Ravintoloille on heitetty vegaanihaaste. Hyvä, että lihansyönti vähenee sekä ihmisten terveyden, eläinten että ilmaston kannalta. Kaikki hyötyvät. Tein hoitajana 80- ja 90-luvulla valistavaa työtä, johon kuului myös monien erityisruokavalioiden tuntemus. Kun siirryin ”korvien väliin”, terapiatyöhön, jätin muille kannanotot ruokaan. Tämä blogi olkoon poikkeus.
Mieliteko mittarina
Olen ollut yli 40 vuotta kasvissyöjä. Aloitin silloin, kun kasvisruokavalioista ei paljoakaan tiedetty. Pula-ajan kokeneet sukulaiset kauhistelivat, kun nyt on ravitsevaa lihaa saatavilla, sitä ei voi jättää pois! Olen oppinut kantapään kautta kehoni tarpeet. Kasviksista saa tiettyjä ravintoaineita vähemmän kuin sekaruuasta, siksi keho oppii tunnistamaan, mistä tarvitsemansa ravinnon saa.
Johdonmukaisesti alkaa tehdä mieli vihreää ruokaa, toisinaan punaista. Punajuuri ja pinaatti huutavat omaa signaaliaan, suutuntuma pyytää rapsakkaa kaalia. Omenanhimo tai lämpimän kasviskeiton kutsu ovat dialogia kehon kanssa. Tähän herkistyy ajan mittaan.
Heilurin heilahdus
Vegaanihaaste yltäkylläisestä liharuuasta heilauttaa heilurin toiseen laitaan. Kaikki oppivat tekemään vegaaniruokaa, mutta olen matkan varrella nähnyt monta innokasta ruokasaarnaajaa, jotka hiljaisesti ovat palanneet takaisin liharuokaan. Koetusaika on 1,5-2 vuotta, kun oma B12-vitamiinivaranto on kulutettu. Keho muistaa, mistä sitä sai.
Riittäisikö pienempi heilahdus? Jos jättäisi pois ruokavaliosta sen, millä on ollut silmät päässä ja jatkaisi kohtuudella maitovalmisteilla ja monipuolisesti kasviksilla. Ne jotka haluavat pitää kalan ruokavaliossaan, voivat lukea liikennevaloista, mitkä kannat kestävät tehokalastusta.
Rasvaton raejuusto sopii kaikkiin ruokiin takaamaan kalkin saantia. Asidofilusvalmisteet pitävät mahan bakteerikannan kunnossa. Sillä on ehkä enemmänkin vaikutusta kuin vielä tiedämme, mutta ainakin vastustuskykyä vatsan hyvä kunto parantaa. Mielenkiintoista on myös melko uusi tieto vatsan neuroneista. Suoliston alueella on kissan aivojen kokoinen kimppu dataa, joka on suorassa yhteydessä muuhun hermoverkkoomme. Ruokavalio on tärkeä palikka tässä kokonaisuudessa.
Ranskalaisesta keittiöstä Välimerelle
Suomalainen ruokakulttuuri on täydentynyt ranskalaisen keittiön filosofialla. Kasvikset ovat lisukkeita, pääjuttu on liha. Sama näkyy kasvisruuan kohdalla, yritetään tehdä pihviä tai muuta lihankorviketta. Härkis on tervetullut, samoin nyhtökaura, mutta mitä lautaselleen odottaa, siitä voimme oppia Välimeren kulttuurista. Tietysti erityistarpeemme iän, harrastusten ja fyysisen koon mukaan tuovat omat pyyteet ruokavalioon. Usein kuitenkin yksinkertainen on maittavaa ja riittävää.
Kausiruoka
Syksyisin odotan suomalaisia ruusukaaleja. Ne ja muutkin kaalit ovat syysruokaa pitkälle talveen. Kesät mennään tuoreella ruualla. Sienet täydentävät viikottain ruokavaliota ja marjat kuuluvat joka aamiaiselle. Niiden kerääminen hoitaa kuntoa ja mielenterveyttä. Kuivattuna mustatorvisieni on yksi parhaista mausteita kaikkiin ruokiin. Pähkinät ja siemenet sisältävät samoja aineita kuin lihasta saadaan. Paputuotteet täydentävät ruokavaliota ja niitä saa suomalaisina, ettei tarvitse kaataa sademetsää soijaviljelysten alta. Se leikkaa maanäidin keuhkoista lohkoja pois. Vuoden ympäri ei tarvitse saada kaikkea, esimerkiksi kurkut ja tomaatit kuuluvat ruokavalioon silloin, kun aurinko ne lähellä kasvattaa.
Lähiruoka on ekologista ja pitää meidät monella tasolla hyvässä yhteydessä asuinsijoihimme. Omaa yrttiviljelmää voi pitää ikkunalaudalla. Alkukevään nokkoset kannattaa kuivattaa ja laittaa puoliteelusikallista jokaiseen ruokaan. Pakuria löytyy suomalaisesta metsästä, ei tarvita ihmeellisiä kaukaisia taikajuomia.
Ravintoaineiden yhteisvaikutukset on syventymien arvoinen asia. Tässä luotan nykyään intuitiooni ja kehon palautteeseen.
Kokkaillaan vihreä annos
Pannulle öljyyn tässä järjestyksessä, että kypsyy tasaisesti: parsakaalin varsi kuorittuna ja pilkottuna, sipulia ja valkosipulia, kaalia suikaleina, ohuita kyssäkaalin siivuja, paljon tuoretta pinaattia silputtuna, parsakaalin mykiöt, cashew-pähkinöitä, siivu kotijuustoa ruskistumaan tai vaihtoehtoisesti feta-juustoa sulamaan, suolaa, yrttejä, chiliä maun mukaan, valkopippuria, loraus kerman korvikkeita tai sitä itseään.
Ruuanlaittoni sujuu aina alle puolen tunnin, siksi se on mukavaa ja helppoa. Naposteluun voi laittaa ohuita viipaleita juureksia uunin pannulle ja paistaa rapsakoiksi, vähän öljyä ja suolaa. Lehtikaalichipsit ovat tulleetkin tutuiksi koko kansalle.
Lusikallinen kerrallaan kukin löytää parhaan tavan syödä itsensä ja koko planeetan hyväksi.