Tiivis siivu elämää

Mylly jauhaa päässä. Toisinaan työmaalla aherretaan kolmivuorolaisena ja ruokatauotkin jäävät väliin. Elämän vaikeat tapahtumat pyörittävät meitä kaikkia. Toisille riittää myllyyn kriittisyys itseä kohtaan. Ikuiset kysymykset pitävät liikettä yllä: Mitä vielä olisi pitänyt tehdä paremmin? Mitä ihmiset ajattelevat minusta? Arki täyttyy itsensä tarkkailusta ja tulkinnoista, joita ei tarkisteta. Nämä ajatukset ovat itse valittua käyttövoimaa ikäville tunteille. Sama resepti auttaa, tulipa materiaali kelaamiseen sisältä tai ulkoa.

Ainesta myllyyn

Toiset ovat armeliaampia itselleen, eivätkä ole alttiita käynnistämään myllyä. Vaikeilta tilanteilta kuitenkaan kukaan ei säästy ikuisesti. Tulee sairastumisia, onnettomuuksia, konkursseja, eroja, kuolemia ja menetyksiä, jotka painavat ihmisen polvilleen. Näistä vaiheista ei voi valita itseään ulos, vaan kivikkoinen matka on taitettava kaikkine tunteineen ja haasteineen.

Realiteetit tulevat todeksi, kun niitä ajatellaan nonstoppina. Aivot herkistyvät niin, että kaikki muut mahdolliset ajatukset johdattavat reittinsä takaisin siihen mitä tapahtui, koska tapahtui, missä… Elokuva on viimeiseen asti hiottu, eikä se pääty edes unissa.

Energia myllyn pyörittämiseen

Kaikesta ajattelusta väsyneenä ihminen kokee olevansa elossa tunteidensa kautta. Ne kertovat kivusta, turvattomuudesta, toivottomuudesta ja peloista, jotka pitävät ajatuskoneiston käynnissä. Tunteet antavat virtaa siihen, että yhä uudestaan tulee ajatelleeksi tapahtumia, joihin on sopeuduttava.

Prosessi johtaa lopulta hyväksymiseen asioille, joille ei voi mitään. Lopulta kaikesta löytyy myös hyviä puolia.

Irtipäästämisen vapaus

Myllyn pyöritys alkaa ennemmin tai myöhemmin väsyttää ja sen myötä tulee lepotaukoja. Itsensä kuunteleminen, mitä ajattelen, antaa mahdollisuuden pieneen askeleeseen eteenpäin, johon voi itse vaikuttaa. Se tuo nyt-hetkeen. Jokainen vaikea taival elämässä antaa mahdollisuuden oppia myös sopeutumista ja selviytymistä.

Kun ajatus on elokuvassa, aiemmin tapahtuneessa, tietoisuus avaa mahdollisuuden suunnata ajatuksen siihen, miltä tämä minusta tuntuu. Tunteet vievät ytimeen, omaan itseen, josta tulee voimaa ja tietoa uudesta suunnasta. Anna nimiä tunteille, joita koet. Kuuntele, missä kehosi niitä kantaa? Ymmärrä lempeästi niiden kautta tilannettasi. Fokus siirtyy tapahtuneista asioista sinuun itseesi. Silloin tulet päästäneeksi irti pakomomaisesta kipupisteen kelaamisesta.

Seuraava askel

Mitä sanoisit hyvälle ystävällesi, joka olisi samassa tilanteessa kuin sinä? Puhu niitä sanoja, kirjoita kirje itsellesi. Tämä lopettaa parhaiten myllyn pyörittämisen, eikä haasteellisia tunteita tuoteta koko ajan. Sinulla on vapaus päästää irti sitten, kun voit sen tehdä. Vähän kerrassaan tapahtuneet asiat alkavat siirtyä historiaan. Ne ovat osa tarinaasi, joka on muokannut identiteettiäsi, usein kirkkaammin omaksi itseksesi.

Empatia lisääntyy ja vertaistuki on auttavinta. Selvitymisen taidot muuttuvat parhaimmillaan avuksi myös toisille. Onneksi kukaan ei ole ensimmäinen, jonka mylly käynnistyy. Meitä on monia, jotka välitämme, tuemme ja toivomme puolestasi silloin, kun itse olet pimeässä. Etsi niitä ihmisiä ympärillesi ja elämä tarjoaa vetoapua. Jokainen päivä ottaa myös puolestasi askeleen eteenpäin polullasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *