Syntymälahjaksi saamme ajan. Ei se kulu, toistuu vain planeettojen kierto, josta saamme yhteisesti sovitun mittarin. Joidenkin lahja on valmiiksi jo pieni, toiset voivat säädellä jossain määrin, kuinka kuluvat ajassa.
Henkilökohtainen aikakäsitys on mielenkiintoinen. Syklinen aika tuo asioita eteen, silloin niitä tehdään. Kalenteri ja kello ovat haasteita. Lineaarinen aika on hallinnassa, ainakin melko usein. Kalenteriin merkityt asiat tulevat sovittuina aikoina vastaan. Kalentereilla on tapana pullistella, niinkuin ottaisivat itse ohjat sisältöönsä.
Kaikilla on kokemus siitä, kuinka aika kuluu nopeasti tai hitaasti. Korona-aika on antanut monelle tilaa. Ajasta tulee omaa. Se nostaa ajatuksia arvoista. Mikä on tärkeää? Kuinka haluan käyttää aikani, mihin annan itseäni. Mistä saan sitä, mikä on mielekästä. Tämä kaikki tapahtuu yhden väliviivan aikana, syntymäpäivä – kuolinpäivä.
Lapselle aika on hidasta, koska asiat tulevat uusina ja ainutlaatuisina koettavaksi. Mitä vanhemmaksi tulee, toistot lisääntyvät ja aika tuntuu kuluvan nopeammin. Ruuhkavuosissa vaatimuksia on enemmän kuin ehtii tehdä, sekin tuo harhan, että aika loppuu. Ei se lopu, me vain kypsymme siinä kuin hyvä viini.
Tarkkailijana
Ajan virta kulkee yhteen suuntaan. Välillä elämä istuttaa meidän rannalle. Menetykset, sairastumiset, uupumiset tai muut tapahtumat, jotka pysäyttävät arjen rutiinin, nostavat meidät katsomaan ajankulua.
Rinnalle pysähtyjät ovat arvokkaita kuulijoita, kirkkaita peilejä. He todistavat tarinaa, jota me kirjoitamme omasta ajastamme, elämän käsikirjoitusta. Aika on kaunis, kun sen rajallisuuden hyväksyy. Kun muistaa sen lahjaksi, josta itse päättää, kuinka sen käyttää.
Omaa elämää voi katsoa joskus vierestä, lempeän tarkkailijan silmin. Hän antaa kiitosta, kannustusta, ei moiti ja rankaise eletystä, vaan tarjoaa mahdollisuuksia. Pysähtymiset ovat risteyksiä, joissa punnitaan miten jäljellä olevan ajan voisi käyttää.
Nyt-hetkellä koko
Tässä ja nyt, pysähtyminen avaa käsillä olevan hetken. Aika lakkaa huijaamasta elettyyn haikailun tai katumisen avulla. Etukeno tulevaan vastatuuleen lakkaa. Pysähtymisessä nyt on kaikki. Se avaa muita ulottuvuuksia ihmisessä kuin suorittamisen, siitä iloitsijan tai uupuneen. Meissä on ajatonta, kyky kokea ikuisuutta. On maailmankatsomus mikä tahansa tai selitykset mitkä hyvänsä, meissä on mukana isompaa kuin jaksamme ymmärtää tekemisen ja ajan tasolla.
Pysähtyminen vapaaehtoisesti tuo lähemmäksi itseä. Ajaton tila tuo olemiseen siinä kehossa, jonka kotelossa asut. Turvallisuus omassa ytimessä on totta, joka kestää läpi elämän ja kuoleman. Aika valmistaa meitä. Me voimme antaa ajan lahjan toteutua meissä.
Kevät on yhteinen merkkipaalu. Nautitaan siitä, kuka missäkin oman ajan mutkassa.
