Tag Archive for ilo

Oppiläksy

Monenlaiset asiat odottavat elämässämme käsittelyä. ”Pitäisi tehdä, täytyisi ratkaista…” Ne voivat äkillisiä tai kestoaiheita liittyen ihmissuhteisiin, työhön, raha-asioihin, terveyteen, perheeseen ja omaan itseen tai mihin vain. Toisinaan asiat kertyvät huoliksi, pinoon hartioille, joka johtaa murehtimiseen toiminnan sijaan.

Askel kerrallaan

Valitse yksi asia pinosta ja muodosta siitä kysymys. Koska, kuinka, milloin, mistä apua? Alitajuntasi alkaa hakea vastauksia selkeisiin kysymyksiin. Anna sille tilaa ja opettele luottamaan, että tämäkin ratkeaa.

Kuuntele vastauksia, joita alkaa nousta. Voi olla, että luet tai kuulet jonkun toisen valinnoista vastaavassa tilanteessa. Pidä seuraavat kysymykset odottamassa vuoroaan. Kaikkea ei useinkaan voi muuttaa kerralla. Keskity yhteen kysymykseen, mikä eniten odottaa ratkaisua.

Huomaa risteys, missä voit punnita parasta vaihtoehtoa. Ole tietoinen valinnastasi, ettet vain ajaudu, näin siirrät vastuun ja vallan itsellesi. Kääri hihat ja tee oma osuutesi. Näin me huomaamatta usein toimimmekin.

Tapahtumat ovat myös peili itseen, joka muovautuu elämän varrella valintojen kautta. Identiteetti, vastauksesi kysymykseen: Kuka minkä olen, on kasvumaastoa, joka tuo tarkoituksellisuutta ja syvempää itsetuntemusta.

Mitä olen oppimassa

Kun olet tehnyt voitavasi, jatkat valitsemallasi suunnalla seuraavana päivänä. Tänään riittää useimmiten pieni askel. Ymmärrät itseäsi ja elämää syvemmällä tasolla, kun kysyt: Mitä olen tästä tapahtumasta oppimassa? Siitä alkaa prosessi, joka auttaa luomaan hyviä vaihtoehtoja ja löytämään voimavaroja. Ehkä kyseisen tapahtuman haastavuus olikin tärkeä lahja?

Seuraavalla kerralla osaat ehkä väistää kuopan, tai ainakin tiedät, miten selviät parhaiten. Luomalla mielikuvia me luomme todellisuuttamme ja annamme selityksiä tapahtumille, joita koemme. Einsteinin sanoin: ”Kuvittelukyky on tärkeintä. Se on esimakua elämän tulevista iloista.”

Kesälomalla on aikaa kuunnella itseä ja olla tarkkana mitä kuvittelee. Niistä siemenistä muodostuu versoja sadonkorjuuseen. Nautitaan kesästä – palaan taas elokuussa blogin pariin.

Liisa Salmenperän keisarinviitta

Tyhjännauraja

Mikä harmittaa tai pelottaa? Mikä ärsyttää tai masentaa? Näihin kysymyksiin saa ihmisiltä helposti vastauksia. Ärsykkeitä ja omien arvojen vastaisia tapahtumia pyörii kuin hurrikaaneja ympärillämme.

Mikä viimeisen kuukauden, viikon tai päivän aikana on ilahduttanut? Vastaus paljastaa ihmisen tilanteen paremmin kuin edelliset kysymykset. Kiinnittääkö huomion vaahteraan, joka sytyttelee syksyn soihtuaan tai läheisten kanssa vietettyyn hyvään hetkeen. Se kertoo läsnäolosta.

Ankaraa riemua

Parhaat hetket kirjautuvat monella muistiin onnistumisina – selvittiin tästäkin! Ei tapahtunut isointa katastrofia… Olisi voinut käydä huonomminkin… Monin sanoin alleviivataan helpotusta, joka jää ainoaksi iloksi. Elämästä tulee suorittamista ja pysähtymiset alkavat tuntua menetetyltä ajalta.

Onneksi vääntöä löytyy kiperiin tilanteisiin. Meillä on paljon selviytymisen taitoja, se on henkiinjäämisen strategiaa. Jos ’selviytyjä’ haukkaa ison osan identiteetistä, ei osata elää muutakuin katastrofin ehdoilla. Jatkuva valmiustila seuraavaan ponnistukseen ei salli luottamusta ja keveyttä. Tyyntä myrskyn edellä on vanha sananlasku, joka kertoo, kuinka kansana olemme muokkautuneet selviytyjiksi. Kärrystä pudonneet eivät kuulu tähän aatelistoon ja saavat kantaa alemmuutta ja häpeää.

Hyvät uutiset

Vähintään yksi ilta tai jopa televisiokanava pitäisi pyhittää hyville uutisille. Maailmassa tehdään hyviä keksintöjä, sotia on aiempaa vähemmän, uusiutuva energia menee vauhdilla eteenpäin, lapsilla on paremmat eväät aikuisuuteen yhä suuremmassa osassa maailmaa. Paljon on tietysti vielä kesken, mutta suunta on hyvä muutamasta diktaattorista huolimatta.

Itsensä herkistäminen pienelle hyvälle, rauhallisiin hetkiin, kohtaamisiin tai laadukkaaseen yksinoloon saa sisäisen selviytyjän hiljalleen luottamaan, ettei tarvitse kuluttaa voimiaan vartiossa. Opetellaan energian keskittäminen siihen kohtaan, missä ponnistetaan, kun hypätään riman yli.

Mittarin kalibrointi

Yvonne Dolan kirjassaan Pieni askel kertoo kriisin jälkeisestä elämästä, kuinka selviytyjästä mestariluokalle on hienoin kasvu. Moni selviää vaikka mistä, mutta iloon ja keveyteen ei enää muisteta ottaa suuntaa. Syvä luottamus perustuu sisäiseen turvaan, jota on mahdollista testata ja lisätä. Mestari ponnistaa juuri oikealla hetkellä ja muun ajan lepää elämän sylissä.

Tunnemittaria voi kalibroida huomioimalla aluksi pienet ilon hetket. Ne avaavat tietoisuutta läsnäoloon- siihen hetkeen mikä on juuri nyt käsillä. Siinä tapahtuu meidän elämämme. Se tarjoaa iloa, vapautta, onnistumista – tämän kaiken jakamista. Tyhjästäkin voi nauraa, koska ilo elää meissä.