Mitä tulee sanasta kiire mieleen? Sydän nostaa sykettä ja valmiustila nousee selviytymiseen. Stressi pukkaa päälle ja riittämättömyyden tunne nujertaa. Työnohjaajana törmään kiireeseen koko ajan. Jo vuosien ajan ihmiset arvioivat työtahdin kiihtyneen. Tutkimukset osoittavat monilla aloilla aivan toista.
Tosin työtä pitää itse priorisoida, kaikkea ei voi tehdä yhtä hyvin. Mihin kannattaa satsata eniten ja kuka vastaa kokonaisuudesta? Mikä on riittävän hyvin tehty? Vastaukset näihin kysymyksiin helpottavat energian suuntaamista työhön eikä kiireen tunteen kasvattamiseen. On myös todettu, että kiire tulee kollektiiviseksi kokemukseksi työyhteisössä, kun siitä aletaan puhua.
Jos ei olisi sanaa kiire
Olen monen ryhmän kanssa määritellyt uudelleen kiirettä. Mikä olisi korvaava sana; tihentymä, hetken juoksu, suosittu ajankohta… Nämä eivät nosta stressiä pintaan, vaan kuvaavat tapahtumien kasautumista tiettyyn aikaan, jolla on alku ja loppu. Sen jälkeen palataan taas normaaliin rytmiin. Krooninen kiire on korvien välissä.
Jatkuva vauhti alkaa hidastaa muistia ja keskittymiskykyä ja laskee työtehoa. Siksi lyhyetkin tauot ja nousu työtuolilta auttaa omaan rytmiin. Uusi alku töihin tarttumisessa useita kertoja päivässä avaa näköaloja ja luovien ratkaisujen mahdollisuudet avautuvat.
Hidasta askelta
Tein vuosia sitten erääseen työyhteisöön parin vuoden prosessin: Vauhtisokeudesta sopiviin askeliin. Arvot osoittautuivat tärkeäksi tukipilariksi, miten ja miksi ihmiset halusivat tehdä työnsä. Aiemmin he puhuivat kiireestä paljon, mutta muuttivat huomion siihen kuinka paljon on aikaa tehdä kaikkea.
Aika on kuin kuminauha, sitä voi venyttää, jolloin saa tilaa rauhassa toteuttaa asioita. Tämä työyhteisö oppi säätämään mittarit normaaliin tahtiin ja tihentymän tullessa laitettiin ensimmäiseksi takaraja aikaan, milloin se on ohi. Sitten katsottiin keinot ja priorisoitiin mitä jätetään tekemättä tai lykätään tuonnemmaksi. Kokemus tuotti lopulta tehokkuutta ja hyväa yhteistyötä.
Vapaa-aikakykyisyys
Suuri tehokkuusvaatimus voi toimia töissä, mutta latautuminen alkaa kärsiä pikkuhiljaa. Salakavalasti vapaa-aikakykyisyys laskee ja sieltä väsynyt alkaa jättää pois mukavia asioita. Lenkille ei jaksa lähteä, ei tavata ystäviä tai olla läsnä kevään liverryksissä ja siiveniskuissa.
Sopivat askeleet kysyvät koko ajan lupaa ja ovat tarjolla. Väsymys kannattaa levätä pois, hidastaa ja uusi rytmi siirtyy verenkiertoon, sykkii omalla sydämellä. Sieltä on ilo lukea suurempaa käsikirjoitusta ja tienviittoja mihin taikinaan kätensä antaa.
