Tag Archive for Hyväksyminen

Hukassa on hyvä olla

Kun tutut koordinaatit katoavat, vanhat reitit eivät enää palvele, mutta uuttakaan ei vielä ole näkyvissä. Kuinka hukkaan voi eksyä, kun oma itse tuntuu vieraammalta kuin vastaantulija. Silloin olet perillä. Vahvin turva löytyy sisältä, syvästä sukelluksesta todellisuuteen. Muistista on luettavissa vastaus kysymykseen: Kuka minä olen?

Pääjuuri

Tarjonta tavoitteista, unelmista, peloista ja toiveista kasvattaa rönsyjä. Juuret on hyvä välillä puhdistaa. Pääjuuri kuljettaa tietoa rakkaudesta, myötätunnosta ja empatiasta itseä kohtaan. Siitä tulee mittari, kuinka paljon voi luottaa toisiin. Terapiatyö on opettanut, että mitä tahansa alkaa työstämään, pääjuuri on aina hoidettava, että muut säröt ja tienviitat kirkastuvat.

Rakkauden ja hyväksynnän kanava sydämeen löytyy yllättävissä tilanteissa. Paradoksi hukassa olemisesta tarjoaa reitin takaisin alkuun: suureen syliin, keskelle itseäsi. Jatkuva onnellisuuden tavoittelu voi hämärtää reittejä ja oikotiet kuristavat pääjuurta, joka mahdollistaa terveen kasvun.

Ensimmäinen askel

Hyväksyminen – kuinka kaunis sana! Se ei tarkoita passiivista sopeutumista huonoon tilanteeseen. Se ei tarkoita itsensä kieltämistä tai tunteiden hallintaa. Jatkuva ponnistelu on hukkuvalle varmin tapa vajota pohjaan, antautuminen auttaa siihen, että vesi kantaa.

Omien reaktioiden ja tunteiden hyväksyntä on ensimmäinen askel. Suunta on sillä valittu, ettei taistele itseään vastaan ja tule katsoneeksi maailmaa kuin peiliä omaan turvattomuuteen.

Valitsen syksyn teemakseni hyväksymisen. Odotan uteliaana, mitä kaikkea saan hyväksyä ja kuinka monien kanssa löydän hiljaista viisautta. Kohtaammeko alkavilla ja päättyvillä poluilla, jotka sinä jo tunnet, tai minä?

Syksyn suudelma

Pimeä pitkin päivää, sade ropisee ja kynttilät avaavat pienen piirin. Unen tarve lisääntyy ja nukkuminen onnistuu, jos on kohtuullisesti saanut huolimyllyn hiljentymään. Elämä kutistuu ja työntää vielä koronankin voimin ihmiset omiin koloihinsa.

Kysymyksiä

Pysähtyminen nostaa elämän inventaariossa monia kysymyksiä, joiden kautta yrittää parhaansa mukaan ymmärtää itseään ja elämää huonoista uutisista huolimatta. Miksi-kysymysten vaihtaminen armahtaa kehästä. Miten – kuinka – ketä varten, ovat usein hedelmällisempiä kysymyksiä. Alitajunnan käyttöön rekisteröitynyt tieto tulee ymmärrettäväksi ja usein myös armahtaa vaatimuksilta.

Tyhjä tila houkuttelee mielen hämärässä vanhoille poluille. Jos ne eivät enää palvele, hiljaisuudessa voi päästää niistä irti. Vanhat unelmat, toiveet, pettymykset siirtyvät menneen kalenterin sivuille. Se tuo tilaa tähän hetkeen, joka pimeässä tuntuu rajattomalta kuin ikuisuus.

Rauha alkaa vähän kerrallaan laskeutua, hyväksyminen, että elämä on juuri tässä ja näillä ehdoilla. Ei tarvitse toivoa tai taistella pelkojen kanssa, jotka molemmat kurottavat tulevaan. Aika on kulkenut lävitseni, merkannut soluihini tapahtumia, joita olen tulkinnut kokemuksistani. Hyväksyminen antaa levon myös kivun kanssa, hälyttää se sitten kehon tai mielen kautta.

Väsymys

Painava peitto ajatusten päälle laskettuna vie ihmisen taajuuksiin, joka puhdistaa, parantaa ja kerää viisaasti voimia ponnisteluista. Tätä olen kuullut terapiassa, työnohjauksissa jaystäviltä. Joka syksy pimeä tuo meidät jokaisen aina eri kohtaan omalla matkallamme. Siksi väsymys yllättää, vaikka sen viesti on ilmiselvä: Lepää!

Aion ottaa kaiken irti tästä pimeästä ja vanhastaan tiedän jo, että jonain päivänä kädet alkavat pyytää tekemistä, mieli tuottaa tarinoita. Sanat alkavat leijua ympärillä ja tiivistyvät oivalluksiksi. Sitä ennen vielä katson, kuinka kaksi hämärää suutelevat keskellä päivää loskassa ja myrskyssä. Aamu ja ilta käsikkäin.


Kuva: Liisa Salmenperä

Nurja ja näkyvä

Elämä näyttää joskus siltä mitä viimeiseksi toivoisi. Unelmat karkasivat käsistä, ihmiset eivät kulkeneet rinnalla ja omat parhaat puolet jäivät käyttämättä. Peilistä katsoo pettynyt tyyppi, joka yrittää ratkaista, kuinka jatkaa eteenpäin. Kenelle tästä kaikesta voi valittaa? Kohteita usein löytyy ja solmuja tulee lisää.

Kääntöpuoli

Nykyään on monenlaista valmentajaa menestymiseen, tekemään tavoitteita ja saavuttamaan hyvää. Se on kuin ristipistotyötä kankaalle, itse voi valita kuvan ja alkaa tehdä töitä. Omat mahdollisuudet kannattaa aina käyttää ja vaikuttaa elämän kulkuun.

Joskus elämä yllättää ja kankaan nurja puoli kääntyy solmuineen ainoaksi todellisuudeksi ilman tavoiteltavaa kuvaa. Tapahtuu menetyksiä, sairastumisia tai voimien mitoitus ei osu kohdalleen. Näille taipaleille on eri lainalaisuudet, eikä niihin valmenneta, vaikka juuri sitä taitoa eniten tarvitsisimme. Kuinka kohdata pettymykset ja murusiksi särkyneet toiveet?

Myllyyn oikeat ainekset

Arvostettu oppi-isäni Martti Lindqvist sanoi: ”Jos laitat paskaa myllyyn, sitä sieltä tulee ulos. Kannattaa valita ainekset tarkasti, mitä prosessoi.” Kiukku täytyy hienontaa ja käyttää voimaksi, muuten se lukitsee katkeruuteen. Sen jälkeen on vapaampi vain hyväksymään. Mitä? Kuinka voi hyväksyä kaiken kurjuuden, minkä kohtaa?

Olen koko työurani kulkenut ihmisten rinnalla juuri näissä vaikeissa mutkissa. Havaintojeni pohjalta tiedän, että he voivat parhaiten, jotka hyväksyvät tosiasiat. Hyväksyminen on kaukana alistumisesta, jonka sisällä on siemen kapinaa ja entiseen juuttumista. Suru on lahja ihmisille, sopiva työkalu, joka päästää irti siitä, mitä ei enää ole. Sen jälkeen on vapaa valitsemaan, mitä myllyynsä laittaa, mikä tuo uutta menetetyn tilalle.

Puhdas sivu

Hyväksyminen avaa elämän käsikirjaan uuden sivun. Silloin on aika suunnitella, rakentaa ja tehdä taas töitä. Hiljaiseksi viisaudeksi jää hyväksymisestä saatu vapaus uuteen mahdollisuuteen ja joustavuus löytää uusia reittejä, ihmisiä ja unelmia.

Hyväksyminen avaa elämän käsikirjaan uuden sivun. Silloin on aika suunnitella, rakentaa ja tehdä taas töitä. Hiljaiseksi viisaudeksi jää hyväksymisestä saatu vapaus uuteen mahdollisuuteen ja joustavuus löytää uusia reittejä, ihmisiä ja unelmia.

Koska en ole mestari itsekään, sitoudun tulevan vuoden oppiläksyyni, hyväksymiseen. Otan vastaan, mitä elämä antaa ja ompelen niistä aineksista kuvaa, joka on helpoimmin toteutettavissa. Edellisistä haasteista opittu tieto auttaa: Mahdollisimman pienellä ponnistuksella mahdollisimman suureen lopputulokseen! Se pitää yllä joustavuutta ja luottamusta siihen, että elämä tarjoaa välillä myös helpompia reittejä.

Ompelija Kalevankankaan hautausmaalla
Ompelija Kalevankankaan hautausmaalla