Archive for Yleinen

Joulupostia kaunolla

Ranne jäykkänä opettelimme kirjoittamaan kaunokirjoitusta eli kaunoa. Ensin lyijykynällä ja kumittamista syntyi paljon. Seuraavaksi mustekynällä, oikealla terällä, joka kastettiin mustepulloon ja suurimmat pisarat kuivattiin imupaperiin. Kädet ja pulpetit olivat aina musteläikkiä täynnä. Pian tilannetta helpotti mustetäytekynä, jolla jatkettiin. Oman käsialan löytyminen oli iso tavoite, josta toiset iloitsivat ja osa sai tyytyä harakanvarpaisiinsa.

Uskomatonta verrattuna nykyajan tekstivoittoiseen käsialaan, joka on kaikilla melko samanlainen. Käsin kirjoittaminen tuntuu loppuvan kokonaan, kun peukaloilla saa näpyteltyä luettavaa tekstiä napakoilla lyhenteillä kuin entisajan sihteerit pikakirjoituksella. Viesti kulkee helposti ja se on tärkeintä.

Sanojen taika

Rakkauskirjeet niputettiin vinttien pölyisiin nurkkiin ja muutaman polven jälkeen, niistä avautui sukujen ketjuihin kauniita tarinoita. Monikaan ei enää saa käsin kirjoitettuja kirjeitä. Korona-aikana tapaamiset ovat rajoitettuja ja arjen vauhti hidastunut harrastusten vähentyessä. Olisiko nyt aikaa kirjoittaa omalla kaunolla kirjeitä?

Kirjoitin usein joulukirjeen kortin sijaan suvun vanhimmille jäsenille. Kerroin omia muistojani heistä, nostin asioita, joita heissä olen arvostanut. Perustelin, miksi he ovat tehneet vaikutuksen. Vanhemman ikäpolven ihmiset harvoin saivat hyvää palautetta itsestään, enemmän tekemisistään. Siksi he lukivat kirjeitä liikuttuneina useaan kertaan. Minulle oli ilo kirjoittaa.

Vanhojen poistuttua olen osoittanut joulukirjeet nuoremmille. Mietin sitä potentiaalia, mitä heissä näen. Ja kauneimmalla kaunolla kirjoitan kuin kirkkaan peilikuvan, jonka haluan antaa heidän matkaansa. Annan yhteen kirjeeseen paljon aikaa, sanat sisältävät voimaa, joka pyyhkäisee sumut maisemasta ja silta toisen luo avautuu.

Henkilögallerian jouluposti

Vanhempani eivät koskaan saaneet joulukirjettäni. Aloitin ne vasta heidän kuoltuaan. Mutta kannan heitä mukanani niinkuin kaikkia muitakin ihmisiä, heitäkin, kenestä olen loitonnut enkä edes haluaisi tavata. He jatkavat elämäänsä henkilögalleriassani. Kuka moittii, toinen kannustaa, jollekin yritin todistaa mitä milloinkin.

Käsikirjoittajan oikeuteni antaa luvan henkilögalleriassani majaileville kasvaa. Siihen tarvitaan minun ymmärrystä, katsomista useasta näkökulmasta, anteeksiantamista, vastuun ottamista, uudelleen sanoittamista ja oman kokemuksen suhteellistamista. Tämä takaa matkani jatkumista mukavasti eteenpäin.

Kirjeitä voi kirjoittaa eläville ja kuolleille. Joskus henkilögalleriaan täytyy ensin kirjoittaa kaikki se, mitä ei saanut sanottua. Sen jälkeen voi vapautua ja kirjoittaa sille potentiaaliselle, kasvaneelle tyypille, mitä voimaa hänessä on. Suru on meille vapautus, millä voi päästää irti siitä, jos henkilö ei eläessään kyennyt siihen mikä olisi ollut mahdollista.

Postia henkilögalleriaan voi käydä niin pitkään kuin prosessi vaatii. Joskus riittää yksi kirje. Parhaassa tapauksessa posti kulkee molempiin suuntiin. Voit lainata kätesi kenelle vain henkilögalleriastasi ja hän kirjoittaa sinulle vastauksen. Joskus olen hämmästynyt jopa käsialan muutoksesta ja sisällöstä. Kirjeessä saatat saada odottamasi sanat: Anteeksi…minä rakastan sinua. Hyvää joulua!

Elämä on kuin kaleidoskooppi. Aina eri kuvio ja kannattaa katsoa valoa kohti.

Syksyn suudelma

Pimeä pitkin päivää, sade ropisee ja kynttilät avaavat pienen piirin. Unen tarve lisääntyy ja nukkuminen onnistuu, jos on kohtuullisesti saanut huolimyllyn hiljentymään. Elämä kutistuu ja työntää vielä koronankin voimin ihmiset omiin koloihinsa.

Kysymyksiä

Pysähtyminen nostaa elämän inventaariossa monia kysymyksiä, joiden kautta yrittää parhaansa mukaan ymmärtää itseään ja elämää huonoista uutisista huolimatta. Miksi-kysymysten vaihtaminen armahtaa kehästä. Miten – kuinka – ketä varten, ovat usein hedelmällisempiä kysymyksiä. Alitajunnan käyttöön rekisteröitynyt tieto tulee ymmärrettäväksi ja usein myös armahtaa vaatimuksilta.

Tyhjä tila houkuttelee mielen hämärässä vanhoille poluille. Jos ne eivät enää palvele, hiljaisuudessa voi päästää niistä irti. Vanhat unelmat, toiveet, pettymykset siirtyvät menneen kalenterin sivuille. Se tuo tilaa tähän hetkeen, joka pimeässä tuntuu rajattomalta kuin ikuisuus.

Rauha alkaa vähän kerrallaan laskeutua, hyväksyminen, että elämä on juuri tässä ja näillä ehdoilla. Ei tarvitse toivoa tai taistella pelkojen kanssa, jotka molemmat kurottavat tulevaan. Aika on kulkenut lävitseni, merkannut soluihini tapahtumia, joita olen tulkinnut kokemuksistani. Hyväksyminen antaa levon myös kivun kanssa, hälyttää se sitten kehon tai mielen kautta.

Väsymys

Painava peitto ajatusten päälle laskettuna vie ihmisen taajuuksiin, joka puhdistaa, parantaa ja kerää viisaasti voimia ponnisteluista. Tätä olen kuullut terapiassa, työnohjauksissa jaystäviltä. Joka syksy pimeä tuo meidät jokaisen aina eri kohtaan omalla matkallamme. Siksi väsymys yllättää, vaikka sen viesti on ilmiselvä: Lepää!

Aion ottaa kaiken irti tästä pimeästä ja vanhastaan tiedän jo, että jonain päivänä kädet alkavat pyytää tekemistä, mieli tuottaa tarinoita. Sanat alkavat leijua ympärillä ja tiivistyvät oivalluksiksi. Sitä ennen vielä katson, kuinka kaksi hämärää suutelevat keskellä päivää loskassa ja myrskyssä. Aamu ja ilta käsikkäin.


Kuva: Liisa Salmenperä

Hetkinen

Lomien vietto totutuilla tavoilla ei ole ollut mahdollista ja tapahtumien ennustettavuus on tullut yhä haastavammaksi. Kukaan ei tiedä millainen tilanne koronan, töiden, terveyden tai minkään muunkaan osalta on tulevan talven aikana. Tämä vuosi on opettanut meille pienten hetkien merkitystä.

Ehkä ennustettavuus aiemmin on perustunut haavoittumattomuuden harhaan, mikään ei osu minuun. Toinen valitsee ikuisen huonon onnen kantamoisen, joka tapauksessa sattumien summa tuo aina saman taakan. Kumpikin perustuu uskomuksiin eikä todellisuuteen.

Palapeli

Pienet hetket ovat ison palapelin palasia. Joskus koottavana on varjokohtaa pensasaidassa tai loputonta taivaan sinen kirkkautta. Yksi tai kymmenenkään hetkeä ei vielä näytä koko kuvaa.

Mihin kiinnität huomiota, se saa merkityksen. Energia virtaa samanlaatuiseen sävyyn ja jäättää muistiin jäljen, jonka tulkitset faktaksi todellisuudesta. Kokemukset ovat tavallaan totta tapahtuessaan, mutta eivät koko totuus isosta kuvasta.

Suurennuslasin alla

Synkimmät kohdat saavat muistot vääristymään ja yleistymään. Silloin ne kokemukset pyytävät apua, jota ei ehkä aikanaan ollut saatavilla. Niiden huomioiminen antaa uuden mahdollisuuden.

Terapiatyötä pitkään tehneenä hämmästyn joka kerta, kuinka ihmiset antavat itselleen apua menneisiin kokemuksiin. Koskaan ei ole myöhäistä leikkiä hyvää lapsuutta. Kun on riittävästi saanut hoidettua haavoittunutta itseään, sen alle unohtuneet hyvät kokemukset alkavat pulputa. Ihmiset muistavat myös muut sävyt elämästään ja koko kuva alkaa hahmottua realistisemmalla tavalla.

Sen jälkeen ei tarvitse varautua pelkillä varjokohdilla tulevaan. Varjo ja valo kulkevat käsi kädessä, ilman toista ei ole toista. Koko kirjo tuo kaikki tunteet käyttöön ja tunne toteutuu aina tässä hetkessä, pienessä palasessa.

Puutarhurina

Ikä ja kokemus eivät aina tuo viisautta katsoa elämää kypsästi. Se voi lukita totuttuja ajatusketjuja tiukaksi saveksi, missä on vaikea kasvattaa kaunista puutarhaa. Hyvän kasvualustan vuoksi täytyy pitää itsensä hereillä, olla tietoinen mitä ajattelee ja miksi. Se möyhentää maata pienessä hetkessä, yhdessä palapelin palassa kerrallaan.

Viisas puutarhuri suostuu sekä huonoihin ja suotuisiin olosuhteisiin. Juuri se vahvistaa kasveja. Ei kannata tuhlata energiaa ponnistelemalla sitä vastaan, mille ei voi mitään.
Ainoa mitä voit tehdä: Kastele kukkaa, älä rikkaruohoa.

Syksy sytyttää soihtunsa. Hetki marketin parkkkipaikalla.

Vettä keveämpänä

Lämmin vesi ottaa vastaan ja antaa unohtaa omat rajat. Kelluminen onnistuu vain täydellisellä antautumisella. Rentona vailla selkärangan tukea, katse kohti taivasta ja korvat toisessa todellisuudessa. Kesän yksi ihanuus, jota sain opetella monta vuotta, kun päkitin vastaan pinnalla pysyttelemällä.

Veden varaan antautuminen on hyvä metafora muotisanalle: resilienssi. Lyhyesti se tarkoittaa ihmisen kykyä ottaa omat voimavarat käyttöön joustavasti. Erityisesti joustavuutta kysytään yllättävissä muutoksissa tai tilanteissa mitä haluaisi välttää, mutta se ei ole mahdollista.

Muutosketteryys

Nykysuomen sanakirja vuodelta 1966 kuvailee ketteryys sanalle merkityksen: Monta kertaa saa olla ketteränä sauvoessaan venettä väkevissä virrankorvissa. Kuinka paljon tuota herkeämätöntä ketteryyttä tarvitaankin, aktiivista toimintaa, selviytymistä ja uuden oppimista, mutta sitä ennen yksinkertaista antautumista muuttuneeseen tilanteeseen.

Suostuminen siihen, mille et voi itse mitään, voi tuntua ensin halvaantumiselta. Oma vaikutusmahdollisuus näyttää vähäiseltä ja monissa muutoksissa juuri näin onkin.

Tavoitehakuisessa maailmassa on viisasta erottaa, mihin panostaa energiansa. Suunta pysyy hyvänä, kun itse voi olla ohjaimissa. Osa elämän suurista muutoksista tulee lupaa kyselemättä, sairastumiset, menetykset ja muut ennalta arvaamattomat mutkat laittavat ketteryyden lujille

Luopumista

Resilienssiin voisi laatia reseptin: Suostuminen, irtipäästäminen, sopeutuminen ja uudelleen suuntautuminen.

Ensimmäisestä askeleesta puhutaan muutosketteryydessä vähän tai ei olleenkaan. Suostuminen pohjautuu hyväksymiseen ja lopulta luottamukseen, että on turvassa, elämässä ja kuolemassa.

Kun hanskat putoavat käsistä, muutosresilienssi on alkanut. Antautuminen on kivuttomin tie, vaikka hanttiin laittamista ja sisuakin opetetaan. Kelluntavaiheessa ponnistelu tuottaa pelkkää harmia. On hyvä erottaa tilanteet, milloin mennään sisulla ja milloin hyväksytään todellisuus sellaisena kuin se on.

Suostuminen antaa luvan luopua. Helpottavaa, kun ei tarvitse hukata voimiaan, vaan voi levätä ja kokea, kuinka luopuminen antaa tilaa nähdä asioita toisin. Kukin voi omaan tahtiinsa sopeutua muutoksiin, sekä toivottuihin, että yllättäviin.

Kellu ja katso pilviä, vettä ja syvää pohjaa. Olet oikeassa paikassa. Itsessäsi.

Hölynpölyä korvissa

Maailman monet äänet soittelevat meitä. Linnunlaulu ja veden liplatus tuntuvat miellyttäviltä. Liikenne sävyttää kaupunkia ja peittää luonnon äänet. Kauppakeskuksien ilmatilan valtaa desibelien kaaos. Joka putiikissa jytää oma musiikki, kahviloissa ihmisten aiheuttamat äänet tunkeutuvat korviin.

Avokonttorit ovat monelle kauhistus. Tiedän useita työpaikan vaihtajia, jotka eivät ole kestäneet meteliä. Tutkija Julian Treasure kertoo, kuinka kehomme värähtelee äänistä. Olemme yksilöllisiä sointuja maailman sinfoniassa. Melu lisää stressihormonia ja miellyttäviksi koetut äänet rauhoittavat.

Aivot pystyvät ottamaan vastaan vain rajallisen määrän ääniärsykkeitä. Joskus joudumme pinnistelemään mitä kuulemme ja siksi väsymme.

Meidät on opetettu virittymään musiikilla. Elokuvat ja luonto-ohjelmat nostavat jännitystä, tehostavat toimintaa ja tarjoavat helpotusta. Joskus äänet vievät huomion liikaa ja alleviivaavat tarinan kulun, määräävät ja ohjailevat tunteita.

Hälytystila

Aivotutkija Minna Huotilainen sanoo, että jatkuvat melu vie meitä kohti hälytystilaa. Olemme ylivirittyneitä ja reagoimme kaikkeen mitä ympärillämme tapahtuu. Muisti pätkii ja elimistö kuormittuu. Useimmiten emme edes itse huomaa, kuinka paljon taustaäänet meitä häiritsevät.

Hälinä voi johtaa myös siihen, että menetämme hiljaisuuden. Se alkaa tuntua omituiselta eikä siinäkään enää pysty keskittymään.

Helsingin Yliopiston dosentti Outi Ampuja on tutkinut ympäristömelua. Siitä johtuvat terveyshaitat näkyvät vasta viiveellä. Siksi monia terveyshaittoja ei ole riittävästi yhdistetty melulle altistumiseen. Melu vähentää vastustuskykyämme ja lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

Tauko

Hiljaisuus ruokkii luovuttaa ja rauhoittaa. Kun ihminen vain on eikä ympärillä tapahdu paljoakaan, aivoissa aktivoituu niin sanottu joutokäyntiverkosto, joka synnyttää uusia oivalluksia. Tähän me tarvitsemme hiljaisuutta tai vain luonnonääniä.

Terapeuttina olen opetellut jakamaan hiljaisuutta asiakkaan kanssa. Ei huolta miten sen täyttäisi, voimme yhdessä asettua luottamukseen. Silloin asiakas usein menee asiansa ytimeen. Hiljaisuus houkuttelee oleellisen esiin, kun alitajunta saa tilaa.

Eräs tunnettu suomalainen kapellimestari meni lounaalle ravintolaan, jossa taustamusiikki soi kovaa. Hän pyysi tarjoilijaa sulkemaan radion, mutta tämä kieltäytyi oletuksella, että
muut asiakkaat halusivat kuunnella. Kapellimestari nousi ylös ja huusi: ”Kuka haluaa kuunnella musiikkia nyt näin lujaa, käsi ylös!” Kukaan ei nostanut kättään ja tarjoilija sammutti radion.

Tarinan kertoi musiikkilääketieteeseen erikoistunut korvalääkäri Miikka Peltomaa. Hänen mielestään hiljaisuus on ihmisoikeuskysymys, jota emme osaa vaatia.

Sshhh

Olemme oppineet kuiskaamaan ja puhumaan tarvittaessa myös hiljaa. Korona sanoi maailmalle sshhh… Lentokoneet jäivät kentälle, liikenne hiljeni, kaupat ovat hiljaisia. Kuinka voimme saada jatkossa edes jotain tästä hiljaisuudesta, kun palaamme kukin kuplistamme takaisin yhteiseen maailmaan.

Olen pyytänyt isoa kauppakeskusta varaamaan yhden hiljaisen päivän viikossa niille, jotka haluavat itse valita musiikkinsa ja missä sitä kuuntelevat. Kuulutusten volyymin voi sinä päivänä laskea matalaksi.

Kaikkien ohjelmien tuottajat, teille pyyntö: Kun on puhetta, samaan aikaan ei tarvita taustamusiikkia. Eniten rasittaa koneella tehty syntikkamatto, jonka alla puheesta katoavat sävyt.

Annetaan lapsille mahdollisuus linnunlauluun ja kuulla kuiskaus. Jaetaan hiljaisuus silloinkin, kun korona on ohi. Annetaan itsemme instrumenteiksi luonnolle ja kuunnellaan kaunista sinfoniaa, joka soi kaikissa soluissamme.

Kuva: Liisa Salmenperä

Kutsu iloon

Emme enää tiedä maailman muista tapahtumista, koska media on valjastettu koronauutisille. Joka päivä tulee uusia käänteitä. Jos olisimme muutama kuukausi sitten saaneet kuunnella minuutin tämän päivän uutisia, emme olisi käsittäneet, mistä on kysymys. Rajoja, viruslinkoja, listoja sairastuneista, kuolleista ja kovista rajoituksista, miten maailma voi muuttua näin?

Hälinää

Poikkeustilanne paljastaa voimavaramme ja heikkoutemme. Jos ei pidä omasta seurastaan, saattaa huomata sekava hälinää. Sumu nousee omasta sisäisestä maailmasta, jota ei pääse pakoon. Nyt on aikaa tutustua itseensä, levätä ja laskea velvollisuudet matalaksi.

Työnohjaajana olen kuullut kiihtyvässä karusellissa työskentelevien kaipaavan vapaata. Tosin juuri nyt monet työskentelevät sellaisessa vauhdissa, että voi vain syvällä arvostuksella toivoa heille voimia ja myös riittävää korvausta työstään.

Uutiset saavat levottomaksi ja pelko omasta tai läheisten puolesta voi kasvaa niin isoksi, että mahdollisuus hiljaisuuteen jää hyödyntämättä. Juuri siksi tarvitsemme nyt toisiamme.

Vauhdin hidastuminen

Viipyilyä ja oleilua, yhteinen tilanteemme tarjoaa mahdollisuuden lepoon. Omassa seurassa viihtyminen avaa uusia ajatuksia ja luovuutta. Vaihtoehdot, joita ei arjen ruutineissa huomata, alkavat näyttäytyä mahdollisuuksina. Parhaimmillaan voimme hyödyntää hiljaiselon ja silloin todennäköisempää on, ettemme sairastu.

Hyvä saa mahdollisuuden monin tavoin. Yhteydenpito on monella lisääntynyt videopuheluilla. Itsekin vietin juuri viiden ystävän kanssa Skype-illan kukin omissa kodeissaan. Ulkoilu on tuntunut hyvältä, normiarkena oli pakko ehtiä lenkille. Erään luovan ihmisen kanssa minulla on runohaaste, annamme toisillemme viisi sanaa, joista kirjoitamme runon tai laulun. Aivot pysyvät hyvässä vireessä ja yhteys saa monia merkityksiä.

Etiikkaa vai etikkaa

Onko kriisin keskellä lupa nauttia sen tuomista mahdollisuuksista? Kuka luvan voi antaa? Pitääkö olla huolissaan? Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia, silloin voi itse valita vastauksia. Näinkö helposti uutisvirta vetää pelkoon, etikalla maustettuun toivottomuuteen?

Voimme yhdessä sopia, että ne joilla on mahdollisuus ottaa rennosti, saavat siitä nauttia ja voimaantua. Kun uusi puhdas sivu kääntyy, parempi on jatkaa uudistuneena, mahdollisimman lähellä parasta versiota itsestään. Näin saamme maailmaamme rakennettua kirkkaammaksi.

Runohaasteen sanat sinulle: pian, raaka, haljeta, pöly, ilo

Mörköjen viestit

Kiukuttaa, pelottaa, ahdistaa, hävettää – kaikille tuttuja kokemuksia, joista yritetään päästä yli kukin omilla keinoillaan. Terapiatyössä nämä sisäiset osat tulevat näyttämölle. Useimmiten me työnnämme ne pois tai tuomitsemme varjopuolen tunteet ja reaktiot, ne eivät kuulu aikuisen viisaan ja tasapainoisen ihmisen elämään. Vai kuuluvatko sittenkin?

Kuuntele

Itselleni tutuin tapa on ajatella NLP:n perusolettamuksen kautta: Kaikella käyttäytymisellä on jokin myönteinen tarkoitus. Useimmiten toiminta palvelee kaikkia, mutta joskus se aiheuttaa sekaannusta ja tuhoa.

Jos joku ihminen kiukuttaa, voi hänen toimintansa sijaan tarkastella omaa tunnetta. Miksi toisen käytös tai olemus osuu minuun? Usein kiukun tehtävä on pitää huolta rajoista ja oikeudenmukaisuudesta. Kun löytää kiukun hyvän tarkoituksen, voi itse valita keinoja löytää muita tapoja pitää huolta rajoistaan kuin raivoamalla. Kiukku talttuu helposti.

Pelot kuuluvat elämään. Niiden tarkoitus on ennakoida ja pitää huolta turvallisuudesta. Paniikkikohtaukset ja irrationaaliset pelot saavat meissä aikaan hurjia reaktioita, joille järjellä ei voi tehdä paljoakaan.

Usein ihmiset tuskastuvat ja kyllästyvät siihen sisäiseen osaansa, joka vaatii niin paljon turvallisuutta. Asiantuntija pitää luentoja ja esityksiä, eikä kukaan tiedä, kuinka rajoilla hän on jännittämisen ja pelkonsa kanssa. Tai jotain voi pelottaa jokin paljon pienempi asia aivan yhtä voimakkaasti.

Jos laittaa dialogin poikki itsensä kanssa, turvattomuus kasvaa ja pelot lisääntyvät. Kierre jatkuu, kunnes kuuntelee lempeästi pelkäävää puoltaan.

Häpeä on kaikkein petollisin loukku, koska se jättää ihmisen kaiken hyvän ulkopuolelle. Häpeä osuu itseen, kun taas huono omatunto kohdistuu usein terveellä tavalla omiin tekemisiin, joita on hyvä punnita ja sitten seuraavassa tilanteessa oikaista ja tehdä paremmin.

Häpeän pohjalla on kokemus: En ole hyväksytty enkä rakastettu. Se johtaa arvottomuuden kokemukseen, joka ohjaa rakkauden kerjäläiseksi, jolloin kaiken toiminnan takana on salainen agenda – hyväksykää minut. Ja pettymyksiä on luvassa, koska mikään ei riitä ja kokemukset tulkitaan kuitenkin aina saman kaavan mukaan.

Kun itse ei hylkää itseään, voi kuulla häpeää kantavan sisäisen osan hyvän tarkoituksen. Usein se on halu olla hyväksytty, arvostettu ja rakastettu. Sihen on jokaisella ihmisellä tarve ja oikeus.

Uudet ohjelmat

Meillä on monia sisäisiä osia, jotka keskustelevat keskenään ja auttavat toisiaan. Joukossa voi olla sellaisia puolia, joilla on vanhentuneet ajatus- ja toimintastrategiat, usein lapsuudessa opittuja. Ne voivat olla piilossa ja tietyt tilanteet nostavat ne esiin. Silloin ihminen on hämmentynyt ja väsynyt, kun aina sortuu samaan – kiukutteluun, itsensä vähättelemiseen, mahdollisuuksiensa sabotoimiseen jne. Lopputulos: Aina minulle käy näin!

Elämän käsikirjassa on aina puhdas sivu. Vanhat tavat toistuvat ja historiamme kirjoittaa tulevaisuutta, jos siihen ei tee uusia merkintöjä. Muutos tulee siitä, että kuuntelemme, mitä hyvää reaktiomme takana on. Auttavia osia löytyy paljon. Olemme monikerroksisia ja joustavia oppimaan uudenlaisia tapoja toteuttaa hyvää tarkoitusta.

Untuvikkona

Kiukulla reagoiva voi opetella kertomaan, mikä tuntuu pahalta ja mitä itse tarvitsee. Häpeästä puhuminen haihduttaa tunnetta ja saa ihmiset kohtaamaan arvostavasti toisiaan ja näkemään itsensä kauniimmin suhteessa muihin ihmisiin.

Altistaminen on tärkeää, kun opettelee hyvän tarkoituksen toteutumista uudella tavalla. Aluksi ei vielä ole rutiinia ja vanhat tunteet nousevat. Tämä on tärkeä ja hieno vaihe, suostua untuvikoksi. Se on kasvun potentiaalia ja tuottaa iloa pienestäkin edistymisestä.

Vetoapua kannattaa hakea, jakaa jonkun kanssa onnistumisia ja kiitellä niistä itseään. Sisäinen puhe alkaa automatisoitua lempeämmäksi ja vanhat reaktiot tulevat ymmärrettäväksi myötätunnon avulla. Kaikilla niillä on oma historiansa, emme me huviksemme ala kompuroida. Se on ollut joskus ainoa tapa selvitä. Onneksi nyt on mahdollisuuksia toteuttaa tarkoitustaan toisin.

Isot mittakaavat

Maailmassa on sotia ja etujaan ajavia ryhmiä, joiden arvot kaukaa katsottuna ovat käsittämättömät. Rauhan välityksessä tärkeää olisi nostaa esiin, mikä hyvä tarkoitus on näin äärimmäisen käyttäytymisen takana. Vastaan tulee valta, oikeassa olemisen vakaumus, eriarvoisuus ja kaikenlaiset sumut, jotka verhoavat syvempää tarkoitusta.

Pohjalta löytyy asian ydin: elää ihmisarvoista elämää, kokea turvallisuutta, tulla hyväksytyksi mielipiteineen, saada ihmisarvo ja oikeudenmukaisuus. Näiden hyvien asioiden takia tehdään kauheita asioita myös isossa mittakaavassa. Sama lääke auttaa niin ryhmiä kuin yksilöitä: Miten kuulla hyvä tarkoitus ja millä uudella ja rakentavammalla keinoilla toteuttaa se.

Tuulihaukan untuvikko

Parvessa tapahtuu

Mietiskelin vuoden lopulla seuraavan blogin aihetta katsoessani ajankohtaista politiikan ohjelmaa. Ystävällisyys ja hyvät käytöstavat tuntuivat sopivalta aiheelta, koska ne pohjaavat empatiaan. Sen kautta voi yrittää ymmärtää erilaisia näkökantoja. Vasta-argumentitkin voivat olla perustellumpia eivätkä toista halventavia.

Presidentti Sauli Niinistö kiinnitti huomion uudenvuoden puheessaan siihen, kuinka kohtelemme ja kunnioitamme toisiamme. Ilahduin aiheesta.

Seuraavaksi kuulin radiosta sattumalta positiivisen kasvatuksen tutkijan Kaisa Vuorisen haastattelua, jossa hän totesi, että 20-luku tulee nostamaan mukavuuden voimavaraksemme. On luonnollista, että haluaa toimia toisten hyväksi. Se on sydämen sivistystä. Arjessa on tavallista olla kohtelias ja ystävällinen pienissäkin kohtaamisissa. Hienoa!

Ajatukset pulppuavat

Oletko kokenut saman? Ajattelet jotain asiaa ja huomaat hetken päästä, että moni muu on tutkinut samaa ja saat paljon informaatiota täydentämään omaa ymmärrystäsi. Ajatukset materialisoituvat ja tulevan ajankohtaisiksi.

Silloin koen olevani keskellä itseäni, energisoidun ja usein toimintaani tulee jotain pientä muutosta. Olen imussa, valitsemieni ajatusten siivittämänä.

Meillä on halu löytää samoin ajattelevia, joiden kanssa voi vahvistaa näkemyksiään. Yhtä tärkeitä ovat ne, jotka tuovat erilaisen näkökulman. Sen peilin kautta voi kirkastaa ja testata omaa ajatteluaan ja harjoitella ystävällisyyttä silloinkin, kun vastapuoli ei ota sitä agendakseen. Tämä haaste antaa mahdollisuuden kasvuun, sekä rohkeutta asiansa esittämiseen.

Kriittinen massa

Fysiikasta tuleva käsite on tuttu myös elämään sovellettuna ilmiönä. Kun riittävä määrä ihmisiä ajattelee tietyllä tavalla, käynnistyy muutos. Edellisellä viikolla kukaan ei arvannut, että Berliinin muuri kaatuu. Kriittinen massa oli saavutettu ja tapahtumat olivat mahdollisia.

Meillä jokaisella on paikkamme ja valitsemme mitä ajatusta kylvämme maailmaan. Ihanaa olla kuin hiekanjyvä rannalla tai yksi silli parvessa, kaikella on tarkoituksensa, kun seisoo arvojensa takana. Mitä enemmän meitä on tekemässä 20-lukua ystävällisyyden ja empatian ajaksi, sitä varmemmin se toteutuu. Saamme iloisen vuosikymmenen, vielä paremman kuin sata vuotta sitten.

Alkuvuosina aloittaessani blogien kirjoittamista, kirjoitin Hymy päivässä -teemasta. Moni muukin on sitoutunut ystävällisyyteen, niin paljon olen kohdannut kohteliaisuutta ja empatiaa. Kiitos siitä teille kaikille!

Pixabayn kuvapankista Atlantis

Nurja ja näkyvä

Elämä näyttää joskus siltä mitä viimeiseksi toivoisi. Unelmat karkasivat käsistä, ihmiset eivät kulkeneet rinnalla ja omat parhaat puolet jäivät käyttämättä. Peilistä katsoo pettynyt tyyppi, joka yrittää ratkaista, kuinka jatkaa eteenpäin. Kenelle tästä kaikesta voi valittaa? Kohteita usein löytyy ja solmuja tulee lisää.

Kääntöpuoli

Nykyään on monenlaista valmentajaa menestymiseen, tekemään tavoitteita ja saavuttamaan hyvää. Se on kuin ristipistotyötä kankaalle, itse voi valita kuvan ja alkaa tehdä töitä. Omat mahdollisuudet kannattaa aina käyttää ja vaikuttaa elämän kulkuun.

Joskus elämä yllättää ja kankaan nurja puoli kääntyy solmuineen ainoaksi todellisuudeksi ilman tavoiteltavaa kuvaa. Tapahtuu menetyksiä, sairastumisia tai voimien mitoitus ei osu kohdalleen. Näille taipaleille on eri lainalaisuudet, eikä niihin valmenneta, vaikka juuri sitä taitoa eniten tarvitsisimme. Kuinka kohdata pettymykset ja murusiksi särkyneet toiveet?

Myllyyn oikeat ainekset

Arvostettu oppi-isäni Martti Lindqvist sanoi: ”Jos laitat paskaa myllyyn, sitä sieltä tulee ulos. Kannattaa valita ainekset tarkasti, mitä prosessoi.” Kiukku täytyy hienontaa ja käyttää voimaksi, muuten se lukitsee katkeruuteen. Sen jälkeen on vapaampi vain hyväksymään. Mitä? Kuinka voi hyväksyä kaiken kurjuuden, minkä kohtaa?

Olen koko työurani kulkenut ihmisten rinnalla juuri näissä vaikeissa mutkissa. Havaintojeni pohjalta tiedän, että he voivat parhaiten, jotka hyväksyvät tosiasiat. Hyväksyminen on kaukana alistumisesta, jonka sisällä on siemen kapinaa ja entiseen juuttumista. Suru on lahja ihmisille, sopiva työkalu, joka päästää irti siitä, mitä ei enää ole. Sen jälkeen on vapaa valitsemaan, mitä myllyynsä laittaa, mikä tuo uutta menetetyn tilalle.

Puhdas sivu

Hyväksyminen avaa elämän käsikirjaan uuden sivun. Silloin on aika suunnitella, rakentaa ja tehdä taas töitä. Hiljaiseksi viisaudeksi jää hyväksymisestä saatu vapaus uuteen mahdollisuuteen ja joustavuus löytää uusia reittejä, ihmisiä ja unelmia.

Hyväksyminen avaa elämän käsikirjaan uuden sivun. Silloin on aika suunnitella, rakentaa ja tehdä taas töitä. Hiljaiseksi viisaudeksi jää hyväksymisestä saatu vapaus uuteen mahdollisuuteen ja joustavuus löytää uusia reittejä, ihmisiä ja unelmia.

Koska en ole mestari itsekään, sitoudun tulevan vuoden oppiläksyyni, hyväksymiseen. Otan vastaan, mitä elämä antaa ja ompelen niistä aineksista kuvaa, joka on helpoimmin toteutettavissa. Edellisistä haasteista opittu tieto auttaa: Mahdollisimman pienellä ponnistuksella mahdollisimman suureen lopputulokseen! Se pitää yllä joustavuutta ja luottamusta siihen, että elämä tarjoaa välillä myös helpompia reittejä.

Ompelija Kalevankankaan hautausmaalla
Ompelija Kalevankankaan hautausmaalla

Olenko sillalla kerettiläisenä

Keskustelu kuhisee taas, mikä on oikein tai väärin ihmisten parantumisen kentällä. Suomessa virallinen taho pitää huolta, että kaikki tarvitsevat saisivat tutkitusti hyvää hoitoa. Kaikessa se ei päde, kuten olemme saaneet todeta esim. vanhusten pitkäaikaishoidossa ja loputtoman pitkissä jonoissa hoitoihin. Toisaalta ”väärin” keinoin parantuminen on nimetty uskomushoidoksi, joka voi johtaa pahimmillaan auttajien ammattinimikkeiden purkuun ja rangaistuksiin. Joiissain tapauksissa nämä raja-aidat ovat tarpeen, mutta nyt kahtiajakautuminen menetelmien osalta on yhtä risainen kuin maailmanpolitiikka.

Ihmiskäsitys määrittelee

Virallinen, ”oikea” tutkimustieto perustuu pääsääntöisesti biologiseen ihmiskäsitykseen. Sen pohjalta rahoitetaan tutkimuksia ja lisäksi taloudellisin intressein esim. lääketeollisuuden etuja.

Nykyään paljon laajempi ihmiskäsitys on tullut ymmärrettäväksi. Monet ihmiset katsovat holistisemmin elämäänsä kehossa. Siltä pohjalta on jo tutkimuksia hoidoista, tosin rahoituksia näihin ei juurikaan ole. Mitä ja miten tutkitaan, sen mukaisia tuloksia saadaan.

Kirjoitin blogiini 12.6.2014 Sairaus kertoo tarinaa, kuunneltuani immunologian erikoislääkäri / psykoterapeutti Brian Broomin kaksipäiväistä luentoa Tampere-talossa ja luettuani hänen kirjansa. Se avasi paljon sitä, mitä itse lähes 40 vuoden ajan terveydenhuollossa toimineena olen nähnyt. Kaikki kokemukset ihmisen elämässä heijastuvat kehoon.

Moni menetelmä on aluksi ollut kiellettyjen listalla, mutta tullut käyttöön toimivuutensa ja riittävän tutkimuksen siivittämänä. Näistä esimerkkeinä akupunktio, rentoutus pelkoihin, viimeisimpänä hammaslääkäripelkoon ja EMDR-traumaterapia, jota itsekin teen, sekä monia muita.

Toinen blogini Viisautta mikroskoopin alla 29.3.2019 avaa solubiologi Bruce H. Liptonin käsitystä ja perusteluja ajatusten voimasta soluissamme. Tämä auttoi minua ymmärtämään, miksi monet ihmiset myös vastaanotollani ovat parantuneet useista fyysisistä vaivoistaan. Oire on viesti jostain, jonka löytäminen tuo mahdollisuuden tehdä muutos eikä vain himmentää oiretta. Se muuttaa elämää syvemmällä tasolla ja tuo useimmiten tyytyväisyyttä ja henkilökohtaista merkityksellisyyttä.

Ajatus luo

Perimämme ja olosuhteiden vaikutusta en kiistä, mutta ajatus on työkalu, jolla vaikutetaan hyvinvointiin. Mitä ikinä ihmiselle tapahtuukaan, hänellä on aina mahdollisuus löytää oma tontti: kuinka suhtautua tapahtumiin. Anteeksiantaminen ja irtipäästäminen ovat tehokkaat työkalut päästä epäoikeudenmukaisista kokemuksista eteenpäin. Siihen riittää ajatukset.

Hyvät uskomukset elämästä, itsestä ja toisista ihmisistä tuovat toiveikkuutta ja myötätuntoa. Ne herättävät voimia tasapainoon ja intuition kuulemiseen, jolloin voi löytää reittejä ja suuntaa elämäänsä. Usein oireet toimivat tienviittoina, eivätkä vain kiusankappaleina.

Ajatus luo toimintastrategian, joka alkaa tulla rutiiniksi elämään. Miksi ei ohjelmoisi hyväksyvää ja mahdollistavaa tapaa elää? Se toimii aina. Ensimmäinen askel on hyväksyä se, mitä nyt on. Siihen todellisuuteen voi rakentaa omaa elämää niillä edellytyksillä, mitkä ovat käytössä. Usein ne lisääntyvät joka askeleella.

Monet huomaavat prosessissa oireilunsa vähenevän. Olen nähnyt ahdistusten ja masennusten helpottumisen lisäksi migreenien harventuneen, vuosien unettomuuksien parantuneen, kroonisten kipujen kadonneen ja vieläkin ihmeellisempää. Joskus ajatus tarjoaa sisäisen rauhan tai kiitollisuuden eletystä elämästä viimeisellä suoralla. Kaikki eivät parane lääketieteen, eivätkä minkään hoidon tai ihmeen kautta, mutta jokainen kohta polulla voi olla täynnä merkitystä ja helpotusta.

Silta tulevaan

Suomi ei ole edistyksellinen maa vaihtoehtoisten hoitojen hyväksymisessä. Meillä ei sallita täydentävän hoidon käsitettä, vaan jako on jyrkkä ja kuilu syvä. Itse olen virallisen nimikkeen edustaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, EMDR-terapeutti (käypähoitoihin sisältyvä terapia), NLP-psykoterapianopinnot (3v.) suorittanut, jota Suomessa ei hyväksytty viralliseksi psykoterapiaksi, mutta monessa muussa maassa se on virallisten psykoterapioiden listalla ja käytössä. Lisäksi teen EFT-terapiaa, jota moni terapeutti käyttää täydentävänä hoitona ja sitä voi jo opiskella Suomessa. Hypnoosihoidot avaavat usein hoitohuoneeni divaanilla ihmisten valtavat voimat eheytymiseen kaikilla tasoilla.

Toimin vaihtoehtoisen ja virallisen ihmiskäsityksen väliin rakennetulla sillalla, eikä toistaiseksi ole ollut uhkaa ammattinimikkeen menettämisestä. En näe eroa käsityksessäni ihmisen parantumisen voimaan uhkasakkojen alla olevaan Maria Nordiniin. Olen myös iloinen Suomen Onkologiayhdistyksen myöntämästä palkinnosta syöpätautien ylilääkäri Jaana Kaleva-Kerolalle ja kansallisen syöpäkeskuksen perustamisesta aivan näinä päivinä ja kansallisen syöpäkeskuksen perustamisesta aivan näinä päivinä. Olen tehnyt yhteistyötä viisaiden virallisten ja vaihtoehtoisten menetelmien edustajien kanssa ja oppinut heiltä paljon. Kiitos siitä.

Kutsun yhä useampia sillalle, jossa voi hyväksyvästi arvioida kaikkea ihmistä auttavaa toimintaa ”parantajien” kentällä. Sieltä näkee kauas tulevaan. Kun seuraavat sukupolvet kirjoittavat historiaa ajastamme, se näyttäytyy sellaisena, minkälaiseksi sen nyt teemme.

« Older Entries