Archive for Yleinen

Ilo vai pakko jaksaa

Hoidin jo 90-luvulla työterveyshuollossa uupuneita työntekijöitä. Heitä oli niin paljon, että kokosimme kuuden hengen ryhmiä. Tapaamisia oli viikottain kymmenen kertaa ja vielä yksi myöhemmin, jonka kautta voitiin tarkastella tavoitteita. Ne oli asetettu hyvinvointia ja voimavaroja palvelemaan. Ohjasin ryhmiä kymmenen vuotta ja näin monen asettuvan omaan elämäänsä mielekkäämmin.

Osa vaihtoi ammattia, erosi vaikeasta parisuhteesta tai teki isoja muutoksia. Suurin osa löysi avun omasta asenteestaan ja uusista näkökulmista. Samat lainalaisuudet ovat yhä voimassa. Jos jokin elämässä pyytää muutosta, se useimmiten alkaa näkyä jaksamisessa ja voimavaroissa.

Työn huokoistaminen

Työterveyslaitoksen Inhimillinen työ ‑yksikön johtaja, professori Mikko Härmä on lanseerannut käsitteen työn huokoistaminen erityisesti ikääntyvää työväestöä varten. Aiemmin puhuttiin työn tauottamisesta sekä työpäivän sisällä että tarvittaessa vuorotteluvapailla.

Samaan teemaan liittyy myös lanseeraamani termi vapaa-aikakykyisyys. Usein mitataan työssä jaksamista, joka jatkuu vielä pitkään senkin jälkeen, kun kaikki muu elämästä on karsittu, myös mukavat ja lataavat asiat. Ystävien tapaaminen, lenkillä käynti, lukeminen ym. alkavat tuntua pakolta. Kun niitä ei enää jaksa, ihminen syyttää itseään ja yrittää ponnistella entistä enemmän – usein juuri työssä.

Uupuminen on pitkä ja tarkoituksenmukainen prosessi. Sen yksinkertainen viesti on: Tee jotain toisin, käytät enemmän energiaa kuin lataat. Akussa on liian vähän virtaa!

Yksinkertaiset reseptit

Näitä voi kukin miettiä yhdessä oman työyhteisönsä kanssa. Tuleeko liikaa keskeytyksiä? Jos työ keskeytyy, takaisin palatessa ei jatketa siitä mihin jäätiin vaan pakitetaan. Asia mietitään uudestaan ennen kuin löydetään paikka mistä jatketaan.

Työrauhan merkkaaminen ja sen kunnioittaminen on joissakin työpaikoissa mahdollista, mutta ei aina käytössä. Kuulokkeet korvilla, ovi suljettu, käsi pystyyn ja monet muut helposti ymmärrettävät merkit kertovat, että vain tulipalokiireellä on lupa tulla rajan yli. Rajaa usein kunnioitetaan, kun sen oppii itse asettamaan.

Sähköposteihin vastaaminen vain tiettynä aikana työvuorossa antaa työrauhaa. Kokouksien sisältö ja riittävä valmistautuminen fokusoi energian oikeaan kohtaan. Töiden jakautumista on syytä tarkastella ajoittain. Riittävät valtuudet auttavat työntekijöitä kehittämään ratkaisuja joustavasti sen hetken tarpeisiin.

Syvät muutokset

Meistä jokaisella on omat arvot, jotka viitoittavat polkuamme. Halu toteutua oikealla tavalla tulee sydämestä, intuitiosta, jota sitäkin on Suomessa ansiokkaasti tutkittu. Jos pitkään toimii sydäntään vastaan, ensimmäiset hälytyskellot on ohitettu. Vakavammat merkit alkavat näkyä voimavarojen puutteena. Toiset oireilevat enemmän fyysisesti, toiset mielen sisällä. Usein näitä hyviä tienviittoja ihmisen elämässä hoidetaan sairauksina, vaikka jokaisella on kyky lukea niistä viisaita neuvoja.

Jos ei olisi mitään esteitä, mitä tekisit? Tämä on hyvä kysymys, jolla ohitetaan esteet. Moni sanoo, että nukkuisin puoli vuotta. Se on täsmätieto, kuinka minimissä jaksaminen on. Toiset kertovat, että tekisi jotain aivan muuta kuin nyt. Siitä tiedosta voi alkaa kokoamaan palasia. ”Haluan tehdä ihmisten parissa työtä.” ”Toivon työstäni olevan hyötyä ihmisille.” ”Tarvitsen omaa tilaa, en ole parhaimmillani ihmisten kanssa.” Monenlaista tärkeää vihjettä ihmiset saavat selville, joiden perusteella voi rakentaa omaa elämää.

Energian suunta

Pitääkö työstä koko ajan saada itselleen jotain? No ei tietenkään! Mutta pitkässä juoksussa kyllä. Nämä kaksi asiaa menevät helposti sekaisin. Paljonko on valmiutta kääriä hihat ja tehdä työtä, joka takkuaa eikä tunnu hyvältä? Sekin on hyödyksi jollekin. Kaikki työ on tarkoituksellista. Tämä tieto kääntää energian suunnan, eikä koko ajan odota itse saavansa viihtymistä, työniloa, hyviä työkavereita, luomisen iloa, täyttä toteutumista ym.

Kun pinnistelee vähän aikaa, energian suunta kääntyy ja voi taas kokea helpotusta. Selvittiin tästäkin, opittiin virheistä ja päästiin maaliin. Jos tätä kohtaa ei koskaan tule, voi kysyä: Oletko oikeassa paikassa oikeiden ihmisten kanssa? Mitä voisit elämässäsi tehdä toisin?

Huokoista joulua!

Hetki linnun kainalossa

Seilaamme ajassa, ajan läpi, kohti tulevaa. Jokainen omaa vauhtiaan, joka tuntuu monella kiihtyvän, vaikka todellisuudessa aika pysyy samana. Tapahtumat kallistuvat edestä ja takaa nyt-hetkeen, joka täyttyy rästiin jääneillä tehtävillä. ”Miksi en tehnyt sitä paremmin!” ”Olisi pitänyt…”

Monenlaiset ajatukset menneestä tukkivat tämän hetken. Stressi tulevista takarajoista vyöryy kohti edestäpäin. Itsestä tulee pelkkä toimija, joka toivoo kapeassa raossa nopeampaa lopputulosta ja uneksii levosta. Omat tarpeet alkavat muodostua siitä, miten parhaiten saa toteutettua tehtäviään. Kuka haluaa sellaisen elämän?

Kroppa vinkuu

Verenpaine kohoaa, niskat on jumissa, haponestäjät tekevät siedettäväksi vatsaoireet, migreeni riivaa – varsinkin sinä ainoana vapaapäivänä. Kolesterolit nousevat, kun yrittää palkita itseään hyvällä ruualla. Lenkille potkii ranneke ja moittii, jos et jaksa.

Kiitos viisaalle keholle. Se kantaa, kun mieli ei jaksa huomata. Huomata mitä? Nyt-hetkeä, joka on se todellisuus, missä elämä tapahtuu. Siinä luetaan viestit kehosta, itsestä, ulkoatulevasta ja sielusta. Oman elämän käsikirjoitus on kesken viimeiseen päivään asti ja vain sinulla on lupa tehdä siihen muutoksia.

Aistien voima

Meillä on viisi aistia, ainakin ne, ehkä useampiakin. Nyt-hetkessä aistit ovat käytössä. Haista, maista ja tunne, niin aika pysähtyy näihin havaintoihin. Katsele, näe yksityiskohtia, värejä, sävyjä ja maiseman panoraamaa. Näköaisti avaa valtavan määrän yhteyksiä aivoissa myös vanhoihin oivalluksiin ja voimavaroihin. Saat helpotusta kuulla ja ymmärtää itseäsi.

Kuuntele, erityisesti hiljaisuutta. Metsä on syksyn hämärässä sopiva paikka korvien lepoon. Voit kuulla hengityksesi, askeleesi ja kuinka tikka koputtaa tajuntaasi.

Omaehtoinen valinta, mitä haluaa kuulla, on tehty haasteelliseksi. Kaupat ja radiokanavat tuuttaavat tasapaksua jumputusta. Jopa puheradio petti! Lasten melutaso on noussut, kaikki huutavat lujempaa saadakseen äänensä kuuluviin. Opettajat tarvitsevat yhä enemmän keinoja auratakseen rauhallisen tilan opetusta varten.

Edes yksi päivä viikossa pitäisi pyhittää vähemmälle äänelle. Kauppakeskukset voisivat sulkea radiot maanantaiksi, ääniherkät voisivat stressaamatta tehdä ostoksensa. Silloin kaikki saisivat kokemuksen normaalista äänitasosta, joka antaa mahdollisuuden ajatella myös omia ajatuksiaan. Näin myös kuulo voisi olla nyt-hetken palveluksessa kunkin omilla ehdoilla.

Aika kulkee lävitsemme

Aika ei kulu, eikä lopu. Sitä tulee koko ajan lisää. Se kuluttaa ja kypsyttää meidät nopeammin kuin männyn tai tammen. Nyt-hetken löytyminen on helmi. Se pujotetaan nauhaan, joka kertoo kantajastaan eniten. Miten olet kuullut maailmaa ja itseäsi? Kuinka vastannut omiin tarpeisiisi? Oletko ollut sinä, oletko käyttänyt nautintaoikeutesi elämään vai tehnyt asioita, joita ajattelet sinulta odotettavan?

Nyt-hetken voi leikata lyhyeksi. Linnun siivenisku kirkastaa ajatuksesi ja voit antaa oman valosi virrata.

Lisää valtaa

Tutkimme ryhmäprosessikoulutuksessa valtaa. Aloitimme sanasta, mitä valta nostaa mieleen. Jokainen kirjoitti lapuille ajatuksia ja kommentteja. Suuri pöytä oli pian katettu vallan herättämillä näkökulmilla. Osa oli mahdollisuuksia, rajoja, vaikuttamista, mutta lähes puolet oli negatiivisia uskomuksia: Valta sokaisee, pompottaja, alistava, uhkaava jne. Valta on monestakin syystä pelottavaa.

Lauman hierarkia

Evoluution näkökulmasta yhteisöt ovat tarvinneet päättäjiä, joilla on valtaa. Se näkyy kehittyneempien eläinten laumoissa, kuten myös ihmisten keskuudessa. Se tuo järjestystä. Parhaimmillaan vallan ja vastuun rajat ovat yhteneväiset.

Jos tavoitteet ovat selvillä, valta hyödyttää työyhteisöjä. Työjako toimii, tiedonkulku on joustavaa, kriisitilanteessa tiedetään, kuka vastaa. Heikko johtajuus on monen ongelman juuri. Hyvin käytetty valta tarjoaa mahdollisuuden rationaalisuuteen, perusteltavuuteen, kohtuullisuuteen, kritiikin sallimiseen, perusoikeuksien kunnioittamiseen ja tasapuolisuuteen.

Mutta…

Valta on riippuvainen ihmisen yksilöllisistä kokemuksista, tietoisista ja varsinkin tiedostamattomista pyrkimyksistä. Nostimme ryhmässämme näkyväksi vallankäytön lajeja ja alueita:

Luontainen valta – karisma

Jokaisella on omat ihanteensa. Karismaattinen kohde valitaan hyvää edustavan arvomaailman mukaan. Karisma muodostuu persoonallisista ominaisuuksista. Se on ainutlaatuista ja sillä on suuri vaikutus ihmisiin. Ryhmä myös antaa luvan loistaa ja hyödyntää sitä omaan agendaansa, mikä se kulloinkin on.

Asiantuntijavalta

Hankittu opiskelun tai työn kautta, toisissa ammateissa on paljon valtaa. Esimerkiksi sairaaloissa, käypähoitosuositukset ja hoitolinjaukset säätelevät potilaan toiveita ja omia näkemyksiä. Tarkoitus on lisätä turvallisuutta ja tasapuolisuutta, mutta yksilötasolla vallankäytön kohteena oma reviiri saattaa kaventua.

Ideologinen valta voi olla ristiriidassa yksilön omien arvojen kanssa, joka voi tehdä haastavaksi toimia työntekijänä. ”Meillä tehdään näin!” ”Tämä on oikein!”

Sanktio- ja normitusvalta

Perustuu yleisesti hyväksyttyyn käskyvaltaan, joka antaa luvan säädellä toisten käyttäytymistä palkkioin ja rangaistuksin. Entisaikainen kasvatus on perustunut tälle pohjalle. Ylivertainen voittajanvalta voi näyttäytyä hienovaraisesti tai karkeasti. Se koetaan loukkaavana tai tukevana.

Häviäjän valta

Ryhmässä on valtaa myös avuttomalla, vaikka sitä tunnetaan melko vähän. Marttyyrius ja syyllistäminen on vaikuttava keino, varsinkin, jos ei ota omasta osuudestaan vastuuta. Tämä näkyy hidastamisena, myöhästelynä tai käytäväparlamentteihin osallistumisena. Ei käytetä äänioikeutta siellä, missä asia rakentavasti tulisi käsitellä.

Nimetön hallinto on usein projektion kohteena, eikä aina syyttä, mutta silloin oma asema jää lukituksi, jos ei käytä omaa vaikutusvaltaansa ryhmässä avoimesti.

Pakkovalta ja väkivalta

Uutiset tulvivat maailman monelta kolkalta karkeinta vallankäytön muotoa. Se johtaa sortamiseen, uhkaamiseen, hyökäämiseen ja usein kostonkierteeseen. Terapiatyössä kohtaa myös usein henkisen ja fyysisen väkivallan syviä ja kipeitä jälkiä.

Riippuvuuden ja riippumattomuuden valta

Tätä ei riittävästi nähdä vallankäytön kautta, mutta yhteisöissä sillä on suuri merkitys. Olemme vapaita suhteessa siihen, mitä ilman tulemme toimeen. Kuinka paljon siedämme erillisyyttä ja symbioosia, tämä rajapinta on monelta itseltäänkin hukassa. Se vaihtelee eri tilanteissa ja monet ihmisten väliset kontaktit saavat motiivinsa siitä, kuinka paljon tarvitaan hyväksyntää ja kuinka erilliseksi tai hylätyksi jää.

Valtataistelua on aina, kenen mielipide on tärkeä, ketä kuullaan. Omien rajojen löytyminen ryhmässä johtaa itsensä johtamiseen ja ryhmän puolesta toimimiseen riittävässä määrin. Se voi johtaa myös arvokonfliktin kautta oppositioon, jonka tehtävä on kyseenalaistaa ja johtaa muutokseen. Pelisäännöt ylitettyään ollaan anarkian puolella ja valta on siirtynyt yhteisiltä päätösfoorumeilta pois.

Itseluottamuksen valta

Tärkein vallan laji, josta on hyötyä kaikille osapuolille. Erityisesti konfliktitilanteissa voi luottaa taitoonsa ja kokea turvallisuutta. Se pitää myös empatian tallessa, joka auttaa kompromisseihin. Tämä on elämän mittainen kasvun tie.

Vaikutusvalta

Putsasimme koulutuksessa pöydän ensimmäisistä ajatuksistamme vaarallisesta vallan käytöstä. Realisteina meille riittää, että tiedämme sen vaarat ja houkutukset, mutta miksi emme käyttäisi kaikkia vaikutusmahdollisuuksiamme hyvien asioiden eteenpäin viemiseksi.

Usein kovat arvot voittavat ja pehmeät jäävät jalkoihin. Omaa vaikutusvaltaa, karismaa, liittymisen tarvetta ja ideologiaa yhteiseen hyvään kannattaa käyttää ja vahvistaa. Valta tarjoaa valtuudet omiin käsiin. Se voimaannuttaa ja tekee kaikista karismaattisia. Jokaisella on valta vaikuttaa niiden ihmisten ryhmissä, mihin kuuluu. Kuinka valtikkaansa käyttää, on itsestä kiinni. Harjoittelu auttaa tässäkin asiassa.

Millä pöydän katat

Haluatko juorun verson

Sanat rakentavat siltoja ihmisten välille. Toiset ovat rohkeampia tulemaan vastaan ja ottamaan tulijat omalle kartalleen. Sanojen taustalla olevat motiivit ovat tukirakenteita, kestääkö yhteys. Paljon on myös harmittomia sanoja, vain täytteeksi ja pinnalla pysymiseksi.

PIKKUJUORUT

Sävyt puheissa värittävät tarinaa. Joskus on vaikea vastustaa pieniä juoruja, jotka kasvavat eteenpäin kerrottaessa. Syntyvässä kuvassa toinen ihminen alkaa näyttää tyhmältä tai jopa viholliselta. Yhteisöissä toiset saavat ikävän roolin, joka syventää rajaa ’me’ ja toisella puolella ’he’. Mittari säädettynä tietysti omalla erinomaisuudella.

Tästä asetelmasta voi lähteä kiusaaminen liikkeelle, johon jokainen on jollain tavalla osallisena. Viattomat tarinat rehottavat tulkintoja, jotka rikkovat siltoja ja kaventavat ymmärrystä. Nettifoorumeilla tämä normi on käytössä nimimerkkien takaa.

AVOIMUUDEN KARUUS

Muistan vanhan opettajaguruni opin:”Kaikki mitä sanot toisesta, käytä niitä sanoja, että hän voisi olla kuulemassa. Ja jollain tasolla hän sitä onkin!” Kuinka moni meistä voi suodattaa sanomisensa tuon ohjeen läpi? On karu haaste olla tietoinen sanojensa motiiveista ja vastata niistä itse. Kaikkien yhteisöjen kantama vihapuhe voidaan pilkkoa alkujuuriin ihmisten kannettavaksi eikä niiden kohteen.

Selkeä palaute toimii peilinä. Sen antamiseen rakentavasti tarvitaan rohkeutta ja viisautta. Ärsyyntyminen toiseen tarjoaa myös ikkunan itseen. Mihin se minussa osuu, että reagoin näin?

HYVIEN JUORUJEN PÄIVÄ

Olen useissa yhteisöissä nähnyt, kuinka ihmiset sitoutuvat kertomaan toisistaan hyviä juoruja. Se muuttaa näkökulmaa katsoa sitä hyvää, mitä ihmisessä on.

Puheet luovat ilmapiirin, joka on aina parannettavissa, usein melko pienillä teoilla. Ehdotan, että alamme harjoitella joka kuukauden viimeinen päivä kuuntelemaan mitä puhumme, miksi puhumme? Ja tietoisesti valitsemaan hyvät sanat ja näkökulmat toisistamme. Ehkä seuraavana päivänä ei tee mieli palata suttuisempiin sanoihin.

 

Lannoitetta ja vettä

Optimoijan kirous

Tulisipa lämmin kesä. Sataisi jo kuivaan maahan. Loma parantaa vointini, parisuhteeni ja lapset tulevat paremmin huomioitua. – Katse eteenpäin on hyvä suunta ja tietyssä määrin on hyvä olla toiveikas.

Haluamisen taakka vähentää joustavuutta hyväksyä todellisuus. Optimoijan kirouksesta kertoo tämän päivän Hesarissa Aalto-yliopiston apulaisprofessori Eeva Vilkkumaa. Se on jopa matemaattisesti todistettu ilmiö. Aina parasta odottamalla ja toivomalla voi pedata itselleen pettymyksen. Haluaminen johtuu usein syvemmästä muutoksen tarpeesta, jota aletaan ratkaista haalimalla monenlaisia asioita runsauden tarjottimelta. Se on hyvin katettu meille länsimaisissa yhteiskunnissa.

Kahden viikon hilpeys

Joku tutkimus kertoo, että ihmisen ilo kestää saamisistaan pari viikkoa. Sitten taas halutaan seuraavaa. Näin voi rakentaa ihan mukavaa elämää itselleen, mutta usein tulee kohta, kun todellisuus ei vastaa toiveita. Pettymykset on ladattu vaatimuksiin, kuinka asioiden pitäisi olla.

Luopuminen jatkuvasta haluamisesta voi helpottaa. Se johtaa tutkimaan, mitä nyt on olemassa, eikä sitä, mikä puuttuu. Kesäloma olisi hyvä aloittaa miettimällä 5-10 asiaa, mitkä joka tapauksessa tuovat iloa, vakautta ja ehkä myös kiitollisuutta.

Unelma pyytää

Kun lakkaa jatkuvan haluamisen, tulee tilaa kuunnella syvempää tietoa, sydämeen kirjoitettua karttaa. Jokaisella on tieto, kuinka parhaimmillaan toteutuu elämässään. Se pohjautuu arvoihin ja suurempaan tarkoituksellisuuteen. Olen nähnyt monen löytävän paikkansa hiljaisten tienviittojen ja hankalien matkojenkin jälkeen. Heidän jatkuva haluaminen sammuu ja myös fyysinen terveys paranee. Ennen kaikkea tarkoituksellisuus, omat merkitykset, elämässä tuovat tyytyväisyyttä ja myös joustavuutta sopeutua ja toteutua kulloisissakin olosuhteissa.

Yksilöllisyyden korostaminen alkaa olla ohi. Tiedämme, kuinka paljon vaikutamme toisiimme. Tyytyväinen ihminen on hyvä kanssakulkija. Joskus elämä notkahtaa kaikkien kohdalla ja tulee tarve saada tukea. Niin paljon, kun itse on ottanut vastaan apua, voi auttaa jatkossa toisia.

Perhosbaari

Olen istuttanut kukkia perhosia ja hyönteisiä varten. Tarjoilu alkaa käynnistyä ja happy hour on ympäri vuorokauden. Pienien ilojen puroja toivottelen teille kaikille, jotka lomailette, puurratte, etsitte työtä tai tienviittoja. Palaan elokuussa blogeihin. Hyvää kesää.

Tiivis siivu elämää

Mylly jauhaa päässä. Toisinaan työmaalla aherretaan kolmivuorolaisena ja ruokatauotkin jäävät väliin. Elämän vaikeat tapahtumat pyörittävät meitä kaikkia. Toisille riittää myllyyn kriittisyys itseä kohtaan. Ikuiset kysymykset pitävät liikettä yllä: Mitä vielä olisi pitänyt tehdä paremmin? Mitä ihmiset ajattelevat minusta? Arki täyttyy itsensä tarkkailusta ja tulkinnoista, joita ei tarkisteta. Nämä ajatukset ovat itse valittua käyttövoimaa ikäville tunteille. Sama resepti auttaa, tulipa materiaali kelaamiseen sisältä tai ulkoa.

Ainesta myllyyn

Toiset ovat armeliaampia itselleen, eivätkä ole alttiita käynnistämään myllyä. Vaikeilta tilanteilta kuitenkaan kukaan ei säästy ikuisesti. Tulee sairastumisia, onnettomuuksia, konkursseja, eroja, kuolemia ja menetyksiä, jotka painavat ihmisen polvilleen. Näistä vaiheista ei voi valita itseään ulos, vaan kivikkoinen matka on taitettava kaikkine tunteineen ja haasteineen.

Realiteetit tulevat todeksi, kun niitä ajatellaan nonstoppina. Aivot herkistyvät niin, että kaikki muut mahdolliset ajatukset johdattavat reittinsä takaisin siihen mitä tapahtui, koska tapahtui, missä… Elokuva on viimeiseen asti hiottu, eikä se pääty edes unissa.

Energia myllyn pyörittämiseen

Kaikesta ajattelusta väsyneenä ihminen kokee olevansa elossa tunteidensa kautta. Ne kertovat kivusta, turvattomuudesta, toivottomuudesta ja peloista, jotka pitävät ajatuskoneiston käynnissä. Tunteet antavat virtaa siihen, että yhä uudestaan tulee ajatelleeksi tapahtumia, joihin on sopeuduttava.

Prosessi johtaa lopulta hyväksymiseen asioille, joille ei voi mitään. Lopulta kaikesta löytyy myös hyviä puolia.

Irtipäästämisen vapaus

Myllyn pyöritys alkaa ennemmin tai myöhemmin väsyttää ja sen myötä tulee lepotaukoja. Itsensä kuunteleminen, mitä ajattelen, antaa mahdollisuuden pieneen askeleeseen eteenpäin, johon voi itse vaikuttaa. Se tuo nyt-hetkeen. Jokainen vaikea taival elämässä antaa mahdollisuuden oppia myös sopeutumista ja selviytymistä.

Kun ajatus on elokuvassa, aiemmin tapahtuneessa, tietoisuus avaa mahdollisuuden suunnata ajatuksen siihen, miltä tämä minusta tuntuu. Tunteet vievät ytimeen, omaan itseen, josta tulee voimaa ja tietoa uudesta suunnasta. Anna nimiä tunteille, joita koet. Kuuntele, missä kehosi niitä kantaa? Ymmärrä lempeästi niiden kautta tilannettasi. Fokus siirtyy tapahtuneista asioista sinuun itseesi. Silloin tulet päästäneeksi irti pakomomaisesta kipupisteen kelaamisesta.

Seuraava askel

Mitä sanoisit hyvälle ystävällesi, joka olisi samassa tilanteessa kuin sinä? Puhu niitä sanoja, kirjoita kirje itsellesi. Tämä lopettaa parhaiten myllyn pyörittämisen, eikä haasteellisia tunteita tuoteta koko ajan. Sinulla on vapaus päästää irti sitten, kun voit sen tehdä. Vähän kerrassaan tapahtuneet asiat alkavat siirtyä historiaan. Ne ovat osa tarinaasi, joka on muokannut identiteettiäsi, usein kirkkaammin omaksi itseksesi.

Empatia lisääntyy ja vertaistuki on auttavinta. Selvitymisen taidot muuttuvat parhaimmillaan avuksi myös toisille. Onneksi kukaan ei ole ensimmäinen, jonka mylly käynnistyy. Meitä on monia, jotka välitämme, tuemme ja toivomme puolestasi silloin, kun itse olet pimeässä. Etsi niitä ihmisiä ympärillesi ja elämä tarjoaa vetoapua. Jokainen päivä ottaa myös puolestasi askeleen eteenpäin polullasi.

Kantapäät vastakkain

Tulin juuri Erosta eheäksi- kurssilta. Ihmiset olivat iäkkäämpiä, suurin osa jo eläkkeellä ja liitot olivat kestäneet useimmilla pitkään. Ajatukseni viipyvät vielä ihmisten tarinoissa. Omasta materiaalistaan kukin työsti uutta käsikirjoitusta elämäänsä.

Kipeät tapahtumat painavat ihmisen polvilleen. Tunteiden pyöröovi jättää kiertämään paikalleen, kunnes löytää aukon ulos. Parisuhteessa on monia vaiheita, keitaita ja aavikoita. Parhaimmillaan ne tarjoavat kirkkaan peilin itseen ja mahdollisuuden tukea toista omaan kasvuun.

Epäonnistuminen on hyvä tulos

Omat määritykset tulevat pitkälti kollektiivisesta kentästä. Aiemmin oli vallalla ajatus, että eroaminen on epäonnistuminen. Sitä yritettiin välttää viimeiseen asti. Se toi myös häpeän ja syyllinenkin piti löytää. Siksi huonoissa suhteissa sinniteltiin ja tapahtuu sitä vieläkin.

Liitto on kuin paksu köysi, joka tulee lujaksi säikeistään. Kun askeleet ei suju yhteen, säikeet alkavat mennä poikki yksi kerrallaan. Tulee tunne-ero, kumppanuudesta ero, henkinen ero, seksuaalinen ero, taloudellinen ero, juridinen ero, ero vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta. Monen liitto on ollut vain muutaman säikeen varassa jo pitkään ennen lopullista eroa. Molemmilla osapuolilla ne katkeavat eri aikaan. Jos asioista ei puhuta matkan varrella, jättipotti eron tullessa on niin iso, että syitä ja kokemuksia ei kyetä jakamaan. Molemmille jää oma tarinasa, eivätkä ne muistuta toisiaan juurikaan, vaikka ollaan eletty samassa liitossa.

Renkaat vedessä

Vanhempana eroaminen on kuin heittäisi kiven veteen. Vaikutukset menevät pitkälle myös seuraaviin sukupolviin. Kurssilla käydään läpi suhdetta ex-puolisoon ja hänen mahdolliseen ”nyxään”, nykyiseen kumppaniinsa. Ehtoja ja vaatimuksia riittää. Sukujuhlat onnistuvat, jos uusi ei tule, – jos ex tulee eri aikaan… jne. Ajatuksia perataan sellaisiksi, että seuraavien sukupolvien ei tarvitse kantaa eronneiden loukkaantumisia ja vihaa. Likasangoilla on taipumus kulkea suvuissa, kunnes joku ne tyhjentää.

Erossa kokemukset menevät syvälle juuriin. Monet vanhat lapsuudenaikaiset vaillejäämiset aktivoituvat. Siksi reaktiot ovat joskus itsellekin hämmästys. Tunteet johtavat voimavaroihin ja vastauksiin. Sen jälkeen alkaa oma kasvu, joka perustuu vastuunottoon omasta toipumisesta. Kaikki langat siihen ovat omissa käsissä.

Navigaattoriin uudet koordinaatit

Identiteetti vaatii uuden kysymyksen: Kuka minä nyt olen, tämän ikäisenä naisena tai miehenä? Ei ole enää tuttua peiliä, entistä kumppania, joka saattoi vääristää kuvaa tai olla aivan mykkä. Itsensä uudelleenmäärittäminen, ytimensä löytäminen on hyvä tehdä sillä viisaudella mitä elämä on antanut. Kiitollisena katsomme kollegani Liisa Salmenperän kanssa kurssi toisensa jälkeen tätä ihmettä. Ihmiset tulevat väsyneinä ja rikkinäisinä. Kuinka pienessä ajassa he löytävätkään olennaisen, uuden suunnan elämäänsä ja itseensä! Sen mahdollisuus on heihin kirjoitettu. Kaikilla on tieto tasapainosta, jonka löytyminen on syvä matka itseen.

Ajatukset ovat automaattiohjauksessa, rutiini kantaa arjessa. Niitä täytyy ohjelmoida uudestaan, jos haluaa pysyvää muutosta. Ajatuksissa on ’parasta ennen päiväys’, muistin varastoissa on hyllyt täynnä vanhoja säilykkeitä. Ero johtaa suursiivoukseen. Aluksi jalat kulkeutuvat tutuille poluille kuin itsestään. Metsässä on mukava kulkea vanhaa polkua. Uuden polun tallaamiseen tarvitaan monta patikointia, sillä välin vanha polku kasvaa umpeen. Harjoittelulla voi automatisoida uuden ajatuksen terveestä itsetunnosta, mahdollisuuksista ja luottamuksesta.
Laakereilla ei voi levätä, sillä vain tietoisena huomaa rikkaruohot, vanhoista siemenistä versoavat rajoittavat toimintastrategiat. Niitä saa kitkeä jatkuvasti ja keskittyä kastelemaan kukkaa, uudistunutta Minää.

Eläkeliitto järjestää Erosta eheäksi-kursseja STEA:n, raha-automaattiyhdistyksen rahoituksella. Olen ollut kouluttajana vuodesta 2002 alkaen ja oppinut jokaiselta kurssilta elämäntaitoja. Lisäksi Ilta-Sanomat teki aiheesta artikkelin tämän viikonlopun numeroon 10.-11.3.2018. Toimittaja Heidi Hietala haastatteli minua.

Sadan vuoden moninaisuus

Suvut kantavat salaisuutensa. Ihmisten väliset saumat on tilkitty puhumattomuudella, kunnes sata vuotta hapertaa liitokset, joista valo vuotaa pimeään. Jokaisen suvusta löytyy vielä niitä, jotka muistavat tarinoita. Niiden sisältö auttaa ymmärtämään oman suvun ketjua.

Heiluriliike

Lapsena kuulin erilaisia nimityksiä 1918 tapahtumille, mutta vahvimmin mieleeni jäi veljessota. Toisissa suvuissa opeteltiin epäluottamusta, eikä puhuttu kenellekään perheen asioista. Valkoiset eivät saaneet paljastua rauhan tultuakaan punaisten alueilla ja punaiset kantoivat häpeää vieläkin pidempään. Tällä kattauksella meni kevyesti parikin sukupolvea.
Terapiassa ei tarvitse mennä pitkästikään menneisyyteen ymmärtääkseen miksi punaisten kasvattama tyttö halusi rakentaa identiteettiään omaisuudella ja menestyksellä. Hänen lapsensa taas heilautti heilurin toiseen suuntaan, rahasta tuli pahaa. Politiikka tarjosi heiluriin ääripäät, mutta ne on käytetty loppuun. Nyt ollaan siirrytty toiselle akselille, ketkä ovat meitä ja ketkä teitä.

Siemenet itävät

Vaatimus menestykseen voi olla hyvä perintö, mutta jotkut päätyvät kohtuuttomasti hyppäämään liian korkealle asetetun riman yli. Siinä voi hämärtyä, kenen pyynnöstä tai toiveesta tekee asioita. Mikä riittää?
Varuillaan oleminen ja puhumattomuus on lähes kaikkien sukujen ratkaisu ollut aikanaan. Miten niin vaikeita asioita olisi osattu avata? On vain ikävä, että ne eivät lakkaa olemasta, vaan jatkavat sukujen ketjussa matkaa.
Matkan varrella ollaan opittu omatoimisuutta, itseriittoisuutta, selviytymistä ja kaiken keskellä elämä on kantanut.

Käsikirjoitus

Oma isoäitini eli yli satavuotiaaksi ja kertoi, kuinka veljensä tuli punaisena tapetuksi. Hän muisteli aina kyynelsilmin. Kipu tulee preesensissä. Isäni haavoittui 18-vuotiaana sodassa ja vasta viime sanoinaan hän paljasti, että sota pilasi hänen elämänsä. Näiltä vuosiluvuilta ymmärrän sotien muokanneen myös minua ja siirtyneen vielä seuraavaankiin sukupolveen.
Sovinnon tekevät ne, jotka siihen pystyvät. Edellytyksenä on avoin puhuminen ja ymmärtäminen sen ajan kontekstiin katsottuna. Kaikki tekivät niin hyvin kuin osasivat. Vasta anteeksianto sekä syyn ja seurauksen lain ymmärtäminen kitkee epäluulon siemenet. Tärkeää on, ettei uuteen multaan istuteta uudestaan sodan siemeniä, vaikka niitä tarjoillaan joka tuutista. Yksilöinä me voimme vaikuttaa enemmän kuin edes uskomme. Sen olemme velkaa edesmenneille ja tuleville ketjussa. Jokainen kuuluu johonkin populaatioon, joka toimii kaikupohjana heiluriliikkeistä huolimatta.

Piilotetut voimat

Käsittelemättömät asiat aiheuttavat tukoksia, joiden hyvä tarkoitus on, ettei tuntuisi niin pahalta. Tukosten alle salpautuu myös hyödyntämätöntä voimaa. Nyt on aika laittaa virtaamaan kaikki hyvä. Olen nähnyt hienoja kasvutarinoita, kuinka ihmiset saavat lahjaksi jopa sadan vuoden takaa piiloon jääneitä voimia, joita eivät edes tienneet suvussa olleen.

Mittarin kalibrointia

Mikä muuttuisi, jos kohteliaisuus lisääntyisi ihmisten välillä? Tein pienen haastattelun 10-60 vuotiaiden ajatuksista kohteliaisuudesta. Kaikki sanoivat, että kohteliaisuus näkyy käyttäytymisessä toisen huomioon ottamisena. Aina ei kannata sanoa sellaista, minkä tietää osuvan toiseen kipeästi. Tieto tästä välittyy empatian kautta ja se on pohja kohteliaisuudelle.

Nettiraivoon lääke

Nimimerkin taakse voi kätkeä omat pettymyksensä ja suoltaa ilkeyksinä niitä toisille. Se on alkeellinen defenssi, projektio, jonka avulla laitetaan toiset kantamaan varjonsa, joita ei itsessä osaa tai halua nähdä. Useat keskustelufoorumit netissä likaistuvat räkyttämisellä, joka vie sivuun varsinaisesta asiasta. Huutelua ja loukkaavaa puhetta saa kuulla jopa suuren maan presidentiltä.

Työnohjaajan roolissa nousee tilanteita, joita varten harjoitellaan ammattitaitoon sietoa ja keinoja olla provosoitumatta. Jokainen voi kuulla jonossa törkeää puhetta kauppojen kassoilla, terveyskeskuksissa, busseissa ja erityisesti tilanteissa, missä olisi hyvä olla hiukan kärsivällisyyttä. Onko pakko vai voidaanko meitä vastuuttaa omasta käyttäytymisestämme?

Kenelle kuuluu kohteliaisuuden opettaminen? Ennen oltiin kohteliaita auktoriteetin pelossa, tytöt opetettiin niiaamaan ja pojat pokkaamaan. Monia muitakin käytöstapoja opetettiin ja oli paheksuttavaa, jos niitä ei täyttänyt. Se aiheutti hiljaista kapinaa eikä toiminut parhaana kannustimena.

Olisiko nyt mahdollista olla kohtelias kirkkaammilla motiiveilla, kohdella toista hyvin ja kauniisti lähimmäisenrakkauden takia. Nämä vanhanaikaiset sanat pitävät tänä päivänäkin toteutuessaan yllä hyvää ilmapiiriä. Se antaa kehittymisen mahdollisuuden ja uusien ideoiden nousta niin, ettei tarvitse pelätä viestintuojan ampumista.

Avoimuus vaatii

Yksi haastateltavistani, 20-vuotias nainen sanoi, että on hyvä olla kohtelias myös itselleen. Kuinka kohtelet itseäsi, sellaista odotat myös muilta. Aidot kohtaamiset ovat avoimia ja tähän sisältyy vastuu, kuinka käyttää valtuutensa kohtaamisissa.

Eri mieltä olemisen taito on tärkeä ja sitä onneksi opetetaan kouluissa. Kuinka paljon aikuiset puhuvat epäkunnioittavasti toisista? Arvostelun kohteina ovat usein henkilöt, ei heidän arvonsa tai toimintansa. Siinä siemeniä epäkohteliaisuuteen, jota on alettu liikaa sietämään ja vastaamaan samalla mitalla takaisin. Niin metsä vastaa kuinka sinne huutaa.

Haaste

Kohteliaisuus on asenne, josta tulee oma normisto kohtaamisiin ja ajatuksiin toisista ihmisistä. Miten me saamme tätä luonnonvaraa lisättyä, koska sitä on olemassa runsaasti? Ehdotan kampanjaa, että jokainen lisää omiin ihmissuhteisiinsa 10 % kohteliaisuutta. Se tuottaa voittoa mennessään eteenpäin. Lähettäjä saa aina seitsenkertaisesti takaisin. Tämä on hyvyyden matematiikkaa, johon voi luottaa.

Kirje sinulle

Tapanani oli kirjoittaa vanhoille sukulaisille joulukirjeet. Muistelin hyviä asioita, joita olen heistä nähnyt ja kokenut. Peilinä oleminen vahvisti myös itseäni. Nyt tuo sukupolvi on jo pois osoitekirjastani.

Paula Huhtanen on tehnyt hienon Suomi100 teon, hän kirjoitti 100 kirjettä tuntemattomille intuitiivisesti ja moni kirjeen saaja on tullut kauniisti kosketetuksi. Yhdellä NLP-kurssilla mekin kirjoitimme kirjeet ja jätimme ne puiston penkeille löydettäviksi. Merkittäviä kohtaamisia voi olla ”sattumalta”. Itsekin olen saanut ihmeellisiä reittejä viestejä, jotka ovat vahvistaneet minua ja osuneet juuri oikeaan hetkeen. Siksi kirjoitan nyt sinulle.

Rakas lukija

Istu hetkeksi kuulemaan säveltä, joka sinussa soi. Olet ainutlaatuinen. Kenelläkään toisella ei ole sinun kokemuksiasi ja tapaasi katsoa maailmaa. Jos olet köyhä, pahinta ei ole rahan puute vaan näköalan katoaminen. Nosta katse ja näe polullasi mahdollisuudet ja ihmiset, jotka muistuttavat sinua toivosta. Ehkäpä tärkein korttisi voi olla kirjastokortti, siellä on viisautta satoja metrejä.

Jos olet yksin, sinä olet tärkeä jollekin toiselle. Löydä ne, joille voit antaa ja samalla saat myös itse. Meitä on yli seitsemän miljardia. Yksinäisyys on tunne, joka pyytää liittymistä ja se on ratkaistavissa.

Jos olet onnellinen, ole sitä täysillä. Pelko ja säästöliekki eivät kuulu parhaimpiin päiviin. Lunasta nautintaoikeus elämääsi. Käyttäessäsi sen, jaat ympärillä oleville hyvää huomaamattasi. Hyvinvointi lisääntyy, mitä enemmän siihen antautuu.

Pääoma

Aivot ovat omaisuuttasi. Ne muodostavat uusia hermosoluja ja muovautuvuus on pelastuksesi. Voit katsoa ja kokea asioita uusilla tavoilla. Empatia aktivoi uusia yhteyksiä aivoissa. Siksi sanon sinulle: Rakasta ja hyväksy itsesi juuri sellaisena kuin olet. Ja muista, kuka sinä pohjimmiltasi olet.

Altista itsesi myönteisille tunteille, sillä ne ovat totta. Opettele elämään, kehittämään ja tuntemaan niitä. Väheksymättä hankalampia tunteita, jotka toimivat tienviittoina, että voisit luoda uutta elämääsi.

Kiitos

Katso kuinka paljon olet toivonut, tehnyt ja onnistunut. Monesta pienestä asiasta koostuu hyvä perusta, joka muistuttaa, että turvallisuuden tunne on sinussa. Kiitollisuus on nopein tie hyvään. Jos olisit itsesi hyvä ystävä, mitä sanoisit rakkaalle ihmiselle? Lohduttaisit, kiittäisit, antaisit apua ja luottamusta. Tee se, olet sen arvoinen!

Toivon sinulle iloa, rauhaa, rakkautta, vapautta, toivoa ja kaikkea hyvää Jouluusi. Koko elämääsi.

« Older Entries Recent Entries »