Luonnossa liikkuessa voi ihastella vihreän sävyjä, tuoreiden lintupesueiden pyrähdyksiä ja metsän runsasta kanttarellisatoa. Kuinka paljon täydellisempää olisi, jos me ihmiset olisimme osanneet säästää ja kunnioittaa planeettaamme. Kaikki muu on täydellistä, mutta ihmiskunta vain niin keskeneräinen.
Heikkous vai vahvuus
Luin juuri Mihail Šiškinin Sota vai rauha -teoksen, joka avasi ymmärrystäni pitkältä matkaltamme naapurimaahamme. Jos yksilön vaikuttamisen mahdollisuuksia ei ole, vastuun kantaa kaukainen hallinto eikä sitä ole syytä arvostella ainakaan ääneen. Kuinka monta sukupolvea tarvitaan muutokseen? Historian valossa tosi monta.
Nopean muutoksen toivossa on viisasta siivota omaa tonttia. Me kaikki kannamme jotain yhteiseen kekoomme. Ajatukset, puheet, teot, asenteet ja uskomukset luovat kollektiivisen kenttämme ihmiskuntana. Jokainen voi vaikuttaa omaan verkostoonsa.
Haemmeko toisten heikkouksia, joiden päältä koemme olevamme korkemmalla vai onko keskeneräisyyden näkeminen kutsu kasvuun ja muutokseen? Arvostelu on niin helppoa ja houkuttelevaa. Kritiikkiä tietysti tarvitaankin, että vastavoimia saadaan käyttöön parempaan maailmaan. Diktaattorien aika vain näyttää toistaiseksi jatkuvan. Miten sen kestää muuten kuin sulkemalla silmät ja säännöstelemällä tiedon määrää todellisuudesta?
Ihmiskäsitys luo maailmankuvan
Kuka minä olen? Kysymys tulee aika ajoin elämänkaaressa voimakkaasti ratkaistavaksi. Arvot kirkastavat minuutta, mikä on juuri minulle tärkeää? Kuinka itse voin toteuttaa sitä ja milloin toimin arvojen vastaisesti?
Ihmiskunta kehittyy ja kasvaa -joskin hitaammin kuin aiemmin toivoin tai uskoin. Etenemisvauhti ei kai ole niin tärkeää kuin oikea suunta. Humaanit arvot lienevät paras takuu ihmiskunnan jatkolle. Toisten kunnioitus ja arvostus takaa kaikille oikeuden elämään luontoa säästäen. Vaikka olemme toteutumasta kaukana, omaa osuuttaan voi kukin kantokykynsä mukaan arvioida.
Tiedän, että tämä aihe on kuuma ja aiheuttaa isoja tunteita, mutta siitä huolimatta itse painin ruokavalintojen, kuluttamisen, lentämisen ja ärsyttävien mielipiteiden arvostelemisen kanssa. Ja olen niin keskeneräinen! Samalla en voi unohtaa, että olen osaltani tullut muuttamaan maailmaa – toivon, että paremmaksi.
Muutamien satojen tai tuhansien vuosien päästä tämä tekoälyn aikakausi näyttäytyy keskiajan pimeänä jatkeena, jos me ihmiset unohdamme ihmisyyden, ytimen itsestämme, josta kukin voi lukea tienviittoja parhaaseen polkuunsa.
Keskustelu kuhisee taas, mikä on oikein tai väärin ihmisten parantumisen kentällä. Suomessa virallinen taho pitää huolta, että kaikki tarvitsevat saisivat tutkitusti hyvää hoitoa. Kaikessa se ei päde, kuten olemme saaneet todeta esim. vanhusten pitkäaikaishoidossa ja loputtoman pitkissä jonoissa hoitoihin. Toisaalta ”väärin” keinoin parantuminen on nimetty uskomushoidoksi, joka voi johtaa pahimmillaan auttajien ammattinimikkeiden purkuun ja rangaistuksiin. Joiissain tapauksissa nämä raja-aidat ovat tarpeen, mutta nyt kahtiajakautuminen menetelmien osalta on yhtä risainen kuin maailmanpolitiikka.
Ihmiskäsitys määrittelee
Virallinen, ”oikea” tutkimustieto perustuu pääsääntöisesti biologiseen ihmiskäsitykseen. Sen pohjalta rahoitetaan tutkimuksia ja lisäksi taloudellisin intressein esim. lääketeollisuuden etuja.
Nykyään paljon laajempi ihmiskäsitys on tullut ymmärrettäväksi. Monet ihmiset katsovat holistisemmin elämäänsä kehossa. Siltä pohjalta on jo tutkimuksia hoidoista, tosin rahoituksia näihin ei juurikaan ole. Mitä ja miten tutkitaan, sen mukaisia tuloksia saadaan.
Kirjoitin blogiini 12.6.2014 Sairaus kertoo tarinaa, kuunneltuani immunologian erikoislääkäri / psykoterapeutti Brian Broomin kaksipäiväistä luentoa Tampere-talossa ja luettuani hänen kirjansa. Se avasi paljon sitä, mitä itse lähes 40 vuoden ajan terveydenhuollossa toimineena olen nähnyt. Kaikki kokemukset ihmisen elämässä heijastuvat kehoon.
Moni menetelmä on aluksi ollut kiellettyjen listalla, mutta tullut käyttöön toimivuutensa ja riittävän tutkimuksen siivittämänä. Näistä esimerkkeinä akupunktio, rentoutus pelkoihin, viimeisimpänä hammaslääkäripelkoon ja EMDR-traumaterapia, jota itsekin teen, sekä monia muita.
Toinen blogini Viisautta mikroskoopin alla 29.3.2019 avaa solubiologi Bruce H. Liptonin käsitystä ja perusteluja ajatusten voimasta soluissamme. Tämä auttoi minua ymmärtämään, miksi monet ihmiset myös vastaanotollani ovat parantuneet useista fyysisistä vaivoistaan. Oire on viesti jostain, jonka löytäminen tuo mahdollisuuden tehdä muutos eikä vain himmentää oiretta. Se muuttaa elämää syvemmällä tasolla ja tuo useimmiten tyytyväisyyttä ja henkilökohtaista merkityksellisyyttä.
Ajatus luo
Perimämme ja olosuhteiden vaikutusta en kiistä, mutta ajatus on työkalu, jolla vaikutetaan hyvinvointiin. Mitä ikinä ihmiselle tapahtuukaan, hänellä on aina mahdollisuus löytää oma tontti: kuinka suhtautua tapahtumiin. Anteeksiantaminen ja irtipäästäminen ovat tehokkaat työkalut päästä epäoikeudenmukaisista kokemuksista eteenpäin. Siihen riittää ajatukset.
Hyvät uskomukset elämästä, itsestä ja toisista ihmisistä tuovat toiveikkuutta ja myötätuntoa. Ne herättävät voimia tasapainoon ja intuition kuulemiseen, jolloin voi löytää reittejä ja suuntaa elämäänsä. Usein oireet toimivat tienviittoina, eivätkä vain kiusankappaleina.
Ajatus luo toimintastrategian, joka alkaa tulla rutiiniksi elämään. Miksi ei ohjelmoisi hyväksyvää ja mahdollistavaa tapaa elää? Se toimii aina. Ensimmäinen askel on hyväksyä se, mitä nyt on. Siihen todellisuuteen voi rakentaa omaa elämää niillä edellytyksillä, mitkä ovat käytössä. Usein ne lisääntyvät joka askeleella.
Monet huomaavat prosessissa oireilunsa vähenevän. Olen nähnyt ahdistusten ja masennusten helpottumisen lisäksi migreenien harventuneen, vuosien unettomuuksien parantuneen, kroonisten kipujen kadonneen ja vieläkin ihmeellisempää. Joskus ajatus tarjoaa sisäisen rauhan tai kiitollisuuden eletystä elämästä viimeisellä suoralla. Kaikki eivät parane lääketieteen, eivätkä minkään hoidon tai ihmeen kautta, mutta jokainen kohta polulla voi olla täynnä merkitystä ja helpotusta.
Silta tulevaan
Suomi ei ole edistyksellinen maa vaihtoehtoisten hoitojen hyväksymisessä. Meillä ei sallita täydentävän hoidon käsitettä, vaan jako on jyrkkä ja kuilu syvä. Itse olen virallisen nimikkeen edustaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, EMDR-terapeutti (käypähoitoihin sisältyvä terapia), NLP-psykoterapianopinnot (3v.) suorittanut, jota Suomessa ei hyväksytty viralliseksi psykoterapiaksi, mutta monessa muussa maassa se on virallisten psykoterapioiden listalla ja käytössä. Lisäksi teen EFT-terapiaa, jota moni terapeutti käyttää täydentävänä hoitona ja sitä voi jo opiskella Suomessa. Hypnoosihoidot avaavat usein hoitohuoneeni divaanilla ihmisten valtavat voimat eheytymiseen kaikilla tasoilla.
Toimin vaihtoehtoisen ja virallisen ihmiskäsityksen väliin rakennetulla sillalla, eikä toistaiseksi ole ollut uhkaa ammattinimikkeen menettämisestä. En näe eroa käsityksessäni ihmisen parantumisen voimaan uhkasakkojen alla olevaan Maria Nordiniin. Olen myös iloinen Suomen Onkologiayhdistyksen myöntämästä palkinnosta syöpätautien ylilääkäri Jaana Kaleva-Kerolalle ja kansallisen syöpäkeskuksen perustamisesta aivan näinä päivinä ja kansallisen syöpäkeskuksen perustamisesta aivan näinä päivinä. Olen tehnyt yhteistyötä viisaiden virallisten ja vaihtoehtoisten menetelmien edustajien kanssa ja oppinut heiltä paljon. Kiitos siitä.
Kutsun yhä useampia sillalle, jossa voi hyväksyvästi arvioida kaikkea ihmistä auttavaa toimintaa ”parantajien” kentällä. Sieltä näkee kauas tulevaan. Kun seuraavat sukupolvet kirjoittavat historiaa ajastamme, se näyttäytyy sellaisena, minkälaiseksi sen nyt teemme.
