Tag Archive for vuorovaikutus

Naamion takana

Presidentti Sauli Niinistö avasi uuden sivun suhtautumisessamme itänaapuriimme toteamalla, että nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät. Helsingin Sanomissa oli myös 12.3.2022 hieno Jussi Ahlrohtin artikkeli naamioista. Niillä peitetään todellista tai näytetään ulospäin sitä, mitä toivotaan näkyvän. Naamio palvelee aina jotain motiivia meidän jokaisen elämässä.

Hyödyt ja haitat

Naamio vahvistaa valtaa ja helpottaa asioiden hoitamista. Ammattien asiantuntijavaltaa vahvistetaan tutuilla naamioilla. Liian räväkkä ja höpöttävä terapeutti ei herätä luottamusta asiakkaissa, mutta muussa seurassa nämä ominaisuudet saattavat toimia hyvin. Poliitikot hakevat uskottavuutta monenlaisilla naamioilla.

Naamiot on valetttu käyttäjänsä muottiin ja ja joskus ne ovat huokoisia, päästävät läpi ajatuksia ja asenteita. Taitava kuulija osaa katsoa naamion taakse. Mitä empaattisemmin sen vähemmän naamiota tarvitaan.

Naamioiden piirteissä on myös itseltäänkin salaisia agendoja: Hyväksykää minut! Lupa liittyä toisiin voi edellyttää omassa mielessä naamiota, koska ei usko tulevansa hyväksytyksi omana itsenään. Naamio tuo turvaa. Sen taakse voi piilottaa ainakin osittain haavoittuvia puoliansa ja näyttää vahvemmalta, mitä tuntee olevansa. Paljon käytettynä naamio saattaa liimautua ihoon, jolloin tärkeä tila lakkaa olemasta.

Naamion valaminen

Kollegani Maire Toijanen teki aikanaan psykodraamaohjaajaopintojensa lopputyönään hienon työn naamioiden käytöstä, jota hän opiskeli mm. Brasiliassa. Saimme pienen joukon kanssa kokea Mairen ohjauksessa matkan rajapintoihin itsessämme, kun valoimme toistemme kasvoille kipsistä naamiot. Vain silmät ja hengityksen mahdollistavat aukot jäivät näkyviin, kun antauduimme hitaaseen työskentelyyn.

Ulkomaailma loittoni ja naamio sisältäpäin taltioi ihon jokaisen juonteen. Tila kasvojen ja naamion välillä tuli tärkeäksi. Peilipinta naamion nurjalta puolelta avaa uudella tavalla kysymyksiä: Kuka minä olen suhteessa muihin? Mitä jää näkymättä ja mitä pelkään tai toivon?

Yksin ollessa luulen olevani milloin mitäkin ajatusten laukasta riippuen. Naamiosta tietoiseksi tuleminen lisää ymmärrystä siinä kirkkaassa todellisuudessa, kun näkee itseään samaan aikaan sisältä ja ulkoa. Se mahdollistaa myötätuntoa ja avoimuutta itseä kohtaan ja rakentaa pohjaa sille, että ei huku naamioiden taakse. On hetkiä ja ihmisiä, joiden kanssa ei tarvita mitään naamioita. Mitä enemmän elää avoimessa tilassa, sen vastuullisemmaksi tulee siitä, kuinka ja minkälaisin motiivein liittyy muihin.

Naamiot herättävät kysymään, kenellä on enemmän totuutta käytettävissä, näkijällä ulkoapäin vai naamion kantajalla? Luulen, että molemmilla yhteensä on pelimerkit parempaan vuorovaikutukseen, jos tunnistetaan omat naamiot ja ollaan valmiit kunnioittamaan naamion sisäpuolta. Ehkä jonain päivänä olemme valmiit laskemaan kaikki naamiomme. Siihen asti harjoittelemme tietoiseksi tulemista lempinaamioistamme.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on IMG_4758-1.jpg
Oma naamioni