Tag Archive for mestari

Nurja ja näkyvä

Elämä näyttää joskus siltä mitä viimeiseksi toivoisi. Unelmat karkasivat käsistä, ihmiset eivät kulkeneet rinnalla ja omat parhaat puolet jäivät käyttämättä. Peilistä katsoo pettynyt tyyppi, joka yrittää ratkaista, kuinka jatkaa eteenpäin. Kenelle tästä kaikesta voi valittaa? Kohteita usein löytyy ja solmuja tulee lisää.

Kääntöpuoli

Nykyään on monenlaista valmentajaa menestymiseen, tekemään tavoitteita ja saavuttamaan hyvää. Se on kuin ristipistotyötä kankaalle, itse voi valita kuvan ja alkaa tehdä töitä. Omat mahdollisuudet kannattaa aina käyttää ja vaikuttaa elämän kulkuun.

Joskus elämä yllättää ja kankaan nurja puoli kääntyy solmuineen ainoaksi todellisuudeksi ilman tavoiteltavaa kuvaa. Tapahtuu menetyksiä, sairastumisia tai voimien mitoitus ei osu kohdalleen. Näille taipaleille on eri lainalaisuudet, eikä niihin valmenneta, vaikka juuri sitä taitoa eniten tarvitsisimme. Kuinka kohdata pettymykset ja murusiksi särkyneet toiveet?

Myllyyn oikeat ainekset

Arvostettu oppi-isäni Martti Lindqvist sanoi: ”Jos laitat paskaa myllyyn, sitä sieltä tulee ulos. Kannattaa valita ainekset tarkasti, mitä prosessoi.” Kiukku täytyy hienontaa ja käyttää voimaksi, muuten se lukitsee katkeruuteen. Sen jälkeen on vapaampi vain hyväksymään. Mitä? Kuinka voi hyväksyä kaiken kurjuuden, minkä kohtaa?

Olen koko työurani kulkenut ihmisten rinnalla juuri näissä vaikeissa mutkissa. Havaintojeni pohjalta tiedän, että he voivat parhaiten, jotka hyväksyvät tosiasiat. Hyväksyminen on kaukana alistumisesta, jonka sisällä on siemen kapinaa ja entiseen juuttumista. Suru on lahja ihmisille, sopiva työkalu, joka päästää irti siitä, mitä ei enää ole. Sen jälkeen on vapaa valitsemaan, mitä myllyynsä laittaa, mikä tuo uutta menetetyn tilalle.

Puhdas sivu

Hyväksyminen avaa elämän käsikirjaan uuden sivun. Silloin on aika suunnitella, rakentaa ja tehdä taas töitä. Hiljaiseksi viisaudeksi jää hyväksymisestä saatu vapaus uuteen mahdollisuuteen ja joustavuus löytää uusia reittejä, ihmisiä ja unelmia.

Hyväksyminen avaa elämän käsikirjaan uuden sivun. Silloin on aika suunnitella, rakentaa ja tehdä taas töitä. Hiljaiseksi viisaudeksi jää hyväksymisestä saatu vapaus uuteen mahdollisuuteen ja joustavuus löytää uusia reittejä, ihmisiä ja unelmia.

Koska en ole mestari itsekään, sitoudun tulevan vuoden oppiläksyyni, hyväksymiseen. Otan vastaan, mitä elämä antaa ja ompelen niistä aineksista kuvaa, joka on helpoimmin toteutettavissa. Edellisistä haasteista opittu tieto auttaa: Mahdollisimman pienellä ponnistuksella mahdollisimman suureen lopputulokseen! Se pitää yllä joustavuutta ja luottamusta siihen, että elämä tarjoaa välillä myös helpompia reittejä.

Ompelija Kalevankankaan hautausmaalla
Ompelija Kalevankankaan hautausmaalla

Tyhjännauraja

Mikä harmittaa tai pelottaa? Mikä ärsyttää tai masentaa? Näihin kysymyksiin saa ihmisiltä helposti vastauksia. Ärsykkeitä ja omien arvojen vastaisia tapahtumia pyörii kuin hurrikaaneja ympärillämme.

Mikä viimeisen kuukauden, viikon tai päivän aikana on ilahduttanut? Vastaus paljastaa ihmisen tilanteen paremmin kuin edelliset kysymykset. Kiinnittääkö huomion vaahteraan, joka sytyttelee syksyn soihtuaan tai läheisten kanssa vietettyyn hyvään hetkeen. Se kertoo läsnäolosta.

Ankaraa riemua

Parhaat hetket kirjautuvat monella muistiin onnistumisina – selvittiin tästäkin! Ei tapahtunut isointa katastrofia… Olisi voinut käydä huonomminkin… Monin sanoin alleviivataan helpotusta, joka jää ainoaksi iloksi. Elämästä tulee suorittamista ja pysähtymiset alkavat tuntua menetetyltä ajalta.

Onneksi vääntöä löytyy kiperiin tilanteisiin. Meillä on paljon selviytymisen taitoja, se on henkiinjäämisen strategiaa. Jos ’selviytyjä’ haukkaa ison osan identiteetistä, ei osata elää muutakuin katastrofin ehdoilla. Jatkuva valmiustila seuraavaan ponnistukseen ei salli luottamusta ja keveyttä. Tyyntä myrskyn edellä on vanha sananlasku, joka kertoo, kuinka kansana olemme muokkautuneet selviytyjiksi. Kärrystä pudonneet eivät kuulu tähän aatelistoon ja saavat kantaa alemmuutta ja häpeää.

Hyvät uutiset

Vähintään yksi ilta tai jopa televisiokanava pitäisi pyhittää hyville uutisille. Maailmassa tehdään hyviä keksintöjä, sotia on aiempaa vähemmän, uusiutuva energia menee vauhdilla eteenpäin, lapsilla on paremmat eväät aikuisuuteen yhä suuremmassa osassa maailmaa. Paljon on tietysti vielä kesken, mutta suunta on hyvä muutamasta diktaattorista huolimatta.

Itsensä herkistäminen pienelle hyvälle, rauhallisiin hetkiin, kohtaamisiin tai laadukkaaseen yksinoloon saa sisäisen selviytyjän hiljalleen luottamaan, ettei tarvitse kuluttaa voimiaan vartiossa. Opetellaan energian keskittäminen siihen kohtaan, missä ponnistetaan, kun hypätään riman yli.

Mittarin kalibrointi

Yvonne Dolan kirjassaan Pieni askel kertoo kriisin jälkeisestä elämästä, kuinka selviytyjästä mestariluokalle on hienoin kasvu. Moni selviää vaikka mistä, mutta iloon ja keveyteen ei enää muisteta ottaa suuntaa. Syvä luottamus perustuu sisäiseen turvaan, jota on mahdollista testata ja lisätä. Mestari ponnistaa juuri oikealla hetkellä ja muun ajan lepää elämän sylissä.

Tunnemittaria voi kalibroida huomioimalla aluksi pienet ilon hetket. Ne avaavat tietoisuutta läsnäoloon- siihen hetkeen mikä on juuri nyt käsillä. Siinä tapahtuu meidän elämämme. Se tarjoaa iloa, vapautta, onnistumista – tämän kaiken jakamista. Tyhjästäkin voi nauraa, koska ilo elää meissä.