Tag Archive for kasvu

Valmiissa maailmassa

Luonnossa liikkuessa voi ihastella vihreän sävyjä, tuoreiden lintupesueiden pyrähdyksiä ja metsän runsasta kanttarellisatoa. Kuinka paljon täydellisempää olisi, jos me ihmiset olisimme osanneet säästää ja kunnioittaa planeettaamme. Kaikki muu on täydellistä, mutta ihmiskunta vain niin keskeneräinen.

Heikkous vai vahvuus

Luin juuri Mihail Šiškinin Sota vai rauha -teoksen, joka avasi ymmärrystäni pitkältä matkaltamme naapurimaahamme. Jos yksilön vaikuttamisen mahdollisuuksia ei ole, vastuun kantaa kaukainen hallinto eikä sitä ole syytä arvostella ainakaan ääneen. Kuinka monta sukupolvea tarvitaan muutokseen? Historian valossa tosi monta.

Nopean muutoksen toivossa on viisasta siivota omaa tonttia. Me kaikki kannamme jotain yhteiseen kekoomme. Ajatukset, puheet, teot, asenteet ja uskomukset luovat kollektiivisen kenttämme ihmiskuntana. Jokainen voi vaikuttaa omaan verkostoonsa.

Haemmeko toisten heikkouksia, joiden päältä koemme olevamme korkemmalla vai onko keskeneräisyyden näkeminen kutsu kasvuun ja muutokseen? Arvostelu on niin helppoa ja houkuttelevaa. Kritiikkiä tietysti tarvitaankin, että vastavoimia saadaan käyttöön parempaan maailmaan. Diktaattorien aika vain näyttää toistaiseksi jatkuvan. Miten sen kestää muuten kuin sulkemalla silmät ja säännöstelemällä tiedon määrää todellisuudesta?

Ihmiskäsitys luo maailmankuvan

Kuka minä olen? Kysymys tulee aika ajoin elämänkaaressa voimakkaasti ratkaistavaksi. Arvot kirkastavat minuutta, mikä on juuri minulle tärkeää? Kuinka itse voin toteuttaa sitä ja milloin toimin arvojen vastaisesti?

Ihmiskunta kehittyy ja kasvaa -joskin hitaammin kuin aiemmin toivoin tai uskoin. Etenemisvauhti ei kai ole niin tärkeää kuin oikea suunta. Humaanit arvot lienevät paras takuu ihmiskunnan jatkolle. Toisten kunnioitus ja arvostus takaa kaikille oikeuden elämään luontoa säästäen. Vaikka olemme toteutumasta kaukana, omaa osuuttaan voi kukin kantokykynsä mukaan arvioida.

Tiedän, että tämä aihe on kuuma ja aiheuttaa isoja tunteita, mutta siitä huolimatta itse painin ruokavalintojen, kuluttamisen, lentämisen ja ärsyttävien mielipiteiden arvostelemisen kanssa. Ja olen niin keskeneräinen! Samalla en voi unohtaa, että olen osaltani tullut muuttamaan maailmaa – toivon, että paremmaksi.

Muutamien satojen tai tuhansien vuosien päästä tämä tekoälyn aikakausi näyttäytyy keskiajan pimeänä jatkeena, jos me ihmiset unohdamme ihmisyyden, ytimen itsestämme, josta kukin voi lukea tienviittoja parhaaseen polkuunsa.

Ajan saatossa siliämme.

Kolkuttaa, käskee, kiittää

Vanha ja outo sana: omatunto, josta filosofit ja papit ovat kirjoittaneet jo kauan kukin omasta näkökulmastaan. Kasvatuskeinona siihen valjastettiin usein armoton piiskuri. Pelkkä omatunnon kolkutus ei riittänyt, vaan katumuksella piti osoittaa ymmärtäneensä väärän toimintansa. Näillä metodeilla minustakin ja saman ajan nuorista tuli radikaaleja ja samalla huonon itsetunnon kanssa painivia varmistelijoita. Unohdimme kertoa kolkutuksen äänestä paljoakaan seuraavalle sukupolvelle.

Omatunnon opaskirja

Sydän ohjelmoituu arvoilla. Työelämässä ja yrityksissä alettiin puhua arvoista vuosituhannen vaihteessa. Itsekin tein paljon arvokoulutuksia, joiden tarkoitus oli jalkauttaa julistetut arvot käytäntöön. Pelkät manifestoidut arvot eivät riitä, jos ne tulevat ulkoapäin. Jokaisen on koettava arvot omikseen, että voi käytännössä valita, kuinka niitä omalla toiminnallaan toteuttaa. Työroolissa se usein onnistuu kohtuullisesti.

Itse julistin omaan yhden hengen yritykseeni arvot: Rakkaus, Joustavuus ja Kasvu. Vieläkin ne tuntuvat omilta ja sopivat siihen, mitä olen parinkymmenen vuoden aikana tehnyt. Aina ei mene parhaalla mahdollisella tavalla, mutta juuri se antaa tilaisuuden kasvuun. Empatia, joka on rakkautta, toimii parhaana motiivina ihmisten kohtaamisessa. Joustavuus perustuu jatkuvaan uudelleenarviointiin. Kun luulee tietävänsä, pystyttää aidan, jonka sisällä tarkastelee asioita. Joustavuus on aidan kaatamista, katsomista oletuksiensa yli. Valitsin itse opaskirjan, jota omatuntoni lukee.

Radikaali visioi

Jos saisin päättää, laittaisin kouluaineeksi Omatunto. Jo pienestä voi opettaa lasta kuulemaan, mikä on tärkeää. Erityisesti murrosiässä persoonan kehitystä ohjaavat arvot. Mikä on itselle ja toisille tärkeää, kuinka täällä eletään, minkälainen haluaisin olla?

Seuraava askel on arvojen soveltaminen, jossa päästään uskomuksiin ja tulkintoihin. Ne muokkautuvat myös valintojen mukaan. Näemmekö mahdollisuudet arvojen toteutumiseen vai esteet, jotka tekevät oman osan vaikeaksi. Tämä kaikki vaatii monia valintoja, kompasteluja ja onnistumisia.

Uskollinen apuri

Arvojen toteutumisessa auttaa omatunto. Nyt päästään kolkutukseen. Se on sydämen suora viesti, joka kiinnittää huomiota valintaan, jonka voi sillä hetkellä tehdä. Mitä useammin toimii sydämen ohjeen mukaan, sen herkemmin hennonkin äänen kuulee.

Välitön palkkio oikeasta valinnasta on rauha, tyytyväisyys tai jollain tavoin sisäinen tieto, että valitsi oikean reitin. Jos toimii vastoin omatuntoaan, itselleen anteeksiantaminen auttaa tekemään paremman valinnan seuraavalla kerralla.

Eksyksissä

Jos identifioituu varkaaksi, kiusaajaksi, epäonnistujaksi, arvot voivat silti olla hyvät, mutta uskomukset omasta itsestä ja mahdollisuuksistaan eivät salli arvojen toteutumista. Ihminen alkaa toimimaan itseään vastaan. Äänestä tulee moittiva, jonka voi myös projisoida toisista johtuvaksi. Näin ollaan metsikössä.

Joskus voi käydä niin, että omatunnon ääni on lakannut kuulumasta, vaikka volyymi on täysillä. Jos toistuvasti tekee sydäntään vastaan, vastuu valinnoista unohtuu ja silloin hukkaa olennaista itsestään.

Uusiokäyttöön

Omatunto palvelee. Se ei syytä, vaan auttaa toteutumaan parhaana versiona itsestä. Siksi se ansaitsisi oman oppiaineensa: Kuinka olet Sinä?



Olet lahja

Olin menossa yläkouluun opettamaan, kuinka löydetään itselle tärkeä suunta ja motivoidutaan toteuttamaan sitä. Kuuntelin autoradiosta Jani Kaaron haastattelun loppuosan. Hän on kirjoittanut kirjan Kauniimpi maailma, jonka otan lukulistalleni, mutta ajatus aiheesta lähti jo laukkaamaan.

Elpymisen ihme

Ekosysteemissä on samanlainen parantumisen taito kuin meidän kehossamme. Me vastaamme maapallosta. Nyt on aika hoitaa ja auttaa sitä kaikin tavoin. Jatkuva taloudellinen kasvu rasittaa luontoa. Kasvun pysähtyminen on meiltä pois, jos ei muuteta arvoja ja niiden toteuttamista. Mikä tekee elämästä tärkeää?

Istuin koulun pihassa autossa kirkkaassa oivalluksessa, että voimme muuttaa maailmaa, kun uutiset alkoivat. Pohjois-Korea on taas tehnyt ydinkokeen, junassa on vikaa ja rata on tukossa, kalatalous on elpymässä, vienti 19 miljoonaa ja tuonti 21 miljoonaa. Tosin siitä seurauksena kalojen kanta vähenee ja yhä useampi laji siirtyy uhanalaisten lajien listalle.

Häkellyttävät uutiset vyöryvät tänäänkin olohuoneisiimme ja haavoittumattomuutemme näyttäytyy harhaksi. Sitä suuremmalla syyllä hyvän luominen on elinehtomme.

Lahja

Jani Kaaro ehdottaa, että annetaan lahjoja, laitetaan hyvä kiertämään. Se lisääntyy ja tulee antajalle moninkertaisena takaisin. Hyvän hallitsijan kriteeri aikanaan oli se, kuinka hyvin hän piti kansastaan huolta. Kerjäläisellä oli arvostettu paikkansa, koska hän edusti mittarissa tärkeää osaa. Jos kerjäläisen kuppiin asti valui hyvinvointia, hyvä virtasi esteettä. Mitä se tarkoittaa nykyään? Sitä voi miettiä kuntavaalien alla.

Vallankumous

Johtajilla on väliä, se on nyt nähty. Kuinka jollain voi olla valta räjäyttää maailma, kun toiset lajittelevat roskia ja pyrkivät säästämään elämää tuleville sukupolville? Kriittinen massa on ihmeellinen asia, johon jokainen voi vaikuttaa. Ehdotan, että annetaan lahjoja, laitetaan hyvä kiertämään. Jokaisella on erityisiä taitoja ja kykyjä toteuttaa tätä talousoppia. Meitä on yli seitsemän miljardia, jotka voimme viisaasti valita suuntaa.
Lahjaksi riittää ystävällisyys ja huomaavaisuus, se on lähimmäisenrakkautta. Myös teot ja konkreatia ovat lahjan antajalle pienempi ponnistus kuin sen merkitys saajalle. Tässä on lahjojen potentiaalisuus.

Yhteistä viisautta

Taloustieteilijät, futurologit, tekniikan ja ekosysteemien asiantuntijat yhdessä voivat tuottaa kokonaisvaltaista viisautta. Sen pohjalta harkittu toiminta hoitaa kipeää maapalloa. Aseisiin ja sotiin käytetty raha ei ole vain hukkaan heitettyä vaan täydellisen tuhoavaa. Sodan jälkien korjaaminen kestää usean sukupolven ajan. Kilpavarustelulle on tultava loppu, koska se johtaa ennen pitkää, tai nopeastikin jälleen sotaan. Minä en hyväksy verorahojen käyttöä aseisiin.
Kasvatetaan pienillä teoilla ja suurilla ajatuksilla kriittistä massaa ja valitaan viisaasti vaikuttajat. Kannetaan tietoa kauniimmasta maailmasta tuleville sukupolville. Sinä olet lahja niin monelle kuin haluat.