Archive for 6.8.2017

Liian likainen

Kaikilla on käsitys miten haluaa tulla nähdyksi toisten silmin. Työssä, läheisten tai harrastusten parissa voi painottua erilaiset puolet. Toiset kantavat ominaisuuksiaan luontevasti ja jotkut ponnistelevat loputtomiin, koska eivät näe itseään kirkkaasti. Monet kokemukset vaikuttavat omaan kuvaan, joka on osa identiteettiä, vastausta kysymykseen: Kuka minä olen?

Salaisuuksien suolla

Useimmilla on historiassaan asioita, joita ei toivo muiden tietävän. Omat töpeksimiset, nöyryytykset ihmissuhteissa, väkivaltainen käyttäytyminen tai sen kohteeksi joutuminen ja monet muut asiat, joista on ottanut opikseen tai vähätellyt niitä pienemmiksi.

Vanhemmuuden heikot hetket, kun ei olisi millään jaksanut haastavia hetkiä lapsensa kanssa. Pelkkä ajatus siitä, että sai vääränlaisen lapsen tai sortui tekoihin, jotka pitävät syyllisyyden pihdeissä. Paljon asioita nousee pintaan terapiassa salaisuuksien suolta ja paljon sinne jää. Liian likainen kerrottavaksi.

Arvot selkänojana

Syyllisyyden tunne tulee siitä, että on toiminut arvojaan vastaan. Hyvä varas voi olla ylpeä taidoistaan, jos kokee toimintansa olevan osa hyväksyttävää tulonjakoa. Oikea ja väärä on kirjoitettu kollektiivisesti ihmisen mieleen ja empatia avaa sen tiedostot.

Toisinaan väärät valinnat ja teot heittävät ison varjon, jota ihminen yrittää pitää näkymättömissä muilta. Se johtaa epäaitoon ponnisteluun hyvyydessä, joka jää saavuttamatta. Kurjuutensa kohtaaminen avaa pitkospuut aitoon ja kokonaiseen kokemukseen itsestä.

Ystävän silmät

Ankarin katse kääntyy sisäänpäin. Ystävä on kallisarvoinen kuulija, joka ei tuomitse, vaikka teko ei olisikaan hyväksyttävä. Jaettuna asiat saavat mittasuhteet eikä energiaa kulu torjumiseen ja salaamiseen. Itselleen anteeksiantaminen auttaa siirtämään koetut asiat historiaan. Niiden voima häviää tästä päivästä ja uusi sivu aukeaa puhtaana.

Kuinka kalliita ovat luottoystävät, heidän kanssaan voi vastavuoroisesti puhdistaa liian likaiset kokemukset. Lohduttava ajatus on myös se, ettei yhtäkään täydellistä ihmistä ole – paitsi se, joka hyväksyy itsensä. Silloin hyväksyy myös toisten elämäntarinat.