Terhi Vedenkivi

Tulin juuri Erosta eheäksi- kurssilta. Ihmiset olivat iäkkäämpiä, suurin osa jo eläkkeellä ja liitot olivat kestäneet useimmilla pitkään. Ajatukseni viipyvät vielä ihmisten tarinoissa. Omasta materiaalistaan kukin työsti uutta käsikirjoitusta elämäänsä.

Kipeät tapahtumat painavat ihmisen polvilleen. Tunteiden pyöröovi jättää kiertämään paikalleen, kunnes löytää aukon ulos. Parisuhteessa on monia vaiheita, keitaita ja aavikoita. Parhaimmillaan ne tarjoavat kirkkaan peilin itseen ja mahdollisuuden tukea toista omaan kasvuun.

Epäonnistuminen on hyvä tulos

Omat määritykset tulevat pitkälti kollektiivisesta kentästä. Aiemmin oli vallalla ajatus, että eroaminen on epäonnistuminen. Sitä yritettiin välttää viimeiseen asti. Se toi myös häpeän ja syyllinenkin piti löytää. Siksi huonoissa suhteissa sinniteltiin ja tapahtuu sitä vieläkin.

Liitto on kuin paksu köysi, joka tulee lujaksi säikeistään. Kun askeleet ei suju yhteen, säikeet alkavat mennä poikki yksi kerrallaan. Tulee tunne-ero, kumppanuudesta ero, henkinen ero, seksuaalinen ero, taloudellinen ero, juridinen ero, ero vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta. Monen liitto on ollut vain muutaman säikeen varassa jo pitkään ennen lopullista eroa. Molemmilla osapuolilla ne katkeavat eri aikaan. Jos asioista ei puhuta matkan varrella, jättipotti eron tullessa on niin iso, että syitä ja kokemuksia ei kyetä jakamaan. Molemmille jää oma tarinasa, eivätkä ne muistuta toisiaan juurikaan, vaikka ollaan eletty samassa liitossa.

Renkaat vedessä

Vanhempana eroaminen on kuin heittäisi kiven veteen. Vaikutukset menevät pitkälle myös seuraaviin sukupolviin. Kurssilla käydään läpi suhdetta ex-puolisoon ja hänen mahdolliseen ”nyxään”, nykyiseen kumppaniinsa. Ehtoja ja vaatimuksia riittää. Sukujuhlat onnistuvat, jos uusi ei tule, – jos ex tulee eri aikaan… jne. Ajatuksia perataan sellaisiksi, että seuraavien sukupolvien ei tarvitse kantaa eronneiden loukkaantumisia ja vihaa. Likasangoilla on taipumus kulkea suvuissa, kunnes joku ne tyhjentää.

Erossa kokemukset menevät syvälle juuriin. Monet vanhat lapsuudenaikaiset vaillejäämiset aktivoituvat. Siksi reaktiot ovat joskus itsellekin hämmästys. Tunteet johtavat voimavaroihin ja vastauksiin. Sen jälkeen alkaa oma kasvu, joka perustuu vastuunottoon omasta toipumisesta. Kaikki langat siihen ovat omissa käsissä.

Navigaattoriin uudet koordinaatit

Identiteetti vaatii uuden kysymyksen: Kuka minä nyt olen, tämän ikäisenä naisena tai miehenä? Ei ole enää tuttua peiliä, entistä kumppania, joka saattoi vääristää kuvaa tai olla aivan mykkä. Itsensä uudelleenmäärittäminen, ytimensä löytäminen on hyvä tehdä sillä viisaudella mitä elämä on antanut. Kiitollisena katsomme kollegani Liisa Salmenperän kanssa kurssi toisensa jälkeen tätä ihmettä. Ihmiset tulevat väsyneinä ja rikkinäisinä. Kuinka pienessä ajassa he löytävätkään olennaisen, uuden suunnan elämäänsä ja itseensä! Sen mahdollisuus on heihin kirjoitettu. Kaikilla on tieto tasapainosta, jonka löytyminen on syvä matka itseen.

Ajatukset ovat automaattiohjauksessa, rutiini kantaa arjessa. Niitä täytyy ohjelmoida uudestaan, jos haluaa pysyvää muutosta. Ajatuksissa on ’parasta ennen päiväys’, muistin varastoissa on hyllyt täynnä vanhoja säilykkeitä. Ero johtaa suursiivoukseen. Aluksi jalat kulkeutuvat tutuille poluille kuin itsestään. Metsässä on mukava kulkea vanhaa polkua. Uuden polun tallaamiseen tarvitaan monta patikointia, sillä välin vanha polku kasvaa umpeen. Harjoittelulla voi automatisoida uuden ajatuksen terveestä itsetunnosta, mahdollisuuksista ja luottamuksesta.
Laakereilla ei voi levätä, sillä vain tietoisena huomaa rikkaruohot, vanhoista siemenistä versoavat rajoittavat toimintastrategiat. Niitä saa kitkeä jatkuvasti ja keskittyä kastelemaan kukkaa, uudistunutta Minää.

Eläkeliitto järjestää Erosta eheäksi-kursseja STEA:n, raha-automaattiyhdistyksen rahoituksella. Olen ollut kouluttajana vuodesta 2002 alkaen ja oppinut jokaiselta kurssilta elämäntaitoja. Lisäksi Ilta-Sanomat teki aiheesta artikkelin tämän viikonlopun numeroon 10.-11.3.2018. Toimittaja Heidi Hietala haastatteli minua.