Mikä harmittaa tai pelottaa? Mikä ärsyttää tai masentaa? Näihin kysymyksiin saa ihmisiltä helposti vastauksia. Ärsykkeitä ja omien arvojen vastaisia tapahtumia pyörii kuin hurrikaaneja ympärillämme.
Mikä viimeisen kuukauden, viikon tai päivän aikana on ilahduttanut? Vastaus paljastaa ihmisen tilanteen paremmin kuin edelliset kysymykset. Kiinnittääkö huomion vaahteraan, joka sytyttelee syksyn soihtuaan tai läheisten kanssa vietettyyn hyvään hetkeen. Se kertoo läsnäolosta.
Ankaraa riemua
Parhaat hetket kirjautuvat monella muistiin onnistumisina – selvittiin tästäkin! Ei tapahtunut isointa katastrofia… Olisi voinut käydä huonomminkin… Monin sanoin alleviivataan helpotusta, joka jää ainoaksi iloksi. Elämästä tulee suorittamista ja pysähtymiset alkavat tuntua menetetyltä ajalta.
Onneksi vääntöä löytyy kiperiin tilanteisiin. Meillä on paljon selviytymisen taitoja, se on henkiinjäämisen strategiaa. Jos ’selviytyjä’ haukkaa ison osan identiteetistä, ei osata elää muutakuin katastrofin ehdoilla. Jatkuva valmiustila seuraavaan ponnistukseen ei salli luottamusta ja keveyttä. Tyyntä myrskyn edellä on vanha sananlasku, joka kertoo, kuinka kansana olemme muokkautuneet selviytyjiksi. Kärrystä pudonneet eivät kuulu tähän aatelistoon ja saavat kantaa alemmuutta ja häpeää.
Hyvät uutiset
Vähintään yksi ilta tai jopa televisiokanava pitäisi pyhittää hyville uutisille. Maailmassa tehdään hyviä keksintöjä, sotia on aiempaa vähemmän, uusiutuva energia menee vauhdilla eteenpäin, lapsilla on paremmat eväät aikuisuuteen yhä suuremmassa osassa maailmaa. Paljon on tietysti vielä kesken, mutta suunta on hyvä muutamasta diktaattorista huolimatta.
Itsensä herkistäminen pienelle hyvälle, rauhallisiin hetkiin, kohtaamisiin tai laadukkaaseen yksinoloon saa sisäisen selviytyjän hiljalleen luottamaan, ettei tarvitse kuluttaa voimiaan vartiossa. Opetellaan energian keskittäminen siihen kohtaan, missä ponnistetaan, kun hypätään riman yli.
Mittarin kalibrointi
Yvonne Dolan kirjassaan Pieni askel kertoo kriisin jälkeisestä elämästä, kuinka selviytyjästä mestariluokalle on hienoin kasvu. Moni selviää vaikka mistä, mutta iloon ja keveyteen ei enää muisteta ottaa suuntaa. Syvä luottamus perustuu sisäiseen turvaan, jota on mahdollista testata ja lisätä. Mestari ponnistaa juuri oikealla hetkellä ja muun ajan lepää elämän sylissä.
Tunnemittaria voi kalibroida huomioimalla aluksi pienet ilon hetket. Ne avaavat tietoisuutta läsnäoloon- siihen hetkeen mikä on juuri nyt käsillä. Siinä tapahtuu meidän elämämme. Se tarjoaa iloa, vapautta, onnistumista – tämän kaiken jakamista. Tyhjästäkin voi nauraa, koska ilo elää meissä.