Terhi Vedenkivi

Juhannus lähestyy ja ihmiset kokoontuvat yhteen. Tapaamiset voivat sujua omien läheisten kanssa tutun kaavan mukaan. Kuka puhuu tai viihdyttää porukkaa, kenen ääntä ei kuulu, eikä kukaan tule häneltä mitään kysyneeksikään. Jotkut aiheet jäävät keskustelujen ulkopuolelle, koska mielipiteiden sävyttämiltä linjapuheilta halutaan välttyä.

Hyttyset inisevät, uudet perunat porisevat ja uimisesta ei saa tarpeekseen, jos ilmojen kanssa käy tuuri. Ihana valon juhla käen kukkuessa ja yölaulajien konsertissa on kesän odotettu tapahtuma. Juhlaseurueeseen voisi lähteä tänä vuonna yhden suun ja kahden korvan kanssa. Tuplaten kuuntelemista kuin puhumista. Kuuntelu avaa uteliaisuutta, miksi jonkun ajatukset ovat syntyneet juuri tuollaiseksi.

Oman mielipiteen esittäminen voi hetken odottaa. Hyvän tarkoituksen etsiminen erilaisesti ajattelevan ihmisen puheesta auttaa keskustelua eteenpäin niin, että mukava tunnelma kantaa kaikkia. Tarkentavat kysymykset syventävät kohtaamisia. Kysy kuulumisia myös häneltä, joka on keskipisteen laitamilla.

Yksinkertaiset lainalaisuudet

Kuuntele enemmän kuin puhut ja vältä ainakin pitkiä monologeja, joilla vangitset toisten korvat. Vastavuoroisuuden periaatteet ovat yksinkertaiset. Ne toimivat niin työelämässä, kouluissa kuin sukulaistenkin kesken.

Se joka kuuntelee, saa myös tilan puhumiseen. Ihmiset haluavat kuulla mielipiteitä vastavuoroisissa tilanteissa. Me suomalaiset olemme myös hyviä sietämään hiljaisuutta. Kun kaikki yhdessä kuuntelevat luonnon ääniä, syntyy syvä yhteys. Jokainen on läsnä omana itsenään.