Tag Archive for ymmärrys

Naamion takana

Presidentti Sauli Niinistö avasi uuden sivun suhtautumisessamme itänaapuriimme toteamalla, että nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät. Helsingin Sanomissa oli myös 12.3.2022 hieno Jussi Ahlrohtin artikkeli naamioista. Niillä peitetään todellista tai näytetään ulospäin sitä, mitä toivotaan näkyvän. Naamio palvelee aina jotain motiivia meidän jokaisen elämässä.

Hyödyt ja haitat

Naamio vahvistaa valtaa ja helpottaa asioiden hoitamista. Ammattien asiantuntijavaltaa vahvistetaan tutuilla naamioilla. Liian räväkkä ja höpöttävä terapeutti ei herätä luottamusta asiakkaissa, mutta muussa seurassa nämä ominaisuudet saattavat toimia hyvin. Poliitikot hakevat uskottavuutta monenlaisilla naamioilla.

Naamiot on valetttu käyttäjänsä muottiin ja ja joskus ne ovat huokoisia, päästävät läpi ajatuksia ja asenteita. Taitava kuulija osaa katsoa naamion taakse. Mitä empaattisemmin sen vähemmän naamiota tarvitaan.

Naamioiden piirteissä on myös itseltäänkin salaisia agendoja: Hyväksykää minut! Lupa liittyä toisiin voi edellyttää omassa mielessä naamiota, koska ei usko tulevansa hyväksytyksi omana itsenään. Naamio tuo turvaa. Sen taakse voi piilottaa ainakin osittain haavoittuvia puoliansa ja näyttää vahvemmalta, mitä tuntee olevansa. Paljon käytettynä naamio saattaa liimautua ihoon, jolloin tärkeä tila lakkaa olemasta.

Naamion valaminen

Kollegani Maire Toijanen teki aikanaan psykodraamaohjaajaopintojensa lopputyönään hienon työn naamioiden käytöstä, jota hän opiskeli mm. Brasiliassa. Saimme pienen joukon kanssa kokea Mairen ohjauksessa matkan rajapintoihin itsessämme, kun valoimme toistemme kasvoille kipsistä naamiot. Vain silmät ja hengityksen mahdollistavat aukot jäivät näkyviin, kun antauduimme hitaaseen työskentelyyn.

Ulkomaailma loittoni ja naamio sisältäpäin taltioi ihon jokaisen juonteen. Tila kasvojen ja naamion välillä tuli tärkeäksi. Peilipinta naamion nurjalta puolelta avaa uudella tavalla kysymyksiä: Kuka minä olen suhteessa muihin? Mitä jää näkymättä ja mitä pelkään tai toivon?

Yksin ollessa luulen olevani milloin mitäkin ajatusten laukasta riippuen. Naamiosta tietoiseksi tuleminen lisää ymmärrystä siinä kirkkaassa todellisuudessa, kun näkee itseään samaan aikaan sisältä ja ulkoa. Se mahdollistaa myötätuntoa ja avoimuutta itseä kohtaan ja rakentaa pohjaa sille, että ei huku naamioiden taakse. On hetkiä ja ihmisiä, joiden kanssa ei tarvita mitään naamioita. Mitä enemmän elää avoimessa tilassa, sen vastuullisemmaksi tulee siitä, kuinka ja minkälaisin motiivein liittyy muihin.

Naamiot herättävät kysymään, kenellä on enemmän totuutta käytettävissä, näkijällä ulkoapäin vai naamion kantajalla? Luulen, että molemmilla yhteensä on pelimerkit parempaan vuorovaikutukseen, jos tunnistetaan omat naamiot ja ollaan valmiit kunnioittamaan naamion sisäpuolta. Ehkä jonain päivänä olemme valmiit laskemaan kaikki naamiomme. Siihen asti harjoittelemme tietoiseksi tulemista lempinaamioistamme.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on IMG_4758-1.jpg
Oma naamioni


Painutko jorpakkoon

Olen pysähtynyt kuuntelemaan uteliaana kiukkua ja raivoa, kuinka se voi toista palvella ja toisen myrkyttää. Kiukku on taitolaji, josta pitäisi saada päästötodistus suoritetusta oppimäärästä viimeistään yläasteella.

Viha on vahva henkilökohtainen reaktio jostain tapahtumasta. Sen tehtävä on pitää huolta rajoista ja oikeudenmukaisuudesta. Parhaimmillaan voimakas leimahdus pysäyttää ihmisen pitämään huolta itsestään. Keinot hyvien rajojen rakentamiseen eivät hoidu vihalla. Yksityinen oikeustaistelu kokemiaan vääryyksiä vastaan johtaa katkeruuteen ja uhriutumiseen, jos viha ei johda itsensä kuuntelemiseen.

Tulkinnoilla jorpakkoon

Jotkut tapahtumat elämässä nostavat syystäkin vihareaktion. Ihminen antaa kokemukselleen oman tulkintansa juuri tunteen takia. Käsikirjoitus alkaa saada tulkinnasta juonen, jonka faktat asiaan osallisen kanssa ovat tarkistamatta. Viha pysyy yllä ja saa uutta voimaa miettimällä koettuja vääryyksiä ja syyllisen kataluutta. Syyllinen kantaa omaa tulkintaansa ja kumma kyllä, usein myös hän kokee olevansa uhri. Lopulta lankavyyhti on niin sekaisin, ettei kukaan saa langanpäästä kiinni.

Neuvottelut siirtyvät sisäiseksi monologiksi ja motiivit jäävät osallisille hämärän peittoon tulkintojen varaan. Lopulta kukaan ei kanna vastuuta tapahtumista, koska jokainen on uhri omasta näkökulmastaan. Näillä mausteilla höystetään sopat monissa yhteisöissä, perheissä ja kansakunnissa jopa usean sukupolven ajan.

Pikaopinnot

Oppimatta jääneen taidon kaava on lyhykäisyydessään tämä: Tunnista tunne, se resonoi usein kehossa. Opettele tuntemaan viha jo pienestä hälytyksestä, ettei volyymia tarvitse aina nostaa raivoon asti. Anna tunteellesi nimi. Totea mikä tapahtuma sen nostatti. Huomaat olevasi jo tässä vaiheessa omalla tontillasi, kun siirrät fokuksen pois vihan kohteesta.

Kysy itseltäsi, miksi olet niin loukkaantunut ja vihainen? Vastaukset johtavat ytimeesi: ”Minua ei arvostettu, rakastettu, kuultu tai otettu huomioon.” Näistä syvemmistä tarpeista käsin voit tulla ymmärretyksi ja autetuksi, kun et itse hylkää itseäsi.

Energia kuluu hukkaan, jos jalostat vihaa koston ajatuksin. Jos ohitat syvimmän kokemuksesi, viha lakkaa palvelemasta ja tulkintasi kaventaa ymmärrystä. Sen seurauksena toisen osapuolen tarinalla ja kokemuksilla ei ole painoarvoa. Asian käsittely on tukossa, koska sinä olet sinetöinyt loukkaantumisesi.

Anteeksi

Kuinka kaunis sana ja niin väärin ymmärretty! Loukkaantuneena toivoo vastapuolen tunnustusta vääryyteen ja katuvaa anteeksipyytelyä. Siivu kerrallaan voisi harkita, josko antaisi anteeksi. Joskus tämä hidas tie voi toimia laihaksi sovuksi asti, mutta useammin ollaan taas jorpakossa näiden toiveiden kanssa.

Anteeksiantaminen on sisäinen prosessi, joka tapahtuu ihmisessä ja sen seurauksena myös hänen ympäristössään. Anteeksiantaminen ei ole armahtamista, väärän teon sallimista tai hyvä syy tehdä uudestaan väärin. Se ei ole unohtamista, kieltämistä tai haluttomuutta ymmärtää itselle aiheutettua vahinkoa. Eikä se edellytä suhteen uudelleen solmimista, joka kuitenkin usein mahdollistuu. Anteeksiantaminen antaa vapauden.