Kiukusta kirkkaampiin hetkiin
Yläasteen seiskaluokka on lähes käyty. Kirjoitin blogissani Viisaat lapset, 9/2014, pilottihankkeesta, jonka tarkoitus on lisätä vuorovaikutustaitoja, itsetuntemusta ja ymmärrystä toisiin. Jatkamme koko yläasteen harjoituksia luokanvalvoja Tiina Keskisen kanssa ja teemme tarkat muistiinpanot kokemuksista, toiveenamme tuottaa opaskirja nuorten kanssa toimiville. Nuoret ovat opettaneet oppimansa kotona vanhemmilleen, he palauttavat paperin vanhempien allekirjoituksella opettajalle ja teemme jokaiselle kansion, jonka he saavat peruskoulun lopussa mukaansa. Koko materiaali säilyy ja tulee heidän omaksi hyödykseen myöhemminkin. Kirjoitamme heille myös todistuksen kolmen vuoden oppimäärästä vuorovaikutustaidoissa.
Olen käynyt kerran kuukaudessa opettamassa kummiluokkaani. Olemme tehneet harjoituksia kuuntelemisesta, tunteiden tunnistamisesta kehossa, tunteiden nimeämisestä, voimavarojen lataamisesta ja rajojen hahmottamisesta, joka tuo omalle vastuualueelle myös valtuudet valita toimintaansa ja asennoitumistansa. Viimeksi kukin määritteli omaa tapaa kiukustua, sitten haettiin apukeinoja ilmaisuun.
Erilaiset tyypit
Jokaisella on oma tapansa reagoida.
Lisko – jähmettyy paikallaan, ei puhu, tekeytyy ”kuolleeksi”. Toiset luulevat, ettei tunnu missään, tyyppi kestää mitä vain tai on tunteeton kuin kylmä kala. Näin ei tietystikään ole.
Kuuma-Kalle – reagoi nopeasti, uhkaa, tekee tai sanoo sellaista, mikä on ylimitoitettua tilanteeseen.
Luhistuja – ottaa kaikki murheet kerralla harteilleen. Vanhat kokemukset musertavat uuden asian tullessa. Reaktio voi olla syvä ja joskus kestää pidempäänkin.
Itkijä – pidättelemätön itku tulee silloinkin, kun haluasi toimia tai sanoa jotain. Itku helpottaa, mutta saattaa johtaa myös avuttomuuden tunteeseen ja välttelyyn.
Lepattaja – näkee katastrofin aineksia kaikkialla, reagoi siksi ylimitoitetusti ja usein.
Oppilaat arvioivat itseään ja toisiaan samalla, kun todettiin, että on lupa ja hyväkin tunnistaa kiukku ja loukkaantuminen. Se antaa mahdollisuuden moneen tapaan jatkaa, niin että kaikkien kannalta tilanne tasoittuisi.
Apukeinoja sytytyslangan pidentämiseen
– Tunnista asiat, mitkä saavat sinut kuumenemaan.
– Hengitä syvään ja hitaasti, kehosi ja mielesi rauhoittuu. (Tästä tehtiin harjoituksia).
– Erota asiat ja ihmiset. Voit olla eri mieltä, mutta älä yritä satuttaa niitä, jotka katsovat eri tavalla.
– Pura tunteet turvallisesti (liikunta, musiikki, puhuminen jne.)
– Opettele voittamaan ja häviämään, molemmat taidot ovat hyviä.
– Itke ensin, jos itkettää, mutta esitä kantasi sitten, kun saat sanottua.
– Ole tietoinen, miksi sanot jotain kaverille, ärsytätkö vai yritätkö tulla kuulluksi.
– Pysy siinä, mikä asia on käsillä ja ratkaise se ensin. Älä kylvä ongelmaa muualle.
– Opettele puhumaan itsellesi rauhoittavasti ja hyväksyvästi.
– Anna anteeksi itsellesi ja toisille.
– Palaa asiaan myöhemmin, kun olet rauhallisempi.
– Opettele käyttämään turva-aluettasi. (Tästä tehtiin mielikuvaharjoitus: Ympärilläsi on alue, joka kuuluu sinulle, usein käden mitan verran. Siihen siirrettiin mielipaikasta turvallisuuden tunne värinä. Turvakehää testattiin, kaikki mitä ei halua päästää iholle asti, pomppaa kehän reunalta pois, sanat, ajatukset, toisten tunteet.)
– Ajattele hyviä ajatuksia, voit valita niitä itse! Ne antavat hyvän olon sinulle, näin vaikutat myönteisesti ympäristöösi.
Kotiläksy joka perheeseen
Kaikille tekisi hyvää keskustella perheessään ja parisuhteessa omista keinoista ratkaista kiukustumista. Mitä ollaan opittu? Onko pelisäännöistä hyvä sopia aika ajoin uudestaan, esimerkiksi aikalisä, ettei tule sammakoita lisää suusta. Milloin viimeistään palataan asiaan, ettei lakaista maton alle? Siellä ongelmat kasvavat vain korkoa. Toisinaan niihin kompastutaan kunnolla, jolloin reilu tulistuminen auttaa nostamaan käsittelemättömät asiat esille. Ei siis ole yhtä reseptiä käsittelyyn, vaan jokaisen on opittava vastaamaan omasta ja kohtuullisesti toisten hyvinvoinnista.
Unelmien viisaus
Tasapaino tunteiden kanssa avaa hyvän mahdollisuuden seuraavaan tärkeään aiheeseemme koulussa; unelmointiin. Se on sisäistä tietoa siitä, mikä tekee elämän hyväksi. Unelmat muuttuvat tavoitteiksi, kun ne unelmoi niin todeksi, että niille voi asettaa aikataulun. Nuorilla on tuore taito kuunnella itseään ja ottaa suuntaa hyvään. Aikuisen apua tarvitaan kannustamiseen ja lataamiseen. Nuori saa olla välillä iso ja itseriittoinen ja toisinaan niin pieni, että pyrkii vielä syliin. Viisaat vanhemmat katsovat kauniiksi lapsensa, kiukkuiset ja vastustavat sekä vastustamattoman ihanat!
Todella tärkeää ja upeaa työtä!
Kiitos palautteesta Aila!
Kauneinta kevättä sinulle!
t. Terhi
Kauniisti kirjoitettu tämäkin!😘