonaiseksi

Valo siivilöi näkyväksi. Meidän syvimmät toiveemme, yhteys toisiimme, maahan ja luontoon, ovat sisäänrakennettuna meissä. Itselleen näkyväksi tuleminen pyytää rakastavaa katsetta, hyväksyntää ja arvostusta. Se puhdistaa ajatusmyllyä parhaiten ja muistuttaa mahdollisuuksista. Millä tavalla suhtaudumme itseemme, samoin peilaamme katseemme toisiin ihmisiin. Kuinka haluat nähdä parhaan ystäväsi, itsesi?

Puolukat kypsyvät ajallaan

Sanat valitsevat sinut

Lapsi oppii puhumaan ja saa äidinkielen. Sen kautta avautuu valtava määrä tiedostoa. Aivojen hermoverkoissa muodostuu kyky prosessoida isoja käsitteitä. Yksi sana voi herättää koettuja tunteita. Sanoilla rakennetaan ja satutetaan.

Sisäinen höpötys

Mieli puhelee jatkuvasti, eikä me kaikkea höpöystä kuulla itse. Jos pysähdyt kuuntelemaan, voit alkaa valita sanoja. Ota viikon sanaksi joku itseäsi ilahduttava. Sano se useamman kerran päivässä ja saat ylimääräisen sykäyksen hyvään oloon. Kemiallinen tehdas kulkee kehossa mukana, ruiskauttaa hormonikoktailin verenkiertoon ja nostaa suupielet hymyyn.

Sanojen virtaa

Murkkuikäisten oikeus on vastailla kohtuudella: ”Ihan sama, ei kiinnosta.” Mitä sanoja itse tulee heitettyä yhteiseen virtaan? Äänen lausutut sanat tulevat yhteisiksi, koska korvia saa kiinni. Mitä katsot, sen voit valita ainakin osittain. Kuuntele omaa sisäistä ja ulos tuotettua puhettasi ja tee lempeä arvio, kirkastaako se yhteistä koskea vai samentaa.

Valintoja

Kysyin ihmisiltä, mikä on sinun valintasi tämän viikon omaan ilahduttavaan sanaan. Puutarhuri vastasi: väriloisto. Muita hyviä: puhdas, henkäys, kukkuroillaan, leikki, lepo. Sanojen taika on suhteessa omaan historiaan. NLP-kursseilla tutkimme sanojen voimaa ja ryhmä jakoi ajatuksia ja tunteita sanoista. Monet reaktiot olivat hyvin erilaisia ymmärrettävistä syistä. Esimerkkeinä sanoja, jotka herättivät erilaisia tuntemuksia: perhe, rakkaus, luoja, suku, lapsuus. Kun puhumme, emme voi tietää mihin sanat ihmisessä osuvat. Sanojen sointi itsessä paljastaa sen, mikä pyytää apua ja mikä tuo ilon, voiman ja toivon. Mitä toistat, ne sanat valitsevat sinut ja asettuvat hiljaiseksi puheeksi.

Harmonia

Resepti luottamukseen

Elämä hymyilee, ainakin useimmiten, kun asiat sujuvat ja kaikki narut ovat omissa käsissä. Jokaiselle tulee notkoja, joissa pärjääjä joutuu määrittelemään itsensä ja toiset uudestaan. Tässä kuvattuna tyypillinen tapaus terapia-asiakkaan prosessista.

Turva katoaa

Kontrollin pitäminen auttaa selviytymään. Samalla se vahvistaa kuvaa itsestä vahvana ja kaikki turva pysyy omassa taskussa. Mutta kun keho hälyttää, että kaikki ei ole kunnossa, konkurssi uhkaa tai puoliso lähtee, alkaa uhkan merkit tuntua. Elämään kuuluvia pysäkkejä tulee kaikille. Se laittaa miettimään mihin kyytiin lähtee.

Kun selviytymisen eetos loppuu mihin tahansa katastrofiin, se johtaa katsomaan, kuinka paljon tai vähän lopulta luottaa ihmisiin. Oma kontrolli täytyy antaa toiselle, joka osaa auttaa. Voimantunnossaan ihminen ei huomaa, kuinka vähän luottaa toisiin itsensä kohdalla. Periaatteessa kyllä, koska luottamus on useimpien arvojen mukaista, mutta syvimmillään ajatus nojata toiseen, romuttaa turvan. Hätääntyminen ja sisäinen reaktio alkaa sumentaa toimintakykyä, eikä sitä voi järjellä tajuta.

Juurille

Olemme historiamme tuotosta. Eletty elämä on muovannut meitä ja tarjonnut paljon hyviä keinoja. Kun ne eivät ole käytettävissä, mennään syvemmälle ytimeen. Turvattomuudella on juuret, pettymyksiä, liian isoja saappaita vailla tukea tai se voi olla suoraan perittyä. Salakavalasti kuva itsestä ja elämästä on tarttunut meihin.

Ahdistus voi nousta sietämättömäksi, kun joutuu antamaan itsensä toisten käsiin ilman luottamusta. Murtuneena asiakkaani sai kiinni, kuinka luottamus toisiin oli särkynyt useamman kerran. Alkuperäinen tunne laukesi päälle ylimitoitettuna nykytilanteeseen. Mutta koska tunteilla on etuajo-oikeus, prosessi piti vain suostua käymään läpi.

Uusi määritys

Kysyin asiakkaalta: Haluatko jatkaa entisellä selviymisohjelmalla, vai mikä ajatus toisiin luottamisesta voisi olla vaikeassa tilanteessa toimivampi nyt? Pitkän ketjun kautta hän kävi kertomassa nuoremmalle itselleen, että kaikki eivät ole epäluotettavia ja on lupa saada apua.

Turvattomuuden tunne nousi kuitenkin uudestaan. Juuri se auttoi häntä riisumaan suojaavia kerroksia ympäriltään. Lopulta hän pääsi rauhaan uudella ajatuksella: Kaikkiin ei tarvitse luottaa, mutta voin luottaa ihmisiin, jotka kuulevat omaa sydäntään.

Minä otin heti kiitollisena itsekin käyttöön tämän viisauden. Kutsun teitä kaikkia sydämen ääneen. Tunnistamme toisemme, autamme ja tuemme. Turvaa voi tarjota turvattomalle, koska silloin on sydän auki eikä kuoret ole tiellä.

Ajan mutkikas virta

Syntymälahjaksi saamme ajan. Ei se kulu, toistuu vain planeettojen kierto, josta saamme yhteisesti sovitun mittarin. Joidenkin lahja on valmiiksi jo pieni, toiset voivat säädellä jossain määrin, kuinka kuluvat ajassa.

Henkilökohtainen aikakäsitys on mielenkiintoinen. Syklinen aika tuo asioita eteen, silloin niitä tehdään. Kalenteri ja kello ovat haasteita. Lineaarinen aika on hallinnassa, ainakin melko usein. Kalenteriin merkityt asiat tulevat sovittuina aikoina vastaan. Kalentereilla on tapana pullistella, niinkuin ottaisivat itse ohjat sisältöönsä.

Kaikilla on kokemus siitä, kuinka aika kuluu nopeasti tai hitaasti. Korona-aika on antanut monelle tilaa. Ajasta tulee omaa. Se nostaa ajatuksia arvoista. Mikä on tärkeää? Kuinka haluan käyttää aikani, mihin annan itseäni. Mistä saan sitä, mikä on mielekästä. Tämä kaikki tapahtuu yhden väliviivan aikana, syntymäpäivä – kuolinpäivä.

Lapselle aika on hidasta, koska asiat tulevat uusina ja ainutlaatuisina koettavaksi. Mitä vanhemmaksi tulee, toistot lisääntyvät ja aika tuntuu kuluvan nopeammin. Ruuhkavuosissa vaatimuksia on enemmän kuin ehtii tehdä, sekin tuo harhan, että aika loppuu. Ei se lopu, me vain kypsymme siinä kuin hyvä viini.

Tarkkailijana

Ajan virta kulkee yhteen suuntaan. Välillä elämä istuttaa meidän rannalle. Menetykset, sairastumiset, uupumiset tai muut tapahtumat, jotka pysäyttävät arjen rutiinin, nostavat meidät katsomaan ajankulua.

Rinnalle pysähtyjät ovat arvokkaita kuulijoita, kirkkaita peilejä. He todistavat tarinaa, jota me kirjoitamme omasta ajastamme, elämän käsikirjoitusta. Aika on kaunis, kun sen rajallisuuden hyväksyy. Kun muistaa sen lahjaksi, josta itse päättää, kuinka sen käyttää.

Omaa elämää voi katsoa joskus vierestä, lempeän tarkkailijan silmin. Hän antaa kiitosta, kannustusta, ei moiti ja rankaise eletystä, vaan tarjoaa mahdollisuuksia. Pysähtymiset ovat risteyksiä, joissa punnitaan miten jäljellä olevan ajan voisi käyttää.

Nyt-hetkellä koko

Tässä ja nyt, pysähtyminen avaa käsillä olevan hetken. Aika lakkaa huijaamasta elettyyn haikailun tai katumisen avulla. Etukeno tulevaan vastatuuleen lakkaa. Pysähtymisessä nyt on kaikki. Se avaa muita ulottuvuuksia ihmisessä kuin suorittamisen, siitä iloitsijan tai uupuneen. Meissä on ajatonta, kyky kokea ikuisuutta. On maailmankatsomus mikä tahansa tai selitykset mitkä hyvänsä, meissä on mukana isompaa kuin jaksamme ymmärtää tekemisen ja ajan tasolla.

Pysähtyminen vapaaehtoisesti tuo lähemmäksi itseä. Ajaton tila tuo olemiseen siinä kehossa, jonka kotelossa asut. Turvallisuus omassa ytimessä on totta, joka kestää läpi elämän ja kuoleman. Aika valmistaa meitä. Me voimme antaa ajan lahjan toteutua meissä.

Kevät on yhteinen merkkipaalu. Nautitaan siitä, kuka missäkin oman ajan mutkassa.

Jään ja veden helinä

Uusia tuulia terapioihin

Koko ajan uutisvirta kertoo, kuinka huonosti monet voivat. Masennuksesta kärsii meistä joka viides jossain elämän vaiheessa. Nuorten pahoinvointi on myös huomattu. Uupumus ja loppuunpalaminen uhkaa montaa selviytyjää. Moniin muihin vaivoihin on helpommin saatavissa apua. Mitä huonommassa kunnossa ihminen on, sitä vähemmän hän jaksaa etsiä apua. Sen pitäisi olla paremmin saavutettavissa.

Terapiatakuu

30:n mielenterveysjärjestön yhteinen Mielenterveyspooli teki vuonna 2019 kansalaisaloitteen terapiatakuusta. Aloite tavoitti nopeasti yli 50 000 tukijaa. Siinä vaaditaan säädettäväksi mielenterveyslakiin uusi pykälä nk. terapiatakuusta, koska suosituksena hoitoon pääsy ei ole toteutunut Suomessa.

Onneksi asia hiljalleen etenee. Hoidon oikea-aikaisuus on tutkitusti tärkeää, koska pitkä odottelu hoitoon johtaa kroonistumiseen, itsetunnon heikkenemiseen ja jopa työelämästä syrjäytymiseen. Mielenterveysongelmat maksavat hoitamattomina enemmän kuin hoidettuina. Avuntarvitsijan oma kokemus saadusta avusta voi muuttaa elämän suunnan. Hänen ympärillään olevien läheisten huoli tulee mitoitetuksi niin, että he voivat olla rinnallakulkijoina, eivät murehtijoina.

Matala kynnys

Moniin mielenterveyden ongelmiin on jo saatavilla apua, kunhan osaa etsiä oikeista paikoista. Hyvä esimerkki on NUOTTI-valmennus 16-29-vuotiaille nuorille, jotka voivat itse hakea apua KELAsta ilman lääkärinlausuntoa. Nuoria autetaan yksilökeskusteluissa Nuotti-valmentajan kanssa löytämään itseään, omaan paikkaansa ja voimavarojaan.

Muitakin matalan kynnyksen paikkoja on, mutta terapiatakuu on lukossa ainakin oikea-aikaisuuden kanssa, koska psykoterapeutteja ei ole riittävästi. Eriarvoisuutta lisää myös asuinpaikka. Kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa. Monin paikoin Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia ei onnistu, koska lähistöllä ei ole tekijöitä tai avuntarvitsija ei vain jaksa etsiä terapeuttia.

Mistä tekijöitä

Itse saan viikottain kyselyjä ihmisiltä, jotka etsivät terapeuttia Kelan kuntoutuspsykoterapioihin. He kertovat ottaneensa kymmeniin terapeutteihin yhteyttä, mutta harvat voivat ottaa uusia asiakkaita. Nyt tarvitaan kentälle tekijöitä, töitä riittää. Miksi sitten tätä ammattikuntaa on liian vähän?

Viime vuonna Kela korvasi noin 55 000 ihmiselle kuntoutuspyskoterapiaa ja luku näyttää olevan kasvussa. Lähivuosina eläkkeelle jääviä psykoterapeutteja on enemmän kuin valmistuvia. Koulutukset ovat kalliita, 30 000 – 60 000 euroa terapiasuuntauksesta riippuen. Jälleen on uusi kansalaisaloite avoimena, sen tavoitteena on, että psykoterapiakoulutus olisi opiskelijalle maksutonta, kuten suurin osa muistakin ammattiin valmistavista koulutuksista Suomessa on. Aloitteessa on jo yli 50 000 allekirjoitusta, joten se menee eduskunnan käsiteltäväksi, mutta sen ehtii allekirjoittamaan 15.3.2021 asti.

Suomessa on tiukat kriteerit psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöön. On hyvä, että pidetään huolta hoidon laadusta, mutta vaatimusten ulkopuolelle jää paljon hyvää, jota voisi hyödyntää.

Monessa muussa maassa on laajempi tarjonta terapian viitekehyksistä. Suomessa uudet psykoterapiasuuntaukset tyssäävät tiukkoihin seuloihin. Esimerkiksi kouluttajien pitää olla kyseisen suuntauksen vaativan erityistason psykoterapeutteja. Se ei aina ole mahdollista, mikäli ei aiemmin ole kyseisen suuntauksen koulutusta hyväksytty. Uusien suuntausten kohdalla pitäisi olla erilaiset kriteerit. Tarvitaan uusia raikkaita ajatuksia ja lain muutosta.

Valvira hyväksyy ja valvoo psykoterapeuttinimikkeen käyttöoikeutta. Se käyttää asiantuntijaelintä, joka muodostuu jo Suomessa vallalla olevien psykoterapiasuuntauksien asiantuntijoista. Olisi hyvä, että uudet suuntaukset voisivat lähettää oman asiantuntijan kertomaan perusteista Valviran asiantuntijaryhmälle, etteivät mittatikkuna olisi ainoastaan jo hyväksytyt terapiasuuntaukset.

Avain lukkoon

Nyt tarvitaan psykoterapeutteja. Yksi hyvä täydennyskeino olisi laventaa psykoterapeuttinimikkeelle säädettyjä lakeja. Kentällä on paljon käyttämätöntä terapeuttipotentiaalia. Esimerkkinä psykodraamaohjaajat, joiden koulutus venyy helposti 5-8 vuoteen, tanssi-ja liiketerapeutit, taideterapeutit, hypno-ja suggestioterapeutit ja monet muut ovat pohjakoulutukseltaan ja terapiakoulutukseltaan yhtä taitavia tekemään kuntoutuspsykoterapioita kuin nykyiset psykoterapeutit. Tilannetta olisi hyvä tarkastella näkökulmasta, joka vastaisi nykyajan tarpeisiin ja olisi vertailukelpoinen kansainvälisestikin.

Kentällä on valtava määrä taitajia, joille Valviran voisi antaa psykoterapianimikkeen käyttöoikeuden. Näin saataisiin heti ihmisille apua Kelan kustantamia kuntoutuspsykoterapioita varten. Ne myönnetään vuodeksi kerrallaan ja jatkoa voi saada kolmeen vuoden ajan. Monelle riittää lyhyempikin jakso, varsinkin jos terapian saa oirehtimisen alkuvaiheessa. Kela voisi tehdä myös lyhytterapiasopimuksia, joihin koulutettuja lyhytterapeutteja on jo olemassa. Rahaa säästyisi pitkiin terapioihin, kun kaikkia ei hoideta samalla mitalla.

Palasista koko kakku

Koulutukset on suunnattu yliopistojen alaisuuteen laadun takaamiseksi. Mielestäni opiskelu psykoterapeutiksi erilaisissa moduuleissa olisi varteenotettava vaihtoehto, ettei tarvitsisi täyttää nykyistä lain vaatimusta itsenäisestä teoreettisesta viitekehyksestä. Ehdotuksen moduuleista kuulin jo 2000-luvun taitteessa kokeneelta koulutussuunnittelijalta Tampereen Yliopistossa, mutta se ei ole tavoittanut käytäntöä.

Opiskelija voisi muodostaa yksilölliset erikoistumisen kokonaisuuden elementeistä, jotka sopivat hänen mielenkiintoonsa ja täyttävät nykyiset käypähoitosuositukset. Tähän tarvitaan asennemuutoksen lisäksi myös lainmuutosta.

Tutkitusti auttavinta terapiassa on hyvin toimiva suhde terapeutin ja asiakkaan välillä, suuntauksilla ei ole todettu olevan suurta vaikutusta. Hoidon aloittaminen mahdollisimman nopeasti antaa pitkäaikaisia tuloksia ja elämän laadun paranemista.

Iloa omasta työkalupakista

Olen tehnyt parikymmentä vuotta terapiatyötä. EMDR on traumaterapia, jota käytin jo ennen sen hyväksymistä käypähoitosuosituksiin. EFT oli aluksi ”outoa”, kunnes Psykologiliitto alkoi opettaa sitä. Tämä on nykyään tuttu työkalu monelle terapiaa tekevälle. Hypnoosi on myös tehokas alitajunnan voimavarastojen avaaja.

NLP-psykoterapiakoulutus ja hypno- ja suggestoterapiakolutus lopetettiin Tampereen Yliopistossa, koska ne eivät johtaneet valmistumiseen psykoterapeutiksi. Niiden hyöty ja vaikuttavuus on hiljalleen tutkittu ja todistettu. Yliopistojen olisi hyvä suunnitella laajasti uusia psykoterapiakoulutuksia. Lain raameja täytyy saada ajan tasalle.

Teen tämän blogin sisällön pohjalta konkreettisia ehdotuksia oikeusministerille, sosiaali- ja terveysministerille sekä opetusministerille. Heillä on avain lukkoon, jonka avaaminen mahdollistaa yhä useamman saavan itselleen sopivaa apua.

Terapeutin työ rinnallakulkijana on antoisaa. Toivon, että kentälle riittää uusia kollegoita ja uudistuneita terapiasuuntauksia. Tarvitsijat eivät lopu.

Kuva Pixabay palvelusta

Tarjoillaan pimeään

Maailman kuohut tulvivat montaa kanavaa jokaisen elämään. Korona, arvoristiriidat, diktaattorit, ilmasto ja muuta isot asiat, joista kuulee kritiikkiä ja monenlaisia totuuksia, joita kukin todistelee intohimoisesti omien näkemystensä mukaisesti. Ja jokaisella vielä omakin lasti kaikkine tunteineen. Työttömyys, menetykset, huolet ja toteutumattomat unelmat, miten tähän elämään suhtautuisi?

Tahtominen ja haluaminen ovat hyvin analysoituja sanoja. Onhan niillä eroa, mutta joskus suunta vaihtuu, vaikka itse tekisi kaikkensa. Silloin juuri toivo astuu esiin. Parhaina päivinä sitä ei muisteta.

Kun katsoo taaksepäin, voi vain surulla ja hyväksymisellä päästää irti siitä, mikä ei toteutunut. Toivo kurkottaa eteenpäin. Se pyytää ihmisen suostumusta ilman takeita uusiin tilanteisiin, hyppäämistä ajan virtaan.

Epätoivo pysäyttää ja maalaa mahdottoman kuvan, silloin ei kannata tehdä enää mitään. Kaikilla meillä kuitenkin on oma tapamme kantaa toivoa. Jonkun tehtävä on taistella paremman puolesta. Siitä ajankohtaisena esimerkkinä Aleksei Navalnyi, joka altistaa itsensä paremman toivossa. Kunnioitan sellaista rohkeutta, jota itsessäni ei liiemmin ole.

Meistä löytyy kriitikoita, jotka kiinnittävät epäkohtiin huomiota. On tekijöitä, unelmoijia, puhujia, hiljaisia puurtajia ja kaikki tarvitsevat omaan tehtäväänsä energiaa ja uskoa. Välillä sitä löytyy ja toisinaan olemme muiden ihmisten toivon varassa.

Tarjolla toivoa

Toisten rohkaisu on hyvä ja arkinen tapa levittää toivoa. Kannustaminen ja tukeminen luo sillan, joka johtaa pimeästä takaisin elämän arkeen. Kaikki meistä on joskus siinä tilanteessa, että tarvitsee toisten kantamaa valoa. Sitä voi tietämättäänkin antaa, koska ihmiset osaavat lukea sitä soihtua, jota kannat. Toivo lisääntyy jaettaessa.

Käsittelemme paljon toivoa leski-kursseilla. Pelkästään siitä puhuminen tekee ihmeitä. Ikäänkuin meihin olisi asennettu reseptorit, jotka alkavat latautua energiasta, jota toivo edustaa. Toivosta on hyödyllistä kehitellä mottoja. Muutama kurssilaisilta nappaamiani on: ÄLÄ VALITA, ALA VALITA sekä ELÄMÄSSÄ EI MENE HUKKAAN!

Valintoja on tarjolla paljon. Toiset niistä perustuvat epätoivoon ja toiset toivoon. Kummastakaan emme voi olla varmoja, toteutuvatko niiden pohjalta tehdyt visiot, mutta henkilökohtaisesti valitsemme koko ajan. Sitoutuminen toivon näkökulmaan on valinta.

Toivo antaa motiivia luottaa hyviin mahdollisuuksiin ja toteuttaa niitä. Yhdessä me olemme siinä kohtaa ilmaston, koronan ja monen muun asian kanssa, että voimme kukin tehdä jotain. Seuraavat sukupolvet punnitsevat kuinka hyvin se riitti. Nyt kääritään hihat ja tankataan toivoa – ja tehdään.

Kuljettuja jälkiä on hyvä seurata.

Joulupostia kaunolla

Ranne jäykkänä opettelimme kirjoittamaan kaunokirjoitusta eli kaunoa. Ensin lyijykynällä ja kumittamista syntyi paljon. Seuraavaksi mustekynällä, oikealla terällä, joka kastettiin mustepulloon ja suurimmat pisarat kuivattiin imupaperiin. Kädet ja pulpetit olivat aina musteläikkiä täynnä. Pian tilannetta helpotti mustetäytekynä, jolla jatkettiin. Oman käsialan löytyminen oli iso tavoite, josta toiset iloitsivat ja osa sai tyytyä harakanvarpaisiinsa.

Uskomatonta verrattuna nykyajan tekstivoittoiseen käsialaan, joka on kaikilla melko samanlainen. Käsin kirjoittaminen tuntuu loppuvan kokonaan, kun peukaloilla saa näpyteltyä luettavaa tekstiä napakoilla lyhenteillä kuin entisajan sihteerit pikakirjoituksella. Viesti kulkee helposti ja se on tärkeintä.

Sanojen taika

Rakkauskirjeet niputettiin vinttien pölyisiin nurkkiin ja muutaman polven jälkeen, niistä avautui sukujen ketjuihin kauniita tarinoita. Monikaan ei enää saa käsin kirjoitettuja kirjeitä. Korona-aikana tapaamiset ovat rajoitettuja ja arjen vauhti hidastunut harrastusten vähentyessä. Olisiko nyt aikaa kirjoittaa omalla kaunolla kirjeitä?

Kirjoitin usein joulukirjeen kortin sijaan suvun vanhimmille jäsenille. Kerroin omia muistojani heistä, nostin asioita, joita heissä olen arvostanut. Perustelin, miksi he ovat tehneet vaikutuksen. Vanhemman ikäpolven ihmiset harvoin saivat hyvää palautetta itsestään, enemmän tekemisistään. Siksi he lukivat kirjeitä liikuttuneina useaan kertaan. Minulle oli ilo kirjoittaa.

Vanhojen poistuttua olen osoittanut joulukirjeet nuoremmille. Mietin sitä potentiaalia, mitä heissä näen. Ja kauneimmalla kaunolla kirjoitan kuin kirkkaan peilikuvan, jonka haluan antaa heidän matkaansa. Annan yhteen kirjeeseen paljon aikaa, sanat sisältävät voimaa, joka pyyhkäisee sumut maisemasta ja silta toisen luo avautuu.

Henkilögallerian jouluposti

Vanhempani eivät koskaan saaneet joulukirjettäni. Aloitin ne vasta heidän kuoltuaan. Mutta kannan heitä mukanani niinkuin kaikkia muitakin ihmisiä, heitäkin, kenestä olen loitonnut enkä edes haluaisi tavata. He jatkavat elämäänsä henkilögalleriassani. Kuka moittii, toinen kannustaa, jollekin yritin todistaa mitä milloinkin.

Käsikirjoittajan oikeuteni antaa luvan henkilögalleriassani majaileville kasvaa. Siihen tarvitaan minun ymmärrystä, katsomista useasta näkökulmasta, anteeksiantamista, vastuun ottamista, uudelleen sanoittamista ja oman kokemuksen suhteellistamista. Tämä takaa matkani jatkumista mukavasti eteenpäin.

Kirjeitä voi kirjoittaa eläville ja kuolleille. Joskus henkilögalleriaan täytyy ensin kirjoittaa kaikki se, mitä ei saanut sanottua. Sen jälkeen voi vapautua ja kirjoittaa sille potentiaaliselle, kasvaneelle tyypille, mitä voimaa hänessä on. Suru on meille vapautus, millä voi päästää irti siitä, jos henkilö ei eläessään kyennyt siihen mikä olisi ollut mahdollista.

Postia henkilögalleriaan voi käydä niin pitkään kuin prosessi vaatii. Joskus riittää yksi kirje. Parhaassa tapauksessa posti kulkee molempiin suuntiin. Voit lainata kätesi kenelle vain henkilögalleriastasi ja hän kirjoittaa sinulle vastauksen. Joskus olen hämmästynyt jopa käsialan muutoksesta ja sisällöstä. Kirjeessä saatat saada odottamasi sanat: Anteeksi…minä rakastan sinua. Hyvää joulua!

Elämä on kuin kaleidoskooppi. Aina eri kuvio ja kannattaa katsoa valoa kohti.

Syksyn suudelma

Pimeä pitkin päivää, sade ropisee ja kynttilät avaavat pienen piirin. Unen tarve lisääntyy ja nukkuminen onnistuu, jos on kohtuullisesti saanut huolimyllyn hiljentymään. Elämä kutistuu ja työntää vielä koronankin voimin ihmiset omiin koloihinsa.

Kysymyksiä

Pysähtyminen nostaa elämän inventaariossa monia kysymyksiä, joiden kautta yrittää parhaansa mukaan ymmärtää itseään ja elämää huonoista uutisista huolimatta. Miksi-kysymysten vaihtaminen armahtaa kehästä. Miten – kuinka – ketä varten, ovat usein hedelmällisempiä kysymyksiä. Alitajunnan käyttöön rekisteröitynyt tieto tulee ymmärrettäväksi ja usein myös armahtaa vaatimuksilta.

Tyhjä tila houkuttelee mielen hämärässä vanhoille poluille. Jos ne eivät enää palvele, hiljaisuudessa voi päästää niistä irti. Vanhat unelmat, toiveet, pettymykset siirtyvät menneen kalenterin sivuille. Se tuo tilaa tähän hetkeen, joka pimeässä tuntuu rajattomalta kuin ikuisuus.

Rauha alkaa vähän kerrallaan laskeutua, hyväksyminen, että elämä on juuri tässä ja näillä ehdoilla. Ei tarvitse toivoa tai taistella pelkojen kanssa, jotka molemmat kurottavat tulevaan. Aika on kulkenut lävitseni, merkannut soluihini tapahtumia, joita olen tulkinnut kokemuksistani. Hyväksyminen antaa levon myös kivun kanssa, hälyttää se sitten kehon tai mielen kautta.

Väsymys

Painava peitto ajatusten päälle laskettuna vie ihmisen taajuuksiin, joka puhdistaa, parantaa ja kerää viisaasti voimia ponnisteluista. Tätä olen kuullut terapiassa, työnohjauksissa jaystäviltä. Joka syksy pimeä tuo meidät jokaisen aina eri kohtaan omalla matkallamme. Siksi väsymys yllättää, vaikka sen viesti on ilmiselvä: Lepää!

Aion ottaa kaiken irti tästä pimeästä ja vanhastaan tiedän jo, että jonain päivänä kädet alkavat pyytää tekemistä, mieli tuottaa tarinoita. Sanat alkavat leijua ympärillä ja tiivistyvät oivalluksiksi. Sitä ennen vielä katson, kuinka kaksi hämärää suutelevat keskellä päivää loskassa ja myrskyssä. Aamu ja ilta käsikkäin.


Kuva: Liisa Salmenperä

Hetkinen

Lomien vietto totutuilla tavoilla ei ole ollut mahdollista ja tapahtumien ennustettavuus on tullut yhä haastavammaksi. Kukaan ei tiedä millainen tilanne koronan, töiden, terveyden tai minkään muunkaan osalta on tulevan talven aikana. Tämä vuosi on opettanut meille pienten hetkien merkitystä.

Ehkä ennustettavuus aiemmin on perustunut haavoittumattomuuden harhaan, mikään ei osu minuun. Toinen valitsee ikuisen huonon onnen kantamoisen, joka tapauksessa sattumien summa tuo aina saman taakan. Kumpikin perustuu uskomuksiin eikä todellisuuteen.

Palapeli

Pienet hetket ovat ison palapelin palasia. Joskus koottavana on varjokohtaa pensasaidassa tai loputonta taivaan sinen kirkkautta. Yksi tai kymmenenkään hetkeä ei vielä näytä koko kuvaa.

Mihin kiinnität huomiota, se saa merkityksen. Energia virtaa samanlaatuiseen sävyyn ja jäättää muistiin jäljen, jonka tulkitset faktaksi todellisuudesta. Kokemukset ovat tavallaan totta tapahtuessaan, mutta eivät koko totuus isosta kuvasta.

Suurennuslasin alla

Synkimmät kohdat saavat muistot vääristymään ja yleistymään. Silloin ne kokemukset pyytävät apua, jota ei ehkä aikanaan ollut saatavilla. Niiden huomioiminen antaa uuden mahdollisuuden.

Terapiatyötä pitkään tehneenä hämmästyn joka kerta, kuinka ihmiset antavat itselleen apua menneisiin kokemuksiin. Koskaan ei ole myöhäistä leikkiä hyvää lapsuutta. Kun on riittävästi saanut hoidettua haavoittunutta itseään, sen alle unohtuneet hyvät kokemukset alkavat pulputa. Ihmiset muistavat myös muut sävyt elämästään ja koko kuva alkaa hahmottua realistisemmalla tavalla.

Sen jälkeen ei tarvitse varautua pelkillä varjokohdilla tulevaan. Varjo ja valo kulkevat käsi kädessä, ilman toista ei ole toista. Koko kirjo tuo kaikki tunteet käyttöön ja tunne toteutuu aina tässä hetkessä, pienessä palasessa.

Puutarhurina

Ikä ja kokemus eivät aina tuo viisautta katsoa elämää kypsästi. Se voi lukita totuttuja ajatusketjuja tiukaksi saveksi, missä on vaikea kasvattaa kaunista puutarhaa. Hyvän kasvualustan vuoksi täytyy pitää itsensä hereillä, olla tietoinen mitä ajattelee ja miksi. Se möyhentää maata pienessä hetkessä, yhdessä palapelin palassa kerrallaan.

Viisas puutarhuri suostuu sekä huonoihin ja suotuisiin olosuhteisiin. Juuri se vahvistaa kasveja. Ei kannata tuhlata energiaa ponnistelemalla sitä vastaan, mille ei voi mitään.
Ainoa mitä voit tehdä: Kastele kukkaa, älä rikkaruohoa.

Syksy sytyttää soihtunsa. Hetki marketin parkkkipaikalla.

« Older Entries