Elämä hymyilee, ainakin useimmiten, kun asiat sujuvat ja kaikki narut ovat omissa käsissä. Jokaiselle tulee notkoja, joissa pärjääjä joutuu määrittelemään itsensä ja toiset uudestaan. Tässä kuvattuna tyypillinen tapaus terapia-asiakkaan prosessista.
Turva katoaa
Kontrollin pitäminen auttaa selviytymään. Samalla se vahvistaa kuvaa itsestä vahvana ja kaikki turva pysyy omassa taskussa. Mutta kun keho hälyttää, että kaikki ei ole kunnossa, konkurssi uhkaa tai puoliso lähtee, alkaa uhkan merkit tuntua. Elämään kuuluvia pysäkkejä tulee kaikille. Se laittaa miettimään mihin kyytiin lähtee.
Kun selviytymisen eetos loppuu mihin tahansa katastrofiin, se johtaa katsomaan, kuinka paljon tai vähän lopulta luottaa ihmisiin. Oma kontrolli täytyy antaa toiselle, joka osaa auttaa. Voimantunnossaan ihminen ei huomaa, kuinka vähän luottaa toisiin itsensä kohdalla. Periaatteessa kyllä, koska luottamus on useimpien arvojen mukaista, mutta syvimmillään ajatus nojata toiseen, romuttaa turvan. Hätääntyminen ja sisäinen reaktio alkaa sumentaa toimintakykyä, eikä sitä voi järjellä tajuta.
Juurille
Olemme historiamme tuotosta. Eletty elämä on muovannut meitä ja tarjonnut paljon hyviä keinoja. Kun ne eivät ole käytettävissä, mennään syvemmälle ytimeen. Turvattomuudella on juuret, pettymyksiä, liian isoja saappaita vailla tukea tai se voi olla suoraan perittyä. Salakavalasti kuva itsestä ja elämästä on tarttunut meihin.
Ahdistus voi nousta sietämättömäksi, kun joutuu antamaan itsensä toisten käsiin ilman luottamusta. Murtuneena asiakkaani sai kiinni, kuinka luottamus toisiin oli särkynyt useamman kerran. Alkuperäinen tunne laukesi päälle ylimitoitettuna nykytilanteeseen. Mutta koska tunteilla on etuajo-oikeus, prosessi piti vain suostua käymään läpi.
Uusi määritys
Kysyin asiakkaalta: Haluatko jatkaa entisellä selviymisohjelmalla, vai mikä ajatus toisiin luottamisesta voisi olla vaikeassa tilanteessa toimivampi nyt? Pitkän ketjun kautta hän kävi kertomassa nuoremmalle itselleen, että kaikki eivät ole epäluotettavia ja on lupa saada apua.
Turvattomuuden tunne nousi kuitenkin uudestaan. Juuri se auttoi häntä riisumaan suojaavia kerroksia ympäriltään. Lopulta hän pääsi rauhaan uudella ajatuksella: Kaikkiin ei tarvitse luottaa, mutta voin luottaa ihmisiin, jotka kuulevat omaa sydäntään.
Minä otin heti kiitollisena itsekin käyttöön tämän viisauden. Kutsun teitä kaikkia sydämen ääneen. Tunnistamme toisemme, autamme ja tuemme. Turvaa voi tarjota turvattomalle, koska silloin on sydän auki eikä kuoret ole tiellä.
