Tag Archive for Tieto

Entä jos olen väärässä

Harha omasta oikeasta olemisessa vahvistuu pönkittämällä sitä valikoidulla tiedolla ja ohittamalla muun informaation. Henkilökohtaiset suodattimet tiedon seulomiseen muodostuvat monista uskomuksista, osatotuuksista, toiveista ja peloista. Mitä jos muistaisimme, että jollakulla toisella voi olla erilaisia näkemyksiä samasta asiasta yhtä perustellusti. Mitä tapahtuisi, jos me kaikki kysyisimme itseltämme: Entä jos olen väärässä? Syntyisikö keskusteluissa enemmän kuuntelemista ja laajenemista?

Aika peilinä

Moni tieto on aikaan sidottu. Mitä ymmärrän intohimoisesta aiheestani vuoden tai viiden kuluttua. Entä tulevat sukupolvet tuhannen vuoden kuluttua? Esimerkkejä löytyy kaikilta saroilta. Ihmiset ovat saaneet parasta ja uusinta hoitoa ajan saatossa yrteistä, kovista antibiooteista, rokotteista ja leikkauksista. Ei tarvitse katsoa montaa vuosikymmentä, kun uusi tutkimus kumoaa edellisen. Välillä hunaja ei auta flunssaan ja nykyiset tutkimukset vahvistavat sen auttavan. Kananmuna nostaa kolesterolia ja siten verisuoniperäinen dementian riski kohoaa, seuraavaksi kananmunasta löytyi ainetta, joka pienentää Alzheimertaudin riskiä.

Alkaako oma tämän hetken tieto näyttää totuuden muruselta? Tai ei edes siltä.`Mitä se saa aikaan? Uuden tiedon kaipuuta, etsimistä, kuuntelua, kyseenalaistamista omaan tietoon, eikä aina siihen toisen. Kritiikkiä on helppo ladella muille, aina sitä vasta-argumenttien verran kiinnostuksen kohteestaan tietää.

Kuinka osaan olla väärässä

Uuden tiedon tullessa joustavuus auttaa arvioimaan käsityksiäni. Miten suhtautua siihen, että luulin olevani niin oikeassa? Alanko hakemaan vahvemmin todisteita, jolla saan kumottua uuden tiedon vai voinko myöntää, että olin väärässä? Se ei meidän kulttuurissamme ole tavallista. Sen voi todeta vaalitenttejä katsellessa.

Asioiden kehittyminen johtaa vanhan tiedon kumoamiseen. Sitä sanotaan henkilökohtaisessa elämässä kasvuksi. Kuinka laiskasti tai ahkerasti sitä teen?

Algoritmien tahdissa tanssimme ennakkoon luotuja askelia mahtavassa netin tietopankissa. Vaikka tiedämme sen, silti väitämme askelia omiksi mielipiteiksi ja itsenäiseksi ajatteluksi. Kukaan ei ole keksinyt kaikkea tietoa itse – aina se jostain tulee. Minkälaisten suodattimien läpi? Päivitänkö riittävän usein omia vai toisten asetuksia?

Epäily tiedon rajallisuudesta antaa ymmärrystä, että joka tapauksessa tieto on vain tämän hetkistä ja se voi osoittautua myöhemmin aivan toiseksi. Mitä tehdä jos on ollut väärässä? Maailmankatsomukset, usko omaan terveyteen, turvallisuuteen ja itsenäisyyteen voivat johtaa kyseenalaistamaan tiedon pelkiksi uskomuksiksi, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Irtipäästäminen ja hyväksyminen antaa mahdollisuuden oppia uteliaaksi toisten tiedolle. Väärässä olemisen myöntäminen vapauttaa todellisuuteen, että useimmiten tieto on rajallista ja on ihmisiä, joilla on siitä rajallisestakin tiedosta isompaa ymmärrystä kuin minulla. Opettelen olemaan väärässä, vaikka se vähän kirpaiseekin.

Osmo Rauhalan teos

Mikä kiire tietää

Pyörimme tiedon virrassa päivästä toiseen. Osa datasta tarttuu meihin huomaamatta, osa pysyy aivoissamme hetken, kun oivallamme jotain ja liitämme tiedon omien ajatusten tilkkeeksi. Tietämisen eetos on vahva ja sitä arvostetaan. Kaikkien oletetaan tietävän esimerkiksi politiikasta, ilmastosta, kulttuurista ja terveydestä jotain. Koronasta varsinkin on monenlaista asiantuntijaa vastakkaisine tietoineen. Moni ajattelee tietävänsä enemmän kuin toinen rinnalla tepastelija. Se tuo arvolatauksen, joka asettelee ihmiset hierarkiaan. Kuka kuuluu oikeaan tai väärään leiriin. Tiedosta voi tulla vallan väline ja totuuden etsintä unohtuu.

Kuinka paljon on tietoa, jota emme vielä tiedä? Siihen ei taida olla kenelläkään yhtä pitävää vastausta kuin omasta varmalta näyttävästä todellisuudestaan. Hiljalleen ymmärryksemme karttuu ja vanha tieto korvautuu uudella. Sen suhteen me olemme aikamme vankeja.

Tiedon vastakohta

Mikä on tiedon vastakohta? Kun ei vielä tiedä – vai vääräksi osoittautuva tieto, jonka voimin joku pääsee sanomaan otsalamppunsa valossa sanat: Mitä minä sanoin! Intohimoisesti omaan asiaansa suhtautuva jää taikapiiriinsä, jossa harva suostuu siihen, ettei tiedä kaikkea. Sekin tieto, mitä itsellä nyt on, voi näyttäytyä myöhemmin pelkkänä hippusena ja siksi väärin tulkittuna isossa kokonaisuudessa. Tämä pätee mihin tahansa asiaan.

Tiedon muruset liimattuina uskomuksilla ja tuntemuksilla luo meidän todellisuutemme ihmisinä, yhteensä ihmiskuntana meillä lienee hiukan enemmän yhteistä kollektiivista tietoa. Kuinka monta kertaa olenkaan kääntänyt takkini ja ollut toista mieltä jos mistäkin asiasta. Se on kasvua ja laajentumista. Oikeastaan nautin siitä, kun löydän uuden näkökulman, joka muuttaa todellisuuttani ja kyseenalaistaa vanhoja selityksiäni. Uusikin tieto voi olla puutteellinen tai aivan väärä, mutta pitää ajattelua käynnissä. Tämä toisinaan unohtuu.

Koko maasto käytössä

Täsmätietoa tarvitaan, toivon sitä verottajalta ja hammaslääkäriltä mainitakseni vain muutaman viime ajan kontaktin. ’Ei tietämisen’ tila avaa ennalta arvaamattoman. Siihen ei ole aluksi rakenteita, joihin asettaisi ymmärryksen puutteensa. Hiljalleen oma tila, keho, kokemus ja tunne alkaa muovata olemiseen. Tienviittoina toimii rauha ja lepo, silloin sydämellään näkee laajemmin. Siitä muodostuu henkilökohtaista tietoa. Toisen tieto on rakennettu eri palasista, mutta se on hänelle todellista. Jos me näkisimme motiivimme ja valikoivuutemme tiedon suhteen kirkkaammin, suostuisimmeko määrittelemään tietämisen sijasta käsityksiämme näkemyksiksi? Avaisiko se vuoropuhelua väittelyn ja oikeassa olemisen sijaan.

Omat isot ja pienemmätkin valinnat tiedon suhteen on hyvä tehdä siten, että katsoo karttaa niiltäkin kohdilta, joihin ei kuvitellut menevänsä. Kiire tietämisen reunustamien rajojen sisälle saa parhaimmillaan janoamaan sieltä ulos, katsomaan sitä, mitä ei vielä tiedä. Varman tiedon lukitseminen kuuluu aamulle, joka tulee aina yön jälkeen.

Tietoa tankkaamassa