Kevyt turvan tunne on kuin kupla, jonka hajoamista pitää varjella. Vihollisen tuoma uhka sijoitetaan vieraaseen, kuten politiikassa näinä viikkoina ollaan saatu jälleen nähdä. Tuntematon ja pelottava omasta itsestä siirretään muualle. Sen jälkeen mielikuvaan uskotaan. Uudet todisteet vahvistavat sitä, koska uskomukset vaikuttavat huomioihin ja tulkintoihin. Näin lukko toisensa jälkeen napsahtaa kiinni salaperäiseen ja kiehtovaan maailmaan, mitä itse kukin kantaa mukanaan. Siitä C.G. Jung puhui ihmisen varjona.
Varjon valinta
Tietoisuus on kuin jäävuoren huippu, meren alla vuori jatkuu. Pohjan ja meren kautta me kaikki olemme myös kollektiivisessa tietoisuudessa keskenämme. Jokaisessa on potentiaalinen ”vihollinen” ja rauhanrakentaja. Molemmat jäävät tutkimatta, jos ei tunnista niiden voimaa ja logiikkaa itsessään.
Arkeen saattaa vakiintua toimintastrategiaksi taistelu tai vähintäänkin varuillaan olo ulkoisia uhkia vastaan. Niitäkin riittää, Venäjän uhittelu, diktaattorivaltiaat, köyhyyden ja väkivallan kasvu, uutisista tulvii huolen aiheita jatkuvasti. Täysi kattaus lisää harhaa pahasta vieraasta, jonka toivotaan pysyvän kaukana. Onko elämämme kuva yhä enemmän nopeiden uutisten leikkaamaa pirstaletta? Kuka keskustelee oman varjonsa kanssa ja tekee valintaa, mistä siinä ottaa vastuun?
Lukon alta
Kaikissa meissä on epäluuloisuutta, pelkoja, vihaa ja kateutta, jotka jossakin tilanteessa saavat hienovaraisia ilmenemismuotoja tai johtavat suoraa toimintaan. Näiden tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti valintaa. Ymmärrys ja sovinnonteko itsessään olevien puolien kannssa, usein anteeksiantamisen kautta, johtaa vapautumiseen. Lahjaksi ryöpsähtää uutta energiaa, sitä hyvää varjoa, potentiaalia, mikä on ollut käyttämättä tuntemattoman ja ”pahan varjon” alla. Kaikki tämä maailmassa tapahtuva elää meissä jokaisessa.
Itseään silmiin katsominen, kivun ja ahdistuksen kohtaaminen on osa varjon tunnistamista. Samoin kaikelle hyvälle tilan antaminen ja voimiensa käyttöönotto niin, että se hyödyttää itseään ja vierasta, joka on saanut kantaa myös minun varjoani.
Tervetuloa vieras
Jos otetaan riski ja toivotetaan vieras itsessämme tervetulleeksi, tuntematon ja erilainen alkaa näyttäytyä mahdollisuuksina. Tarinassa Kettu pyysi Pikku-Prinssiä kesyttämään itsensä ja niin ketusta tuli ainutlaatuinen olento Pikku-Prinssille.
Ehjä ei ole vain palasia valmiiseen ennalta arvattavaan kuvaan, vaan potentiaalinen, täynnä uusiutuvaa energiaa, vaihtoehtoja ja luovuutta. Siitä kaikesta turvan löytävä kestää kuplien puhkeamisen, koska elämä kantaa silloinkin ja tarjoaa laajentumista, sinne, mitä ei vielä tunneta. Jokainen ajatus, valinta ja teko lisää kollektiiviseen tietoisuuteen aina jotain. Valinta on meidän.