Ilo vai pakko jaksaa

Hoidin jo 90-luvulla työterveyshuollossa uupuneita työntekijöitä. Heitä oli niin paljon, että kokosimme kuuden hengen ryhmiä. Tapaamisia oli viikottain kymmenen kertaa ja vielä yksi myöhemmin, jonka kautta voitiin tarkastella tavoitteita. Ne oli asetettu hyvinvointia ja voimavaroja palvelemaan. Ohjasin ryhmiä kymmenen vuotta ja näin monen asettuvan omaan elämäänsä mielekkäämmin.

Osa vaihtoi ammattia, erosi vaikeasta parisuhteesta tai teki isoja muutoksia. Suurin osa löysi avun omasta asenteestaan ja uusista näkökulmista. Samat lainalaisuudet ovat yhä voimassa. Jos jokin elämässä pyytää muutosta, se useimmiten alkaa näkyä jaksamisessa ja voimavaroissa.

Työn huokoistaminen

Työterveyslaitoksen Inhimillinen työ ‑yksikön johtaja, professori Mikko Härmä on lanseerannut käsitteen työn huokoistaminen erityisesti ikääntyvää työväestöä varten. Aiemmin puhuttiin työn tauottamisesta sekä työpäivän sisällä että tarvittaessa vuorotteluvapailla.

Samaan teemaan liittyy myös lanseeraamani termi vapaa-aikakykyisyys. Usein mitataan työssä jaksamista, joka jatkuu vielä pitkään senkin jälkeen, kun kaikki muu elämästä on karsittu, myös mukavat ja lataavat asiat. Ystävien tapaaminen, lenkillä käynti, lukeminen ym. alkavat tuntua pakolta. Kun niitä ei enää jaksa, ihminen syyttää itseään ja yrittää ponnistella entistä enemmän – usein juuri työssä.

Uupuminen on pitkä ja tarkoituksenmukainen prosessi. Sen yksinkertainen viesti on: Tee jotain toisin, käytät enemmän energiaa kuin lataat. Akussa on liian vähän virtaa!

Yksinkertaiset reseptit

Näitä voi kukin miettiä yhdessä oman työyhteisönsä kanssa. Tuleeko liikaa keskeytyksiä? Jos työ keskeytyy, takaisin palatessa ei jatketa siitä mihin jäätiin vaan pakitetaan. Asia mietitään uudestaan ennen kuin löydetään paikka mistä jatketaan.

Työrauhan merkkaaminen ja sen kunnioittaminen on joissakin työpaikoissa mahdollista, mutta ei aina käytössä. Kuulokkeet korvilla, ovi suljettu, käsi pystyyn ja monet muut helposti ymmärrettävät merkit kertovat, että vain tulipalokiireellä on lupa tulla rajan yli. Rajaa usein kunnioitetaan, kun sen oppii itse asettamaan.

Sähköposteihin vastaaminen vain tiettynä aikana työvuorossa antaa työrauhaa. Kokouksien sisältö ja riittävä valmistautuminen fokusoi energian oikeaan kohtaan. Töiden jakautumista on syytä tarkastella ajoittain. Riittävät valtuudet auttavat työntekijöitä kehittämään ratkaisuja joustavasti sen hetken tarpeisiin.

Syvät muutokset

Meistä jokaisella on omat arvot, jotka viitoittavat polkuamme. Halu toteutua oikealla tavalla tulee sydämestä, intuitiosta, jota sitäkin on Suomessa ansiokkaasti tutkittu. Jos pitkään toimii sydäntään vastaan, ensimmäiset hälytyskellot on ohitettu. Vakavammat merkit alkavat näkyä voimavarojen puutteena. Toiset oireilevat enemmän fyysisesti, toiset mielen sisällä. Usein näitä hyviä tienviittoja ihmisen elämässä hoidetaan sairauksina, vaikka jokaisella on kyky lukea niistä viisaita neuvoja.

Jos ei olisi mitään esteitä, mitä tekisit? Tämä on hyvä kysymys, jolla ohitetaan esteet. Moni sanoo, että nukkuisin puoli vuotta. Se on täsmätieto, kuinka minimissä jaksaminen on. Toiset kertovat, että tekisi jotain aivan muuta kuin nyt. Siitä tiedosta voi alkaa kokoamaan palasia. ”Haluan tehdä ihmisten parissa työtä.” ”Toivon työstäni olevan hyötyä ihmisille.” ”Tarvitsen omaa tilaa, en ole parhaimmillani ihmisten kanssa.” Monenlaista tärkeää vihjettä ihmiset saavat selville, joiden perusteella voi rakentaa omaa elämää.

Energian suunta

Pitääkö työstä koko ajan saada itselleen jotain? No ei tietenkään! Mutta pitkässä juoksussa kyllä. Nämä kaksi asiaa menevät helposti sekaisin. Paljonko on valmiutta kääriä hihat ja tehdä työtä, joka takkuaa eikä tunnu hyvältä? Sekin on hyödyksi jollekin. Kaikki työ on tarkoituksellista. Tämä tieto kääntää energian suunnan, eikä koko ajan odota itse saavansa viihtymistä, työniloa, hyviä työkavereita, luomisen iloa, täyttä toteutumista ym.

Kun pinnistelee vähän aikaa, energian suunta kääntyy ja voi taas kokea helpotusta. Selvittiin tästäkin, opittiin virheistä ja päästiin maaliin. Jos tätä kohtaa ei koskaan tule, voi kysyä: Oletko oikeassa paikassa oikeiden ihmisten kanssa? Mitä voisit elämässäsi tehdä toisin?

Huokoista joulua!

Comments are closed.