Kun tutut koordinaatit katoavat, vanhat reitit eivät enää palvele, mutta uuttakaan ei vielä ole näkyvissä. Kuinka hukkaan voi eksyä, kun oma itse tuntuu vieraammalta kuin vastaantulija. Silloin olet perillä. Vahvin turva löytyy sisältä, syvästä sukelluksesta todellisuuteen. Muistista on luettavissa vastaus kysymykseen: Kuka minä olen?
Pääjuuri
Tarjonta tavoitteista, unelmista, peloista ja toiveista kasvattaa rönsyjä. Juuret on hyvä välillä puhdistaa. Pääjuuri kuljettaa tietoa rakkaudesta, myötätunnosta ja empatiasta itseä kohtaan. Siitä tulee mittari, kuinka paljon voi luottaa toisiin. Terapiatyö on opettanut, että mitä tahansa alkaa työstämään, pääjuuri on aina hoidettava, että muut säröt ja tienviitat kirkastuvat.
Rakkauden ja hyväksynnän kanava sydämeen löytyy yllättävissä tilanteissa. Paradoksi hukassa olemisesta tarjoaa reitin takaisin alkuun: suureen syliin, keskelle itseäsi. Jatkuva onnellisuuden tavoittelu voi hämärtää reittejä ja oikotiet kuristavat pääjuurta, joka mahdollistaa terveen kasvun.
Ensimmäinen askel
Hyväksyminen – kuinka kaunis sana! Se ei tarkoita passiivista sopeutumista huonoon tilanteeseen. Se ei tarkoita itsensä kieltämistä tai tunteiden hallintaa. Jatkuva ponnistelu on hukkuvalle varmin tapa vajota pohjaan, antautuminen auttaa siihen, että vesi kantaa.
Omien reaktioiden ja tunteiden hyväksyntä on ensimmäinen askel. Suunta on sillä valittu, ettei taistele itseään vastaan ja tule katsoneeksi maailmaa kuin peiliä omaan turvattomuuteen.
Valitsen syksyn teemakseni hyväksymisen. Odotan uteliaana, mitä kaikkea saan hyväksyä ja kuinka monien kanssa löydän hiljaista viisautta. Kohtaammeko alkavilla ja päättyvillä poluilla, jotka sinä jo tunnet, tai minä?
