Sulkasato

Vuodenajat, koulujen loppuminen ja kesäloman odotus tuovat kollektiivisen tiedon, että sivu on kirjoitettu täyteen ja uusi sivu aukeaa puhtaana. Tyhjiön mahdollisuuksia meille ei paljoakaan opeteta. Ajatus luo ensimmäiset aihiot, jotka versovat suunnitelmiksi ja teoiksi.

Levon ja rauhan tarve kasvaa, kun siihen on mahdollisuus. Vai käykö päinvastoin? Tyhjän tilan täyttää sisäinen puhe, ajatusten mylly, jota ei ole ehtinyt kuunnella. Tai peräti kääntänyt sille selkänsä, kun on antanut kädet arjen velvollisuuksiin.

Viipyilyä
Lintujen jatkuva laulu tuo levon korviin. Luonnon kauneus pitää silmät auki ja lämmin tuuli iholla avaa aistit. Viisi aistia tuo meidät nyt-hetkeen, läsnäoloon ja keskelle itseämme. Tämä on tarjolla koko vuoden kierron, mutta erityisen houkuttelevaa valon sylissä. Viipyminen ja venyttely ajan loputtomassa ketjussa nostaa eri kohdan tietoisuuteen myös meissä.

Kenellä etuajo-oikeus
Mielen ruuhka helpottaa loma-aikaan. Silloin ihmiset arvioivat kulunutta talvea ja tekevät kokemuksistaan viisaita korjausliikkeitä. Mistä tienviitoista lukea reittiään? Tunteilla on etuajo-oikeus ja tunteiden kautta saa tärkeitä viestejä myös intuitiolta, syvältä alitajuiselta viisaudeltaan. Siellä on tietoa, mikä itselle on hyväksi, ja sen myötä läheisille ihmisille. Viiden aistin käyttö avaa kuudennen ja seitsemännen, montako niitä lie.

Tunteiden lukua voi harjoitella. Niiden taustalla saattaa olla agenda myös pelolta. Älä valitse näin, voi käydä huonosti, liikaa riskiä, viimeksikin sattui, tyydy vähempään. Meissä on loputtomasti turvallisuudesta huolta pitäviä puolia, jotka leikkaavat unelmilta siivet. Tietysti hyvässä tarkoituksessa.

Merkit
Jos valitsee pelon, saa näennäistä turvaa ja vähemmän mahdollisuuksia elää itsensä näköistä elämää. Jos valitsee sydämen äänen, elämä ei anna takeita, että kaikki menee, kuten itse suunnittelee. Onneksi reittejä on useita ja askel kerrallaan löytyy seuraavia risteyksiä, isoja ja pieniä valintoja.

Olen usein kuullut kysymyksen: Mistä tietää onko kyseessä viisas intuitio vai jokin muu tunne, jonka pohjalla on rajoittavat stop-merkit? Harjoitus tekee mestarin. Voimme tehdä vääriä valintoja, joista opimme. Aina tulee uusi mahdollisuus.

Kun intuitiotaan tottelee, vaikka pelottaisikin, se antaa poikkeuksetta rauhan, ilon ja levon tunteen. Joka valinnan jälkeen intuitio alkaa kuulua yhä selvemmin. Jos tulee valinneeksi rajoittavien kokemusten vaihtoehdon, levottomuus ja tyytymättömyys ovat suoraa seurausta siitä. Taustalla voi olla ajatus, etten ansaitse parempaa, minua varten ei ole samaa kuin muita varten. Nämä puolet voivat tulla kohdatuksi, kun on tilaa kuunnella itseään. Ne pyytävät arvostusta, rakkautta ja hyväksyntää. Vain sinulla on lupa myöntää niitä. Sen jälkeen intuitio ohjaa sinne, missä saat kaikkea hyvää myös muilta ja koko elämältä.

Sulkasato on levon aikaa. Kasvatetaan siivet uusiin lentoihin. Luottamus auttaa sietämään sitä, ettei mistään ole varmuutta. Siihen suostuminen on isoin turva.

Ohikulkijat huolehtikoon kiireistä

Comments are closed.