Tag Archive for Arvot

Mikä ikigai

Miksi kannattaa joka aamu nousta sängystä? Tuntuuko se pakolta, vaikka ei jaksaisi vai onko se samantekevää. Haluaisitko käyttää aikasi muutoin kuin tekemiesi valintojen mukaan? Onni on merkitys, jonka löytää joka päivä.

Japanilaiset tuntevat käsitteen ikigai iki (elää ja gai (syy). Niin isommat tavoitteet kuin pienet arkiset ilon aiheet saavat kaikupohjan omista merkityksistä. 100-vuotiaaksi eläneitä yhdistää voimakas ikigai yhteisön hyväksi. Kaikki mitä tekee, hyödyttää myös muita. Lisäksi toiminta tuottaa itselle iloa. Marttyyripuurtajilta tämä energia puuttuu.

Mittarissa iloa ja rauhaa

Monet terapiaan tulevista etsivät elämälleen tarkoitusta tai yrittävät ratkaista umpikujaa, joka on johtanut pois omasta ikigaista. Hyvä kysymys meille kaikille: Milloin viimeksi koit iloa? Mitä teit, keiden seurassa, mikä tuotti ilon? Miten voit lisätä iloa elämäsi pieniin ja isoihin valintoihin?

Merkitysten löytäminen ei johda ylikuormittumiseen, sen tekee vaativuus itseä kohtaan ja ylivirittyneisyys. Toisten määrittelemät elämänohjeet ja suunnat saattavat tuntua viisailta, mutta kannattaa punnita vievätkö ne omalle polulle. Tarkoituksellisuus tuo ilon lisäksi rauhaa ja lepoa. Näillä eväillä voi mitata, mikä riittää ja miksi ponnistella enemmän.

Herätys

Joillakin on kirkkaana ikigai, toisilla japanilaisen sanonnan mukaan se voi uinua sydämessä. Tyhjyyden tunne, näköalattomuus ja levottomuus ovat usein kaipausta siitä, että elämän tarkoituksellisuus olisi kirkkaampi. Tietyt tarkoitukset paljastuvat eri ikävaiheissa, siksi päivittäminen toisinaan on paikallaan.

Itseään voi herätellä kysymyksillä, mikä elämässä on arvokasta ja miksi. Pienet askeleet johtavat oikeaan suuntaan. Siksi kannattaa kuunnella, mikä juuri nyt on hyväksi ja toteuttaa se. Mitä uskollisemmin tekee tärkeitä asioita, sitä helpommin löytyy väyliä toteuttaa ikigaita.

Elämän tarkoituksesta on filosofoitu ja kirjoitettu paljon. Se voi kuulostaa juhlalliselta ja niin suurelta, että siitä saadaan vain väittelyä aikaiseksi. Näin voi olla varsinkin, kun katsoo erilaisten uskontojen tarjoamiin tarkoituksiin ja varsinkin rajoituksiin. Mistään ”oikeasta ja väärästä” ei ole sodittu enemmän.

Toiselle ei voi sanoa, mikä hänen ikigainsa on. Se on löydettävä itse. Jokaisella on omat arvot ja tärkeät asiat. Parhaiten niitä voi kirkastaa, kun hyväksymme omat ja toisten ikigait, huolimatta siitä, kuinka erilaiset ne ovat.

Iso unisieppari, unet kantavat ikigaita.

Valmiissa maailmassa

Luonnossa liikkuessa voi ihastella vihreän sävyjä, tuoreiden lintupesueiden pyrähdyksiä ja metsän runsasta kanttarellisatoa. Kuinka paljon täydellisempää olisi, jos me ihmiset olisimme osanneet säästää ja kunnioittaa planeettaamme. Kaikki muu on täydellistä, mutta ihmiskunta vain niin keskeneräinen.

Heikkous vai vahvuus

Luin juuri Mihail Šiškinin Sota vai rauha -teoksen, joka avasi ymmärrystäni pitkältä matkaltamme naapurimaahamme. Jos yksilön vaikuttamisen mahdollisuuksia ei ole, vastuun kantaa kaukainen hallinto eikä sitä ole syytä arvostella ainakaan ääneen. Kuinka monta sukupolvea tarvitaan muutokseen? Historian valossa tosi monta.

Nopean muutoksen toivossa on viisasta siivota omaa tonttia. Me kaikki kannamme jotain yhteiseen kekoomme. Ajatukset, puheet, teot, asenteet ja uskomukset luovat kollektiivisen kenttämme ihmiskuntana. Jokainen voi vaikuttaa omaan verkostoonsa.

Haemmeko toisten heikkouksia, joiden päältä koemme olevamme korkemmalla vai onko keskeneräisyyden näkeminen kutsu kasvuun ja muutokseen? Arvostelu on niin helppoa ja houkuttelevaa. Kritiikkiä tietysti tarvitaankin, että vastavoimia saadaan käyttöön parempaan maailmaan. Diktaattorien aika vain näyttää toistaiseksi jatkuvan. Miten sen kestää muuten kuin sulkemalla silmät ja säännöstelemällä tiedon määrää todellisuudesta?

Ihmiskäsitys luo maailmankuvan

Kuka minä olen? Kysymys tulee aika ajoin elämänkaaressa voimakkaasti ratkaistavaksi. Arvot kirkastavat minuutta, mikä on juuri minulle tärkeää? Kuinka itse voin toteuttaa sitä ja milloin toimin arvojen vastaisesti?

Ihmiskunta kehittyy ja kasvaa -joskin hitaammin kuin aiemmin toivoin tai uskoin. Etenemisvauhti ei kai ole niin tärkeää kuin oikea suunta. Humaanit arvot lienevät paras takuu ihmiskunnan jatkolle. Toisten kunnioitus ja arvostus takaa kaikille oikeuden elämään luontoa säästäen. Vaikka olemme toteutumasta kaukana, omaa osuuttaan voi kukin kantokykynsä mukaan arvioida.

Tiedän, että tämä aihe on kuuma ja aiheuttaa isoja tunteita, mutta siitä huolimatta itse painin ruokavalintojen, kuluttamisen, lentämisen ja ärsyttävien mielipiteiden arvostelemisen kanssa. Ja olen niin keskeneräinen! Samalla en voi unohtaa, että olen osaltani tullut muuttamaan maailmaa – toivon, että paremmaksi.

Muutamien satojen tai tuhansien vuosien päästä tämä tekoälyn aikakausi näyttäytyy keskiajan pimeänä jatkeena, jos me ihmiset unohdamme ihmisyyden, ytimen itsestämme, josta kukin voi lukea tienviittoja parhaaseen polkuunsa.

Ajan saatossa siliämme.

Hevosenkenkä kauhassa

Helsingin Sanomissa pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio oli koonnut viisaiden ihmisten ennusteita vuodelta 1997: Miltä Suomi näyttää 25 vuoden kuluttua eli 2022? Osa olisi voinut toteutua ja osa toteutuikin, mutta enimmäkseen ennustukset menivät pieleen. Valinnat johtivat muualle.

Unelmat ja pelot

Ihmisellä on aivoissa potentiaalisia alueita visioida tulevaa. Tietopohjana toimii historiasta opittu, realiteettien arviointikyky ja toiveet sekä pelot. Tämä sama kaava on yhteiskuntien lisäksi jokaisella yksilöllä oman elämänsä visiointiin. Olisiko vuodenvaihde hyvä aika miettiä, mitä itse olen oppinut tänä vuonna?

Toiveet ja pelot sekoittuvat helposti sisäisen puheen kautta totuuksiksi. Ne eivät ole faktoja, vaan mahdollisuuksia valita askelia erilaisille poluille. Realiteettien arviointia kannattaa tehdä laajalla perspektiivillä, että unelmat saavat tilaa. Unelmat muuttuvat tavoitteiksi, kun niitä alkaa ruokkimaan ja askel kerrallaan toteuttamaan.

Pelot on hyvä tunnistaa ja käsitellä riittävästi niiden juuret, jotka usein pyytävät vain turvallisuutta. Onneksi suurin osa peloista ei toteudu. Liika varmistelu ja välttely estävät kuitenkin unelmiin kurottamisen ja huomaamattaan tulee valinneeksi motiivikseen pelon.

Kirkkaat arvot

Kun katsoo tulevaa vuotta tai vielä pidemmällekin, meistä ei kukaan voi olla varma mitä tapahtuu. Sen takia ei kannata pudottaa tumppuja lumeen. Oma osuus on tärkeää, johtaa se minne hyvänsä. Näin ei jää elämän uhriksi, vaan käsikirjoitus voi pysyä joustavasti omissa näpeissä.

Johdattelen usein työssäni ihmisiä luomaan mielikuvan oman elämän käsikirjasta. Se on avoimena edessäsi, eletty elämä on kirjoitettu, ja tulkittu alkupuolelle. Niin – mieli ei kirjoita faktaa, vaan tarinaa. Avoimella sivulla on tämän hetken elämäntilanne, kysymykset, ilot ja muutostarpeet. Tyhjiä sivuja on edessäpäin. Niihin on lupa käydä tekemässä merkintöjä. Mitä haluat sivun reunaan kirjoittaa, se toimii toiveena ja joskus tilauksenakin. Vielä ei tarvitse tietää kuinka tulee sen toteuttamaan.

Olen kuullut ja nähnyt monta reunamerkintää: rakkaus, mielenrauha, ilo, terveys, muutos… Suurin osa näistä pehmeistä arvoista nousee tärkeäksi ja sen vuoksi ne usein toteutuvat. Tavalla tai toisella, jota kalenteriin kirjoittaessaan ei vielä tiedä, alitajunta ottaa todesta toiveet ja pyrkii muistuttamaan sopivilla tienviitoilla niissä hetkissä, kun on aika valita ja ottaa askel. Oma osuus on tärkeä toteuttaa, ettei tule pelkästään hyväksi unelmoijaksi, vaikka sekin on hyvä ominaisuus. Unelmointi kirkastaa arvoja, jotka asettuvat aina hierarkiaan. Kaikkein tärkeimmät arvot ohjaavat voimakkaasti toimintaa.

Muistiinpanot

Laita uuteen kalenteriisi reunamerkintöjä ja tulet ilahtumaan joka kuukausi kyvystäsi toivoa ja tarttua hyvään. Energia virtaa huomion suuntaan, näin tarinasi alkaa maistua omalta ja todelliselta. Se pitää mielen joustavana ja voit muuntua monen realiteetin kanssa kantamaan kaunista maailmaa.

Hevosenkengällä on yli tuhannen vuoden historia myös onnen ja suojeluksen talismaanina. Vaikka tinan valaminen lyijyn takia onneksi onkin kielletty, samoja ominaisuuksia voi vaalia: hyvää mielikuvitusta, optimismia ja kykyä ottaa vastaa vetoapua, toisten parhaimpia selityksistä. Tällä reseptillä on ilo heittäytyä rohkeasti kohti tulevaa vuotta.

Hyvää alkavaa vuotta 2023

Pohjantähden alla

Olen kirjoittanut yli kahdeksan vuotta blogia joka kuukausi, lukuun ottamatta kesäloman kuukautta. Missioni on toivon ja ymmärryksen lisääntyminen kipeidenkin kokemusten kautta – aika tyypillinen terapeutille.

Lokakuu leikkasi minulta sanat. Uutisvirta on kuin mutavyöry, jolle ei loppua näy. Sota, ilmastonmuutos, piinaavat väittelyt, joista demokratia muodostuu, ja puhumattakaan diktaattoreista, jotka saavat minut, vanhan pasifistin, toivomaan heidän kuolemaansa.

Isäni vanhat sotamuistot hiipivät uniini, vaikka hän ei niistä koskaan puhunutkaan. Soluihini siirtynyt tieto aktivoitui yksipuolisella informaatiolla, mitä syötin aivoihini. Valoa synkkään virtaan löysin yllättävältä taholta.

Valtioneuvoston uutisista

Tässä hyvästä ja runsaasta uutisvirrasta pieniä otteita:
”Mosambikiin valtioon tukemme keskittyy kahteen päätavoitteeseen: tasa-arvon ja kriisikestävyyden vahvistamiseen sekä opetusjärjestelmän ja oppimistulosten parantamiseen. Korostamme kaikessa työssä ihmisoikeuksia, sosiaalista, alueellista ja sukupuolten tasa-arvoa sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia.”

”Ulkoministeriö rahoittaa kehitysyhteistyövaroista Maailmanpankin opettajien täydennyskoulutus –ohjelmaa ”Coach”, jonka asiantuntijat vierailivat Suomessa 7.-8.11.2022.”

”Nuorisoasioista vastaava ministeri Petri Honkonen on myöntänyt 600 000 euron valtionavustukset nuorten yrittäjyys-, talous- ja työelämätaitojen parantamiseen, yhteensä kuudelle hankkeelle. Avustuksilla edistetään nuorten osallisuutta ja elämänhallintataitoja.”

”Suomen kehitysyhteistyön painopisteinä Keniassa ovat naisten ja tyttöjen oikeudet ja erityisesti sukupuolittuneen väkivallan torjuminen. Toteutamme naisten oikeuksiin ja aseman vahvistamiseen keskittyvää hanketta YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin kanssa.”

”Palestiinahallinnon alueella tuki voi olla esimerkiksi konttikoulujen rakentamista beduiinikyliin, vesijohtoja, viljasäiliöitä ja aurinkopaneeleita. Lisäksi se on juridista apua ja poliittista vaikuttamista liittyen väestön pakkokarkotuksiin sekä omaisuuden takavarikointeihin ja tuhoamisiin.”

Globaalit arvot

Rakastan maatamme enemmän kuin koskaan keskeneräisyydestä ja puutteista huolimatta. Voimaa, osaamista ja taloudellista apua sijoitetaan sellaisiin kohteisiin, jotka rakentavat koko maailmaa paremmaksi. Niistä ei tämän synkän ajankohdan aikana paljoakaan uutisoida, mutta hyviä uutisia kannattaa etsiä.

Ilmastoa säästäviä keksintöjä tehdään paljon. Nuoret Pelle Pelottomat katsovat kirkkain silmin peltojamme ja innovoivat uusia energiaratkaisuja. Monet uudet ideat auttavat planeettaamme säästäviin ratkaisuihin. Osa on helposti otettavissa käyttöön, vaikka rahoitusta tarvitsevat muutokset ovatkin pidemmän narun päässä. Tietoa näistä keksinnöistä on, mutta ei paljoakaan päivittäisissä uutisissa. Olen oman uutisvirtani rinnalle ottanut sivupuron niistä. Minulla on itselläni parempi olla ja minusta on myös omalla paikallani silloin enemmän hyötyä maailmalle.

Aivojen ohjelmointi

Aivot aktivoituvat käsittelemään sitä materiaalia, mitä niille syötämme. Emme voi välttyä vahvistusvinoumalta tai -harhalta, jossa tietoa valikoiden vahvistamme omia ennakkokäsityksimme tai arvojamme tukevia näkökulmia. Siksi on hyvä tietoisesti valikoida päivittäin informaatiota, joka virittää aivojen hermoverkoissa toivoa ja mielekkyyttä.

On hyvä muistaa, että mikään näkökulma ei ole koko totuus. Joka luulee omistavansa totuuden mistä asiasta vaan, ajautuu Pisan torniin, joka vinoudessaan romahtaa – jos sitä ei koko ajan pönkitetä.

Kuka antaa nuotion sammua.
Liekin tanssi taipuu kuin ohut varsi,
Nuoren tytön, joka ei tiedä nivelten kuormasta.

Sitä tulta palat, mitä syötät noettuun kivikehään,
ajatustesi oroborus, käärmeen kita ja häntä.
Alku ja loppu muuttuvat, ennalta arvattu
on vasta kertaalleen valittu. Anna palaa
kaikki minkä tiedät, mihin uskot,
ketä rakastat tai odotat. Silloin olet tuli itse.
Parhaat paratiisit, 2014, Terhi Vedenkivi



Kolkuttaa, käskee, kiittää

Vanha ja outo sana: omatunto, josta filosofit ja papit ovat kirjoittaneet jo kauan kukin omasta näkökulmastaan. Kasvatuskeinona siihen valjastettiin usein armoton piiskuri. Pelkkä omatunnon kolkutus ei riittänyt, vaan katumuksella piti osoittaa ymmärtäneensä väärän toimintansa. Näillä metodeilla minustakin ja saman ajan nuorista tuli radikaaleja ja samalla huonon itsetunnon kanssa painivia varmistelijoita. Unohdimme kertoa kolkutuksen äänestä paljoakaan seuraavalle sukupolvelle.

Omatunnon opaskirja

Sydän ohjelmoituu arvoilla. Työelämässä ja yrityksissä alettiin puhua arvoista vuosituhannen vaihteessa. Itsekin tein paljon arvokoulutuksia, joiden tarkoitus oli jalkauttaa julistetut arvot käytäntöön. Pelkät manifestoidut arvot eivät riitä, jos ne tulevat ulkoapäin. Jokaisen on koettava arvot omikseen, että voi käytännössä valita, kuinka niitä omalla toiminnallaan toteuttaa. Työroolissa se usein onnistuu kohtuullisesti.

Itse julistin omaan yhden hengen yritykseeni arvot: Rakkaus, Joustavuus ja Kasvu. Vieläkin ne tuntuvat omilta ja sopivat siihen, mitä olen parinkymmenen vuoden aikana tehnyt. Aina ei mene parhaalla mahdollisella tavalla, mutta juuri se antaa tilaisuuden kasvuun. Empatia, joka on rakkautta, toimii parhaana motiivina ihmisten kohtaamisessa. Joustavuus perustuu jatkuvaan uudelleenarviointiin. Kun luulee tietävänsä, pystyttää aidan, jonka sisällä tarkastelee asioita. Joustavuus on aidan kaatamista, katsomista oletuksiensa yli. Valitsin itse opaskirjan, jota omatuntoni lukee.

Radikaali visioi

Jos saisin päättää, laittaisin kouluaineeksi Omatunto. Jo pienestä voi opettaa lasta kuulemaan, mikä on tärkeää. Erityisesti murrosiässä persoonan kehitystä ohjaavat arvot. Mikä on itselle ja toisille tärkeää, kuinka täällä eletään, minkälainen haluaisin olla?

Seuraava askel on arvojen soveltaminen, jossa päästään uskomuksiin ja tulkintoihin. Ne muokkautuvat myös valintojen mukaan. Näemmekö mahdollisuudet arvojen toteutumiseen vai esteet, jotka tekevät oman osan vaikeaksi. Tämä kaikki vaatii monia valintoja, kompasteluja ja onnistumisia.

Uskollinen apuri

Arvojen toteutumisessa auttaa omatunto. Nyt päästään kolkutukseen. Se on sydämen suora viesti, joka kiinnittää huomiota valintaan, jonka voi sillä hetkellä tehdä. Mitä useammin toimii sydämen ohjeen mukaan, sen herkemmin hennonkin äänen kuulee.

Välitön palkkio oikeasta valinnasta on rauha, tyytyväisyys tai jollain tavoin sisäinen tieto, että valitsi oikean reitin. Jos toimii vastoin omatuntoaan, itselleen anteeksiantaminen auttaa tekemään paremman valinnan seuraavalla kerralla.

Eksyksissä

Jos identifioituu varkaaksi, kiusaajaksi, epäonnistujaksi, arvot voivat silti olla hyvät, mutta uskomukset omasta itsestä ja mahdollisuuksistaan eivät salli arvojen toteutumista. Ihminen alkaa toimimaan itseään vastaan. Äänestä tulee moittiva, jonka voi myös projisoida toisista johtuvaksi. Näin ollaan metsikössä.

Joskus voi käydä niin, että omatunnon ääni on lakannut kuulumasta, vaikka volyymi on täysillä. Jos toistuvasti tekee sydäntään vastaan, vastuu valinnoista unohtuu ja silloin hukkaa olennaista itsestään.

Uusiokäyttöön

Omatunto palvelee. Se ei syytä, vaan auttaa toteutumaan parhaana versiona itsestä. Siksi se ansaitsisi oman oppiaineensa: Kuinka olet Sinä?