Ruokaa ilman silmiä

Ravintoloille on heitetty vegaanihaaste. Hyvä, että lihansyönti vähenee sekä ihmisten terveyden, eläinten että ilmaston kannalta. Kaikki hyötyvät. Tein hoitajana 80- ja 90-luvulla valistavaa työtä, johon kuului myös monien erityisruokavalioiden tuntemus. Kun siirryin ”korvien väliin”, terapiatyöhön, jätin muille kannanotot ruokaan. Tämä blogi olkoon poikkeus.

Mieliteko mittarina

Olen ollut yli 40 vuotta kasvissyöjä. Aloitin silloin, kun kasvisruokavalioista ei paljoakaan tiedetty. Pula-ajan kokeneet sukulaiset kauhistelivat, kun nyt on ravitsevaa lihaa saatavilla, sitä ei voi jättää pois! Olen oppinut kantapään kautta kehoni tarpeet. Kasviksista saa tiettyjä ravintoaineita vähemmän kuin sekaruuasta, siksi keho oppii tunnistamaan, mistä tarvitsemansa ravinnon saa.
Johdonmukaisesti alkaa tehdä mieli vihreää ruokaa, toisinaan punaista. Punajuuri ja pinaatti huutavat omaa signaaliaan, suutuntuma pyytää rapsakkaa kaalia. Omenanhimo tai lämpimän kasviskeiton kutsu ovat dialogia kehon kanssa. Tähän herkistyy ajan mittaan.

Heilurin heilahdus

Vegaanihaaste yltäkylläisestä liharuuasta  heilauttaa heilurin toiseen laitaan. Kaikki oppivat tekemään vegaaniruokaa, mutta olen matkan varrella nähnyt monta innokasta ruokasaarnaajaa, jotka hiljaisesti ovat palanneet takaisin liharuokaan. Koetusaika on 1,5-2 vuotta, kun oma B12-vitamiinivaranto on kulutettu. Keho muistaa, mistä sitä sai.

Riittäisikö pienempi heilahdus? Jos jättäisi pois ruokavaliosta sen, millä on ollut silmät päässä ja jatkaisi kohtuudella maitovalmisteilla ja monipuolisesti kasviksilla. Ne jotka haluavat pitää kalan ruokavaliossaan, voivat lukea liikennevaloista, mitkä kannat kestävät tehokalastusta.

Rasvaton raejuusto sopii kaikkiin ruokiin takaamaan kalkin saantia. Asidofilusvalmisteet pitävät mahan bakteerikannan kunnossa. Sillä on ehkä enemmänkin vaikutusta kuin vielä tiedämme, mutta ainakin vastustuskykyä vatsan hyvä kunto parantaa. Mielenkiintoista on myös melko uusi tieto vatsan neuroneista. Suoliston alueella on kissan aivojen kokoinen kimppu dataa, joka on suorassa yhteydessä muuhun hermoverkkoomme. Ruokavalio on tärkeä palikka tässä kokonaisuudessa.

Ranskalaisesta keittiöstä Välimerelle

Suomalainen ruokakulttuuri on täydentynyt ranskalaisen keittiön filosofialla. Kasvikset ovat lisukkeita, pääjuttu on liha. Sama näkyy kasvisruuan kohdalla, yritetään tehdä pihviä tai muuta lihankorviketta. Härkis on tervetullut, samoin nyhtökaura, mutta mitä lautaselleen odottaa, siitä voimme oppia Välimeren kulttuurista. Tietysti erityistarpeemme iän, harrastusten ja fyysisen koon mukaan tuovat omat pyyteet ruokavalioon. Usein kuitenkin yksinkertainen on maittavaa ja riittävää.

Kausiruoka

Syksyisin odotan suomalaisia ruusukaaleja. Ne ja muutkin kaalit ovat syysruokaa pitkälle talveen. Kesät mennään tuoreella ruualla. Sienet täydentävät viikottain ruokavaliota ja marjat kuuluvat joka aamiaiselle. Niiden kerääminen hoitaa kuntoa ja mielenterveyttä. Kuivattuna mustatorvisieni on yksi parhaista mausteita kaikkiin ruokiin. Pähkinät ja siemenet sisältävät samoja aineita kuin lihasta saadaan. Paputuotteet täydentävät ruokavaliota ja niitä saa suomalaisina, ettei tarvitse kaataa sademetsää soijaviljelysten alta. Se leikkaa maanäidin keuhkoista lohkoja pois. Vuoden ympäri ei tarvitse saada kaikkea, esimerkiksi kurkut ja tomaatit kuuluvat ruokavalioon silloin, kun aurinko ne lähellä kasvattaa.

Lähiruoka on ekologista ja pitää meidät monella tasolla hyvässä yhteydessä asuinsijoihimme. Omaa yrttiviljelmää voi pitää ikkunalaudalla. Alkukevään nokkoset kannattaa kuivattaa ja laittaa puoliteelusikallista jokaiseen ruokaan. Pakuria löytyy suomalaisesta metsästä, ei tarvita ihmeellisiä kaukaisia taikajuomia.

Ravintoaineiden yhteisvaikutukset on syventymien arvoinen asia. Tässä luotan nykyään intuitiooni ja kehon palautteeseen.

Kokkaillaan vihreä annos

Pannulle öljyyn tässä järjestyksessä, että kypsyy tasaisesti: parsakaalin varsi kuorittuna ja pilkottuna, sipulia ja valkosipulia, kaalia suikaleina, ohuita kyssäkaalin siivuja, paljon tuoretta pinaattia silputtuna, parsakaalin mykiöt, cashew-pähkinöitä, siivu kotijuustoa ruskistumaan tai vaihtoehtoisesti feta-juustoa sulamaan, suolaa, yrttejä, chiliä maun mukaan, valkopippuria, loraus kerman korvikkeita tai sitä itseään.

Ruuanlaittoni sujuu aina alle puolen tunnin, siksi se on mukavaa ja helppoa. Naposteluun voi laittaa ohuita viipaleita juureksia uunin pannulle ja paistaa rapsakoiksi, vähän öljyä ja suolaa. Lehtikaalichipsit ovat tulleetkin tutuiksi koko kansalle.

Lusikallinen kerrallaan kukin löytää parhaan tavan syödä itsensä ja koko planeetan hyväksi.

Seesam – leuat auki

Hammaslääkärit kurkistavat suoraan kollektiivisen stressin kammioihin ja toteavat, että lähes kaikki purevat nykyään hampaitaan. On yönarskuttelijoita,lukkopurijoita,turhan jauhajia, joiden leukanivelet ja hampaat kuluvat pinnoista ja juurista. Lisäksi seurauksena podetaan päänsärkyä, niska-hartiavaivoja, kasvokipuja, väsymystä ja muita stressin oireita. Varsin mielenkiintoinen tutkimusaihe olisi tämä kollektiivinen reagointi, mutta ohitan sen tässä ja annan vinkkejä omahoitoon. Ennen ei ollut yökiskoja ja olen jo parikymmentä vuotta tehnyt psyykkistä työskentelyä purijoiden kanssa. Nyt hampaat säästetään kiskoilla, mutta se on oireen hoitoa, joka ei suoranaisesti vielä tuo rentoutta ja vapauta aivoja stressiltä.

Suun alue – ”oma napa”

Aivot ovat monimutkainen tietokone, joiden kautta kulkeva data on suurelta osin tiedostamatonta. Motorista toimintaa säätelevät monet alueet ja yllättävän iso kapasiteetti on varattu suun, kasvojen, nielun ja leukojen alueelle. Syömme, puhumme, hengitämme, maistamme, suutelemme, nielemme, jauhamme, elehdimme, olemme vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja osaamme lukea ilmeitä ja merkityksiä kasvojen sekä suun alueen toiminnan kautta. Se on meidän ”oma napamme”, joka säätelee henkiinjäämistä.
Emme huomaa näihin liittyviä toimintoja päivällä emmekä varsinkaan yöllä. Leukojen voima on suuri, sen kautta puretaan, mutta myös ylläpidetään stressiä.

Tunteita päin – ne eivät pure

Stressillä on negatiivinen kaiku, vaikka se pitää sisällään tärkeää tietoa – mikä pelottaa, vihastuttaa, turhauttaa ja näihin kaikkiin on vastaus, kun suostuu tunteisiin. (Ajatuksia näistä aiheista kirjoitan tulevissa ja edellisissä blogeissa.)
Puremisesta vastaavan sisäisen osan kanssa voi käydä dialogia. Keinoja on monia; kirjoittamalla, haastattelemalla, kuuntelemalla, mielikuvissa symbolityöskentelyllä ja etsimällä apua, jos omat keinot loppuvat. Tarkista myös uskomuksesi, voitko todella vaikuttaa kehoosi? Muuta ajattelusi mahdollistavaksi ja sitoudu siihen. Uusi ajattelu automatisoituu harjoittelemalla.
Tavoitetta ylläpitämään voi elävöittää hyvinvoivan itsensä, joka toimii myös ”konsulttina”. Kun sen ääntä oppii kuulemaan, sillä on paljon sanottavaa.

Täsmäkeinot purijalle

1. Opettele tunnistamaan leukojen voima ja rentouden tila. Todennäköisesti jännität myös päiväsaikaan leukojasi. Kiinnitä aluksi usein huomio leukaperiin – jännitä hiukan ja päästä rennoksi. Tunnista pienenkin jännityksen ja täydellisen rentouden välinen ero. Päivällä voit vaikuttaa asiaan ja opettaa rentoutumista itsellesi.
2. Kun huomaat rennot leukaperät, anna ”palkinto” itsellesi, joka alleviivaa onnistumisen tunteella toivottua tilaa. Se lisääntyy, mihin kiinnität huomion. Palkinto voi olla oma salasana, näitä olen kuullut:”rento”, ”höpsis”, ”seesam”, ”rauha”, ”pumpuli” jne. Onnistuminen ohjaa kehon toimintoja takaisin alkuperäisasetuksille, jonka ohjelmaan kuuluu vain tarkoituksellinen leukojen käyttö. Kun salasanaansa käyttää paljon, se toimii ohjeena. Kun et ehdi muuta, anna vain käskyksi leuoillesi oma salasanasi ja aivot alkavat yhdistää sen rentouden tilaan. Sanat ohjelmoivat todella tehokkaasti aivoja.
3. Informaatiota voi siirtää. Tunnista kehossasi rento kohta, kuuntele ja tunnistele sitä rauhassa. Mieli tulee avuksi – se antaa rennolle alueelle värin, anna sitten hiljakseen lupa ajatusten siirtää tämä väri leukaperiin, jolloin informaatio rentoudesta siirtyy miellyttävästi haluttuun kohtaan. Nukkumaan mennessä voi vain antautua rentoon värikylpyyn ja ohjeistaa keho käyttämään sitä koko unen ajan.
4. Olet oppinut jo päivisin tarkistamaan leukojasi ja antamaan motoriselle aivoalueelle käskyjä rentoudesta. Sama toimii kaikkina vuorokauden aikoina. Kun käväiset yöllä hereillä – tai lähes hereillä REM-unen jälkeen – tarkistat jo automaattisesti leukaperäsi.
5. Huomaa vaikutukset, oireiden vähentyminen, se kannustaa jatkamaan ja opettamaan takaisin rento ote leuoillesi.
6. Jos tulosta ei tule riittävästi, ota yökiskot, mutta jatka siitä huolimatta stressin kuuntelua ja purkua sekä rentouden opettelemista. Se vie sinut yhä enemmän kohti itseäsi. Hammaslääkäri hoitaa omaa sarkaansa, samoin fysioterapeutti ja psykoterapeutti. Hae vetoapua sieltä, mistä eniten tarvitset. Kokonaisuudesta vastaat itse. Olet laivasi kapteeni ja tiedät itse minne purjehdit.

img_1623

Joutomaiden hyvät haamut

Ajelin työmatkaa ja kuuntelin radiota. Matalan auringon keltainen valo venytti varjot maisemassa saduksi. Marko Leppäsen haastattelu ruokki ajatuksiani. Hän on kehittänyt esoteerisen maantieteen ja tehnyt siitä gradun vuonna 1994. Filosofia perustuu alueiden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Polariteetit toimivat usein ihmismielessä plus- ja miinus- akselilla, joka tekee positiivisen houkuttelevaksi. Haastattelussa kävi ilmi, että keskus- ja periferia-alueet muodostavat kokonaisuuden, jotka keskenään ovat tasa-arvoiset.

Kartalla

NLP pohjautuu käsitykseen, että jokaisella on todellisuudesta oma karttansa. Se on muodostunut kokemuksista, tulkinnoista, arvoista ja uskomuksista. Kartta on henkilön oma selitys elämästä ja sen osa-alueista. Maastossa ollaan kokemassa. Siellä toisinaan on suuntaviittojen lisäksi myös kartta hukassa. Uusi kokemus rakentuu taas tulkintojen myötä kartalle. Radiohaastattelu sai minut tutkimaan mielen sisäistä karttaa.

Rauniot

Jokaisen kartalta löytyy myös raunioita. Sinne on kerrostumien alle jäänyt kipeitä kohtia, sukujen historiaa ja omia valintoja, joita toivoo, ettei olisi koskaan tehnyt. Raunioita vältellään, unohdetaan, hävetään ja jätetään periferiaan. Entä jos se on yhtä hyvä ja tärkeä kuten keskus, mihin jokainen pyrkii? Keskuksessa saa näyttää parastaan, menestyä ja olla pidetty.
Itsenäisyyspäivänä muistellaan sankareita ja jouluna viedään kynttilät haudoille. Ehdotan, että jätetään kuolleet rauhaan ja viedään kynttilät omille raunioille. Armahdetaan itsemme keskeneräisyydestä, tullaan kokonaisiksi ja vaihdetaan napojen paikkaa. Miinuksessa on plus ja plussassa miinus. Lakataan yrittämästä hyvyyttä. Annetaan eheydelle potentiaali ja otetaan kaikki voima käyttöömme. Tutustutaan itseemme uusin silmin.
Tervehditään kauniisti toisen raunioita ja ehjästä tulee arki, jonka ydin on pyhä.

Joutomaat

Raunioiden ympärillä on joutomaita, että ne pysyisivät kaukana keskuksesta. Mitä kaikkea kartalta löytyy, kun painopiste siirretään välillä kulkemattomille poluille, tiheikköihin ja soille, joista ei löydy pitkospuita? Haamut kiertelevät joutomaita. Ne ovat osa meitä, varjoja kuten C.G. Jung niitä kutsuu. Tuntemattomina ne kompastuttavat ja näyttäytyvät vastaantulijoissa ja vieraissa. Tuttuina piilotetut puolemme niveltyvät osaksi itseä ja muuttuvat viisaudeksi ja voimaksi.

img_0014

Uupuneen unelmat uu:ssa

Hoidan edelleen paljon uupuneita, mutta vuosina 1993-2001 tein sitä todella paljon. Ohjasin jatkuvasti kuuden hengen ryhmiä, joissa vertaistuki oli hyvä vetoapu. Uupumista tutkittiin 90-luvulla, silloin todettiin kolmen tasoista uupumista. Jos ei saa kierrettä poikki, putoaa usein syvemmälle ja toipuminen kestää pitempään. Olen tosin nähnyt nopeita paranemisia ja prosesseja, jotka ovat johtaneet isoihin identiteettimuutoksiin.

Karkulaislajike

Yritin selittää yli kaksikymmentä vuotta sitten lähes 90-vuotiaalle papalleni mitä teen työkseni. Hän ihmetteli, ettei silloin uuvuttu, kun hän oli nuori, vaikka kaikki elämisen edellytykset olivat paljon surkeammat. Vastausta pitäisi etsiä yhdessä, että saadaan kitkettyä ”uupumissiemenet” kollektiivistamme. Outo lajike on päässyt leviämään kuin lupiini. Ei edes kouluikäisiä ole saatu säästettyä uupumiselta.

Uu:ssa on uutta

Uupua- sana saattaa mahdollisesti tulla ikivanhasta ”tyhjää tilaa”, onkaloa tarkoittavasta sanasta uu. Se johtaa suoraan ytimeen. Mieli on viisas ja tiputtaa muistista monet asiat, että väsymys saa suun vuoron vaatia lepoa. Visuaalisestikin uu:n pohjalle pudottuaan, on vain yksi suunta ja se on ylöspäin. Uu:ssa voi kiikkua kuin kehdossa. Silloin myönnetään sairausloman tarve, haetaan apua ja otetaan omat tarpeet todesta.

Pitäisikö vai unelmoisiko

Suorittajat, pärjääjät, vastuunkantajat, hyvät ihmiset, jotka aina selviävät ovat karkulaissiemenille otollista maaperää. Kun mennään lujaa, kilometrejä ja suorituksia kertyy. Aamusta iltaan vauhdissa on tietoinen mitä vielä pitäisi, tekemättömien asioiden lista alkaa painaa ja itsensäkin näkee jonain muuna, mitä oikeasti on.
Toisinaan kitkemistä riittää niin paljon, että helpompi jatkaa entiseen malliin, kunnes tulee jokin muu yllyke pysähtymiseen. Joillakin toimii asioiden karsiminen, mutta paras apu on unelmoiminen. Sydämessä, vai missä kenelläkin, löytyy tieto mitä oikeasti haluaa tehdä, missä olla, mitä ajatella. Kuinka ottaa elämänsä vastaan? Omasta elämän käsikirjasta näiden sivujen avaaminen auttaa. Kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oikeiden ihmisten kanssa, ei ole ongelmaa uu:hun tipahtamisesta.

Suunta vauhtia tärkeämpi

Tavoitteet ovat unelmia, joille voi laittaa määräajan. Näin ohjelmoi itsensä toteuttamaan unelmia. Eräs ryhmä oli niin syvällä uu:ssa, että unelmien löytyminen hiukan kesti. Kuudesta yli 50-vuotiaasta naisesta jokainen teki muutoksen. Kolme vaihtoi alaa, yksi teki ratkaisun voimia vievässä ihmissuhteessa, kaksi alkoi harrastaa sitä, mitä aina oli halunnut tehdä, mutta ei ollut saanut aikaiseksi. Heille tuli suunta selväksi unelmoimalla. Tämän risteyksen löytyminen auttoi heitä pysyvästi. Suunnan tarkistus on tärkein asia, vasta sitten tulee liikkeelle lähtö. Ensimmäisen askeleen jälkeen haluaakin ottaa jo toisen.

lupins-260525__180

Viipaleiden viisaus

Valo ja pimeä, kesä ja talvi, viha ja rakkaus, vale ja tosi – me pilkomme polariteetteihin maailmaa ymmärtääksemme, missä elämme. Yksi näkökulma on kuin maiseman katsomista ikkunasta, samasta talosta eri ikkunoista voi nähdä toisistaan poikkeavan maiseman. Oikeassaolemisen taakka pysäyttää keskustelun, vaikka yhdessä rakentamalla monesta viipaleesta tulisi laajempi todellisuus.

Toisen tontille

Miten mukava on puhua ihmisten kanssa, jotka ajattelevat asioista kuten minä. Se virittää ja syventää omien ajatusten arvoa, sitä jokainen kaipaa ja tarvitsee. Empatia vaatii joskus ottamaan askelia sellaiselle tontille, missä toteutuu eri arvot kuin itsellä. Se herättää kiukkua ja taistelunhalua näyttää toiselle, kuinka väärässä hän on. Siinä fokuksessa ei enää ole edes oma ”oikea”. Isossa mittakaavassa asetelma näkyy jokapäiväisissä uutisissa, kuinka pitkälle kollektiivisesti voimme mennä taisteluissa oman oikean puolesta.

Hento ajatus

Toimintaa on helppo arvostella, koska se on näkyvää ja sen seuraukset ovat usein konkreettiset. Toimintastrategian takana on aina historia, joka on sysännyt ajattelustrategian liikkeelle. Sitä on harjoiteltu pitkään, usein monen sukupolven ajan ja uskomukset ovat muuttuneet mielen sisäisiksi faktoiksi. Ymmärrys toisinajatteleviin tulee uskalluksesta astua toisen todellisuuden kartalle ilman omaa ”totta”. Sieltä pettymysten, pelkojen ja toiveiden maastosta löytyy pieni ja hento ajatus, joka on alkanut tallata polkua monien aivojen hermoverkkoihin, mistä se manifestoituu fyysisen maailman aavikoille ja keitaille. Ydinajatuksen löytyminen avaa sydämen empatian. Harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin. Empatia pelastaa oikeassaolemisen taakasta ja haluun auttaa.

Navigaattori

Jo pelkkä yritys ymmärtää toisen todellisuutta, tuo monta viipaletta lisää omalle kartalle. Arvot kirkastuvat ja niiden pohjalta voi säätää navigaattoria kohti harmoniaa. Jokainen terapiaa tekevä kuulee asiakkaaltaan tavoitteiden asettelussa: Mielenrauha. Jos saman tavoitteen laajentaa koko runsaaseen seitsemään miljardiin elävään ihmiseen, se on: Maailmanrauha. Kirjoitetaan navigaattoriin tänään tuo sana ja katsotaan, mitä reittejä siihen valikoituu. Meissä on kollektiivista voimaa, kylvetään hento ajatus ja muistetaan kastella kukkaa eikä rikkaruohoa.

Tätä kakkua oli kiva viipaloida!

Tätä kakkua oli kiva viipaloida!

Haittaako, että olen

Mieleeni on jäänyt eräs työreissu, kun tien laidassa viittoili pieni noin 10-vuotias tyttö valkoisen auton vieressä. Pysähdyin ja lapsen ilme kirkastui. Ensimmäiseksi hän kiitti, etten ajanut ohi, kuten kaikki muut tunnin ajan. Seuraavaksi tuli sydämeen iskevä lause: ”Haittaako, että olen romani?” Häkellyin kysymyksestä enkä edes muista vastaustani, mutta keho muistaa tunteen yhä. Isä istui autossa, bensa oli loppunut ja ainoa toivo avun saannista oli tytössä, joka kertoi, ettei mitään mahdollisuutta, jos isä olisi yrittänyt pysäyttää autoja.

Hyväosaisen häpeä

Käytin isän lähimmällä bensa-asemalla, tyttö jäi päivystämään autoa, ettei kukaan tee sille mitään vahinkoa. Kehuin isälle, kuinka valloittava tytär hänellä on, enkä taaskaan ollut kestää isän piilotettua kyyneltä ja hiljaisuutta.
Matkan jatkuessa katsoin takapeilistä, niin pitkään tyttö huiskutti, kun suoraa riitti. Sovittelin lausetta omaan suuhuni, miltä tuntuu olla kontaktissa muihin: ”Haittaako, että olen…” Se miksi olen syntynyt. Ja hyväosaisuuteni vaati pitkän ponnistuksen häpeästä kiitollisuuteen.

Kansainvälinen kysymys

Kuinka moni pakolainen joutuu samalla asenteella anomaan paikkaansa Pohjolan auringon alla? Onnekkaimmat sen lunastavat, mutta paljon jää senkin jälkeen käsiteltävää identiteettiin, minkälaisena itsensä näkee ja mitä peiliä saa muilta osakseen.
Nykyinen tilanne haastaa meitä kaikkia tarkistamaan ihmiskäsitystään, mitä kohtaa katsotaan ihmisessä: erilaisuutta vai mitä samaa meissä kaikissa on? Tämän kysymyksen käsittely avartaa näkemystä kaikkiin ihmissuhteisiin ja tuo seuraavien sukupolvien ajan pelkkää hyvää.

Riikinkukon koreus

Vanhassa sadussa on tarina metsästä, missä eläimet olivat tyytyväisiä ominaisuuksiinsa. Pupu piti pitkistä korvistaan, hirvi komeili sarvillaan, kettu oli ylpeä hännästään ja jokainen ihaili toistaan. Eräänä päivänä metsään asteli riikinkukko, joka levitti pyrstönsä. Eläimet kohahtivat ja miettivät, mihin tästä voi valittaa, että yksi on niin ylivertainen. Joku tiesi, että Luojalle tietysti, koska oli kaikki tällaisiksi tehnyt. Luoja otti valituksen vastaan ja sanoi: ”Annetaan sitten riikinkukolle maailman rumimmat jalat ja jokainen saa itse päättää haluaako katsoa niitä vai kauneinta pyrstöä.”

peacock-1434525__180

 

Tilkkutäkki tarinoi

Kesän helle ja vanhojen kankaiden pöly ottaa minut lempeästi, vie muistoihin, joista en tiennyt, vaikka niitä kannoin. Isoäidin käsin loukuttama pellavalakana, suurpiirteisesti nimikoitu tyttönimellä, kapioiksi tehty, unelmia ja toiveita täynnä. Verhot, joita katselin, kun elämä laittoi polvilleen, hameenhelmassa taas askeleet eteenpäin. Joka tilkulla on oma käsikirjoituksensa, niiden kautta tulen minuksi.

Monta juonta

Samaa aikaa ja tapahtumia eläneet ihmiset lukevat eri tarinaa samoista tilkuista. Sisarukset muistavat erilaisia asioita ja toisinaan kiistellään kenen totuus on se oikea. Tämä on meidän pelastus, ettei ole faktoja, vaan jokainen kantaa omaa kokemustaan tunteineen, selityksineen ja uskomuksineen. Kaikki näistä ei ole omia vaan suvulta perittyjä ja kollektiivisesta kentästä imetty. Jokainen tietää oleellisia asioita siltä vuosikymmeneltä, mihin syntyi.

Totuudet muuttavat muotoaan ajan saatossa. Vanha häpeä tai epäonnistuminen voi näyttäytyä myöhemmin risteyksenä, joka avasikin parhaan polun. Juuri se auttoi syvemmällä tasolla todelliseen hyväksymiseen.

Vahvat ilon hetket ovat meidän omaisuuttamme, ne nousevat tilkkutäkistä preesensissä, kuin juuri kokisi turvan ja rakkauden. Tutkimukset osoittavat sen, minkä jokainen tietää: Ajattelemalla hyviä muistoja, keho paranee ja mieli tarttuu toiveikkaisiin näkökulmiin.

NLP tarjoaa taikasanat

Olen tehnyt kaksikymmentä vuotta NLP:n avulla sekä itseni että monen muun elämään ihmeitä. Synkän tilkun tarina voi kääntyä pelkällä näkökulman muutoksella aivan toisenlaiseksi. Tapahtumat on eletty, mutta niistä jäävä jälki on meidän omaisuuttamme. Niitä on lupa hoitaa ja ladata ymmärrystä, jota ehkä aikanaan puuttui.

Toisinaan on hyvä nähdä mitä itse on tehnyt tai jättänyt tekemättä ja ottaa vastuu siitä tilkusta. Usein voi myös huomata, että ajatus omasta huonoudesta tai uhriksi jäämisestä on vain ketju ajatuksia, joissa ei ole toden hippustakaan. Ne voi lukea uudestaan parempien selitysten kautta. Näin maailmankuva laajenee ja mahdollisuudet tarjoutuvat lähelle.

Tilkkutäkkiin kannattaa valita tuhansista tarinoista sellaisia paloja, jotka auttavat toteutumaan nyt vapaana ja sydäntään kuunnellen. Tämän päivän tilkkuun kirjaillaan hyvä viesti huomiseen. Itselle ja tuleville elämäntaiteilijoille.

IMG_1851

Kermakakun koristeeksi

Monet tutkimukset osoittavat, että nuoret haluavat julkkikseksi. Osan toiveena on osata jotain sellaista, että taidoillaan saa huomion, mutta useampi unelmoi pääsevänsä valokeilaan pelkällä persoonallaan. Reality-tv:t ja monet sosiaalisen median kanavat ylläpitävät tätä illuusiota sekä mahdollisuutta. Kenelle tahansa voi osua arpaonni. Jos ei lottoa, ei kannata haaveilla voitostakaan. Selfietikut viritettyinä jaetaan kokemuksia, joissa ’minä’ on keskiössä.

Näe minut

Taustalla häilyy tarve saada arvostusta ja rakkautta. Se onkin tämän ilmiön tervein puoli. Jokainen, joka tunnistaa tämän toiveen, voi onnitella itseään kohtuullisen terveestä mielen rakenteesta. Nykynuorilla itsetunto on parempi kuin menneillä sukupolvilla, kun ajattelee ansaitsevansa hyvän elämän, johon kuuluu monenlaista hyvinvointia. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus tulla katsotuksi kauniisti.

Hyvät, pahat ja rumat

Vallalla olevat normit antavat luvan kukoistaa niin, että kaikenmaailman estradit täyttyvät yrittäjistä. Väistämättä on putoajia, jotka joutuvat pettymysten keskellä määrittämään oman arvonsa uudelleen. Ja vielä on niitäkin, joita ei kelpuuteta kisoihin alkuunkaan. Mittarit menestykselle, kauneudelle ja rakastettavuudelle ovat kalibroitu pinta-arvojen mukaan. Arvostuksen sijaan moni saakin arvosteluja, jotka osuvat ankarasti omaan itseen.

Lempeä peili

Moni kosii ihailijakerhoonsa ihmisiä. Narsismin ja hyvän itsetunnon raja on jokaisella omanlaisensa. Meiltä keneltäkään ei ole pois, jos peilaa sen hyvän mitä ihmisessä näkee. Se voi olla eri asia, mitä hän itse toivoo, mutta ehjäksi omaksi itsekseen tulee laajemmasta kuvasta. Valon lisääntyessä luonto kukoistaa, annetaan erityinen lahja myös kaikille nuorille ja kerrotaan heille heidän loistavuudestaan. Jokaisessa on ainutlaatuista kauneutta, se tekee meille kaikille hyvää, kun aletaan katsoa ihmisten parasta kohtaa. Kuinka nopeasti maailma tämän kautta paranee…

IMG_1684

Suosittu ajankohta

Mitä tulee sanasta kiire mieleen? Sydän nostaa sykettä ja valmiustila nousee selviytymiseen. Stressi pukkaa päälle ja riittämättömyyden tunne nujertaa. Työnohjaajana törmään kiireeseen koko ajan. Jo vuosien ajan ihmiset arvioivat työtahdin kiihtyneen. Tutkimukset osoittavat monilla aloilla aivan toista.

Tosin työtä pitää itse priorisoida, kaikkea ei voi tehdä yhtä hyvin. Mihin kannattaa satsata eniten ja kuka vastaa kokonaisuudesta? Mikä on riittävän hyvin tehty? Vastaukset näihin kysymyksiin helpottavat energian suuntaamista työhön eikä kiireen tunteen kasvattamiseen. On myös todettu, että kiire tulee kollektiiviseksi kokemukseksi työyhteisössä, kun siitä aletaan puhua.

Jos ei olisi sanaa kiire

Olen monen ryhmän kanssa määritellyt uudelleen kiirettä. Mikä olisi korvaava sana; tihentymä, hetken juoksu, suosittu ajankohta… Nämä eivät nosta stressiä pintaan, vaan kuvaavat tapahtumien kasautumista tiettyyn aikaan, jolla on alku ja loppu. Sen jälkeen palataan taas normaaliin rytmiin. Krooninen kiire on korvien välissä.

Jatkuva vauhti alkaa hidastaa muistia ja keskittymiskykyä ja laskee työtehoa. Siksi lyhyetkin tauot ja nousu työtuolilta auttaa omaan rytmiin. Uusi alku töihin tarttumisessa useita kertoja päivässä avaa näköaloja ja luovien ratkaisujen mahdollisuudet avautuvat.

Hidasta askelta

Tein vuosia sitten erääseen työyhteisöön parin vuoden prosessin: Vauhtisokeudesta sopiviin askeliin. Arvot osoittautuivat tärkeäksi tukipilariksi, miten ja miksi ihmiset halusivat tehdä työnsä. Aiemmin he puhuivat kiireestä paljon, mutta muuttivat huomion siihen kuinka paljon on aikaa tehdä kaikkea.

Aika on kuin kuminauha, sitä voi venyttää, jolloin saa tilaa rauhassa toteuttaa asioita. Tämä työyhteisö oppi säätämään mittarit normaaliin tahtiin ja tihentymän tullessa laitettiin ensimmäiseksi takaraja aikaan, milloin se on ohi. Sitten katsottiin keinot ja priorisoitiin mitä jätetään tekemättä tai lykätään tuonnemmaksi. Kokemus tuotti lopulta tehokkuutta ja hyväa yhteistyötä.

Vapaa-aikakykyisyys

Suuri tehokkuusvaatimus voi toimia töissä, mutta latautuminen alkaa kärsiä pikkuhiljaa. Salakavalasti vapaa-aikakykyisyys laskee ja sieltä väsynyt alkaa jättää pois mukavia asioita. Lenkille ei jaksa lähteä, ei tavata ystäviä tai olla läsnä kevään liverryksissä ja siiveniskuissa.

Sopivat askeleet kysyvät koko ajan lupaa ja ovat tarjolla. Väsymys kannattaa levätä pois, hidastaa ja uusi rytmi siirtyy verenkiertoon, sykkii omalla sydämellä. Sieltä on ilo lukea suurempaa käsikirjoitusta ja tienviittoja mihin taikinaan kätensä antaa.

IMG_0118

Entä jos

Unelmasi toteutuisivat kymmenkertaisesti sekä määrältään että aikataulultaan nopeammin. Unelmoisitko enemmän? Ryhtyisit toimeen, koska unelmat toteutuessaan tarvitset oman tilansa. Mistä olet valmis luopumaan? Unelmat ovat ajatuksia, sisäistä tietoa mikä ravitsee ja tekee hyvää. Ne muuttuvat tavoitteiksi, kun niihin uskoo ja aikataulutus pyytää käärimään hihat ja ryhtymään töihin.
Hautautuneet unelmat ovat haamuja, jotka ilkkuvat, että muut saavat, mutta sinä jäät ilman. Ne vääristävät kuvasi, siksi kannattaa uskoa enemmän unelmiin kuin niiden mahdottomuuteen toteutua.

Entä jos

Vaikutuksesi maailmaan onkin isompi kuin luulet. Mitä teet, ajattelet, sanot, mitä tunnetta kannat, se kaikki vaikuttaakin suoraan toisiin ihmisiin, yhteisiin unelmiin ja tavoitteisiin kymmenkertaisesti. Olet tärkeä, koska panoksesi on iso. Jatkaisitko kaikessa kuten nyt? Tarkistaisitko ajattelua? Mitä uskot tai et usko, molemmat ovat totta ja ohjelmoivat todellisuuttasi.
Jos voisi nollata ja arvioida kaiken uudestaan sillä ajatuksella, että osuuteni maailmaan on kymmenkertainen, nollaisin tällä hetkellä ensimmäiseksi arvioni muutosten hitaudesta. Muutos voi olla nopea, sen valmistelu vain kestää siksi, että me emme usko vaikutusmahdollisuuksiimme. Jos otamme kaikki valtuudet käsiimme, mitä kaikkea tapahtuu?

Entä jos

Onnellisuus ei ole horisontissa, jota kohti vain parhaimmillaan jaksaa ponnistella. Jos se on tässä ja nyt kymmenkertaisesti? Onnen tavoittelu houkuttelee meidät ”sit kun” -elämään. Se voi sulkea silmät siltä mitä on ja elättää vain kaipausta siitä mitä ei ole. Jos tänään löydät kymmenkertaisesti asioita, joista olet kiitollinen, olet myös onnellinen. Tällaisen listan kirjoittaminen keventää oloa ja muistuttaa tärkeistä asioista.
Kun katsoo mahdollisuuksiaan monelta kulmalta, aukeaa niitäkin, joita ei ole tullut kokeilleeksi. Mikä on tutuin ajatuspolku, se tiedetään, mutta entä se kymmenes, joka voi olla niin käänteentekevä, ettei ole mahtunut ajatuksiin, koska itse on pienentänyt mahdollisuuksiaan.

Entä jos

Leikitään yksi päivä, että kymmenkertaisuus on kaikessa totta ja huomataan, että huomenna ei tarvitse leikkiä, koska…

Omenassa oli 10 siementä, mutta montako omenaa on yhdessä siemenessä?

Omenassa oli 10 siementä, mutta montako omenaa on yhdessä siemenessä?

« Older Entries Recent Entries »