Valo herättää ja aamut näyttävät parastaan. Linnut laulavat, ihmiset katsovat kadulla toisiaan. Heräämisen ihme on taas tapahtunut, kun päivänsäteet tervehtivät hymyillen ventovieraiden kasvoilla.
Menninkäisen herätys
Toisinaan matala aurinko pistää kuin parsinneula silmään ja potkaisee menninkäisen ilmoille. Silloin kevään ylistys julistaa osattomuutta ilosta. Osa meistä masentuu valon voimasta, se paljastaa kaiken pimeän mitä kannamme mukanamme. Tämä tarjoaa mahdollisuuden nähdä mikä meissä pyytää apua. Jumissa olo, kun ei ole ottanut monista vihjeistä huolimatta askelia, tärkeät valinnat ovat jääneet tekemättä. Taas on uusi risteys, valinta kiertyy aina uudestaan eteen.
Viesti
Mukanamme kulkeva tiedosto on niin suuri, ettei sitä heti ymmärrä. Turvattomuus, täyttymättömät tarpeet, syyllisyys tai arvottomuus, mitä kenelläkin, monenlaisia viestejä menninkäisten pimeästä olen käsitellyt. Työhuoneeseeni paistaa iltapäivän aurinko, jota on suitsittava sälekaihtimilla. Varjot kaatuvat matolle kuin tikapuut, niitä pitkin olen saanut monen ihmisen rinnalla kavuta tänäkin keväänä kohti kokonaista tarinaa, johon mahtuvat päivänsäteet ja menninkäiset.
Sopimus
Elämän käsikirjoitus on riittävän ehjä, kun suostuu ottamaan valot ja varjot, kaikki sen mikä on ihmiselle totta. Sen kanssa pärjää hiljaisena päivänä ja parhaana saa kiinni ilosta ja onnesta. Kiitollisuus on nopea reitti mahdollisuuksiin, jatkumo kiinnittää huomion siihen hyvään mitä on. Näin perustettu kivijalka houkuttelee rakentamaan tätä päivää. Oman osuuden tekeminen vahvistaa luottamusta, että lopulta elämä kantaa silloinkin, kun päivänsäde nukkuu. Aamulla mustarastas jo kantaa tulta nokassaan.
