Joulua taas
Kuusen tuoksu sisällä ja neulasen terävä kärki jalkapohjassa nostaa eläviä muistoja. Kynttilävahtina oli koko perhe, vain kerran sammuteltiin alkava palo oksalla. Joululahjaksi oli aina kirja, makeaa ja tarpeellista vaatetta, jota olisi hankittava joka tapauksessa. Pukkia odottaessa katselimme lähiölapsina ikkunasta ulos, kun pukki pissasi horjuen naapuritalon kivijalkaan. Raittiista pukeista alkoi hiljalleen tulla hyvä myyntivaltti.
Väsyneet vanhemmat eivät jaksaneet pidätellä väliensä selvittelyä, kirja pelasti omaan maailmaan. Iso suklaalevy kuin keinulauta, johti lopulta huonovointisuuteen, säätelyä ei oltu opittu makean määrässä. Joulun muistelu paljastaa sukupolvet ja vuosiluvut.
Joulusta luopuminen tapahtuu usein murrosiässä tai suurten muutosten mullistaessa perinteitä. Erot ja kuolemat korostuvat jouluna, eikä uutta vaihetta pelasta muovikuuset ja yötä päivää valaisevat ledvalot. Lasten ilo palauttaa lämmön ja huonommat muistot painuvat hiljalleen pohjaan. Kaikkien kerrosten sävyt nostavat kiitollisuutta.
Tulevaisuuden vanhat
Mitä nyt syntyvät mahtavat muistella 100-vuotiaina, johon heidän eliniän ennuste ulottuu? Korona teki aukkoja lahjatoiveisiin, uusi pelikonsoli tuli vasta viikkojen päästä, jouluruokailuissa maisteltiin imeliä laatikoita niin kauan, kun mummot jaksoivat niitä paistaa. Kuuset jätettiin hiilinieluiksi ja muovikrääsä lopetettin. Lopulta kuusen asuinsijat valtasivat tammi- ja pyökkimnetsät ja takapihalla kasvaneesta maissista keksittiin uusia herkkuruokia. Lunta nähtiin rinteillä tykitettyinä ja kesän jälkeen syysvaatteilla alkoi pärjätä seuraavaan kesään asti.
Tehdään kaikkemme, että heillä olisi mahdollisimman hyvää kerrottavaa. Uskotaan kauniiseen maailmaan, se ohjaa meitä pienissä ja isoissa valinnoissa. Syntyvät lapset rakentavat sen.
Aivan mahtavaa kielenkäyttöä, kaunokirjallisia kuvia kuin helmiä puuttumatta muutoksen tulevaisuus osioihin, jotka kieltämättä värisyttävät. Jos ei muuta, kirjoitetaan jotakin kaunista, ehkä se toteutuu😊