Terhi Vedenkivi

Aloitin unelmahomman Pyynikin yläasteen 7 F luokan kanssa Tampereella. Äidinkielen lehtori ja luokanvalvoja Tiina Keskinen on lähin yhteistyökumppani, lisäksi koulun rehtori, kuraattori ja muu henkilökunta eikä vähimpänä nuoret itse vanhempineen. Käyn syyslukukauden aikana pitämässä kolme oppituntia hyvästä ilmapiiristä ja vuorovaikutuksesta sekä tunteiden käsittelystä ja ilmaisusta. Keväällä 4-5 tuntia ja jatkan luokan ”valmentajana” koko yläasteen ajan. Näitä taitoja tarvitaan, että ketään ei jätetä yksin ja autetaan kasvamaan omaksi itsekseen. Erimielisyyksien tullessa on myös hyvä osata selvittää ne mahdollisimman rakentavasti.

Terapeutin visio

Idea kypsyi vuosien saatossa, kun olen hoitanut aikuisia, jotka ovat kärsineet ahdistuksesta, sosiaalisesta jännittämisestä, masennuksesta ja monista muista voimaa vievistä reaktioista. Harmittavan usein heidän historiastaan löytyy koulukiusaamista, toisinaan jatkuvaa ja voimakeinoilla höystettyä tai joskus vähäinenkin eristäminen ja mitätöinti saa herkässä iässä identiteetin kasvamaan suuntaan, mikä kompastuttaa koko aikuisiän.

Onneksi missä vaiheessa vain voidaan auttaa asiaa, koska tunne ilmaantuu aina preesensissä. Se on kuin viivakoodi, joka piippaa kassakoneen alla ja usein alkaa levittäytyä laajemmalle uusiin tilanteisiin. Seurauksena on välttämistä ja luottamuksen vähentymistä itseen ja muihin ihmisiin.

Olen useissa yhteyksissä kollegoiden kanssa puhunut siitä, kuinka hyödyllistä meidän, jotka työskentelemme kiusaamisen pitkäaikaisvaikutusten parissa, pitäisi päästä kertomaan niistä kouluihin. Tilanteet syntyvät ajattelemattomuudesta ja mopo karkaa käsistä, mutta kukaan ei halua toiselle vuosikymmenien taakkaa. Niin paljon hyvään minä nuorissa uskon.

Taitoja takomaan

Mitä tarvitaan, että ilmapiiri olisi kaikille turvallinen, salliva ja hyvä? Lintukotojen harhat voidaan unohtaa, koska ihmisille tulee aina erimielisyyksiä. Miten niihin tartutaan, miten kuunnellaan, opitaan empatiaa, tunnistamaan tunteita, ymmärtämään omaa vaikutustaan yhteisöön? Näitä ilokseni saan nyt kokemuksellisen oppimisen kautta viedä nuorten maailmaan.

Tapasin tällä viikolla luokan, joka lähti sujuvasti postikorttien avulla etsimään hyvän ilmapiirin kuvia. He sanoittivat valintojaan pienissä ryhmissä ja kertoivat niistä koko luokalle. Lopuksi jokainen näytti oman henkilökohtaisen kortin ja kertoi sen avulla mitä itse tuo rakentaakseen ilmapiiriä halutuksi. ”Rentoa oloa, olen kaikkien kaveri, erilaisuuden hyväksyminen” jne. He sitoutuivat ääneen sanomalla siihen, mikä tuntuu tärkeältä. Siinä on voimaa!

Jatkoa kotiin ja kouluun

Tapasin viime viikolla lasten vanhemmat, joiden kanssa teemme yhteistyötä siten, että nuoret opettavat joka kerran aiheet vanhemmilleen. Näin saadaan keskustelufoorumi ulottumaan myös kotiin. Ja opettaessa oppii, sen olen itsekin saanut kokea!

Vanhemmat kuittaavat ”läksyn” tehdyksi ja kirjallinen materiaali jää opettajan haltuun. Hyödynnämme sitä jatkossa. Lisäksi käytössä on palautelaatíkko, johon oppilaat laittavat lyhyen kommentin miten viikko on sujunut tai mitä haluavatkin sanoa. Itsereflektoinnin oppimisen kannalta se on hyvä asia, sisäinen dialogi vahvistuu ja voi oppia kuulemaan itseään paremmin.

Tein myös rentoutusharjoituksen, johon jätettiin mukava ”pikavalinta” takaisin rentoon oloon. Opettaja Tiina hyödyntää sitä väliaikana arjessa. Näin lapset oppivat itse säätelemään vireystilaansa. Rentoutumisen taito on opeteltavissa ja siitä on kaiken ikäisille valtava hyöty.

Pilottihanke

Keräämme materiaalin tarkasti talteen. Olen ollut yhteydessä Tampereen Yliopiston psykologian ja kasvatustieteiden professoreihin ja katsotaanpa saadaanko hankkeestamme myös tutkimusta. Tämä tieto on vapaasti kaikille käytössä omasta puolestani. Lisäksi suunnittelemme Tiina Keskisen kanssa kirjoittavamme opaskirjan projektista kaikille nuorten kanssa työskenteleville. Toiminnalliset menetelmät, joita olen vuosien ajan kehitellyt, tulevat nyt koetelluksi myös nuorten kanssa.

Mutta nyt on aika kääriä hihat, tehdä elämyksiä tuottavia harjoituksia ja ihailla näitä ”valopäitä”, joiden sydämet loistavat elämisen iloa.

Aloitan syksyn blogipostaukset poikkeuksellisesti avokado-resepteillä. Olen tutustunut 70-luvun alussa kibbutsilla Israelissa hedelmään ja sitten niitä alkoi hiljalleen tulla Suomeenkin. Nykyään ne ovat tasalaatuisia ja parhaimmillaan, kun hedelmän saa nyljettyä ehjänä ulos kuorestaan. Yleensä käytän luomutuotteita, mutta avokado ei vedä itseensä paljoakaan myrkkyjä, joten sen voi ostaa tavalliselta hyllyltä.

Vihreää sydämelle

Avokado on energiapitoista, 2019 kcal/100 g ja kaikki ovat hyviä rasvoja.  B-, E- ja K-vitamiineja tulee myös hivenaineiden lisäksi pehmeästä herkusta. Vihreä väri hoitaa sydäntä joka tasolla. On mielenkiintoista tunnustella mitä ruokaa tekee mieli, koska informaatiota on rekisteröitynyt tiedostoomme paljon myös värin kautta. Kun haluat vihreää, laita sitä lautaselle, eikä tarvitse tyytyä pelkästään kevyeen salaattiin.

Paistettu avokado

Usein sanotaan, että avokado ei sovi paistamiseen. Siinä olen eri mieltä, juuri pieni kitkeryys antaa pintaan hyvän potkun. Paistaminen onnistuu hyvin, kunhan hedelmä ei ole liian kypsä. Käytän avokado-öljyä, koska se kestää kuumuutta, samoin kookos-öljy. Molempien tuoksuun täytyy tottua. Avokadoa paistaessa aluksi ei tapahdu mitään ja sitten yht’äkkiä pinta paistuu ja palaa myös helposti, joten vahdi tarkkaan paiston aikana pintaa.

Vihreä kastike

tuoretta luomupinaattia paljon silputtuna öljytylle pannulle

pari valkosipulin kynttä

sipulia maun mukaan

cashewpähkinöitä

Feta-juustoa 150 g (Käytän tähänkin 3 % ja hyvin sulaa, kunhan sekoittelee!)

kookos-maitoa 200-300 ml, kun edelliset aineet ovat sulaneet ja pehminneet

kasvisliemikuutio

chilin siemeniä, valkopippuria ja lempiyrttejä maun mukaan

Punaisia linssejä voi laittaa vielä pienen kourallisen, tekee enemmän muhennokseksi, mutta ei ole välttämättömiä. Jos laitat, lisää vielä nestettä hiukan.

Ja sitten pannulle avokadon viipaleet, kun muhennos muhii. Lautasella paistettujen avokadojen päälle paljon kastiketta. Vihreään lautaseen suosittelen lisäksi parsakaalia, mutta toimii hyvin myös riisin kanssa.

Toinen kattaus

Avokado sopii hyvin kananmunan kanssa. Kaksi kovaksi keitettyä munaa ja yksi avokado hyvin haarukalla muusattuna, suolataan ja syödään heti. Mössö on erityisen hyvää tumman leivän päällä. Jos seos jätetään astiaan, on hyvä laittaa hiukan sitruunaa, ettei avokado ruskettuisi niin nopeasti.

Avokadomunakas on nopea ja ravitseva herkku. Pari munaa ja yksi avokado palasteltuna pannulle. Suolaa maun mukaan, samoin yrttejä.

Smoothien pohjaksi myös avokado, banaani ja inkivääri on pehmeänmakuinen yhdistelmä.Samoin tietysti salaatteihin avokado sopii hyvin.

Kehon pyynnöt

Mitä uskollisemmin tarttuu pieniin mielitekoihin, sen tarkemmaksi omat mittarit kalibroituvat. Keho oppii mitä mistäkin ruuasta saa ja aina maistuu hyvältä. Kieltäytyminen vie energiaa ja on tylsää, siksi kannattaa hyödyntää kehon omaa viisautta.

Olin viime viikolla Tampere-talossa Uusi-Seelantilaisen professori Brian Broomin kaksipäiväisessä seminaarissa ’Sairaus täynnä merkityksiä’. Hän on immunologian erikoislääkäri sekä psykoterapeutti ja kehittänyt MindBody-mallin, josta käy ympäri maailmaa kertomassa. Perinteinen länsimainen lääketiede pilkkoo ihmisen psykofyysiseksi, josta minullakin on paljon kokemusta työterveyshuollon ajoilta. Oirelevaa ihmistä tutkitaan, mitataan ja vertaillaan kaavoihin ja viitearvoihin, joiden pohjalta saattaa löytyä diagnoosi, jota hoidetaan tietyillä tavoilla. Näin ihminen saa itsensä ulkopuolelta avun, ainakin jonkinlaisena, eikä löydä itse syy-yhteyksiä. Jos vikaa ei löydy, tipahtaa psykosomaattisesti oireilevaksi, jolloin on kehittänyt omien korvien välissä vaivansa. Silloin lääkäri ohjasi potilaan keskusteluihin kanssani, joka saattoi aluksi olla joillekin harmittavaa, kun ei löytynyt mitään ”oikeasti hoidettavaa”.

Brian Broom toi esiin polariteetin, jossa elämme. Palaamme aina uudestaan lohkomiseen: mieli, keho, sielu, henki. MindBody-malli luo yhtenäisen pohjan holografiseen ihmiseen. Ruumiin kieli tuottaa samaa tarinaa, jota ihminen elää. Samaa juonta voi helposti kuulla myös puheesta. Oireet ovat ruumiin puhetta. Ennen niiden alkamista saattaa olla pitkä mykkä kausi, siksi voi olla vaikeaa löytää yhteyttä oman tarinan ja kehon oireilun väliltä. Joskus kertomukset ovat jatkotarinoita, jotka tulevat edellisiltä sukupolvilta. Siksi punaisen langan kerimiseen tarvitaan toisinaan paljon aikaa.

Buffet-pöydän kattaus

Ihmisen omilla kokemuksilla ja sairauden kehittymisellä on syvä ja johdonmukainen yhteys. Kliinisessä työssä palataan katsomaan kuin seisovan pöydän tarjoilua, mitä tapahtumia oli katettuna, mikä huolestutti siihen aikaan, kun oireet alkoivat? Ne voivat ulkopuolisesta näyttää suurilta  tai pieniltä, mutta merkityksen antaa ihminen itse. On myös hyvä olla tietoinen, mihin tarinoihin tarjoilussa usein itse palaa. Sellaisen asian merkitys kasvaa koko ajan, vaikka kokemus on jo takana. Kaikki kokemukset elävät meissä preesensissä, kunnes niitä saa hoidettua ja asetettua aikajanalle. Tämä on hyvä NLP:n keino mennä tapahtumien juurille ja hoitaa syy eikä vain seurausta eli oiretta. Jos parannetaan ainoastaan sairautta, se todennäköisesti palaa takaisin jollain tavoin. Tarinan merkityksen ymmärtäminen avaa oven todelliseen parantumiseen ja sairauden merkitys muuttuu ihmiselle aivan toisenlaiseksi. Brian Broomilta on suomennettu teos Sairaus täynnä merkityksiä, kustantajana PK-kustannus, joka myös ansiokkaasti järjesti tapahtuman.

Tarinalle kuulija

Seminaarissa korostui kielellinen käsittely. Jos omaa tarinaa ei käsittele ja ymmärrä tunteiden kannalta, se alkaa rakentua kehoomme oireiluksi ja jopa sairaudeksi asti. Kuuntelemisesta on tullut epidemia, jonka sisältö on vaihdettu. Ääntä mahtuu maailmaan monenlaista, mutta ihmisen tarina jää liian usein vain meidän ammattilaisten kuultavaksi, vaikka jokainen vierellä kulkija voisi olla avoin kuuntelija. Ihmiskäsityksemme vaikuttaa kuulemiseen, koska juuri sen kautta on mahdollisuus nähdä ihminen kokonaisena. Monasti kuitenkin polariteettien aidat rajaavat pois elämän suuren mysteerin, sen jota ei voi mielen sisällä ymmärtää. Hologfarinen teoria on kuitenkin lohdullinen: Kokonaisuus on osissa ja jokainen osa pitää sisällään kokonaisuuden.

Brian Broom ohjeisti kuuntelemaan ihmistä ilman ennakkokäsitystä, avoimesti ja kiinnostuneesti. Hän antoi myös lahjan meille kertoessaan oman tarinansa. Hänen 36-vuotias tyttärensä oli vuosi sitten kuollut keuhkosyöpään sairastettuaan viisi vuotta. Tämä aika oli perheelle vaikeaa ja Broom joutui myös ammatilliseen kriisiin: Mitä voi parantaa ja missä tulee raja vastaan. Sali täyttyi hiljaisuudesta ja surusta, luopumisen tuskasta, jolta ei voi välttyä. Hän kuitenkin lopetti siihen, että niin kauan, kun on mahdollisuuksia ne kannattaa käyttää. Jokaisen tarina tulee päättymään lopulta samaan. Mitä kaikkea on kokonaisessa ihmisessä ja miten se jatkuu? Nämä kysymykset elämä meitä kysyy ja vastaukset ovat osa tarinaamme.

NLP:n siivet

Ajattelin kirjoittaa blogin nopeasti, mutta prosessoiduin itse monin tavoin seminaarissa. Sain ajattelustani perattua polariteetin rikkaruohoja valtavan kasan ja kastelen taas kukkia. Tieto integroitui omaan todellisuuden karttaani ja iloitsen NLP:n monista keinoista: Keho kertoo tarinaa, kielellä sen voi ymmärtää ja uudelleenmääritellä, mieli elää tunteita ja antaa merkityksiä. Kaikki nämä elementit nostavat lentoon ja voimme nähdä korkeammalta unelmiamme ja   elää todeksi hyvää tarinaa: ”Olen se kuka olen!”.

Seminaariin ilmoittautuessani huomasin, että siitä saa opintopisteitä lääkäreiden erikoistumiskoulutukseen. Osallistujina valitettavasti oli vain kourallinen lääkäreitä. Heidän ammattikuntansa kautta uusi tapa  kuunnella potilaan tarinaa eikä vain oiretta, toisi paljon terveyttä ja merkityksellistä elämää eikä vain sairauksia, joilla on merkityksiä.

Ilokseni saan taas tehdä tulevana viikonloppuna harjoituksen ’historian muutoksesta’ NLP Practitioner-kurssilaisten kanssa. Jokainen voi hoitaa omaa tarinaansa ja muuttaa kertomuksensa juonta.

”Ihmeellistä olla terve, vaikka sairauksia on tarjolla tuhansia.” Näin kirjoitin runokirjaani Hatullinen tuulta (2006). Paljosta voi olla kiitollinen suurimman osan elämää.

TULKINTOJEN VOIMA

Tässä jutussa on mahdollisuus kurkistaa terapeutin huoneeseen ja kuunnella samalla omaa sisäistä dialogia. Kirjoitin aiheesta taannoin NLP-yhdistyksen Mielilehteen. Annan myös lähes päivittäin ihmisille vastaanotolla suggestion, jonka heidän sydämensä lennosta nappaa!

Ihmiset ovat motivoituneita muuttamaan haitallisia toiminta- ja ajatusohjelmia viimeistään silloin, kun ne alkavat häiritä pahasti arkea. Tätä kohtaan terapiatyössä. NLP-kursseilla motiiviksi tulee usein itsetuntemuksen lisääntyminen ja halu laajentaa mahdollisuuksiaan parempaan elämään. Hyvänä johtolankana toimii tunne, joka on aina aito ja johdonmukainen, vaikka niin usein tunne laitetaan puntariin hyvä-paha tai oikea-väärä.

Meissä on monia sisäisiä osia, joilla kaikilla on omat historiansa ja niiden pohjalta aikanaan tulkitut selitykset sekä toiminta- ja uskomusstragiat. Osa on auttamatta vanhentuneita, jotka eivät palvele nykypäivää arvomaailmoineen, vaikka emme aina ole siitä tietoisia. Esimerkiksi kohtuuton jännittäminen pohjautuu peruskokemuksiin, jotka on tulkittu nolostumiseksi tai vieläkin voimakkaammaksi häpeäksi. Ihmisen omassa päässä syntyy tulkinta: “En ole yhtä hyvä kuin muut, en ole arvokas, en selviä, jne.” Näiden tulkintojen jälkeen virtaavuus ja ilo katoaa tilanteista, joita lopulta pyrkii välttämään.

Tulkinta on vain pään sisäinen “fakta” eikä objektiivinen totuus. Vaikeita tunteita kokevasta sisäisestä osasta alkaa tulla kapula rattaisiin ja ihminen itse moittii sitä ja joskus jopa hylkää sen kokonaan. Silloin kärsivä osa lisää volyymia, että tulisi kuulluksi  eli käytännössä tuntuu entistä enemmän.

KEINOJA

Sisäisiä osia voi helposti NLP:n keinoin houkutella dialogiin. Usein niiden arkipäiväiset vihjeet tuntuvat kehossa. Rinnan, vatsan, pään ja kurkun alueet ovat kaikkein yleisimpiä. Sieltä niitä voi pyytää mielen näyttömölle siinä muodossa tai hahmossa kuin “he” haluavat tulla. Kun tämän vaiheen saa tehtyä, olo helpottaa ainakin osin, vaikka tunne alunperin olisikin ollut varsin voimakas. Enää kokemus ei ole nahan alla. Olen aiemmin terapeuttina jatkanut työskentelyä tästä suoraan monenlaiseen dialogiin, editointiin, historian muutokseen, mitkä ovat NLP:n toimivia menetelmiä, mutta viime aikoina olen huomannut merkittävän havainnon, jonka haluan jakaa teidän kanssanne!

Kun vaikeutta tunteva sisäinen osa on ihmisen ulkopuolella, mielen näyttämöllä, se nostaa pintaan usein turhautumista ja kiukkua tätä häiritsevää osaa kohtaan. Olen kuullut kommentteja: “Ärsyttävä häiritsijä.” “Menisi pois pilaamasta mun elämääni!” Ja vieläkin radikaalimpia toivotuksia. Ne ovat erittäin ymmärrettäviä mitä rajoittavammasta puolesta on kysymys. Nämä kipuilevat sisäiset osat kokevat riittämättömyyttä, hylätyksi tulemista eivätkä usko olevansa arvokkaita. Ne sinnittelevät ja ponnistelevat pärjätäkseen jotenkin. Niiden myönteistä tarkoitusta kysyttäessä, tulee pintaan vain henkiinjäämiseen liittyviä teemoja, jos ne suostuvat sanomaan mitään, koska saavat kantajaltaankin niin paljon moitteita.

SYDÄN OSAA RAKASTAA

Me synnymme kyvyn kanssa, että osaamme ottaa vastaan rakkautta. Se on yhtä olennaista kuin ensimmäinen hengenveto. Ikämme aikana kehitymme ja kasvamme monikerroksisiin ja vastavuoroisiin suhteisiin, joiden voimana on liittyminen ja rakkaus. Tähän tietoon nojaten annan terapeuttina työstettäessä jatko-ohjeen: “Anna rauhassa olla kaikkien niiden tunteiden mitä koet tuota edessäsi olevaa sisäistä osaasi kohtaan. Anna lisäksi sydämmellesi tehtävä välittää “hänelle” kaikki rakkaus ja myötätunto, sillä sydämmelläsi on ehdoton kyky rakastaa ja vastaannottaa rakkautta.”

Tämä alitajuntaan menevä suggestio saa ihmeitä aikaan! Sen voi antaa omin sanoin itselleen. Juuri hyväksymistä ja rakkautta nämä kipuilevat osat ovat vailla. Jos itse hylkää itsensä, ei voi muiltakaan ottaa vastaan rakkautta, vaikka kuinka sitä odottaisikin. Kovat vaatimukset ovat myös yksi tapa hylätä itsensä, koska silloin ei hyväksy sitä mikä on todellisuutta sillä hetkellä.  Yhden ihmisen ei tarvitse aina olla parhaimmillaan tässä ihmeellisessä kokonaisuudessa, missä olemme.

Hämmästelen joka kerta, kuinka helposti ankaruus ja kiukku sulavat rakkaudessa ja aito dialogi pääsee alkamaan. Usein käsiteltävän sisäisen osan myönteinen tarkoitus tulee hyväksymisen jälkeen ikäänkuin pinnan alta vieläkin suurempana, jota se pääsee toteuttamaan paremmilla keinoilla, kun se tulee integroitua kokonaisuuteen tärkeänä voimavarana. Sydän rakastaa mielitehtäväänsä: RAKASTAMISTA! Se on aina valmis yhteistyöhön. Muut osat sitä vastoin voivat aikansa urputtaa vastaan, mutta onneksi sydämen voima on suurin.

TÄYDELLISYYS

Meistä jokainen kulkee kohti eheyttä, välillä takaperin, onneksi kuitenkin useammin etuperin. Täydellisyys ei anna leikata mitään huonosti toimivaakaan osaa pois. Kaikilla sisäisillä osilla on omat tehtävänsä kokonaisuuden, ihmisen elämän kannalta. Lempeästi kohdattuina, kannustettuina ja kuultuina hoidetut osat tuovat eheyttä ja suuren kyvyn empatiaan niin itseä kuin muitakin kohtaan. Sydämen “virran” avaaminen on potentiaalista ja virkistävää. Se laajenee ja auttaa myös sellaisia alitajuisia osia, jotka eivät ole tietoisesti tulleet mielen näyttömölle. Asenne itseä kohtaan tervehtyy tuoden samalla riippumattomuutta muiden hyväksynnästä. Ja kun sellaista saa, voi kauniisti ottaa vastaan ja loistaa ainutlaatuisuuttaan.

 

Sain taas viime viikolla nähdä ihmeen, kuinka 16 surevaa leskeä löysi itsestään kipinän, joka on ihmisen jokaisessa solussa kätkettynä. Monet kriisit ja toisinaan arjen rutiinitkin, väsymykset ja kyllästymiset peittävät elämänhalun tai se on niin itsestään selvä, ettei sitä muista lisätä päivittäiseen soppaansa.

Kriisissä olevien ihmisten kanssa työtä tehneenä olen vakuuttunut, että toivoa on kylvetty tiedostoomme niin paljon, että se pilkahtaa väistämättä jossain kohtaa myös tietoiseen mieleen. Suunta on eteenpäin, toivo johtaa nyt-hetkestä huomiseen. Sitä voi myös monin keinoin houkutella. Näin saa pimeillä taipaleilla pitkät valot päälle.

Katse kohti pilviä

Katseen suunta ylös ja oikealle avaa aivoista ”unelmointiosaston”. Sydämen ääni kertoo mikä itselle on hyväksi. Usein ihminen pyytää vaikeana hetkenä mielenrauhaa, muut haaveet voivat odottaa. Lesket kurssilla totesivat yhteen ääneen, että elämä jäi heille, sitä pitää elää! Ikähaarukka tässä ryhmässä oli 55-85 vuotta ja jokainen löysi unelmansa, vaikka suru sitä aluksi peitti. Monen tavoite oli elämänhalun lisääntyminen.

Hetkessä oleminen

Nyt-hetki avautuu viiden aistin kautta. Katsele, kuuntele, tunnustele, haistele ja maistele tietoisena kokemastasi. Yhteen hetkeen mahtuu täydellinen oleminen. Ajatukset ohittavat helposti läsnäolon, jolloin tulee nojattua taaksepäin menneeseen tai etukenossa tulevaan. Nyt-hetki on usein neutraali, kun sen rajaa sopivan kokoiseksi. Siihen virtaa koko ajan uutta energiaa, elämänhalua, voimaa, viisautta ja toivoa. Näin tulevaisuus jää vapaaksi, ikäänkuin optioksi kaikkeen hyvää.

Kollektiivinen viisaus

Monessa mielessä olemme yhtä, josta tulevaisuuden tutkimukset varmasti antavat aikanaan enemmän tietoa. Viime vuonna Prisman tiededokumentissa oli mielenkiintoinen tutkimus: Suuressa lasipurkissa oli yli 4000 irtokarkkia. Noin 170 ihmiseltä kysyttiin arvio, paljonko karkkeja on. Hajonta oli 200-50000 väliltä. Kun yhteen laskettu luku jaettiin arvioijien lukumäärällä, keskiarvo heitti vain muutamalla karkilla. Yhteensä tuo joukko tiesi, paljonko purkissa oli makeisia!

Selvitymisen keinot ovat kaikkien käytössä. Asettuminen siihen kohtaan elämää mikä nyt on todellista, onpa siinä haastetta tai keveyttä, avaa parhaiten sen kentän, mistä voi mallittaa myös muiden keräämää tietoa. Vastustus kuuluu osana sopeutumista, mutta mitä nopeammin antautuu, sitä varmemmin antaa tilaa toivolle, jota kollektiivisesti on paljon.

Oma polku

Kriisit laittavat mittasuhteet paikalleen. Silloin pienet lillukanvarret eivät enää kompastuta eikä suututa. Itselle todella tärkeät asiat kirkastuvat ja siksi koko tunnemylläkkä mitä kokee, toimiikin tienviittana. Menetyksen tullessa aluksi ei näe pitkälle, mutta jokainen päivä tekee ihmisessä työtä, salaperäisen hiljaisesti ja näkymättömästi. Selkeitä hetkiä alkaa tulla yhä enemmän ja oman elämän tarkoituksellisuus löytyy siitä kohdasta elämänkaarta, missä on. Vanhin ryhmästämme kertoi, kuinka tyytyväisenä hän voi nauttia omista oloistaan ja lähteä tapaamaan muita silloin, kun haluttaa.

Kesäkuussa aina kerran vuodessa olemme ohjanneet kollegan kanssa nuorten leskien kurssin, 5 päivän internaatin, joka sekin on RAY:n rahoittama ja Eläkeliiton hallinoima hanke. Jos tunnet alle 50 vuotiaita leskiä, suosittele heti hakemaan kurssille, Eläkeliiton sivuilta löytyy ohjeet hakuun. Vertaistuki on paras apu. Olen sen saanut todistaa jo 15 vuotena olessani kouluttajana Yht’äkkiä-kursseilla. Karkkipurkkiteoria näkyy, kun toivo alkaa kasvattaa näköalaa, se antaa energiaa jokaiselle itsensä näköiseen elämään.

Mokaamisen taito on olennaista helppoon kasvuun. Virheistä opitaan, oikaistaan kurssia ja jatketaan matkaa. Toimintaa säätelee sisäänrakennettu etiikka, joka tietysti kaikilla ei ole samanlainen, mutta onneksi useimmiten omatunto kolkuttaa, jos toimii arvojensa vastaisesti. Siitä seuraa myönteinen syyllisyys, jonka voi hyödyntää tekemällä jatkossa toisin. Eikä ole pahitteeksi pyytää kaverilta anteeksi ja katsoa mitä voisi vielä korjata. Seuraavalla askeleella saa antaa itselleen anteeksi, ettei reppuun kerry kannettavaksi epäonnistumisia. Siellä niillä on tapana kasvaa korkoa.

Ongelmallista on se, että alkaa kantaa syyllisyyttä silloinkin, kun ei voi toimia paremmin. Tai mikään ei riitä, kun oma rima on nostettu liian korkealle. Syyllisyys liittyy aina toimintaan. NLP:ssä teot ja identiteetti erotellaan ns. loogisilla tasoilla, joka auttaa siirtämään asiat oikealle portaalle, missä niihin on myös ratkaisut. Minä, identiteetti, en ole tekemiseni, mutta voin kyllä vaikuttaa toimintaani. Kun samaistutaan mokiin, riittämättömyyteen ja arvottomuuteen, syyllisyys hiipii nahan alle identiteettiin asti. Siellä syyllisyys muuttuu häpeäksi, joka aina haitallista.

Vapaaehtoinen jalkapuu

Suomessa jalkapuu oli käytössä lähellä kirkonovea, jotta ihmisten pilkka olisi tehnyt häpeästä mahdollisimman suuren rangaistavalle. Häpeään tarvitaan siis muita ihmisiä, joita me kannamme omassa henkilögalleriassamme koko ajan mukana. Näin tulemme ”julkisesti” häväistyksi usein kenenkään muun tietämättä ja alamme vetäytyä ja pienentyä.

Terapiatyössä merkittävä työsarka tapahtuu häpeän tunnistamisessa. Identiteetti on se mitä ihminen kokee olevansa. Sen sisällä on paljon potentiaalia, joka vielä ei ole tullut käyttöön. Häpeä on aina turha ja raastava. Se tuhoaa ihmisyyttä ja estää kasvamasta omaksi itsekseen. Tapahtumilla on oma historiansa, miksi kukin on lukinnut itsensä vapaaehtoisesti jalkapuuhun. Omalla vastuulla on siitä vapautuminen. Kenelläkään muulla ei ole jalkapuuhusi avaimia kuin sinulla itselläsi. Vetoapua voi pyytää ja usein sitä on paljon tarjolla, kun vain alkaa ottaa vastaan.

Vapaus

Mitä pidempään on ollut häpeäpaalussa, sen enemmän on oppinut korvaavia tapoja selvitä. Siitä muistuttavat monet naarmut, joiden juuret ulottuvat häpeän syntyyn, joka kollektiivisesti voi johtaa edellisiin sukupolviin asti. Parantuminen on matka itseen, uusi tutustuminen siihen, kuka on kulkenut mukana ja kiittelee nyt hyväksytyksi tulemisesta. Tärkeää on tehdä sopimus itsensä kanssa, se on kuin avioliittoon vihkiminen ja sormukseen kaiverretaan päivämäärä. Mitä vahvemman sopimuksen tekee itsensä kanssa sitä enemmän alitajunta saa tilaa tuoda aitoa eheytymistä ja häpeän tilalle alkaa tulla ilo, jopa juuri samoista asioista mistä ennen kärsi: nähdyksi tuleminen, palautteen saaminen, osallistuminen jne.

Jos käännyt katsomaan taaksepäin, anna myötätuntoa nuorempaa itseäsi kohtaan, joka valitsi jalkapuun. Hän ei tarvitse enää yhtään moitetta vaan tiedon, että häpeä on harha, ihmiskunnan suuri huijaus. Vapaus on nyt, tässä keväässä, johon kurjet auraavat tiensä ja uusi kasvu sinussa ihastuttaa meitä kaikkia!

Roskapäivässä-liike sai alkunsa käytännönläheisesti, kun Tuula-Maria Ahonen vuonna 2000 alkoi keräillä roskia luonnosta ja pyysi Helsingin kaupungilta lisää roskiksia. Nyt presidentti Sauli Niinistökin kannattaa liikettä, joka on saanut pitämään huolta paremmin ympäristöstämme. Ja niin pienellä vaivalla!

Olen testannut tietoisesti hymyilyä ventovieraille ihmisille kauppajonossa, ohikulkeville lenkillä ja rattaissa istuville lapsille. Kontakti hymyn kautta rakentaa siltoja ihmisten välille, joilla on vastavuoroinen merkitys. Molemmissa osapuolissa aktivoituu ajatusketjuja ja hyvänolonhormoneja erittyy verenkiertoon hymyillessä.

Peilisolut ollaan tunnettu vasta suhteellisen lyhyen aikaa. Ne ovat aivoissa olevia hermosoluja, jotka reagoivat toisen ihmisen tekemiseen. Kun näen ihmisen hymyilevän, peilisoluni rekisteröivät asian kuin itse hymyilisin. Niiden avulla mallitamme toisiltamme tiedostamattammekin. Lapset oppivat puhumaan, kun näkevät huulet. Peilisolut mallittavat tuota monimutkaista prosessia, mitä puheen tuottamiseen tarvitaan.

Peilisoluja on kutsuttu myös empatianeuroneiksi, koska ne tuottavat paljon tunteita. Moni meistä ei voi katsoa kotivideoita, missä sattuu vahinkoja, koska keho reagoi niin kuin itse kaatuisi. Urheilukisat aktivoivat peilisolujen avulla aivoja ja hyppyrinnokalla ponnistava mäkihyppääjä saa kaikkien katsojien kehot hyppäämään mukanaan.

Kuinka paljon potentiaalista lähtee liikkeelle, kun koko kansa ottaa iloisen tehtävän vastaan. Hymy päivässä- liike on perustettu, kun tänään otat kopin ja hymyilet juuri siinä kohdassa, missä ennen et olisi sitä tehnyt. Siis lisää hymyjä liikkeelle!

Eskarilainen kertoi rakastavansa perhettään avaruuteen asti. Mittarini kalibroitui heti näistä sanoista. Ajatuksia juoksee aivoissa yli 60 000 vuorokaudessa. Pään sisällä höpöttää koko ajan joku meidän monista sisäisistä osistamme. Ne ovat syntyneet elämämme kokemuksista ja niistä tekemistämme tulkinnoista, joista on piirtynyt tunnejälki. Se toimii kuin kaupassa viivakoodi tuotteen päällä, jonka kassakone tunnistaa. Mikä tahansa ajatus, kokemus, aistimus tekee saman tunnistuksen arjessamme ja laukaisee aina uudestaan tunnejäljen, josta seuraa johdonmukainen fiilis tai reaktio.

Onneksi suurin osa kokemuksista tuottaa melko neutraaleja ajatuksia. Niissä on ladattuna hyödyllistä tietoa, kuinka elämää on hyvä elää. On paljon huippukokemuksiakin, mutta niihinkään ei voi jäädä kiinni.

Itse valittu kasvu on mukavin tapa muutokseen. Siihen tarvitaan tietoista ajattelua. Toisinaan elämä antaa muutoksen pyytämättä ja kasvu saa sysäyksen siitä, että ensin vain yritetään selviytyä.

AUTOMAATTIOHJAUS

Ajatusketjuista suurin osa on automaattiohjauksella. Rutiinit auttavat pysymään kartalla. Ne ovat kuin hyvin tallattu polku metsässä, jota on helppo kulkea, tosin silloinkin, kun suunta ei ole itselle paras. Uusi ajattelu edellyttää tietoisuutta. Mitä ajattelen? Miksi ajattelen? Miten se vaikuttaa? Näihin kysymyksiin voi valjastaa alitajunnan etsimään vastauksia.

Takaraivossa asustaa viisas “poika”, joka odottaa tehtäviä. Se alkaa linkittää yhteen minun tunnistamaani tietoa ja kollektiivista viisautta. Eikä kauaakaan, kun saan näkökulmia, jotka palvelevat paremmin tätä hetkeä.

Ohjat omiin käsiin! Energia virtaa huomion suuntaan. Ajattelua voidaan harjoitella tietoisesti! Aivot ohjelmoituvat sanoilla, niin puhutuilla, luetuilla, lauletuilla, kuulluilla kuin sisäisellä puheellakin. Näin syntyy uusia viivakoodeja, tunnejälkiä, jotka alkavat tulla todeksi. Ajatukset manifestoituvat näkyviksi.

Hiljattain ohjaamallani Erosta eheäksi –kurssilla iäkkäämmät eron kipuja potevat ihmiset ohjelmoivat uutta suuntaa tällaisin sanoin:

“Olen riittävän hyvä ja elän tyytyväisenä.”

“Menneisyys tapahtui, päästän irti ja jatkan matkaa omana itsenäni.“

“Maailma on minua varten, minulla on oma paikka.“

Mikä on sinulle sopiva ajatus? Pian se ulottuu avaruuteen asti, josta meidän kaikkien on helppo saada vetoapua omaan ajatteluumme.

Kirjoitan blogissani havainnoista, joita saan tehdä niin NLP-opettajana, terapeuttina, kuin työnohjaajanakin –unohtamatta, että itsekin kuljen omalla polullani välillä eteen- ja toisinaan taaksepäin. Runoilijana herään sanojen ihmeellisessä maailmassa, jota raotan myös tällä foorumilla.

Kollektiivisesti olemme yhteensä potentiaalinen joukkue muuttamassa maailmaamme haluttuun suuntaan. Kannamme monenlaista tietoa, enemmän kuin uskommekaan. Saan katsoa ihmisten viisasta alitajuntaa työssäni, joka antaa mahdollisuuden päivittää myös omaa ajatteluani. Tarkistan “parasta ennen” –päiväystä mielipiteissäni, kyseenalaistan ja tutkin elämään liittyviä ilmiöitä. Joskus kasvu vaatii täydellisen takinkäännön. Vanhasta totuudesta on luovuttava, jotta uusi näkökulma tulee todeksi. Silloin on viisasta kitkeä takapiha rikkaruohoista ja alkaa kastella sitä minkä haluaa kasvavan.

NLP:ssä on hyväksi havaittuja työkaluja muutokseen, tavoitteiden saavuttamiseen ja kipupisteiden hoitamiseen. Kirjoitan niistä ja vuosien varrella kehittämistäni harjoituksista.

Pilkkijät ja perhoset vartioivat mustaa aukkoa
siivet supussa ja glyseriiniä verenkierrossaan.
Satakieli laulaa keväälle rajan,
optimisti laskee jalan maahan ja se murtuu.
Niin halkeaa kalliokin, eikä kukaan arvaa
uuden ajan alkavan juuri tänään.

Terhi Vedenkivi
Parhaat paratiisit, 2013