Metsä meissä

Metsän puut ovat kuulleet ihmisten suruja ja iloja. Monissa murheissa olen lähtenyt metsään. Vanha kuusi on lohduttanut, antanut toivoa ja lepopaikan oksiensa alla. Lapsesta asti pelkkä metsän tuoksu jo auttoi. Olen syntynyt kansaan, jonka juuret ovat syvällä metsässä.

Puiden elämää

Tietokirjailija, metsänhoitaja Peter Wohllebenin kirjassaan Puiden salattu elämä kirjoittaa puiden muistista ja tunteista. Ne viestivät juuriensa avulla toisilleen, varoittavat myrkyllisistä hyönteisistä ja hoitavat toisiaan. Yhden puun runkoa vasten ehtii käydä monta ihmisten sukupolvea lepäämässä.

Puut jaksavat kantaa minunkin tunteeni. Hetken kuluttua jo eri kokoiset tassujen jäljet ja polut muistuttavat, että olen kyläilemässä, mutta aina tervetullut.

Terveysvaikutuksia

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen on tehnyt vuosien ajan mielenkiintoisia tutkimuksia metsän vaikutuksista. Jo 15 minuutin oleskelu metsässä alentaa verenpainetta ja sykettä ja auttaa palautumaan stressistä. Terveysvaikutukset ovat kaikille samat, pitipä metsäretkistä tai ei.

Kliinisen allergologian emeritusprofessori Tari Haahtela on tutkimuksissaan todennut immuunipuolustuksen olevan vahvempi niillä, jotka asuvat monimuotoisen luonnon äärellä. Jopa teini-ikäisten iholla mikrobeita on runsaammin ja se vaikuttaa terveyttä edistävästi.

Metsän monimuotoisuutta olisi hyvä vaalia ja siihen suosituksia ja lakejakin onneksi säädetään. Elonkirjo on kaunis sana. Se pitää sisällään myös meidän terveyspankin, että solumme hoitaisivat omatoimisesti kehoamme.

Aljopuu

Kulkija nojasi reittinsä varrella ystäväpuuhun ja sai voimaa jatkaa matkaa. Suvuilla oli myös omat pyhät puunsa, jotka toimivat peilinä ihmisten voimavaroihin. Aljopuu eli pitämyspuu on ollut itselleni yksityinen alttari, jonka edessä olen voinut kestää keskeneräisyyteni, virheeni ja onnistumiseni. Rosoiseen runkoon nojatessa mieli nousee latvaan ja näkee oman elämän mittasuhteet. Kättelen kuusen alimman oksan ja palaan aina takaisin arkeen keventyneenä.

Joskus eksyn metsään ja jään kulkemaan ympyrää, suuntavaistossani ei ole kehumista. Erään kerran istahdin väsyneenä kivelle. Ajatus avasi kaksi suuntaa – hätääntymisen ja turvan. Valitsin pienen painin jälkeen karhun näkökulman ja totesin olevani perillä, itsessäni. Jalat löysivät pian tutun polun.

Yle Areenassa on ohjelmasarja Tulevaisuuden puutarhat, se tuo toivoa, että kaikilla olisi elonkirjoa ympärillä ja omia aljopuita. Ilmastonmuutoksen kannalta on tärkeää tehdä uusia ratkaisuja ja vaalia luontoa kaikkialla.

Näinä päivinä Ukrainan viljavilla mailla näkymät ovat kauheita kylissä ja kaupungeissa. Kannan unelmaa, että siellä uudelleenrakentaminen antaa mahdollisuuden uudenlaisiin monimuotoisiin puutarhakaupunkeihin. Moni maa tulee auttamaan tässä ja samalla huomio kohdistuu kansainvälisesti vihreään rakentamiseen. Hiilinieluja tulee olemaan joka korttelissa ja saamme puiden huolenpitoa ja hoitoa kaikkialla. Pariisin suunnitelmissa keskusta on varattu pyöräilijöille ja puille. Jokainen puu antaa meille puhdasta ilmaa hengitettäväksi, iloa ja mielenterveyttä.

Ihme kahden puun välissä.

Comments are closed.